Lisää vammoja

Minä liikun edelleen kepeillä. Tänään olen ollut varovaisen toiveikas sen suhteen, että polvi alkaisi parantumaan. Polven liikerata on suurenemaan päin ja kivut pienemään.

Kepposlan tilapäisesti vammautuneitten määrä on kasvanut yhdellä. Kuopuksella on kipsi. En vieläkään ymmärrä, että miten on mahdollista, että sormi murtuu koulun liikuntatunnilla tennistä pelatessa. Opettaja oli vahingolle kohautellut olkapäitään, eikä ollut edes kylmäpussia järjestänyt ja poika oli itse vetänyt outoon asentoon jääneen sormen paikoilleen. Särkevän sormen kanssa piti sitten kävellä 2km takaisin palloiluhallista kouluun. Ei näitä koululaisten loukkaantumisia tällä lailla pitäisi hoitaa. Ehkäpä taas on aika antaa palautetta.

Kuopus meni seuraavana päivänä kouluun ja sitten illalla sormi ei enää liikkunutkaan ja puoli kämmentä oli aivan sinisenä ja koko kämmen turvonnut. Terveyskeskusksen puhelinpalvelukin sanoi, että kylmää päälle ja särkylääkettä ja ei nuo hoitoa vaadi. Hra Kepponen jaksoi jankata ja koska akuutti oli tyhjä, niin lupasivat sitten ottaa vastaan. Terveyskeskuslääkäri totesi nopeasti, että mitä todennäköisimmin sormi on murtunut ja lähetti pojan Lastensairaalaan röntgeniin. Poika tuli sieltä sitten järeän kipsin kanssa takaisin. 

Viikko on ollut vähän alavireinen minulle. Olen poistunut kotoani ainoastaan lääkärille ja ortopedille polvea näyttämään. Ortopedillä oli polvieni röntgenit vuodelta 2022 esillä ja hän sanoi jo ovelta, että rouvan polven ovat niin kuluneet, että murtumaa hoidetaan ja mutta muuten noin kuluneille polville hoidoksi käy ainoastaan keinonivel. Paranee sen minkä paranee. Voisi sen loukkaantuneen polven kuulemma magneettikuvata, niin saisi paremman kuvan siitä, että mitä sillä voi tehdä ja kuinka pitkää lepoa se tarvitsee. Ortopedi kielsi ulkoilun ja oikeastaan kaiken siihen saakka, kunnes polvi alkaa selkeästi paranemaan.

Kävin keppien kanssa sovittamassa silmälaseja. Minulla on yllättävän iso pää ja leveät kasvot, minkä vuoksi kehysvalikoima on aina aika rajallinen minulle. Silmälasimyyjä löysi minulle muutaman kivan vaihtoehdon. Oli ainakin ruskeat ja mustat perushyvät pojat. Sitten myyjä sanoi, että kokeileppas nyt noita vaalean violetteja kehyksiä. Kun laitoin ne päähäni, niin nuutunut olemukseni piristyi pari pykälää. Kavereilta ei tullut violeteille pokille yhtään puoltoääntä, ainoastaan sellaisia järkeviä lausuntoja, että ainoat pojat, joita ole elämässäni katunut olivat värikkäät tai että mihin vaatteisiini sopii violetti. Herra Kepponen sanoi, että ovat ihan ok. Ostin ne kuitenkin. Kaikkea se marraskuun ankeus saa ihmisen tekemään.

Huono pikaräpsy violeteista pokista meikittömässä naamassa, pokat ovat vähän vinossakin. 

Olen sitten oman elämäni mikkoalatalo väripokieni kanssa. 

Ritan blogista Kieltenopen kotiblogi bongasin itselleni uuden dekkaristin Tuire Malmstedtin. Bookbeatista löytyi kaksi hänen dekkariaan. Aloitin Lumihaudasta ja jatkoin Lyijysydämeen. Malmstedt on kelpo dekkaristi. Tarina rullaa hyvin eteenpäin ja minun makuuni etenee riittävän joutuisasti. Molemmissa, mutta etenkin Lyijysydämessä oli kuin juonessa olisi ollut pientä epätarkkuutta ja jäin miettimään, että sopiko kaikki palat täysin yhteen. Useammalla aikatasolla juonen kuljettamisesta tulee mieleen Camilla Läckberg, jonka kaikissa kirjoissa on samankaltainen aikatasorakenne. Noh, ei Läckberg rakennetta omista ja tuskin on ensimmäinen sitä käyttävä dekkaristikaan. Tylsästi Malmstedtin aikatasoista kuitenkin tuli aina mieleen Läckberg. Moitteet sikseen, Tuire Malmstedt on kelpo dekkaristi ja olisi kiva päästä lukemaan hänen muutkin dekkarinsa. Suosittelen dekkarien ystäville. Kannattaa ainakin ensi lukea Lumihauta. En tiedä toisiko sarjan alusta alottaminen vielä paremman lukukokemukset.

Sukupolvet ylittävä salaisuus paljastuu vanhan murhan tutkimuksissaJyväskylän Vanhan pappilan lattian alta löytyy luuranko remontin yhteydessä. Vainaja on nuori nainen, jonka kuolinajankohta sijoittuu 60-luvun loppupuolelle. Luurangon mukana on haudattu peltirasia, jossa on pieni vauvan pitsimekko ja Jean-Paul Sartren näytelmä Suljetut ovet.Rikostutkijat Matilda Metso ja Elmo Vauramo löytävät vanhoista tutkinta-arkistoista neljä nuorta naista, jotka sopivat uhrin profiiliin. Heistä yksi on kadonnut Pyhä-Häkin kansallispuistoon vuonna 1968, ja kolme muuta ovat hukkuneet samana vuonna veneonnettomuudessa Tuomiojärvellä. Onko Vanhan pappilan ruumis joku heistä?Vuonna 1943 Amelie Bonnet pidätetään ja viedään Ravensbrückin keskitysleirille. Siellä hän ystävystyy erään naisen ja tämän tyttären kanssa. Ennen kuolemaansa ystävä pyytää Amelielta erikoista palvelusta: ”Tapathan lapseni ennen kuin he ehtivät?” Amelie päättää tehdä juuri päinvastoin - hän aikoo tehdä kaikkensa, että lapsi selviäisi leiriltä hengissä.Miten Amelie, pappilan luuranko ja 60-luvulla kadonneet tytöt liittyvät toisiinsa?

Järkyttävä perhesurmatutkinta suistaa rikos¬tutkija Matilda Metson raiteiltaan. Hän palaa lapsuudenmaisemiinsa Angeliin toipumaan, mutta järkyttyy lisää saadessaan kuulla, että hänellä on yksi elossa oleva sukulainen. Sukumysteeriä tutkiessaan Matilda huomaa, että Angelin kylä on täynnä vaiettuja salaisuuksia. Selvitystyö tutustuttaa hänet kulttiin, joka toimittaa uhrimenoja ja rakentaa erämaahan ihmisen näköisiä lumihahmoja. Jyväskylässä Elmo tiimeineen selvittää perhe¬surmaa, jonka tutkinta saa erikoisia käänteitä, kun ilmenee, että tapaus saattaa liittyä Matildan traagiseen menneisyyteen. Juttu uhkaa syöstä koko henkirikosyksikön kriisiin. Elmo joutuu ensimmäistä kertaa myöntämään, että kaikki tapaukset eivät välttämättä koskaan ratkea.

Minä jatkan kotona hissuttelua ja toivon polven pikaista paranemista. 

Kivaa viikonloppua!