Tänään kotiintullessa poika aloitti keskustelun uskonnosta. Puhuimme siitä, että tappoiko ihmiset oikeasti Jeesuksen ja mitä Jeesukselle tapahtui kuoleman jälkeen. Poika oli järkyttynyt Jeesuksen kohtalosta. Miten ihmiset saattoivat olla niin julmia?
Keskustelumme uskonasioista jatkui.
poika: Äiti uskotko sinä Jumalaan ja Jeesukseen?
minä: *pitkä harkintatauko* Äiti ei ole varma asiasta. Joskus äidistä tuntuu, että elämää ohjaa joku korkeampi voima, joka voi olla Jumala. Joskus äidistä tuntuu, että Jumala on ihmisten keksimä.
poika: Äiti, sinun pitää uskoa Jumalaan!
Käännyn katsomaan poikaa. Kasvoilta paistaa suru ja hätäännys!
poika: Äiti, vaan ne, jotka uskovat Jumalaan, pääsevät taivaaseen. Minä uskon! Äiti haluan, että sinä pääset taivaaseen! Äiti, jos sinä et usko Jumalaan et pääse taivaaseen, enkä minä näe sinua kuoleman jälkeen enää koskaan.
Lapsen silmät näyttävät kosteilta. Itku on lähellä.
Päätän uskoa.
Koska päiväkoti ei jaa tunnustuksellista uskontokasvatusta, tietolähde on pyhäkoulu. Onko siellä pyhäkoulussa pakko pelotella lapsia kuolemalla? Ja uhkailla taivaspaikoilla?
Juuri nyt harmittaa koko pyhäkoulu.
meillä käy seurakunnan täti pitämässä "aamuhartauksia" tai vastaavia silloin tällöin päiväkodissa. minusta(kin) se on ollut ihan hyvä ja mukava juttu. jonkun verran on niistä juttua poikinut kotiin asti, mutta tuo teidän tilanne tuntuu kyllä hurjalta. kyllähän niiden tuokioiden pitäisi olla tuon ikäiselle positiivisia kokemuksia!
VastaaPoistaTää voisi olla mun näppiksestä...
VastaaPoistaMeillä vielä tässä kuviossa mukana lujasti uskossa olevat toiset isovanhemmat.
Itse olen ottanut sen linjan, että olen kertonut sekä Jeesuksesta ja alkuräjähdyksestä + Darwinin teoriasta ja kertonut, että ihmiset uskovat eri asioihin. Meilläkin kysyttiin mitä mieltä itse olen ja vastasin etten oikein tiedä. Lapsi sen sijaan päätti uskoa Jeesuksen tarinaan. Luulen, että ikäkin on sellainen, että kaikki hyvin esitetyt tarinat uppaovat kuin häkä. :)
Yritän edelleen jatkaa neutraalilla linjalla. Joskus ehkä hiukan hampaita kiristellen.
Kati:
VastaaPoistaMinustakin seurakunnan järjestämä pyhäkoulu on ollut tähän saakka positiivinen homma. Aikaisemminkin olen kuullut, että mistä siellä on puhuttu. Mutta nyt tuntuu aivan hurjalta, että lapsi pelkää äidin taivaspaikan puolesta!
Tokihan tuo on oppien mukaista, se joka uskoo, pelastuu ja pääsee taivaaseen. Mutta itse en tuollaista lähtisi 5-vuotiaalle opettamaan.
-Jassu-
Tsemppiä neutraaliin linjaan.
Itselläni ei ole toistaiseksi ollut vaikeuksia pysyä siinä. Ehkäpä sen takia, että olen usein ajatellut että edes jonkinlainen usko tai "henkisyys" voisi tehdä elämästä helpompaa / tarkoituksenmukaisempaa tai saada elämän rajallisuuden tuntumaan kevyemmältä.
Tuossa oman lapsen tapauksessa voisin ilkeästi sanoa, että kyse ei ole "hyvään tarinaan" uskomisesta vaan lähempänä uskomaan kiristystä. Valitse, että uskotko ja pääset taivaaseen vai että et usko ja silloin kuoleman jälkeen ei ole mitään. Mielestäni tuollaisten asioiden esittäminen noin pienille lapsille ei ole reilua. Etenkään kun tuota taivaspaikkalupausta ei tarvitse lupaajan ikinä lunastaa.
Aikaisempina vuosina pyhäkoulu ei ole ollut näin vaikuttava. Yksi poika nimittäin ei halunnutkaan lähteä pääsiäiskirkkoon, kun kuuli että siellä esitetään se sama tarina aasilla ratsastavasta Jeesuksesta. Hän oli nimittäin nähnyt sen jo edellisenä vuotena "Miks siellä on aina se sama ohjelma?" :)
Höh. Hiukan on ollut raskaat jutut pyhäkoulussa ikätasoon nähden. :| Pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että uskonno(i)sta on hyvä lapsen tietää, mutta ei sitä nyt ihan kaikkea vielä tarvitsisi tuossa vaiheessa kertoa. Toivottavasti ei jää toiselle mitään isoja pelkoja asian suhteen.
