Sivut

15. toukokuuta 2013

Äitienpäivä Keppostyyliin

Äitienpäivä - tuo suloisen seesteinen päivä, jolloin tähtisilmäiset pikkupallerot ja vaimoaan jumaloiva mies tekevät kaikkensa, jotta äiti voisi vaan nauttia päivän leppoisasti tunnelmasta. Ah!

Tai sitten päivää voi viettää enemmän tai vähemmän kaaosvetoisesti eli Keppostyyliin. Vaikka näin:

Lahjahärdelli
Pienemmät pojat olivat niin tohkeissaan lahjahommasta, että eivät meinanneet pysyä nahoissaan. Viime maanantaina kuopus huokaili autossa teatraalisen raskaasti "Huomenna on niin raskas tarhapäivätulossa -huoh!" Syynä oli huippusalainen projekti, joka ehkäpä liittyi lahjan valmistukseen :)

Kun keskiviikkona paketit olivat valmiit kotiinkuljetettavaksi, ne oli pakko avata HETI. Meinasi tulla riita ja kyyneleet, joten ajattelin, että samahan se on minä päivänä ne avaan. Tasapuolisuuden nimissä avasin esikoisenkin lahjan.

Hienot lahjat ja kortit!

Esikoisen valokuvakehys ja kuopuksen pannunalunen 

Keskimmäisen kaulakoru

Me emme osta toisillemme lahjoja äitien/isäinpäivänä mieheni kanssa. Tänä vuonna ilmoitin Hra Kepposelle selkeästi haluavani lahjan. Lahja on 4 kpl miespuolisia puutarhaorjia ja uusia taimia perennapenkkiin. Hra Kepponen nyökytteli lupaavasti, vaikka otsaluun asennosta pystyin kyllä tulkitsemaan, että mikä tahansa netistä tilattavissa oleva tavara olisi parempi vaihtoehto ;)


Kakkukahvit
Olen yleensä tarjonnut omalle äidilleni ja anopilleni vähintään kakkukahvit, välillä myös lounaan. Tänä vuonna paikalle oli tulossa vain omat vanhempani. Koska meillä oli lauantaina pidemmän matkan vieraita ja kakkua tarjolla, päätin että kakkukahvit ovat jo lauantaina.

Kakkuna oli Kinuskikissan ohjeella tehty Baileys-juustokakku 

Espanjalaiset mansikat jopa maistuivat mansikoilta

Tein äidilleni onnittelukortin


Ja ostin myös äitienpäiväruusunkin


Mutta voih! Äitini sairastui eikä päässytkään tulemaan paikalle. Kukat menivät perille isäni mukana.

Huomaavaisena miniänä tsemppasin anopin muistamisen: tein kortin ja jopa hankin anopille lahjan. Huonomuistisena ihmisenä unohdin kokonaan lähettää ne. Lojuvat vieläkin tuossa pöydällä, kun en vaan ole mitenkään ehtinyt postiin. Noloa! Anoppi varmaan ilahtuu kuitenkin... vielä juhannuksenakin.


Äitienpäiväaamiainen
Jonkinlaista kiristystä alakerrasta kuului, kun Hra Kepponen yritti saada pienemmät pojat osallistumaan aamiaisen valmistukseen. Siihen aikaan, kun aamuvirkuissa perheissä jo syödään lounasta, aamiaiseni vihdoin saapui makuuhuoneeseen. Onneksi olen erittäin aamu-uninen :)

Pollein poika oli kuopus, joka oli aivan itse asetellut pekonit leivälleni. Ihana ja herkullinen aamupala.


Puutarhaorjat
Havaitsin noin kolmessa henkilössä kasvavaa vastenmielisyyttä pihalle siirtymisessä. Innokkain keskimmäinen sen sijaan osoittautui kuntokestävyydeltään heikoksi. Kuopusta lukuunottamatta pojista oli kuitenkin apua ja saimme miehen kanssa tehtyä hommia. Ne jäivät hiukan kesken taimiostosten takia. Hoidetaan ne sitten, kun tullaan taimikaupasta, ajattelimme toiveikkaana.


