Kaipailin hajontaa. Erilaisuutta elämäntyyliin.
Hajonta löytyi Etelä-Afrikasta. Samalla löytyi maa, jossa sen kauneudesta ja upeasta ilmastosta huolimatta, en haluaisi asua. Arvostan turvallisuutta! Turvattomuuteen ja maan väkivaltaisuuteen tietenkin tottuu. Paikalliset ovat kasvaneet turvarutiineihin eivätkä pidä niitä mitenkään erityisinä.
Normisuojaussetti pientaloasujalle:
-Korkea muuri ympäröi koko tontin
-Muurin päällä on piikkilanka este
-Muurin ja autoportin päällä on sähköaita
-Autoporttia tai -tallia ei avata mikäli lähellä notkuu ihmisiä
-Talossa on hälytinjärjestelmä, yöllä talo on aina "kuorisuojattu"
-Suurimmassa osassa taloja on vähintäänkin yksi ase
Moni valitsee compound-alueen, koska sitä ympäröi massiiviset aidat, on turvakamerat ja vartijat ja kaduille eivät pääse ulkopuoliset hengailemaan.
Normi turvallisuusrutiinit:
-Lapset eivät liiku ulkona yksin
-Jos joku yrittää tunkeutua tontillesi, ammu ensin ja kysy vasta sen jälkeen
-Vain päivänvalossa on turvallista olla ulkona
-Kulje autolla
-Mikäli tilanne vaikuttaa turvattomalta älä pysähdy pimeässä liikennevaloihin
-Parkkeeraa aina vain maksullisiin parkkitaloihin ja keskeiselle paikalle
-Jos kuitenkin joudut ryöstön kohteeksi: älä vastusta äläkä katso ryöstäjää
Keskiluokka on kuitenkin sitä mieltä, että vaikka turvallisuustilanne on mikä on, tilanne on kuitenkin ylipäänsä hyvä. Apartheidin purun jälkeen (20v sitten) mustat eivät ole ryhtyneet massiivisiin kostoiskuihin tai omaisuuden takavarikoihin (kuten Zimbabwessa). Toki ajoittain historia ja varallisuuden epätasainen jakautuminen saattaa purkautua väkivaltana. Suuri työttömyys ja heikko sosiaaliturva ylläpitävät suurta omaisuusrikosten määrää. Toisten on pakko varastaa syödäkseen.
Tuossa näkyy asuinaluetta kiertävä muuri sähköaitoineen.
Aika matalaa mallia, usein muurin takaa näkyy vain katto.
Matkalla leijonapuistoon näkyi moottoritien varressa paikallinen slummi. Muutaman neliön asumukset olivat kyhätty suurimmaksi osaksi aaltopellistä. Jollain onnekkaalla oli tiiliäkin. 130 km/h vauhdissa auton ikkunan läpi napatuista kuvista ei paljoa selkoa saa. Alemmasta näkyy alueen laajuus. Masentava näky.
Vauhtia 130km/h
Ei sitä aina muisteta millaisessa lintukodossa sitä suomessa suurimmaksi osaksi ajasta eletään.
VastaaPoistaMuistan, kun tyttäremme kummi seurusteli Etelä-Afrikkalaisen miehen kanssa ja kertoi, että kerran pimeällä pysähtyivät tien viereen jättäneen auton luokse jossa turistit vilkuttivat. Mies sanoi ystävälleni, että katsot koko ajan taustapeilistä tilannetta ja jos hänelle sattuu jotain niin ajat heti karkuun. Ja tämä tapahtui jo 20 sitten, tilanne päättyi siis rauhallisesti turistit vain olivat pulassa autonsa kanssa.
Haveaniceday1:
VastaaPoistaSuomessa on tosiaan vielä niin turvallista ja rauhallista. toivon kovasti että tilanne säilyy tällaisena.
Vaikka joskus veronmaksajan harmittaakin yhteiskunnan kalliiden rakenteiden ylläpitäminen niin kun miettii, että minkälaiseen yhteiskuntajärjestykseen voi maa suistua ilman niitä, ei se veronmaksukaan enää niin harmita. Sillä saadaan valtavan hienoja mahdollisuuksia kaikkien ulottuville.
