Tässäpä kuitenkin muistiin yksi kotiruokaviikko sisältäen lasten arviot ruuasta.
Maanantai
Pastajauhelihavuoka, ananassalaattia.
Pastavuoka on muunnelma Peppi Pitkätossun voimavuuasta. Meillä lapset eivät tykkää sulatejuustosta eivätkä tomaattimurskasta. Niinpä teen vuuan siten, että keitän pastan (reilu 400g) melkein kypsäksi. Laitan paistetun ja maustetun jauhelihan sekaan purkin paseerattua tomaattia (500g), hiukan vettä, tölkin kermaa ja kiehautan. Lopuksi vielä kastikkeeseen kourallinen juustorasteetta. Pasta ja kastike uunivuokaan ja reilusti juustoraastetta päälle. Paistoaika reilu 20min, asteita 225.
.jpg)
Arvio asteikolla 0-10
esikoinen 9
keskimmäinen 3 (vastasi hyvin syötyjen haarukallisten määrää)
kuopus 8
Hra Kepponen 8
Rva Kepponen 7 (nestettä oli jostain syystä liian vähän)
Keskiarvo 7
Jälkiruuaksi oli kääretorttua ja kermavaahtoa. Keskimmäinen jätti syömättä, koska oli pahaa.
Tiistai
Herkkuruokapäivä aikuisille. Vuorossa oli Provencen pataa riisillä. Ohjeen löydät täältä.
Arviot on saatavilla vain kolmelta hengeltä. Perheen kaksi nuorinta kieltäytyivät maistamasta "haisee tosi ällöltä!". Yksi parhaimmista ruuistamme aikaan sai yököttelyä. Kuopus söi Atrian pinaattilettuja ja keskimmäinen Saarioisten makaroonilaatikkoa.
Arvio asteikolla 0-10
Esikoinen 10
Hra Kepponen 9
Rva Kepponen
Keskiarvo 9,3
Tästä ruuasta pitää kertoa vielä, että esikoinenkaan ei juuri pidä sipulista. Paitsi Provencen padan hyvin hautuneista salottisipuleista "Äiti, kyllä sipulikin voi olla hyvää."
Keskiviikko
Spagettia ja jauhelihakastiketta. Aikuisille lisäksi tomaattia ja mozzarellaa.
Arvio asteikolla 0-10
esikoinen 10
keskimmäinen 9 (söi kaiken -hurraa!)
kuopus 9
Hra Kepponen 9
Rva Kepponen 8
Keskiarvo 9
Torstai
Hra Kepponen kokkasi yhtä minun lempiruuistani. Lohta ja Hollandaisea. Hollandaisen teossa tosin auttoi Knorr.
Arvio on jälleen saatavilla vain kolmelta hengeltä. Ruokaa ei edes yritetty maistattaa kahdella nirppanokalla. Heidät ruokki Atria ja Saarioinen.
Arvio asteikolla 0-10
esikoinen 10
Hra Kepponen 9
Rva Kepponen 9
Keskiarvo 9,3
Jälkiruuaksi leivoimme keskimmäisen kanssa muffineja. Leipominen oli oma pikku episodinsa. Pääleipurimme loukkaantui, kun hän ei saanut tehdä muffineja itse, mutta leivontainnostus on tarttunut pienempiinkin. Leivontavaiheessa ainoastaan me miehen kanssa halusimme mustikkamuffineja. Koska tummasuklaa oli pojista kamalan pahaa, kätkimme muffineihin Dumlen (muuta ei ollut). Syömävaiheessa luonnollisesti kaikki halusivat syödä mustikkamuffineja. Huoh. Kuopus jätti muffininsa suureksi osaksi syömättä, koska ei tykännyt.
Nirsoiluaste on taas ollut korkealla. Meillä ei ole edes kovin montaa leivonnaista, jota jokainen lapsi suostuisi syömään (ei mikään tappio sinänsä). Esikoinen on tosin valmis hoitelemaan nirsoilevien osuuden :)
Esikoinen syö aina samaa ruokaa vanhempien kanssa ja kuten arvosteluista näkyy, hän pitää kotiruuasta. Olemme toivoneet, että esikoisen vuolaat kehut innostaisivat pienemmät edes maistamaan. Välillä meillä nirppanokat jäävät kokonaan ruuatta ja saavat vain näkkileipää.
Keskimmäisen mielestä minun keittotaitoni ovat surkeat. Hänellä on asiaan ratkaisu: minun pitäisi mennä opettelemaan ruuanlaittoa päiväkodin keittiöön. Päiväkodissa on niin paljon paremmat safkat!