VastaaPoistaEn oikeasti tiedä miten asia on esitetty, mutta myöskin tuon ikäiset ottavat asiat eri lailla kuin me vanhemmat. Esimerkkinä 5v. kysyi miknulta onko joulupukkia olemassa, muka fiksuna vastasin, että "kyllä se on jos siihen uskoo". Tästä seurasi ihan hirveä paniikki, että kavereille pitää soittaa, että niiden pitää uskoa joulupukkiin, muuten ne eivät saa lahjoja ollenkaan. Ööö... tämän jälkeen käytiin keskustelu uudestaan ;).
VastaaPoista- Anni A.
Kyllä pitää olla tosi varovainen, kun kertoo noin isoista asioista tuon ikäisille, sillä asiat otetaan niin kirjaimelliesti - ja äidin kohtalolla "uhkailu" menee kyllä jo ihan ala-arvoiseksi!
VastaaPoistaEräs kaverini on aina raivon partaalla, kun lapsen päiväkodissa puhutaan uskonasioista aika paljon ja aika paatoksellisestikin - vanhemmat ovat itse agnostikkoja, joten tilanne on vähintäänkin ristiriitainen. Mutta minkäs teet, kun päivähoito on aika välttämätön juttu...
Toivottavasti teidän pyhäkoulunne keskittyy jatkossa ilosanomiin, eikä noihin pelotteluihin!
Itse en ole vielä 5-vuotiaalle noista asioista puhunut ja vain päiväkodin joulu- tai pääsisäiskirkossa käsittääkseni niistä kuullut. Tänä vuonna etukäteen sen verran kysäisin (kun vuoden takainen joulukirkkokin jäi väliin), että tiedätkö kuka se Jeesus on ja muistatko tarinan kuinka Jeesus syntyi tallissa jne. Talli-assosiaatio oli kai sen verran vahva, että lapsi kysyi onko Jeesus eläin? Näillä mennään toistaiseksi ;)
VastaaPoistaKuulostaa aika hurjalta, antaisin kyllä palautetta seurakunnalle/päiväkodille jos ja kun tuollaisia on menty puhumaan. Lapselle tulee tuollaisista asioista kauhea ahdistus eikä se voi mitenkään olla asianmukaista uskontokasvatusta.
VastaaPoistaItseäni ahdistivat samanlaiset asiat 8-9-vuotiaana kun meillä oli himouskovainen luokanopettaja, joka kertoi ketkä kaikki eivät pääse taivaaseen. Itkin sitten kotona niin että äitini liittyi kirkon jäseneksi ettei minun tarvinnut pelätä hänen joutumistaan helvettiin :c
Ceraci:
VastaaPoistaMinä jotenkin oletin, että uskonnossa olisi kerrottu uuden testamentin tapahtumia ja sitten korostettu ilosanomaa. Täytyy seurailla, että vieläkö on pelokasta keskustelua taivaspaikoista.
Anni A:
Tuossa teidän joulupukkijutussa on hyvin samankaltainen kuvio kun meidän taivaspaikkakeskustelussa. On ne 5v välillä näppäriä tekemään johtopäätöksia :)
Toivottavasti meilläkin tämä keskustelu johtui vaikkapa kysymyksestä, että kuka pääsee taivaaseen ja vastauksesta, että kaikki, jotka uskovat jumalaan. Eikä sen kummemmasta keskustelusta paikkojen jakamisesta ja ei-uskovien ulos jättämisestä.
Ihan looginen mahdollisuus tuokin, mikä ei tullut itselleni mieleen.
Hekku:
Minä kanssa toivon, että pyhäkoulu jatkaa perussivistävällä linjalla.
Esikoinen käy saman seurakunnan ip-kerhoa ja on käynyt samaa pyhäkouluakin ja hänen osaltaan on positiivisia kokemuksia. Hänellä on aika hyvät tiedot ja osaa muutaman uskonnollisen laulun, eikä mitään draamaa ole esiintynyt. Keskimmäiseni on kyllä huomattavasti "tunteikkaampi" lapsi.
Jos pelot jatkuvat, niin sitten pitää harkita, että ilmoitan päiväkotiin, että poika ei enää osallistu seurakunnan järjestämään toimintaan. Meillä päiväkodissa on kerrottu miksi joulua/pääsiäistä vietetään ja muuten keskitytty tonttuparaatiin ja pääsiäispupuihin :)
Anonyymi:
VastaaPoistaKuulostaa ihan normi 5v tietotasolta :) Kaverin lapsella oli käsitys, että Jeesus on joulupukin apulainen.
