Kun tulin takaisin kotiin, pihaltamme kuului riemukkaita taistelukiljahduksia. Klo oli 08:03. Keskimmäinen ja kuopus olivat hyppimässä täyttä päätä trampoliinilla ja kehittelemässä erilaisia taistelupomppuja.
Minuun iski elinvoimakateus.
Oi, miksi minä en voi olla täynnä virtaa heti aamusta?
Oi, miksi minusta ei ole maailman paras juttu pomppia trampalla kukonlaulun aikaan?
Oi, miksi minä en pursua elinvoimaa, jota olisi suorastaan mahdoton pidätellä vaan sen pitää antaa pulppuilla ulos kuin sulavesipuron?
Voi, miksi minua väsyttää aamulla jo pelkästään päivän töiden ajatteleminen?
Voi, miksi minulla ei ole elinvoimaa?
Voi, miksi minun pitää elinvoimattomana yrittää jaksaa kaitsea jälkikasvun ylitsepursuavaa elinvoimaa kohti järkeviä tekoja?
Ei ole reilua.
Välillä ajatteln, että olen kuin kuvien tuulenpesäinen koivu. Minullakin tuollaisia "tartuntoja", joiden takia elinvoimaani kuluu täysin sekundäärisiin juttuihin.
Kuvat lenkkipolultani
Just noin. Miksi ihmeessä mullakaan ei ole intoa ja energiaa aamuisin. Tai siis oikeastaan koskaan, ainakaan niin paljoa, että jaksaisin trampoliinilla pomppia. :D
VastaaPoistaViikon verran olen mennyt niin pienillä unillakin, että saapa nähdä milloin tulee inhimillinen raja vastaan.
Tsemppiä meille arjen väsyttämille! Jospa tuo lisääntynyt valoisuus toisi sitä kaivattua lisäenergiaa.
-Jassu-
VastaaPoistaKyllä muakin vaivaa elinvoimattomuus lähinnä 24/7. Aika harvoin tuntuu siltä, että jee mikä päivä, nyt tartun toimeen ja tästä hoituu hommat alta aika yksikön. Väsynyt kone yskii käyntii kahvilla ja alkaa purkamaan sumaa, kun on pakko :(
Valoisuus auttaa kyllä. Mulla on vissiin anemiaan taipuvana aika vetäistä vuosittainen rautakuuri lisäavuksi ja ottaa lomaaamukampa tsempittämään.
Pidä huoli unistasi Jassu.
Mulla on ihan sellainen kevätmasis tai jotain. Oon ihan uupunut, ja just noi aamusuihkut on sellaisia mitkä mielellään skippais. Ja kaikki ylimääräiset liikkumiset kotoa. Koulussakin meinaa nukahtaa, vaikka tehdään pihalla hommia
VastaaPoistaVera:
VastaaPoistaSulla on ollut pitkä syksy opintoineen, vähäisine lomineen ja muine hässäköineen, että on enemmän kuin ymmärettävää, että takki on tyhjä.
Mä taas olen tullut siihen lopputulokseen, että näin vanha nainen, jolla kolme villiä poikaa ei pärjää sillä viidellä viikolla lomaa :( Paitsi ehkä sitten jos sen voisi viettää täysihoidossa jossain lämpimän auringon alla ;)
Ihan tähän samaan liittyvää mietin tuossa äsken, kun tiskasin. Mieleen tuli semmonen hurja ajatus, että pitäiskö koittaa alkaa lenkkeilemään aamulla ennen töitä kun illalla en ehdi (työpäiväni matkoineen kestää 11 tuntia). Aamulenkki tarkoittaisi lähtöä viimeistään 5.30. Mietin nimittäin sitä, että ennen sain tehtyä vaikka mitä ja kun tähtäsin ammattilaiseksi eräässä asiassa, harjoittelin aamulla ennen kouluun menoakin.
VastaaPoistaEn tietenkään voi lasta syyttää saamattomuudestani, mutta koen edelleen olevani tosi sopimaton äidiksi ja sietämään äitiyden velvollisuuksia. Äitiys on vienyt elämästäni kaiken spontaaniuden ja aikaansaamisen ja nyt tiedän, että olisi pitänyt luottaa vaistooni. Sitten kun on tosiaan itsellä semmoinen elämää pulppuava ja vilkas lapsi, jota ei saisi tukahduttaa liialla kieltämisellä ja rajoittamisella, sietokyky on koetuksella. Tulipa avautuminen, mutta tästä äitiyden edes osittaisesta katumisesta ja itsensä kadottamisesta ei voi ikinä kenellekään ääneen puhua.
-Kaisla
Kuinkas sattuikaan. Hain elinvoimaa just tänään postista tilaukseni saavuttua: http://www.terveysteekki.fi/bioteekin-elinvoima-ravintojauhe-220-g.html
VastaaPoista:D Tilasin samalla myös lisää Regulat Pro:ta. suosittelen, käytin regularista ja sit pidin taukoa ja ero on selvä. se aine oikeasti lisää virkeyttä. Mutta oli miten oli, paskapäiviähän tulee aina. Halauksia!!!
ps. mulla oli tänään myös aivan kauhea olo, paleli ja väsytti ja huimasi koko päivän. yhhyh. ehkä jännitys purkautui kun kuulin eilen töiden jatkuvan elokuulle. ja olen siitä iloinen, mutta, kauhea olo fyysisesti! mies oli pitkään vielä illalla töissä joten kyllä oli raskas päivä.