Huippuherkullisen oloista perus-kotiruokaa! Mulle maistuisi nämä NIIIIIN paljon paremmin kuin Saarioinen tai Atria. Paitsi jos kyseessä on maksalaatikko (nam!).
VastaaPoistaMä yritän tehdä täällä myös peruskotiruokaa aina pari kertaa viikossa (ainakin), ja useimmiten listalle päätyy makaroni sekä tomaattinen jauhelihakastike, perunat ja sieni-jauhelihakastike, kaalilaatikko, kaalikeitto, kana-vihannes-(nuudeli)keitto, lihaa/kanaa ja uunikasviksia. Niin ja tonnikala-vihannes-tomaattikastike riisin kera on nopea ja varma ruoka silloin, kun jääkaappi ammottaa muuten tyhjyyttään. Tavallisten reseptien osalta pitää soveltaa aina silloin, kun ohjeessa käsketään lisätä kermaa, ruokakermaa tai vastaavaa; niitä ei täällä ole saatavilla, samoin juustot (sulate- ja tuore-) sekä kermaviili loistavat poissaolollaan. Laatikkoihin sujahtaa siis vaihtelevasti vain tomaattimurskaa tai munamaitoa, joskus (jos raaskii) juustoraasteen kera. Onneksi mies ei ole ollenkaan nirso, vaan syö mitä tahansa lautaselta löytyy :D
Mutta kiitos hyvistä vinkeistä; pitää ottaa ainakin osa sinun tekemistä ruuista käyttöön täälläkin!
Kiitos Terhi :)
PoistaMinäkään en voi ymmärtää, kuinka yhdelle pojalle ei kelpaa mikään kotiruoka, mutta päivästä toiseen voisi syödä Saarioisten makaroonilaatikkoa. Sen verran on kuitenkin kunnioitusta äitiä kohtaan, että kotitekoinen on parempaa :)
Mitenkäs siellä on hintasuhde? Tuleeko kotiruoka edullisemmaksi kuin ravintolaruoka? Itse muistan Tokion ajoilta, että jos halusi laittaa länsimaalaistyylistä ruokaa, niin samanhintaista oli syödä ulkona japanilaista. Toki jos teki japanilaistyylistä kotona se oli edullisempaa.
Minä rakastan kaalilaatikkoa, mutta en osaa tehdä. En ole vielä löytänyt reseptiä, jolla tulisi yhtä hyvää kuin isoäitini tekemä.
Sama juttu täällä melkeinpä on - länsimaisen ruoan tekeminen (ellei ole erityisen kasvisvoittoista) tulee samanhintaiseksi kuin peruslounas korealaisessa. Korealainen kyllä kelpaa, on terveellistä ja maistuvaa, mutta välillä sitä kaipaa suomalaista ruokaa ja toisaalta - tykkään ruoanlaitosta!
PoistaMun kaalilaatikko on enemmänkin kaalipataa, kuin ehkä laatikkoa. Mutta hyvää se on jokatapauksessa: mun mielestä kaalin ja jauhelihan yhdistelmä ei vaan voi mennä pieleen :D
Aivan mahtavan ihanan näköisiä ruokia - saanko tulla teille ruokaevakkoon?
VastaaPoistaKomppaan ja symppaan ja kaikkea noita nirsoilijoita. Meillä on yksi supermaistaja, jolle ei kelpaa mikään epäilyttävä. Annoksen väärä väri (esim. liian oranssit porkkanat keitossa) voi aiheuttaa päättäväisen paastotilan.
Kiitos Marika :) Tänne vaan :)
PoistaHermoille välillä ottaa nuo nirsoilijat. Tosin epäilen, että sosiaalisissa tilanteissa lapset eivät nirsoile lainkaan samalla lailla. Keskimmäinen itki kotona lohikeittolautasen ääressä, että ei suostu maistamaan. Seuraavana päivänä olimme tapahtumassa, jossa tarjoiltiin lounaaksi lohikeittoa. Sama poika siilasi sieltä meiluisat palat (eli porkkanat jää), söi hyvin ja nopeasti ja pinkaisi leikkimään. Mutta kotona on hyvä välillä paastota *huoh*
Niin oli lohdullinen postaus. Ai muidenkin lapset on nirsoja ja muidenkin lapset saa syödä muuta kuin sitä mitä on tarjolla. Mä poden siitä kauheeta morkkista,mut en jaksa tapella. Jos ei ruoka kelpaa niin senkus syö pinaattilettuja tai saarioisten makaronilaatikkoa. ihassama.