Roosa:
Voi kuinka ikävää! Tuollaista en haluaisi lapselleni, se voi olla hyvin ahdistavaa. Jos jutut jatkuvat, pitänee ottaa yhteyttä seurakuntaan tai lopettaa lapsen osallistuminen pyhäkouluun.
Pääkaupunkiseutulaisena en itse saanut jyrkkää uskontakasvatusta missään vaiheessa - edes riparilla. Sen sijaan minä olen kokenyt ahdistustraumani ydinsodasta. Silloin oli ainakin meillä muotia näyttää pikkukoululaisille "ydinsotavalistusfilmejä" ja pelkäsin aivan hirvittävästi pitkään ydinsotaa.
Mitkäköhän on meidän lasten ikäpolven kasvatustraumat?
Muistuu tästä mieleen kun joitain vuosia takaperin (ennen kun Poika oli koulussa) lainattiin kirjastosta joku lasten raamattu...kyllä loppu lyhyeen sen lukeminen kun ruvettiin mm. veljee tappaan ja Jumala sano, että se on kaikkien parhaaks tai jtn muuta vastaavaa...
VastaaPoistaPoika on kova "jeesuskeskustelija" ja kyselijä, ja uskontotunnit tuntuu lisäävän...moneen kyllä meenkin sitten sanoon, että kyllä ne siellä ussan tunnilla sitte läpi käydään :P Meillä on kanssa käyty läpi nää vaihtoehdot miten kaikki on syntyny ja on sanottu, että jokainen saa uskoo miten parhaaks näkee :)
Lievästi ärsyttävää. Olen itse synnynnäinen ateisti varmaan, koska muistan jo päiväkerhossa ihmetelleeni sitä, että eka luettiin satuja ja ne oli satuja ja sit jeesusteltiin ja ne jutut olikin muka totta, vaikka ihan saduilta nekin kuulosti. Ala-asteella jo ilmoitin eroavani kirkosta ja sen heti 18vee teinkin.
VastaaPoistaPojat on kyllä kastettu ja Johannes käy srk:n päiväkerhossa, eikä siinä mitään. Oman vakaumukseni mukaan kyllä vastaan kysymyksiin. Johannes kyselee kuolemasta ja ne vaikeat kysymykset olisikin helppo kuitata enkeli- ja taivasjutuilla, mutta en ole sitä tehnyt. Olen selittänyt, että kaikki elävät oman aikansa, kuolevat, muuttuvat mullaksi ja kasvit saavat siitä ravintoa ja että me jäljelle jääneet muistellaan kuolleita omaksi iloksemme. Minusta asia on aivan luonnollinen ja hyvä näin. Ehkä poika oppii arvostamaan tätä elämää enemmän tietäessään sen olevan ainoa ilman mitään takaportteja.
Aikanaan sitten koulussakin pojat osallistuvat varmaan uskontotunneille. Voi olla mielenkiintoista tasapainoilua kriittisen ajattelun kanssa. :D
Uskon kuitenkin olevan parasta vastata kysymyksiin mahdollisimman totuudenmukaisesti.
Johannes on muuten saanut nimensä papaltani joka kuoli alkaessani odottaa johannesta. Poika muistuttaa isopappaansa luonteeltaan todella paljon. :D yhdenlaista ikuista elämää jaukupolvien ketjun kautta tämäkin. ;)
Sanna-Mari:
VastaaPoistaRaamatun ja etenkin vanhan testamentin kirjoituksista osa on hyvinkin väkivaltaisia. Eivät varmaan ole kaikki sopivia pienille kuuntelijoille.
zirk:
Minä olen kertonut kuolemasta sen, kuinka sydän lakkaa toimimasta, keuhkot hengittämästä ja ruumis ei toimi ja aivot eivät ajattele. Ja kaikki loppuu.
Poikia kiinnostaa sielu. Ja siitäkin olemme puhuneet, että osa ihmisistä uskoo, että kuollessa sielu vapautuu ja se voi jatkaa elämäänsä toisessa muodossa tai päästä taivaaseen. Tai sitten sielu on ne tuntemukset ja ajatukset, joita aivot ja keho tuottaa ja nekin katoavat.
Itsestäni on ollut vaikeaa, kun lapset ovat kysyneet kuolemasta ja ovat sitten olleet aivan järkyttyneitä siitä, että äiti kuolee ja äiti on todennäköisesti elänyt jo yli puolet elämästään. Oman elämänsä rajallisuutta lapset eivät ole vielä samalla lailla ymmärtäneet, koska ajantaju on sellainen, että vuosi on ikuisuus ja kesälomakin ihan hurjan pitkä aika.