Olen ollut reissuillani varsin onnekas. Ei varkauksia, ei sairauksia. Tällä kertaa sain pientä esimakua siitä, että joskus asiat voivat mennä pieleen. Kotimatkalla Bakusta minulla oli koneen vaihto Istanbulissa ja useampi tunti tapettavaksi kentällä. Kun lähdin hyvissä ajoin kohti Helsingin koneen lähtöporttia tajusin käsilaukkuni olevan auki ja sieltä puuttui uusi kirkuvan pinkki Victoria's Secretin passilompakko. Shokki! Paniikki!
Juoksen hikeä valuen lävitse kaikki paikat, joissa olen kentällä käynyt sekä poliisin ja infopisteen. Kovin monessa paikassa en kentällä käynyt, koska vietin suurimman osan ajasta loungessa. Passiani ei löydy mistään. Mitä todennäköisimmin jouduin varkauden kohteeksi. Kone Helsinkiin lähtee ilman minua. Jään surkeana Turkish Ground Servicen kanssa portille.
Onneksi passilompakossa ei ollut luottokortteja ja puhelinkin oli tallella. Ulkoministeriön mukaan edessä on bussiretki toiselle puolelle Turkkia Ankaraan hakemaan uutta passia ellen onnistu tavoittamaan Istanbulissa olevaa kunniakonsulia. Kunniakonsuli ei vastaa puhelimeen. Turkish Ground Servicen virkailija vihjaisee, että he voisivat harkita päästämistäni maasta, jos Suomen rajavartiolaitos ilmoittaa heille kirjallisesti ottavansa minut vastaan ilman passia. Kirjalliseksi vahvistukseksi kelpaa email. Tartun vihjeeseen kuin hukkuva oljenkorteen. Tästä alkaa viiden tunnin selvittelykierros.
Suomen rajavartiolaitos on tehokas. Soitto heille. Onneksi minulle jäi sentään ajokortti, mikä helpotti hommaa. Passin tietosivustakin oli kuva kännykässä. Mailaan kuvan ajokortistani rajavartiolaitokselle. Virkailija lähtee saman tien selvittämään Turkish Airlinen tiskiltä asioita ja puolessa tunnissa he ovat ilmoittaneet ottavansa kansalaisen papereitta vastaan Turkista. Tästä alkaa vääntö turkkilaisten kanssa. Nopeasti keksin, että prosessissa auttaa esitellä itsensä ja kysyä kuka toinen on. "Hei olen rouva Kepponen Suomesta. Kuka Sinä olet? Deniz, toivon todella, että voit auttaa minua. Passini on kadonnut ja kotimaani border control on ilmoittanut ottavansa minut vastaan ilman passia"
Kierrän loputonta kehää Turkish Ground Servicen ja Turkish Airlinesin välillä. TAn mies antaa minun istua heidän tiskin takanaan ja ladata puhelinta hänen tietokoneestaan. Kolmannella kerralla Ground Servicessä he alkavat tarjoilla minulle vettä ja teetä "Rva Kepponen from Finland without passport, have some tea". Joka kierroksella selviää jotain uutta. Lopulta Gound Service sanoo, että pääsen koneeseen, jos saan boardin passin. Matkatoimisto Suomesta ostaa minulle uuden lipun saman tien. Vielä pitää kiristää TA printtaamaan minulle boarding pass ilman passia. Neljännellä kierroksella löydän Ground Servicen esimiehen, jonka avulla TA antaa boarding passin. Sitten vien sen vielä leimattavaksi Ground Serviceen. Periaatteessa kaikki on kunnossa. Olen tosin jumissa kentän kansainvälisellä alueella.