VastaaPoistaTota vuokaa vois kokeilla, mutta veikkaan et jauhelihakastikelapsi sanoo siitäkin et yök. perhana. Ja tota pataa vois....
Viikonloppuisin jos on tiedossa kaksi kunnon ateriaa, joista tiedän että toinen kelpaa nirsoilijoille, niin silloin nirsoilijat saavat olla ihan pelkällä näkkärilinjalla, jos ei ruoka kelpaa. Arkisin meillä on aika usein "vararuokaa", jos tiedän että todennäköisesti alas ei mene haarukallistakaan. Aika rasittavaa. Mutta en oikein voi pitää lapsia ilman ruokaakaan. Meillä keskimmäinen pystyy halutessaan "paastoamaan" pitkään ja lapsi on hyvin hoikassa kunnossa jo valmiiksi.
PoistaKiva postaus, kiitos ruokavinkeistä! Uusia makuja keittiöön kaivataan täälläkin.
VastaaPoistaMeilläkin nirsoillaan kaikelle uudelle. Herkkua on perusruoista spagetti ja jauhelihakastike, makaroonilaatikko sekä lihapullat ja muussi. Myös tortillat maistuu pojille, ja niissä tulee syötyä salaatit ihan huomaamatta :)
Kiitos :)
PoistaMeidän nirsoilija toivoi lihapullia. Väänsin yhtenä iltana töiden jälkeen lihapullat ja perunamuusin. Asteikolla 0-ääretön, sain kolmepistettä. Nekin tulivat pelkästä yrityksestä, kun kuitenkin vaivauduin itse ne tekemään :)
Voi kun meidänkin lapset oppisivat syömään tortilloja. Siinä saisi helposti erilailla maustettua ruokaa aikuisille ja lapsille ja tosiaan kasviksiakin voisi mennä ihan huomaamatta. Täytyy yrittää treenauttaa ronkeleita.
Ihan mahtava postaus! Mä NIIN odotan tälle jatkoa!!
VastaaPoistaMulla on vissiin helpot lapset koska niille uppoaa melkein kaikki ruuat, no joku purkki hernekeitto ehkä ei.
Peppi Pitkätossun voimaruoka on meidän kaikkien suosikki! NAM.
Kiitos :)
PoistaJatkoa seurannee.
Lucky you, kun lapsillesi maistuu monenlaiset ruuat. Minusta se olisi ihanaa. Siitä haaveillessa jatkan viikottaista taistelua siitä, että onko pakko maistaa tai syödä.
Sekä Provencen padan että spagettikastikkeen arvosana Herra Kepposelta sisältää muuten reilun annoksen lisättyä valkosipulia. Valkosipulipuristin on uusi lempikeittiövälineeni :-)
VastaaPoistat. Herra Kepponen
Voi, mitä herkkuja! Hauska postaus (vaikkakin uskon, ettei se arjessa aina naurata, nirsoilu)
VastaaPoistaOlin aikoja sitten töissä päiväkodin keittiössä. Toin yli jäänyttä kalakeittoa kotiin ja tarjosin sitä seuraavana päivänä lapselle, joka oli samassa päiväkodissa hoidossa. "Äiti, miksi sä teet kotona iin pahaa kalakeittoa, se tarhassa ollut oli sikapaljon parempaa!!" kuului kotona.... Niinpä niin... ;)
Kiitos :)
PoistaTarinasi vahvistaa epäilykseni todeksi. Siellä päiväkodissa ei kehdata samalla lailla nirsoilla ja kun muut syö, niin nirsotkin syö :)
Vielä vahvistukseksi se, että olen kuullut päiväkodista, että jos tarjolla on riittävän monen ällökkiruokaa, niin se leviää ja ruuan menekki jää todella pieneksi.
Mä tein eilen tota vuokaa ja nimesin sen Ninjago-vuoaksi. ne näytti hieman epäilevilt, mutta vakuutin olevani tosissani. Kaikki tykkäs paljon, Ja jee, saavat sitä tänäänkin.
VastaaPoistaLisää nirsojen ruokapostauksia kiitos
Nimi on tärkeä osa ruokaa :)
PoistaMeillä oli sama juttu kanapasta kanssa. Nirppa-keskimmäinen ei tykännyt tagliatellesta ja alkoi inhota koko ruokaa. Vaihdoin pastan perhospastaan ja annoin hienon ulkomaalaisen nimen Pasta farfalle con pollo. Ja taas kelpaa.
Hyvä, että Ninjagovuoka maistui pojille.
Kakkososa on tulossa, mutta siihen osui enemmän ruokaa aikuiseen makuun.