Uudet pihasomisteet

Taimishow
Kello kiisi eteenpäin ja ajattelin, että voisi ehkä olla parasta, että menen yksin taimikauppaan. 

Minä Hra Kepposelle: "Haluatko lähteä taimikauppaan vai kipaisenko yksin?"
Hra Kepponen: "Voin tulla"

Mitä minä ajattelin: "Hra Kepponen todellakin haluaa ostaa minulle taimia ja on jopa etäisesti kiinnostunut aiheesta. Miten yllättävää ja mukavaa!"
Mitä Hra Kepponen ajattelin: "Kyllä mä sen reissun kestän jos vaimo haluaa. Mihinköhän mua tarvitaan - kantoavuksiko?"

Tällä yhteisymmärryksellä yritimme sonnustautua koko porukka matkaan. Keskimmäinen otti matkaanlähtöitkupotkuraivarit ja minun verenpaineeni huiteli päälle 200. Jotta vältyimme pahemmalta yhteenotolta piti tankata voileipiä, sylitellä, vähän rähistä lisää ja toistaa kuvio alusta.

Vastoin todennäköisyyksiä pääsimme taimikaupalle saakka. Lyhyt yhteenveto: ainoastaan minua kiinnosti taimet. 

Kassalla kysyn Hra Kepposelta, että ostatko minulle taimet. Hän ei vastaa mitään. Päädyn maksamaan taimet itse. Höh ja pöh.

Hra Kepposen puolustukseksi pitää sanoa, että hän ei varmaan kuullut eikä myöskään olisi pystynyt irroittamaan kättään lompakolle. Hänellä oli pidossa poika, joka oli kastellut itsensä sadettajassa likomäräksi ja yritti palata jatkamaan läträystään.

Kenkiä myöten läpimärkä poika

Pakkasimme autoon taimet, vuorasimme hiukan takapenkkiä muovipusseilla märkää lasta varten ja hurautimme kotiin. Tämän jälkeen tarvitsinkin jo pienen levon.

Taimet jäivät tähän tilaan ja ovat siinä edelleen:


Äitienpäivä illallinen
Hra Kepponen lupasi valmistaa minulle äitienpäiväillallisen. Hänellä alkoi olla jo kiire työmatkalleen, joten jouduin itse kuorimaan kaikki parsat. Illallinen oli varsin onnistunut. Sen jälkeen Hra Kepponen huikkasi moit ja lähti reissuun.

Keittiö jäi tähän tilaan:


Yhtään puhdasta haarukkaa ei ollut enää jäljellä.

Tässä vaiheessa jouduin nostamaan kädet pystyyn ja toteamaan, että kuntokestävyyteni riittää enää ainoastaan lasten iltatoimiin ja seuraavan päivän vaatetuksen esille ottoon. 

Aamulla katsoin keittiötä - mikä sotku! Avasin verhot ja katsoin pihalle risukasaan - mikä sotku! 

Varsinainen Äitienpäivä Dagen Efter :( 
Tästä voisi masentua ja kettuuntua.

Keitin kahvit. Päätin ajatella asian toisin. Totesi ilahtuneena, että meillähän on vielä paljon puhtaita mukeja, veitsi voin levittämiseen. Niillä hoituu aamupala :) Kiva, kun piharoskat ovat valmiiksi kasassa. Roiskasin vähän vettä taimilleni. Jos ne nyt säilyvät kukkakaupassa viikkoja, niin kai ne nyt säilyvät tuossa pihalla pari päivää. Taimet on kuitenkin nyt hartaudella valittu :)

Pitäisi muistaa toukokuun alussa 2014 lukea tämä kirjoitus ja skaalata omat odotuksen perheen suorituskyvyn mukaiseksi. Jotain pientä - vaikka vaan se aamiainen. Tai suuremmat odotukset on paras hoitaa suoraan materialla.