Seuraavaksi siirryn lentokentän ainoan kansainvälisen alueen hotellin respaan. Hotelli on täynnä. Jätän itseni jonoon, kerron surkean tarinani. Respa sanoo heti, että eivät voi päästää minua ilman passia majoittumaan. Alan valmistautua henkisesti yöhön lentokentän penkeillä. Hra Kepponen on netistä onnistunut onkimaan loungen, johon voisin maksaa itseni yöksi. Ainakin tavarat pysyisi paremmin tallessa ja voisin ehkä nukkua sohvalla ja jopa peseytyä. Pyydän vielä saada jutella respan pomolle. Käyn pari tingintäkierrosta. Respan pomo sanoo, että tekee parhaansa ja 20:30 jälkeen voisi onnistua.
Syön väkisin illallista. Ihan uusi tunne minulle, että syöminen ei meinaa onnistua. Onneksi sokericocis sentään antaa virtaa. 20:30 palaan hotellille. Joudun vuodattamaan pari kyyneltä tiskillä. Vähän jälkeen yhdeksän tsekkaan sisään reiluun 206€ asevelihintaan. Vähänkös olen onnellinen kylvyssä ja nyrkkipyykätessä ainoita alusvaatteitani.
Aamulla portilla jännittää pirusti. Menen heti tiskille, kun Ground Service tulee paikalle. Luonollisesti tietojani ei löydy heidän järjestelmästään, pyydän virkailijaa soittamaan pomolle. Asia kunnossa ja saan tarvittavan leiman boarding passiini. Pääsen koneeseen. Istun mukavasti koneessa, kun Ground Service lähestyy minua. Kylmä hiki iskee, että poistavat minut sittenkin koneesta. Harkitsen, että lähden ainoastaan kantamalla. Onneksi he eivät tulleet minun takia. Pääsen Suomeen.
Suomessa pääsen rajavartiolaitoksen kaverin saattelemana allekirjoittelemaan lomakkeen ja sitten he saattavat minut tuloaulaan. Lähden tekemään ilmoitusta matkalaukustani, joka on varmasti edelleen Istanbulissa. Hieraisen silmiäni, yksinäinen matkalaukkuni pyörii hihnalla. Olen kotona vajaa vuorokausi suunniteltua myöhemmin.
En ikinä haluaisi joutua vastaavaan tilanteeseen ilman rahaa ja puhelinta.
Edessä on varmasti turhauttavat byrokratiset kiemurat vakuutusilmoituksen tekemisessä ja matkalaskun rustaamisessa ja siinä, että saisin tiistaiaamuksi itselleni uuden passin.
Voi jestas millaisen tilanteeseen olet joutunut. Minä olisin varmasti itkenyt enemmän kuin pari kyyneltä ja ajatusjunani olisivat takuulla syöksyneet aivan pois raiteiltaan.
VastaaPoistaOnneksi olet nyt Suomessa!
Sain kyyneleet silmiin aika helposti siinä hotellin respan tiskillä. Ajattelin, että on hyvä osoittaa nyt, että kuinka epätoivoinen olen :) Mies ja kaverit jaksoivat tsempata minua hyvin tekstareilla kentälle. Sinänsähän minulla kävi hyvä tuuri, että se yksi virkailija sanoi, että voisivat päästää minut maasta rajavartioston emailia vastaan. Ilman sitä olisin nyt Ankarassa.
PoistaIhanaa olla kotona!
Sinä urhea ja upea nainen! Selvisit!!
VastaaPoistaSelvisin :)
PoistaTällä kertaa oli hyötyä siitä, että omat asiakkaani ovat onnistuneet kasvattamaan jokseensakin pitkät hermot meikäläiselle :)
Voi hyvänen aika, onneksi kaikki nyt jo hyvin! Minä olisin varmaan saanut itkupaniikkihepuli-kohtauksen ja minut olisi passitettu suoraan lukkojen taa...
