Ihan ensimmäiseksi pitää muistaa kirjoittaa, että esikoisemme on takaisin kotona. Hänen melkein 9kk armeijapalveluksensa päättyi 19.3. TJ0 on onnellisesti juhlittu inttikavereiden kesken ja kotimme nuppiluku on jälleen viisi. Seuraavaksi pitää jälleen hämmästellä sitä, millaisella vauhdilla nämä viikot menevätkään. En meinaa perässä pysyä! Sitten seuraavaksi postauksen aiheisiin.
Isäni eli vaari on lahjonut meitä joka joulu teatterilipuilla. Kiitos vaari! Pojat ovat päässeet nauttimaan musikaaleista ja vähän nuoremmalle yleisölle suunnatuista esityksistä kuten Ronja Ryövärin tytär. Nyt ensimmäistä kertaa oli vuorossa dekkari/murhamysteeri. Valitsimme näytelmäksi Helsingin kaupunginteatterin Eikä yksikään pelastunut. Se perustuu Agatha Christien kirjaan. Silloin kun minä luin sen 80-luvun alkupuolella, kirjan nimi oli vielä Kymmenen pientä neekeripoikaa. Nykyisin nimi on korrektimpi. Kappale on mennyt jo pidempään teatterissa, mutta me tietysti odottelimme, että esikoinen pääsee pois intistä ja mukaamme.
Minä muistin hatarasti juonen. Hra Kepponen ei muistanut eikä nuoriso tunne Agatha Christietä lainkaan. Meistä kaikista näytelmä oli hyvä, jännitys pysyi yllä ihan loppuun saakka. Vaikka muistin juonen pääpiirteissään, se ei haitannut katselunautintoa lainkaan. Nuoriso tuumi, että yksi parhaista heidän näkemistään teatteriesityksistä. Loppuratkaisu puhutti koko kotimatkan ja sehän on hyvän teatterikappaleen merkki. Kuopus alkoi kotimatkalla puhumaan, että häntä vähän harmittaa, että ei tullut lähteneeksi koulun ilmaisella lipulla katsomaan Kansallisteatteriin Angels in Americaa. Kaverit olivat menneet ja kehuneet. Samalla poika pyysi minua viemään hänet. Ihanaa, kun nuorisoa kiinnostaa teatteri. Harmi vaan, että tämän kevään näytökset ovat loppuunmyydyt, samoin elokuun. On se vähän vaikea tietää, että mitä teen ensi lokakuussa.
Mietin tässä, että pitäisiköhän lukea pitkästä aikaa joku Christien kirja. Haluaisin kokea, että miten ne ovat kestäneet aikaa. Minua hämmästyttää suuresti se, kuinka nopeasti Christie on painunut unholaan. Uskallan sanoa, että minun ikäpolvessani kaikki tietävät Agatha Christien. Nykynuorisosta vain harva tietää hänet eikä juuri kukaan ole lukenut Christietä.
Nuori ja nuorekas ukkimme täytti 75-vuotta. Juhlia vietettiin perhepiirissä, ukin ystävätär järjesti juhlat hänen kotonaan. Pöytä oli katettu koreaksi ja fiilis iloinen.
Perjantaina voinen kai minäkin sanoa, että viikot on menneet nopsaan...
VastaaPoistaJotenkin vain talvi on ollut pitkä ja Pääsiäinen ihan hurjan kaukana...
Intti-ja uuden ihmisen odotusikä 9kk... sekin voi siis mennä nospaan.
Onnittelut - esikoinen taisi ihan viihtyäkin armeijassa? Upeaa kun on motivoituneita nuoria ja nuorekkaita isovanhempia - niin kotoisan ja lämminhenkisen näköiset juhlat!
Minäkin olen lukenut sen 10pientä.... ja Tampereen kaupunginteatterin Eikä yksikään pelastunut ei ollut mielestämme kovinkaan onnistunut versio - toivottavasti teidän oli!!
Rentoilua - toivomaasi sellaista toivottelen viikonloppuun.... meillä odotellaan trulleja!
Pääsiäistä on tänä vuonna saanut odottaa, kun ne ovat niin lähekkäin vapun kanssa. Minulle talvi tuli vasta Torniossa, kun pääsin hiihtelemään. Silloin kun Helsingissä oli hiihtosäätä olimme koko perhe sairaana. Tuntuu, että meillä oli loputtoman pitkä loska-moskasyksy ja lyhyt talvi.
PoistaArmeija ei kyllä ollut esikoisemme juttu lainkaan, mutta tekee hyvää oppia sopeutumaan ja siihen kyllä poika taipui vallan erinomaisesti ja hoiti hommansa.
