Kap Verden retket, osa I

Kylläpä tuntuu jo kaukaiselta tammikuinen Kap Verden matka, vaikka matkaan lähdöstä ei ole kulunut edes kuukautta vielä. Aika on mennyt jotenkin supernopeasti ja kiirettä on pitänyt sekä töissä että myös vapaa-ajalla. Harvoin on bloggaustahtini ollut näin hidas, mutta eiköhän se tästä taas jossain vaiheessa helpota.

Palaan vielä tuohon ihanan lämpimään, aurinkoiseen ja rentouttavaan lomaan ja se toiminnallisempaan osuuteen eli tekemiimme retkiin. Vaikea sanoa, että mikä retkistä oli mieluisin. Sitruunahairetki ja puolen päivän saarikierros olivat aika tasavahvat. Aloitetaan sitruunahaisretkestä.

Paikallinen yritys pyörittää valtaosan sitruunahairetkistä ja bussit hakevat matkailijoita tiheään hotelleista. Yritys mainostaa käyttävänsä vain koulutettuja oppaita, joilla on meribiologian opintoja. Opas olikin erittäin tietäväinen myös muista Kap Verden merien elävistä ja elämästä ja taloudesta saarilla. Pisteet siitä!

Pienet sitruunahait kerääntyvät matalalle rannalle saalistamaan sekä välttelemään saaliiksi joutumista. Keskimitta rannalla uiskenteleville haille on 70-100cm. Nousuveden aikaan rannalla saattaa nähdä myös isompia yksilöitä. Sitruunahait voivat kasvaa hieman yli kolmemetrisiksi. Me olimme retkellä laskuveden aikaan ja näimme vain pieniä yksilöitä. Sitruunahait eivät yleensä ole kiinnostuneita ihmisistä eivätkä aiheuta ihmisille vaaraa.

Sitruunahaibongareita kahlaamassa. Minulla oli jalassa uimakengät. Pohja oli niin kivikkoinen, että harmitti ettei ollut crocseja.

Maisemia

Tuossa näkyy minun jalkani, eli sitruunahait tulivat todella lähelle

Minä kyllä tykkäsin tästä retkestä paljon!

View this post on Instagram

A post shared by @kepposet

Teimme Kap Verdellä myös puolen päivän saarikierroksen. Tarjolla olisi ollut kokopäivän kierroksiakin, mutta meille puolikas oli aivan sopiva. Oma veikkaukseni on, että kokopäivän kierros olisi saattanut mennä tylsän puolelle. Pienellä, pelkkää hiekkaa olevalla saarella ei ole mitään suuria nähtävyyksiä. Me tykkäsimme saarikierroksesta.

Aluksi kävimme ihailemassa rantoja. Kauniita rantoja Kap Verdellä riittää. Monet niistä ovat talviaikaan niin tuulisia, että uiminen on vaikeaa tai vaarallista.

Tässä paikassa on tiettyyn aikaan päivästä nähtävissä sininen silmä, kun aurinko paistaa kallionkolon läpi mereen. Meidän vierailuajankohtana aurinko oli aivan väärässä paikassa ja talvikaudella se on kuulemma rajoitetusti nähtävillä. Hieman huvitti moinen nähtävyys. Kaunis paikka!

Seuraavaksi retkemme jatkui kuivalla hiekka-aavikolle vai pitäisiköhän sitä kutsua tasangoksi, jossa näkyi kangastuksia. Aivan selvästi horisontissa näkyi vettä. En ole ikinä noin selkeää kangastusta nähnyt. Mielenkiintoinen kokemus!

Hiekka-aavikolla

Sain kangastuksen kuvattuakin. Horisontissa puiden oikealla puolella ei ole vettä.

Nyt kangastus on vasemmassa reunassa

Maisemia eri suuntaan kuin missä kangastukset näkyivät

Nyt joudun tekemään sellaisen teon, että päätän tämän kirjoituksen ihan kesken ja julkaisen tälläisenään. Seuraava osa tulee sitten perästä päin. Nyt täytyy kiireästi suunnata nukkumaan ja olisi kuitenkin kiva julkaistakin jotain.

Kivaa alkanutta viikkoa! Vierailen lukemissani blogeissa heti kun ehdin.