On kyllä karua luettavaa, vaikka tuon tilanteen siellä periaatteessa tietääkin. Huhhuh. Kauankohan sitä menisi aikaa, että tuollaiseen tottuisi ihan rutiinina, jos sinne muuttaisi? Että koko ajan olet silmät selässä ja kaikkia / kaikkea pitää pelätä...ja sitten kuitenkin niin kaunis ja ihana maa luonnon ja eläinten puolesta. Tavallaan vähän sääli. Mutta siellä on eriarvoisuuden seuraukset selkeästi nähtävissä... Kyllä pitää taas olla onnellinen, että saa asua turvallisessa ympäristössä - asia, jonka ottaa niin itsestäänselvyytenä!
VastaaPoistaSitä ei tosiaan aina muista arvostaa turvallista ympäristöä ja pitää sitä itsestäänselvyytenä tai vähäpätöisenä.
VastaaPoistaPaikalliset tietenkin kasvavat pienestä pitäen turvarutiineihin ja linnoittautuvat muuriensa ja piikkilanka-aitojensa taakse. Niin kauan kuin mitään ei tapahdu, niin elämä sujuu ihan mukavasti. Tuorein tapaus työpaikalla oli autokidnappaus, joka päätyi sikäli onnellisesti että auto ja omaisuus vietiin ja omistaja jätettiin jonnekkin suhteellisen kauas jalkapatikkaan. Hän pääsi ehjin nahoin kotiin. Mutta aivan varmasti tuollaisen jälkeen pelottaa uhria ja lähipiiriä tolkuttomasti.
Olipa hyvä kirjoitus, ja taas muistutus siitä, kuinka turvallisessa ympäristössä saamme asua.
VastaaPoistaNonna:
VastaaPoistaKiitos :)
Turvallisuus vähän samoin kuin puhdas luonto, ne tuntuvat arkipäiväisiltä, kun niihin on tottunut. Sitten kun niitä ei ole, niin alkaa olla aika myöhäistä yrittää hankkia niitä takaisin edes rahalla :(
Hmmmmm, itse kun asuin lapsena toisessa eteläisen Afrikan maassa, mikä oli hyvin Etelä-Afrikan kaltainen, niin noihin turvallisuusnormeihin tottui kyllä ihan heti. Se että vanhemmat tai autokuljettaja ajoi aina joka paikkaan, kaikki sosiaalinen toiminta tapahtui muurien sisäpuolella (kotona, koulussa, urheiluklubilla jne.) niin se ei mitenkään haitannut, ahdistanut tai erityisesti elämää jotenkin syrjäyttänyt. Siihen tottui. Ihan niin kuin Suomessa tottuu ruuhka-Suomen ulkopuolella siihen, että joukkoliikenne ei toimi. Tai mitä näitä nyt päivittäisiä juttuja täällä Suomessa onkaan. Tai esim siihen tottui heti, että koulussa oli koulupuvut. Suomesta käsin ajateltuna ihan kamala asia, ja voi voi, mutta itseasiassa, ihan hirvittävän helppoa, kun yhtenäkään kouluaamuna ei tarvinnut miettiä, että mitä sitä pukisi päälleen - hiuspampulan sävyä myöten kaikki oli määrätty koulun ohjeissa. Kerta kahteen kuukauteen oli päivä, kun sai pukea mitä vaan (toki säädyllistä) päälleen, ja hitsi kun olikin vaikeaa! :D
VastaaPoistaItse olen monesti miettinyt lähteväni takaisin eteläiseen Afrikkaan, ehkä jopa juurikin Etelä-Afrikkaan. Vaikkakin arvostan siis suuresti turvallisuutta ja tavallisuutta. Mutta koin siellä arjen toimintapojen ja normien olevan kuitenkin hyvin lähellä omia käytäntöjämme :) Siksi minusta onkin hauska lukea näitä sinun reissukokemuksia, ja nähdä asiat toisin näiden kertomustesi ja pohdintojesi kautta. Itse asuin eteläisessä Afrikassa 12vuotiaana lapsena ja 24vuotiaana nuorena, ehkäpä nelikymppisenä äitinä minäkin näkisin asiat ja tilanteet aivan toisin.
