Sivut
▼
9. marraskuuta 2013
Nakkikiskajonorähinän verso
Kaksi pojista on jo lauantaiaamuna hereillä. Kuulen, kuinka he vievät leluja huoneesta toiseen. Unisinkin veli herää. Kuuluu hetken leikin ääniä.
Suloinen hetki.
Niin ohikiitävää.
Hetken päästä kuuluu kova juoksuaskelten töminä, meteliä, avokämmenellä läpsimistä, vielä kovempaa meteliä. Vessamme on käynnissä poikien käsirysy.
Syynä on törkeä kiilaus vessajonossa, jota selvitetään avokämmenin (ei onneksi nyrkein). Viimeksi heränneellä oli kova hätä ja hän joutui mitä törkeimmän kiilauksen kohteeksi.
Ihan älyttömän tutunkuuloinen kuvio. Mistä? Jotenkin muistuttaa niitä öisiä rähinöitä nakkikiskajonoissa.
Todistinko juuri omassa kodissani nakkikiskajonorähinän esiversiota?
Viesti siitä, että näin ei toimita, on jälleen välitetty. Viestin sisäistämisestä ei vielä varmuutta. Kerrataan, kerrataan ja kerrataan. Ja sitten toivotaan parasta, että viesti on mennyt perille, ennenkuin täältä siirtyy nuorta miestä nakkikiskalle.
***
Julkaistu sarjassani "Tarkistuksia Tulevaisuuden Muistoihin"
Osa: Lapseni eivät ikinä tapelleet fyysisesti.
Ai kauhia! Mikäs sen "mukavampaa" kuin aloittaa päivä kunnon käsirysyllä vessajonossa >.< No, jos vaikka huomenna menisi jo sujuvammin...
VastaaPoistaOih,tää oli ihana!!! Vertaistukea parhaimmillaan!! KIITOS!
VastaaPoistavoin kertoa oman kokemukseni tältä päivältä: Vein kahdeksanvuotiastani ratsastamaan. Jostain syystä hän pelästyi itse jotain ponin selässä. Alkoi parkua hillittömästi että pelottaa. Ajattelin sen menevän ohi ja talutin häntä vielä hetken. No eipä pelotus mennyt ohi, vaan parku jatkui. Vihdoin pysäytin ponin ja päästin alas selästä. Siinä hän seisoi lopun puoli tuntia keskellä kenttää kädet puuskassa jurnuttaen. Kun talliin päästiin,oli jo kerinnyt haukkua minut ihan lyttyyn, maailman surkeimman äidin.
Kyllä oli taas niitä äitiyden tähtihetkiä... Hieman on itsehillinnässä harjoittamisen varaa tyttärellä. Itselle kehittynyt jo aika pitkä pinna tämän skorpioni tyttären kanssa.
Mukavaa lauantai-iltaa :)
T.Sanniska
Kati:
VastaaPoistaAlan olla tottunut siihen, että joka päivä on joku kärhämä :( Mutta harvoin onneksi sentään kunnon käsirysyä.
Sanniska:
Kyllä meilläkin riittää lasten kanssa vääntöä. Harmi, että tyttäresi ratsastunti meni pilalle. On se kova paikka, kun ensin pelottaa niin, että ei pysty tekemään jotain ja sitten harmittaa se. Sitä olen kyllä usein ihmetellyt, että miksi meidän pojilla on usein niin vaikea ymmärtää puhetta :( Ohjeista nyt puhumattakaan...
Oih, mikä aamun aloitus.
VastaaPoistaMutta täällä on ihan samaa ihmetelty, että miksei puhetta ymmärretä, vaikka lapsen huomion keräten hitaasti artikuloiden jotakin yrittäisi sanoa...
No, ainakin karisi uni silmistä? :)
VastaaPoistaEi tosiaankaan kivoja tuollaiset herätykset, meilläkin ollut risainen viikko.
Toivotaan, että nämä esisnagaritappelut ehkäisevät sitten niitä aikuisiän tappeluita.
Leonida:
VastaaPoistaMeillä on kyllä huonokuuloista ja kovakalloista sakkia :(
Mutta tuleepahan ainakin riittävästi harjoituskertoja siitä, että minkälainen käytös ei ole hyväksyttävää. Lapsuusiän kotkotuksen on kohta kaikki käyty läpi.
-Jassu-
Uni karisi silmistä. Onnistuin lähettämään miehen erotuomariksi vessajonotappeluun ja jäin itse rakentavasti karjumaan käytöstapojen perään sängystä ;) Valitettavasti alan olla niin treenaantunut conflict managementiin, että tiedän kuka on tehnyt ja mitä, vaikka en ole paikalla.
:D no mutta, veljen kanssa tappelu on nyt aivan eri asia! T: sisaruksiaan kohtaan väkivaltainen just tuon ikäisenä, enkä koskaan vieraitten kans tapellut.
VastaaPoistaÄ.Hupulainen:
VastaaPoistaMä todella toivon, että tappelu veljien kesken ei kerro mitään käytöksestä muiden seurassa :D