VastaaPoistaOnneksi siellä oli virkailijoita, jotka jaksoivat ymmärtää ja auttaa :)))
Ihan helppoa ei ollut turkkilaisten kanssa asiointi, mutta onneksi kuitenkin oli sentään mahdollista ja aina, joku jaksoi hetken keskittyä ongelmaani ja auttaakin. Toiset lentovaihtoehdot olisivat olleet Moskova ja Kiova, niihin verrattuna Turkki on varmasti helppo ja joustava :)
PoistaHuhheijaa, kyllä minulla olisi pitänyt muistuttaa melko useasti itseäni pysymään koossa ja kärsivällisenä :) Hienoa, että pääsit kotiin :)
VastaaPoistaAdrenaliini ja tiukka keskittyminen auttavat. En edes huomannut, että en ollut syönyt mitään yli 8 tuntiin, kun vaan keskityin siihen, että huomiselle bording pass ja joku todiste siitä, että minut saa laittaa koneeseen. Minähän yleensä teen nälkäkuolemaan heti töistä tullessa, vaikka olen aina syönyt jotain lounaaksi :)
PoistaTeräsnainen kotona. Huh huh, onneksi selviät vieraalla kielellä ja onneksi hävisi "vain" passi.
VastaaPoistaEn edes uskalla ajatella, että mitä olisi käynyt, jos minulta olisi viety kaikki.
PoistaTästä opin kyllä sen, että seuraavaksi teen sellaisen matkahätäoppaan itselleni. Laitan siihen ulkoministeriön, rajavartioston, luottokorttifirman, vakuutusyhtiön, kohdenmaan konsulaatin ja kaikki tarvittavat kopiot omista papereistani.
Otanpa muuten omasta passistani paperi-ja kuvakopion ja nuo puhelinnumerot pitää tallentaa paperille ja puhelimeen.
PoistaOman kokemukseni perusteella suosittelen papereista kopioita ja tärkeimpiä numeroita mukaan matkaan :)
PoistaOu nou!! AIkamoinen soppa, mutta upeasti selvisit!! Jäin vielä miettimään, että olisikohan Suomessa oltu yhtä ystävällisiä samassa tilanteessa (ehkä) ja että vaikuttikohan kansallisuutesi myös asiaan; on vaikea kuvitella, että jostain vaikkapa Aasian tai Afrikan maasta tulevalle olisi homma järjestynyt yhtä hyvin. Mutta oli miten oli, onneksi sinulle jäi oma puhelin ja onneksi asiat selvisivtä. 206 euroa hotellista tuntuu aika suolaiselta, mutta tuossa tilanteessa varmaan mikä tahansa hinta olisi kelvannut. Saitko muuten yön nukuttua?
VastaaPoistaHyvä sinä, hienosti tsempattu!
Turkkilaiset viranomaiset eivät olleet mitenkään erityisen ystävällisiä ja palveluhalukkaita, mutta sitkeydellä ja pitkällä pinnalla heidän kanssaan pystyi asioimaan. Tosin ainoastaan valkoisella naamalla. Arvelusi Afrikan maiden matkustajien kohtelun eroavaisuudelle osui ja upposi. Turkish Ground Service ei päästänyt afrikkalaisia edes sisään toimistoonsa. He saivat ovelta esittää asiansa ja sitten istua käytävällä odottamassa, jos joku joskus suvaitsee tulla heitä palvelemaan. Meikäläinen istua pönötti toimiston nurkassa sohvalla vesi- tai teemuki kourassa. Sama homma Turkish Airlinen tiskillä, siellä yksi mies ei enää kestänyt katsoa, kun valkoinen nainen istuu afrikkalaisten kanssa lattialla.
PoistaSiinä asioita selvitellessä tuli ilmi sellainen tieto, että Suomi ottaa aina Suomen kansalaiset vastaan, vaikka kaikki asiakirjat puuttuisi. Rajavartiolaitos kyllä pystyy selvittämään henkilöllisyyden. Uskon, että tämä oli myös Ground Servicen tiedossa, mutta jollain heidän piti vielä taata oma selusta. Yhdellä afrikkalaisporukalla saattoi olla suurempikin ongelma käsissä, koska Ground Service väitti heidän viisumeitaan väärennöksiksi.