Me tykkäsimme teatteriversiosta, harmi että teille ei osunut hyvä :(
Me unohdimme perjantaiostoksista noitien karkit. Nyt klo 22 Hra Kepponen lähti kauppaan ostoksille. Jonkun verran meillä on käynyt virpojia. Silloin kun pojat olivat virvontaiässä niitä kävi paljon. Toivottavasti huomenna ovikello soi, etten minä saa syödä kaikki karkkeja yksin :D
Upea juttu, että esikoisen armeija on nyt suoritettu ja hän on palannut taas kotiin.
VastaaPoistaMinulla on sama teatterielämys tänä iltana Arena-näyttämöllä. Odotan sitä jo innolla koska koko Agatha Christien tuotanto on ollut ja on edelleenkin yksi suosikki kirjallisuuden lajini. Omassa kirjahyllyssä on muutamia klassikoita ja taitaa löytyy myös tämä "Yksikään heistä ei pelastunut", joka toki on nimellä "10 pientä..." Upea juttu, että teidän nuoriso on innostunut teatterissa. Itse totuin jo alta 10-vuotiaana käymään vanhempieni kanssa teattereissa ja ensimmäinen näytäntö lastennäytelmiä lukuun ottamatta taisi olla Aleksis Kiven Seitsemän veljestä Nurmijärven Taaborin ulkoilmateatterissa.
Onnea nuorekkaalle apelle juhlapäivän kunniaksi ja hyvää viikonloppua Rva Kepponen ♥
On hienoa, että armeijavelvollisuus on nyt hoidettujen asioiden listalla.
PoistaMitäs tykkäsit näytelmästä? Me pidimme.
Me olemme käyttäneet poikia teatterissa pienestä pitäen. Ensin nukketeatteria, sitten lastenteatteria, sitten musikaaleja ja nykyisin ihan mitä vaan teatteria.
Kivaa sunnuntaita!
Muistan sen ilon ja riemun vielä kun esikoinen pääsi armeijasta kotiin vaikka aikaa on kulunut jo hieman reilut 14 vuotta ♡
VastaaPoistaIhana muisto <3
PoistaMeidän esikoinen oli Santahaminassa tuossa aika lähellä ja oli koko armeijan sellainen tunne, että hänhän on melkein vieressä. Siinä vaiheessa oli toisenlaiset tunnelmat, kun poika oli neljä viikko putkeen kiinni, sitten yksi vapaa viikonloppu ja heti perään 3 vkoa taas kiinni.
Kiitos vinkistä, Eikä yksikään pelastunut.kiinnostelee kyllä. Kirja oli superjännittävä.
VastaaPoistaMeillä muuten sama, mun äiti ostaa teatteriliput jälkikasvulleen joka vuosi. Meillä on parin viikon kuluttua tiedossa Veljeni Leijonamieli/ HKT.
Valoisaa viikonloppua!
Me tykkäsimme Christiestä. Toki jos muistat juonen kirkkaasti, niin ne voi hieman latistaa jännitystä.
PoistaMinusta teatteriliput ovat ihana lahja!
Minäkin mietin lippujen ostamista Veljeni Leijonamieleen. Kävimme katsomassa Ronja Ryövärintyttären Kansallisessa olisikohan siitä reilu vuosi vai kaksi ja nuoriso vähän marmatti, että äiti toi heidät lastennäytelmään :D Kyllähän me kaikki siitäkin näytelmästä kuitenkin tykkäsimme.
Kiva postaus 🧡 Aika kuluu tosissaan nopeasti. Hyvä että saitte pojan takaisin. 🙂
VastaaPoistaOlen ollut pitkän aikaa kyllästynyt Agathaan, mutta joku aika sitten huomasin alkavani taas kaivata. Ostin kirpparilta DVD:llisen Miss Marplea. Tuo 10 pientä hmm... so and so on kyllä parhaita Christien dekkareista ❤️
Nopeasti meni 9kk. En ehkä kestä, kun aika kuluu nykyisin niin nopeaan.
PoistaMinä en ole pitkään aikaan lukenut Christietä. Poirotista on tullut kaksi tai kolme uutta elokuvatulkintaa, jossa Poirotilla on aivan vääränlaiset viikset. Ne olemme katsoneet jostain suoratoistopalvelusta ja olivat vääristä viiksistä huolimatta meistä oikein hyvät.
Aika kuluu nopeasti, on sitten parikymppinen, tai vähän useampikymppinen :)
VastaaPoistaNiin hienoa, että saatte pojat vielä matkaan ihan porukallakin ja vielä tuollaiseen vähän nuorison makutottumuksista poikkeavaan juttuun. Meillä oli lauantaina hieno rivistö lapsukaisia ja muita sukulaisia katsomassa, kun meikäläinen soitti orkesterin kanssa konsertissa. Ihan meinasi silmänurkat kostua.