Lauantaina alkoi särkeä mystisesti toista pakaraa ja särky säteili alaselkään. Olin jo varma, että Universumi kostaa kehuskeluni sillä, etten ole ikinä kärsinyt selkävaivoista, vaikkapa iskiaksella. Jumpan sijasta kävinkin työpaikkalääkärissä. Selässä ollut mitään vikaa eikä mitään vakavampaa pakarassakaan. Mutta jumppa jäi väliin. Luonnollisesti väliinjäänyttä jumppaa seuraavana aamuna koipi oli ihan normaali.
Seuraava yritykseni oli reipas kävelylenkki. Kun katsoin olohuoneen ikkunasta niin kauempana näkyi jopa auringon paistetta. Kun pistin nenäni ulko-ovesta, tuli jo vettä. Ärsyttävää! Noh, niin suuri ei ollut hapen tarve, että olisin kunnon sateeseen lähtenyt.
Kävelylenkkiyritys numero kahdella pääsiin puoleen väliin pururataa ja sitten taivas aukeni. Siinä sitten pidin sadetta sen tiheimmän puun alla enkä lainkaan nauttinut olostani. Idea reippaasta kävelylenkistä, joka nostaa pienen hien pintaan, vaihtui paleluksi.
Sitten oli ajatus mennä toiselle jumppatunnille. Koska en ollut käynyt maanantaina ostamassa korttia, en voinut varata netistä paikkaa. Näköjään moni muukin oli päättänyt mennä juuri sille tunnille. Heippa tunti! Päätin ottaa kävelylenkkiyrityksen numero kolme. Aluksi nautin maisemista.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Kuvan perusteella ei ole vaikea arvata, miten kävelyretki päättyi. Noh, vettähän sitä taas tuli niskaan. Mitään en oppinut kahdesta edellisestä kerrasta, ei ollut sateenvarjoa mukana. Tällä kertaa vettä tuli sen verran vähän, että pystyin jatkamaan kävelyäni.
Uiminen ei onneksi ole sääriippuvainen eikä sinne tarvitse varata paikkaa. Suuntasimme esikoisen kanssa uimaan perjantaina. Sain uitettua ei-niin-innostunutta poikaankin useamman sata metriä. Uimareissu oli suorastaan onnistunut. Tai oli siihen saakka, kunnes uimakasseja purkaessa poika huomasi, että uikkarit jäivätkin uimahalliin. Ei auta muu kuin suunnata uudestaan uimahallille.
Kuudesta yrityksestä kolme johti jonkinlaiseen toimintaan, jotka kaikki päättyivät jonkinasteiseen turhautumiseen. En voi sanoa että mikään kerroista olisi tuottanut liikunnan riemua. Päinvastoin vannetta päänympärillä on kiristänyt kengät, jotka ovat märät vielä seuraavana päivänä ja edessä oleva uikkareiden hakureissu, joka huonolla tuurilla johtaa uikkareiden ostosreissuun. Kai tässä pitää vielä sen verran yrittää aloittamista, että edes kerran tai kaksi hankin lihakset kunnolla kipeiksi ennenkuin voin siirtyä harrastamaan kesätauolta palaavia telkkaohjelmia ;)
Jälleen mietin sitä kuntopyörää kotiin, mutta tänne ahtauteen se ei oikein mitenkään mahtuisi. Etenkin kun epäilen, että se olisi parin kuukauden päästä meillä lähinnä mukava teline vähän pidetyille vaatteille.
No höh, onpas ollut huonoa tuuria :( Nyt et vaan anna periksi, niin kyllä se vielä iloksi muuttuu! Aloittaminen tauon jälkeen on aina niin epämukavaa, salilla paikat tulee julmetun kipeiksi ja lenkillä happi loppuu kesken, mutta kun pari kertaa sinnittelee niin jo helpottaa. Kohta ne sateet vaihtuvat Suomessakin kuulaisiin syyspäiviin ja sitten on ihanaa ulkoilla kirpeässä ilmassa!! Tsemppiä!