En tiedä, miten rajavartiolaitos kohtee ulkomaalaisia asiakkaita, mutta oman maan kansalainen saa huippupalvelua. Virkailija lähti heti soiton ja sähköpostin jälkeen selvittämään asiaa ja sanoi, että nopein on kun hän kävelee TA:n pisteelle juttelemaan.
Huonosti nukuin tuon 206€ per 15 tuntia hotelliyöni. Heräsin muutaman kerran, mutta sain kuitenkin muutaman tunnin unipätkiä. Olin kuitenkin noussut Bakussa 05 eli Turkin aikaa 03.
Huhhuh! Kuulostaa todella painajaismaiselta tilanteelta. Väkisinkin ryhtyy miettimään mitä sitten, jos kaikki tosiaan vietäisiin, eikä olisi lompakkoa eikä puhelintakaan. Hyvä kuulla, että Suomi ottaa aina suomalaiset vastaan ilman papereitakin, mutta se on tosiaan hieman hankalampi tilanne, jos sieltä lähtömaasta ei meinata päästää matkaan.
VastaaPoistaEn edes uskalla ajatella, kuinka hankalaksi elämä muuttuisi ilman rahaa/luottokorttia ja puhelinta. Huh. Niin kauan kuin pystyy kommunikoimaan ja maksamaan juoksevia menoja, asiat yleensä järjestyvät ennemmin tai myöhemmin.
PoistaAuuuu!!! En varmasti osaa edes kaikkea ja silti nousee tuskanhiki pintaan! Luojan kiitos sulle jäi puhelin ja rahaa, sekä kielitaito!
VastaaPoistaOli kyllä onni, että jäi kortit ja puhelin. En tiedä, millä ilveellä olisin muuten saanut mitään hoidettua tai miten olisin maksanut bussin Ankaraan. Huh, en uskalla edes ajatella asiaa.
PoistaApuuuuuuaaa ai kauheeta mikä tarina. Ystävällä pöllittiin reppu Barcelonassa kotiinpaluupäivänä, meni gsm, lompakko, passi, rahat ja kaikki. Mutta ilmeisesti suomalainen aina kotiinpääsee>passittakin. :)
VastaaPoistaOli kuitenkin ihan armoton tarina ja en ihmettele että olet hieman itkeä tirauttanutkin.
Sydämellistä sunnuntaita <3
Eiköhän se ulkoministeriö auttaa kansalaisensa kotiin, jos kaikki on viety ja lähettää sitten laskun perässä. Itsekin soitin heidän päivystysnumeroonsa, josta sain rajavartiolaitoksen numerot. Virkailija sieltä soitti vielä ennen töistä lähtöään perääni tarkistaakseen, että saan asioita vietyä eteenpäin ja mikä on suunnitelmani ja etenkin, että alkaako hänkin yrittämään kunniakonsulin tavoittamista, jotta välttyisin bussireissulta Ankaraan.
PoistaOlipa sinulla seikkailu! Huh, huh! Onneksi olet nyt Suomessa. Olen näistä matkustajien seikkailuista jonkin verran kuullutkin, pikkusiskoni kun on Ulkoministeriössä työssä. Vaan kun tilanne on päällä, niin voin vain kuvitella millaisissa kauhutunnelmissa olit.
VastaaPoistaOnneksi tämä seikkailu päättyi hyvin ja pääsin nopeasti palaamaan Suomeen. Niin kauan kun on rahaa/luottokortti ja puhelin, maailmalla pärjää. Ilman niitä on varmasti todella vaikeaa. Aika kauan asiassa meni turkkilaisten kanssa puljatessa, he eivät ole mitenkään vimpan päälle organisoituneita ja yksi sanoo yhtä ja toinen päinvastaista.
PoistaUlkoministeriön väki varmaan törmää vaikka minkälaisiin tilanteisiin. Ihmiset matkustelevat eksoottisissa kohteissa ja matkailijat ovat valitettavan houkuttelevia kohteita varkauksille. Lisäksi osan matkalijoiden juhlintatottumukset vielä edes auttavat selkkauksiin joutumista :(