Haltiakummi:
VastaaPoistaJos olisin muuttanut Etelä-Afrikkaan tai vastaavaan asumaan ennen lasten syntymistä, tilanne olisi varmaan ollut ok. Silloin lapset olisivat kasvaneet kiinni maan turvallisuusnormeihin. Vaikka olisin varmaan ollut monta kertaa hermona heidän puolestaan. Mutta ajatuskuvio, että kolme vapauteen tottunutta villikkoa muuttaisi tuollaiseen ympäristöön on suorastaan kestämätön. Joku kuitenkin karkaisi tai tekisi jotain muuta typerää.
Itse en oikein jaksa innostua sellaisesta compound-elämästä, jossa kaikki tapahtuu muurien sisällä ja joka ovella vartijat. Pahimmillaan aseistautuneina. Se olisi just sitä aamupäivällä kotirouvat menee tennisklubille, sitten lounastamaan ja sitten vastaanottamaan lapsia ja ohjeistamaan palvelusväkeä. (ei hitsit kun parin päivän tiskit pinossa, niin toi palvelusväki kyllä kuulostaisi tervetulleelta).
Minua jo risoo Helsingissä se, että tietyillä alueilla ei ole pimeässä turvallista naisten kulkea yksin. Koen sen henkilökohtaisena vapauteni rajoittamisena (vaikka teenkin sen itse turvallisuussyistä). En haluaisi lukittautua vapaaehtoisesti mihinkään valkoisten keskiluokkaisten turva-alueelle.
Toimistolla oli suhteellisen tuore tapaus se autokidnappaus. Minua oikein ahdisti pelkästään tapauksen kuuleminen. Eikä ollut uhrillekaan mikään kevyt juttu, vaikka onneksi säästyi henki ja fyysinen koskemattomuus.
Lapsethan eivät samalla lailla onneksi ymmärrä riskejä ja uhkia. Itse ainakin oli myös 24v monta kertaa vähemmän riskejä välttelevä kuin nykyisin. Silloin sitä oli vielä nuori ja voimissaan ja vähän asenteella "pahat asiat tapahtuvat muille ihmisille". Enkä olisi siihen aikaan ollut edes kovin kannattava ryöstön kohde - ei mulla ollut mitään. Nyt mulla on lapset, joita pitää yrittää suojella kaikin keinoin.
Valitettavasti 40+ perheen äidit muuttuvat vähän tylsiksi tyypeiksi, kun niiden pitää miljoonan kotihomman lisäksi aina optimoida jälkikasvun turvallisuus ;)
Haltiakummi:
VastaaPoistaJos nyt päätyisit minne päin Afrikkaa tahansa, niin meikä kyllä tulisi katsastamaan nurkat :)
Turvallisuus on kyllä asia jota Suomessa eniten arvostan !
VastaaPoistaTämä postaus oli hieno muistutus meille kaikille, kuinka hyvin meillä asiat on. Usein blogeissa on matka postauksia maista joissa suurin osa ihmisistä elää köyhyydessä ja sitä ei mitenkään tuoda esille. No, ehkä turistina ei loppujen lopuksi näe niin kovin paljon.
Mukavaa viikon jatkoa sinulle !
Sara S.
VastaaPoistaMonissa köyhissä maissa matkailu on toteutettu niin, että turistit viedään bussilla johonkin aidatulle aluelle upean rannan ja hotellipalveluiden ääreen ja haetaan pari viikon päästä pois. Ehkä retkibussi käy välillä noukkimassa muutaman turistin kyytiin. Olen itsekin ollut tuollaisella reissulla ja edelleen se on yksi elämäni parhaista matkoista :) Niillä reissulla ei juuri tule tietoa paikallisista olosuhteista. Se mikä siinä on surullista on, että usein hotellit ovat jonkun ulkomaisen omistajan ja kuluttamastani rahasta jää murto-osa paikallisille.
Minusta työreissuissa on parasta paikallisten kanssa hengailu, minullahan on ihan loputon kyselyikä heidän elinolosuhteitaan kohtaan :)
Perspektiiviä! Kyllä.
VastaaPoistaÄ.Hupulainen:
VastaaPoistaTässähän ehti jo tulla sellainen harha, että pohjoismaalainen hyvinvointiyhteiskunta eroaa vain ilmaisella koulutuksella... Ai mutta katsos turvallinen yhteiskuntakin vaatii ponnistelunsa :)