VastaaPoistaEhdottomasti aion tsempata ainakin pari viikkoa lävitse. Joudun ehkä investoimaan varalenkkarit, jos ne kirpeät syyspäivät antavat vielä pitkään odottaa itseään. Viime syksynä oli kertakaikkisen upea ruska ja hyvät kelit muutenkin. Silloin minä syksynvihaaja rakastin syksyä :)
PoistaKiitti tsempeistä :)
Kuntopyörä toimii oivana vaatetelineenä ja sisustuselementtinä! Selätin sen kaverina tuo mukavasti lisäväriä sisustukseen :)
VastaaPoistaKäytettyjen kuntopyörien jälkimarkkinoista päätellen olen tullut samaan johtopäätökseen, että kuntopyörä on hyvä vaateteline ja sisustuselementti :)
PoistaNoin ajatuksen tasolla kuntopyörä olisi ihan älyttömän näppärä. Voisi vetäistä vaikka siinä syksyn tv-sarjojen äärellä treenin omassa olohuoneessaan.
Voi kuinka huonoa tuuria sinulla on ollut! Minä en ole kuluneen viikon aikana edes yrittänyt päästä lenkille yllätyssateiden (ja myös flunssan) takia.
VastaaPoistaHah, näin joku aika sitten facebookissa ilmoituksen "annetaan vaateteline" ja siinä oli kuva kuntopyörästä.
Tsemppiä!
Kiitti tsemppauksesta!
PoistaKuntopyörillä näyttää olevan suuret jälkimarkkinat jokaisella nettikirppiksellä :) Ilmeisesti sen verran huonosti menee tavara kaupaksi, että hinnat ovat varsin edulliset. Pahus vie, sekin puoltaisi sitä, että kannattaisi hankkia sellainen omaan olohuoneeseen. Mutta kun ei millään mahtuisi.
Kuulostaa tutulta :D:D mutta on hyvä, että on ollut yritystä :)
VastaaPoistaMelkein kaikissa hommissa vaikeinta on aloittaminen :) Yritän tsempata itseni jatkamaan edes yrittämistä :)
PoistaHienostihan sinä olet sentään päässyt jo toteutusvaiheeseen :), täällä on liikunnan aloittaminen vasta suunnitteluasteella. Johtunee kyllä hieman (!) pitkäksi venähtäneestä tauosta, säännöllisestä liikunnan harrastamisesta kun taitaa olla jo kuusi vuotta vierähtänyt. Ulkoiltua kyllä tulee viikoittain. Täälläkin on kuntopyörän hankinta ollut mielessä ja paikkakin sille olisi...toteutus vielä ontuu.
VastaaPoistaMinullakin oli tuossa useampi vuosi taukoa oikeastaan mistään säännöllisestä harrastamisesta, mutta silloin aloitus sujui kivuttomammin kuin nyt. Ainakin muistaakseni. Nyt olisi seuraava steppi löytää kadonneet jumppavaatteet ;)
PoistaAjatus kuntopyörästä on pyörinyt mielessäni jo pidempään. Jos sinulla on paikka siihen, niin kannattaisihan varmaan kokeilla. Olisi se niin älyttömän helppoa kuntoilla omassa kodissa silloin kun itselle sopii.
Maailmankaikkeus haluaa sun nauttivan hetkistä ja mieluiten sohvalla. Tai sitten hankit sadetakin ja opettelet nauttimaan sateesta.
VastaaPoistaKun ystäväni oli vielä lenkkikamuna, sellaista säätä ei ollutkaan, mikä estäis lenkin. Mut lenkki hyvässä seurassa onkin eri asia kuin lenkki yksin...
Onnea uusiin yrityksiin
Maailmakaikkeutta tuntuu hyvin vähän kiinnostavan tekemiseni :) mutta kyllä se joskus aina sopivasti osoittaa, että missä on paikkani ;)
PoistaMinulla on jo sadetakki (kotiäitivuosien pakkohankinta), mutta en ole oppinut nauttimaan sateesta. Hitsit tympeetä toi sade. Mä luulen, että maailmankaikkeus näpäytti mua pahasti syntymäni aikoihin. Tarkoitukseni oli syntyä eteläisempään Eurooppaan, mutta näinkin päivänvalon Kättärillä :)
Ihan varmasti hyvä lenkkiseura vaikuttaa niin, että säästäkään ei ole juuri väliksi.