VastaaPoista-Kaisla:
VastaaPoistaMinä haaveilen siitä, että kävisin ennen tötä uimassa, mutta en vaan saan itsestäni irti, että nousisin riittävän ajoissa ylös. Ehkä vaan pitäisi yrittää muutama kerta riuhtoa väkisin. Maailma on niin tehty aamuvirkuille eikä kaltaisilleni aamutorkuille :( Kokeile ihmeessä aamulenkkiä, jos elimistösi pystyy siihen noin ajoissa.
Tiedän tunteen, mistä puhut. Itselläni se ilmenee niin, että ajoittain tunnen päälleni kaatuvat velvollisuudet äitinä, puolisona ja työntekijänä liian kuormittavana. Tuntuu, että jokainen on vaan haluamassa osansa minusta ja itselleni jää voimattomat kuoret.
Työn osalta tilanne on helpompi. On ihan oikei todeteta välillä, että koko duuni on ihan syvältä. Äitiyden osalta media on viime vuodet hehkuttanut niitä äitejä, jotka luopuvat melkein kaikesta lastensa eteen ja pitävät lasta elämänsä keskipiteenä - "oma lapsi on parasta seuraa, enkä halua olla päivääkään ilman häntä".
Minulla on perustavaa laatua olevia vaikeuksia ymmärtää vanhemmuussuhteen glorifioimista. Voisinpa jopa väittää, että se ei ole tervettä. Kysymyksessä on kuitenkin "hoitosuhde" ei tasa-arvoinen suhde. Ei ihme, että tällaisessa sokerikuorrute vanhemmuuden ihannoinnissa on vaikea puhua äitiyden varjopuolista. Äitiys on yleensä niitä elämän top 1-3 projekteja, mutta kuten missä tahansa ihmissuhteessa, siinäkin on omat raskaat puolensa.
Tiedän, että itselläni noiden "loppuun käytettty" tunteiden takana on yleensä väsymys ja tarve saada omaa aikatauluttamatonta aikaa. Meillä tuo oman ajan, ja etenkin minun ja miehen yhteisen, ajan järjestäminen on edelleen ongelma, johon ei meinaa löytyä ratkaisua. Kesäaikaan meillä tilanne onneksi helpottaa, kun käyttämämme babysitteri palaa viettämään kesää Suomeen. Ja jos ei palaakaan, niin tänä kesänä palkkaan jonkun virkeän nuoren, jonka tehtävänä on jaksaa hyppiä trampalla, pelata fudista ja leikkiä hippaa useita tunteja illassa :)
Yleisellä tasolla vanhempien vapaa-ajan puutetta minusta vähätellään. Ruokitaan mielikuvaa, kuinka pienten lasten vanhemmat ovat ne jotka harrastavat ja lomailevat ilman lapsiaan. Tiedän minkälaisen kalenterisumplinnan ovat ne vanhemmat käyneet, joissa vanhemmalla on oma harrastus vaikka 2 tuntia viikossa. Ruokitaan mielikuvaa siitä, että vanhemmat eivät tarvitse vapaata.
Tää oli tällainen takaisin päin vuodatus :)
zirk:
VastaaPoistaen ole ikinä edes kuullut Regulat Prosta. Pitää vissiin testata, etenkin jos rautakuurista ei ole apua. Mulla ei vaan meinaa vatsa kestää rautavalmisteita :(
Onnea duunin jatkumisesta! Onhan se kuitenkin positiivinen juttu!
Tiedän tasan tarkkaan tuon elinvoimaa kaipaavan tunteen, ja sen, kun revitään joka suuntaan ja jää kuori vaan jäljelle. Olin siinä samassa kuviossa vielä jonkin aikaa sitten, vaikka lapsia on toki yksi vähemmän ja aika paljon rauhallisempi meininki ylipäänsä. Onneksi sain tämän vuoden tauon - on tehnyt todellakin hyvää.
VastaaPoistaToivottavasti tekin kaikki väsyneet, kireäksi pingotetut äitikollegat löydätte mahdollisuuksia helpottaa näiden rankkojen vuosien arkipäivää. Ei riitä, että ajattelee rumban helpottavan muutaman vuoden päästä, sillä helpotusta pitää löytyä arjessa, että jaksaisi sinne vuosien päähän...
Ja kyllä, kyllä kaikki vanhemmat tarvitsevat välillä myös omaa aikaa. Nih!
Leonida:
VastaaPoistaTauko tekee varmasti hyvää. Ratkaisusi oli rohkea. Itse yritän raapia pari tuntia vapaata sieltä ja täältä. Perusarki useinmiten vielä menisi, mutta minulla on taas kaksi viikon pätkää yksin poikien kanssa ennen kesälomakautta. Tyypilliseen tapaan heti toisen pätkän kalenteri alkaa täyttyä pakollisista työjutuista, jotka vaativat toimistolla oloa ja ruuhka-aikaan kulkemista :(
Mä tsemppaan itseäni sen pitkän lapsivapaan viikonlopun voimalla. Sitten mä en tiedä, että millä tsemppaan itseäni, kun vapaa on ohitse :(