16 kommenttia:

  1. Oih. Aina ei kaikki mene putkeen :( Mutta suloisia lahjoja sait :)

    VastaaPoista
  2. Nonna:
    Lahjat olivat suloiset, vielä kun joku vuosi saisi ne oikeana päivänä :)

    Aina ei voi mennä putkeen, tuntuu että meillä usein Muprhyn laki iskee juuri juhlapäivinä. Varmaan jotenkin siksi, koska aikuisen odotukset ovat normipäivää korkeammalla.

    VastaaPoista
  3. Ihailen suuresti kärsivällisyyttäsi! Minä en osaa olla hermostuttamatta edes yhden vilkkaan tyttölapsen kanssa. :(

    Täällä juhlitaan äitienpäivää vasta ensi viikolla, mutta olen jo henkisesti aloittanut valmistautumisen - yritän olla odottamatta mitään. En edes kuvittele saavani merkkipäivinä mitään kovin erikoisia juhlallisuuksia ja silti aina salaa mielessäni petyn... -Kaisla

    VastaaPoista
  4. Kaisla:
    Kyllä minäkin aina välillä hermostun. Mulla on silloin tapana hetken aikaa karjua jalopeuramaisesti. Joskus jopa kiroilla. Ne perheet, joissa ei ikinä koroteta ääntä, saattavat olla järkyttyneitä metelistäni. Pojat kyllä jo tietävät, että karjumiseni menee nopeasti ohitse. Välillä osaavat kysyä, että lopetitko jo :) Yritän tsempata, että en huutaisi, mutta aina ei onnistu.

    Odota paria hyvää hetkeä: korttia ja valmista aamukahvia.

    Niin minä ajattelin tehdä ensi vuonna. Yritän tsempata, että odotukseni olisivat sellaiset, että ne olisivat kohtuullisia

    Toivon, että saisit nuo hetket !

    VastaaPoista
  5. Voi kirosana, et oo tosissas :D :D :D Te ootte kyllä ihan mun suosikki kepposperhe! Ja terkut vaan Hra Kepposelle sinne työmatkalle, jolla on varmasti kivasti aikaa lueskella rvan blogia, ja laittaa kanssa ensi vuoden kalenteriin monta merkintää äitienpäivän kohdalle :D Mun suosikki kuva on tuo keskimmäisestä juniorista tuolla taimitarhalla - isin otteen turvallisuus ja läheisyys välittyy ihan mahtavasti pelkän kuvan välityksellä :e

    Nyt etitään kalenterista aika, ja tuut tänne rentoutuun, punajuurisalaatin äärelle - minä lupaan tiskata haarukoitakin! ;)

    VastaaPoista
  6. Mä niin ymmärrän. :D Hurmaava silti tuo litimärkä pojankoltiainen, ja nuo lahjat! <3
    Baileyskakkua alkoi heti tehdä mieli. ja kauniit kortitkin olet tehnyt. Olet sinä ollut ahkera!

    VastaaPoista
  7. Oih ja voih ja kyllä naurattikin varsinkin tuo läpimärkä poika, toivottavasti saat kukat maahan ennen syksyä ;) itsestäni en ole meinaan ihan varma

    VastaaPoista
  8. :)

    Olen jo aikoja sitten päättänyt lakata juhlimasta koko äitienpäivää.

    Jos mennään johonkin ulos lounaalle, se on ylihintainen seisova pöytä. Ja kuka joutuu kiristämään lapsille ykkösvaatteet päälle? Kuka joutuu suhisemaan niitä hiljaisiksi?

    Jos juhlitaan kotona, niin kuka siivoaa jäljet?

    Mutta jos niillä sattuu olemaan lahjoja ja hyvää tahtoa, niin minä olen valmis juoksemaan takaisin sänkyyn heti kun ne heräävät! ;)

    VastaaPoista
  9. Haltiakummi:
    Ehdinkin jo kaivata lohduttavia ja piristäviä kommenttejasi ja melkein mietin, että onko jossain parempi kepposperhe seurattavaksi :)

    Ei tässä pääse aika käymään pitkäksi. Vaikka joskus toivoisin niin.