Oon huomannut vähän samansuuntaisia "motivaatio-ongelmia". Oon kans päättänyt kuitenkin ottaa nyt syksyn mittaa itseäni niskasta kiinni entistä useemmin. Kesä, kun meni sen verran kipeänä, etten pystynyt kunnolla ovesta ulos lähtemään. Sateet vain haittaavat aktivoitumista. En kans tunne hapentarvetta mitenkään niin ylisuureksi, että itseäni viitsisin ehdoin tahdoin kastella. Lisäksi nyt iski sitten vielä flunssakin altivoitumista häiritsemään.
VastaaPoistaTsemppiä! Ulkoilmalla on kyllä piristävä ja rentouttava vaikutus minuun, mutta en sitä niin paljoa kaipaa, että sateeseen viitsisin mennä haukkaamaan happea. Nyt toivotaan ihanaa syyssäätä!
PoistaToivottavasti flunssasi helpottaa pian! Näyttää siltä, että meille se tekee vasta tuloaan. Pojat ovat valitelleet kurkkukipua ja yhdellä nenäkin valuu.
Mulla on ihan samanlaisia aloituksen vaikeuksia, mun kohdalla ne on tosin kestäneet 20 vuotta =D en tajua miten se voi olla niin hankalaa... Tiedän että pitäis liikkua ja tavallaan haluaisin, mutta silti en vaan saa itsestäni irti.
VastaaPoistaAlottaminen on aina vaikeinta!
PoistaJotenkin vaan se, että saa valkattua, että minne menis urheilemaan ja saa rutiinin päälle, se vaan vie energiaa. Niin, että ymmärrän hyvin aloittamisen hankaluuden :)
No yrityksen puutteesta sinua ei ainakaan voi syyttää! Jospa se liikunnan ilo vielä löytyisi?
VastaaPoistaItse tein jotain ennenkuulumatonta liikunnan saralla, sillä menin kuntosalille, jonne mua ei normaalisti saa kirveelläkään. Nyt sain mukaani kaverin, ja kun ohjaaja laati minulle vielä oman kunto-ohjelmankin, niin salilla olo ei tunnukaan enää yhtä hirveältä kuin ennen. Ei se kivaa ole kyllä vieläkään, mutta jos se vielä jossain vaiheessa muuttuisi kivaksi? Mulla kun on tapana lopettaa alkuunsa heti kaikki, mikä ei oikein tunnu kivalta, mutta nyt olen ajatellut sinnitellä tämän saliharrastuksen kanssa vähän pidempään ja katsoa, muuttuuko mieli. Jos ei, niin onpahan tulllut ainakin yritettyä tosissaan.
Liikunnan ilo varmaan löytyy sitten, kun saan homman rullaamaan. Nyt on taas liikunnan tuska, koska en löydä jumppakamojani mistään. Kyllä tämäkin projekti voi kaatua ihan lähtökuoppiinsa ;) Oma jännityksensä on siinä, että vieläkö tunnille sattuisi mahtumaan mukaan.
PoistaKaverin kanssa kaikki on kivempaa! Minä en ole vielä ikinä lämmennyt salitouhulle, tosin en ole yli 10 vuoteen edes käynyt kokeilemassa. Itse tykkään noista ryhmäliikuntatunneista. Niiden huonona puolena on tietenkin se, että sitten mennään järjestäjän aikataululla ja suosituimmilla tunneilla on melkein vieruskaverin varpaat suussa :(
Tsemppi saliharrastukseen.
Sellaista se on! Mä oon jokseenkin luovuttanut lenkkeilyn suhteen: olen suuren osan viikosta yksin poikien kanssa ja silloin se ei vaan onnistu. Miehen ollessa paikalla on sata muutakin hommaa tehtävänä.
VastaaPoistaViime kevään yliyrittämisen suhteen olen nyt ottanut uudeksi liikuntalinjaksi tehdä just sitä mikä on kivaa ja pari tuntia viikossa: lattarit ja zumba tuottavat puhdasta iloa ja niiden voimalla kestän niitä seuraavat iltavillit... Paitsi tällä viikolla ne tulevat jäämään väliin. Huoh. Sellaista ulkoilua harrastamme paljon, että ollaan ihan vaan ulkona. Ympäröivät pellot on nyt puitu, joten reviirimme laajeni mukavasti. :) Ulkoilu on ulkoilua, vaikkei hiki tulisikaan, ajattelin...