    Yritän asennoitua ymmärtämään, että meidän pojat harvoin tekevät mitään varsinaisesti pahaa (paitsi nahistelevat keskenään). Kun on niin täynnä energiaa ja maailma on pullollaan mahdollisuuksia, joita pitäisi katsastaa ja kokeilla, niin kaikenlaista jälki on usein sotkuista ja märkää.

    Mä olisin kyllä pienen levon tarpeessa. Ja punajuuripaistos salaatin!


    zirk:
    Baileyskakku on petollisen hyvää :) Sellaista kevyttä vaahtoa mahtuu mahaan moniin koloihin.

    Mulla alkoi taimitarhalla verenpaine nousemaan siinä vaiheessa, kun aurinko meni pilveen ja tuuli ja yksi oli aivan läpimärkä. Ajattelin, että miehen kahden viikon reissuputken kruunaa ehdottomasti yksi flunssainen lapsi. Aika lupaavasti tuo yskii jo :(

    Lahjat oli kyllä suloiset.


    Marja:
    Tunnistan kyllä itsessäni myös tuon riskin, että kukkien istuttaminen voi venyä ja venyä. Meillä pihan pläntti on usein hoitamattomassa kunnossa, mutta tänä kesänä olen vakaasti aikeissa tsempata. Pakotan miehen säännölliseen ruohonleikkuuseen ja sortteeraan nuo poikien romut tuosta terassilta kierrätykseen tai kaatopaikalle. Sitten istun tuossa joka viikonloppuaamu juomassa kahvia ja ihailemassa kukkiani :)

    Raportoin sitten syksyllä siitä, että se Alepan muovikassi on edelleen pihalla ;)

    VastaaPoista
  10. Marika:
    Mä ymmärrän kyllä hyvin taktiikkaasi. Pitäisköhän suunnitella jotain aivan uusia äitienpäivän viettotapoja? Voiskohan joku ravintola kehitellä lapsivapaan gourmetlounaan vain äideille? Tai lapsiparkki leffateatterille? Tai äidille elokuvasunnuntai kotisohvalla?

    VastaaPoista
  11. Heh.musta tui kuulostaa jotenkin niin tyypilliseltä äituenpäivältä. .kaikkea me äidit kestetäänkin...jaksuja ihanan kepposperheesi kanssa ♡

    VastaaPoista
  12. Ciacy:
    Kiitos.
    Onhan se varmaan monissa perheissä aikamoista hässäkkää äitienpäivänä. Rentous voi olla aika kaukana.

    VastaaPoista
  13. Myöhästyneet aallot ja hatun nostot täältä!
    Te olette tosiaan ihan huippuperhe! :-D Ja sä olet niin loistava kuvailemaan teidän "action kyllästettyä" elämäänne. Iso respect!

    VastaaPoista
  14. -Jassu-
    Kiitti :)
    Actionia kyllä riittää. Pakko tunnustaa, että hetkittäin fantision, että millaista elämä olisi, jos olisi tosi rauhalliset lapset suurella ikäerolla :)

    VastaaPoista
  15. Oho, olipas vauhdikas äitienpäivä. Mutta lahjat oli suloiset ja suloista myös se, etteivät lapset jaksaneet odottaa oikeaan päivään asti. :)

    Ihailen sun positiivista asennoitumista äitienpäivä dagen efterinä. Olet ihan mun sankarini! En itse kykenisi puoleenkaan siitä, mitä itse teet ja miten hoidat hommat. Huumori ja zen.

    On se sitten ehkä parempi, ettei odota ihmeitä, niin yllättyy iloisesti, vai?

    Olit muuten kauniit kortitkin tehnyt ja tuota baileyskakkua saat luvan tehdä joku kerta, kun Kätsyt on koolla! Ha, ha, ei silti paineita. ;)

    VastaaPoista
  16. Leonida:
    Mun elosta on usein zen kaukana, verenpaine huitelee aika korkeissa lukemissa. Mutta näissä pitäiskö itkeä vai nauraa tilanteissa olen 99% kerroista valinnut naurun. Muuten homma on kohtalaisesti hanskassa, mutta kotityöt on se mikä jää aina rästiin.

    Baileys-kakku on hyvää ja varsin helppotekoinen :)

    VastaaPoista