Terveellisesti eläminen on huomattavasti vaikeampaa kuin epäterveellisesti. Sohvalla röhnöttäessä ei ikinä sada ja harvoin tulee kylmäkään. Aina viihtyy :) Eikä tarvitse mitään kamojakaan. Sama juttu ruokailussa. Hedelmät on joko raakoja tai pilaantuneita, mutta suklaan kanssa ei ole käynyt niin lainkaan :D On se niin väärin!
PoistaMinä kanssa harrastan vain sellaisia juttuja, joista tykkään. Joskus ne kivatkin jutut vaativat vaan liikaa ponnistelua, ennenkuin alkavat tuntumaan kivoilta. Mutta täytyy jatkaa ponnisteluja.
Itselleni on tuo ulkoilun järjestäminen ihan ensisijaisen tärkeää. Pojat ulkoilevat päivän aikana ja itselleni käy muuten helposti niin, että vietän kaikki arki-illat sisällä. Lauantaitkin menevät yleensä sisähommissä, aika kehno on hapensaanti jos se jää satunnaisen sunnuntaisen ulkoilun varaan. Ennen minullakaan ei ollut samanlaista tarvetta. Kun hain pojat päiväkodista, jäimme yleensä vielä omalle pihalle leikkimään. Nykyisin nälkäinen esikoinen jo muutaman tunnin odotellut äitiä kotiin.
Voih ;) Mutta ei pidä lannistua sateeseen. Viime viikolla sitä vettä tuli yli kiintiöiden. Vielä ne kirpakkaan kuulaat ja kauniit syyspäivät koittaa :)
VastaaPoistaMelkoista säätämistä on tämä oman ajan haaliminen ja urheilu pikkulapsiperheessä. Kauhukseni olen kyllä todennut, että vaikka olen vasta puolessa välissä neljääkymmentä, niin päätetyöstentely ei tee kropalle hyvää. Jos tahtoo pysyä kunnossa, on pakko liikkua ja sitten taasen tälläinen "kuntouttava" urheilu ei oikein jaksa innostaa. Tällä hetkellä olen säätänyt omat liikkumiseni niin, että ne vievät mahdollisimman vähän aikaa lapsilta. Ainoastaan kerran viikossa joukkuelajini on sellainen mistä en luovu. Hetkittäin perjantai-illan pukukoppi-huumori ja treenien jälkeiset oluet pitävät pääni kasassa arjen kiireessä. Mun oma aika. Mutta muuten sitten fillaroinkin hikihatussa työmatkaa, käyn työpaikan salilla 6.30 ja hipsin lähikoululle kehonhuoltotunnille lasten mentyä nukkumaan. Mielenkiintoista sinällään, että mun kymmenen kilsan työmatkasta keaan 9,8 kilometriin kuluu noin puoli tuntia ja sitten vikaan 200 metriin (yksi lapsi päiväkodista, toinen koulun eskarista) kuluukin se toinen puoli tuntia. Ja pinna venyy...
Oman ajan irottaminen on lapsiperheessä vaikeaa, etenkin äideille. Tosin täytyy sanoa, että melkein tuntuu siltä, että nykyisin olisi omaa aikaa enemmän kuin muutama vuosi sitten. Ehkä siinä on se, että kolmen lapsen rumbaan ei enää tarvitse jatkuvasti kahta käsiparia, joten toinen voi käydä nopeasti harrastamassa. Lapsilla on omia kavereita ja harrastuksia, joten eivät koko ajan kaipaa vanhempien seuraa. Mutta kyllähän ne harrastuksen määräytyvät sen mukaan, että pitää olla tiettyyn aikaan, saa kestää max tunnin ja lähellä kotia :)
PoistaTyömatkapyöräily olisi kyllä todella hyvää hyötyliikuntaan. Itselläni tulee pyöräteitä pitkin yli 25km, mikä on toistaiseksi minulle aivan mahdottomuus.