Santorinin retkiä

Palaan vielä syyskuun lopun Santorinin matkaamme ja siellä tekemiimme kolmeen retkeen. Meillä oli retkien kanssa hieman huonoa onnea ja kaikenlaista säätämistä, mutta ei mikään onneksi mennyt ihan pieleen.  

Yksi retkistämme oli snorklausretki. Sellaista oli aivan älyttömän hankala saada hankittua. Yleensä jokainen Välimeren rantapaikka myy jotain snorklausretkiä, vaikka suurimmassa osassa Välimeren lomakohteista ei ole pinnan alla juuri mitään nähtävää. Otin yhteyttä useisiin paikkoihin ja lopulta löysin retken meille pienestä sukelluskeskuksesta.

Meidän lisäksemme retkelle osallistui muutama sukeltaja, joista osa oli sukeltamassa ensimmäistä kertaa. Muut matkailijat olisivat voineet olla meidän lapsia. Matkaan lähdettiin isohkolla kumiveneellä, jossa istuimme laidoilla. Naispuolinen kuljettaja päästeli veneellä sellaista kyytiä, että aloin jo hieman huolestumaan, että pysynkö kyydissä. Ajoimme Santorinin tunnettujen rantojen ohitse ja olisin mielelläni kuvannut niitä rauhassa. Jouduin tyytymään pikaräpsyihin hieman tutisevin käsin. Venematkaa kertyi sellainen vajaa 30min. Opastus meille snorkaajille oli, että uikaa tuossa saaren edustalla ja see you later.

Hurjastelijakuski

Tässä ajamme punaisen rannan ohitse. Red Beachiltä pääsee venetaksilla White Beachille. Molemmat näyttivät oikein houkuttelevilta

Snorklauskohteemme pieni White Island

Hra Kepponen on snorklannut rannalle tauolle. Sukellusfirmalta sai märkäpuvut ja snorklausvehkeet, meillä oli omat maskit vahvuuksilla.

Välimeri on vähän tylsä snorklattava, koska kaloja on aika vähäisesti eikä koralleja lainkaan. Santorinin kohdalla Välimeressä on mielenkiintoisia laavakivimuodostelmia, yllättävän isoja pikkukalojen parvia ja todella kirkasta vettä.

Ihania pikkukalaparvia ja niin hienot värit veden alla

Kalaparvista tuli mieleen, että vielä on snorklaushaaveita jäljellä. Uusin on sardine run, eli suurten sardiiniparvien kanssa snorklaaminen. Hetken aikaa jo näytti siltä, että haave voisi toteutua jo 2024 mutta valitettavasti tuli esteitä ja näyttää siltä, että ensi vuoteen ei tule yhtään upeaa snorklauspaikkaa.

Osa pohjasta oli kuin emmentalia, monessä kolosessa oli merisiili

Yhdessä kohtaa pohjaa näkyi tuollaisiä kymmenien metrien pituisia railoja. Heti mietin, että ovatkohan ne laavan aiheuttamia. Olisi mielenkiintoista nähdä kuvamateriaalia, että miten laava etenee meressä.

Tämän vonkaleen otin mukaani ;)

Ensi kertaa sukeltavilla kesti vedessä todella kauan. Hra Kepponen meni jo edeltä veneeseen rentoutumaan. Venepä oli ankkurissa aikamoisessa sivuaallokossa, joka keinutti venettä tuntuvasti. Hra Kepposelle tuli sen verran huono olo, että hänen ei auttanut muu kuin mennä takaisin veteen odottelemaan sukeltajia. Lopulta pääsimme jatkamaan seuraavalle snorklaus/sukelluspaikalle. Se osoittautui tyhjäksi arvaksi. Alueella ei ollut kaloja eikä mitään uutta ja kiehtovaa ja vesikin oli ensimmäistä snorklauspaikkaa viileämpää. Hra Kepponen joutui jälleen odottelemaan lähtöä vedessä. Ensimmäinen kohde oli Välimereksi hyvä ja reissu olisi toiminut parhaiten palaamalla sieltä suoraan takaisin. Toisen kohteen kaltaisi snorklauksia olen kokenut Välimerellä muitakin. Korfun parhaaksi kehutulla snorklauspaikalla aikoinaan näin muutaman pikkusintin ja kiviä. Albanian Ksamilissa ei näkynyt sintin sinttiä. Maltalla oli myös vain pari sinttiä ja meduusa.

Toinenkin retkemme meni vielä kovemmaksi urheilusuoritukseksi ja siksi valitsimme kolmanneksi viininmaistelun. Oikeastaan sekin oli eräänlainen urheilusuoritus. Valitsimme nimittäin viini-meze yhdistelmän, jossa oli maisteltaville viineille valittu pieniä ruokia. Ruuat eivät olleet pieniä nähneetkään ja olivat aivan älyttömän hyviä. Yritimme parhaamma mukaan syödä kaiken, mutta emme onnistuneet.

Viinitiloja Santorinin saarella on useita. Moniin pääsee ainoastaan autolla. Muutamat järjestävät kuljetuksia. Tripadvisorin perusteella suosituimpaan viinitilaan selvittelin jo kuljetuksen hintaa, kun silmiini osui viinitila Firassa kävelymatkan päässä keskustasta. Paikan ruokaa oli kovasti kehuttu, joten sehän oli kuin meille tehty.

"Viinitila" (siksi lainausmerkeissä, että ei tällä kohtaa mitään viiniä kasvatettu) oli sen verran vaatimattoman näköinen sivutien varrella, että melkein käännyimme kannoillamme.

Valitsemani paikka oli siis Anhydrous viinitila, joka kertoo olevansa Santorinin uusin viinitila. Sen omistajilla on pitkä kokemus viineistä sekä viinitila myös Manner-Kreikassa. Minä tykkäsin kovasti Anhydrous tilan viineistä, etenkin Santorinin assyrtiko-rypälettä sisältävistä valkoviineista. Sitruunan lisäksi assyrtikossa maistuu valkoherukka, karviainen ja jossain viineissä jopa pieni suolaisuus.

Viinitilan ulkoilmaravintola

Ensimmäinen alkupala oli hienosti valmistettu, mutta kumpikaan meistä ei ole oikein sardiinien ystävä.

Viinien maistelu aloitettiin Santorini-luokitellusta viinistä, jossa on oltava vähintään 75% assyrtiko-rypälettä

Mustekalaa, santorinilaisesta fava-pavusta tehtyä pureeta ja tomaattisalsaa. Erinomainen annos. Ensimmäistä kertaa maistoin fava-papuja ja tykkäsin. Fava on siis santorinilainen papulajike, jota tarjoillaan monessa paikassa alkuruokana tai lisukkeena.

Mustekala oli paritettu aika sitruunaisen assyrtikon kanssa, jossa oli suolaista sivumakua. Toimi!

Tämän tyyppistä annosta en ole ikinä aikaisemmin syönyt, rucolapedillä on kuuma vuohenjuustodonitsi, joka on friteerattu. Vuohenjuustodonitsin päällä on tomaattisorbettipallo, jossa on hieman potkua jostain chilin sukulaisesta. Tomaattisorbettipallossa oli aavistus suolaisuutta, mutta lähinnä raikkautta. Rakastin tätä annosta! Annoksen pariksi oli valittu rosee. Erinomainen yhdistelmä.

Hra Kepposen hymy levee 

Taivaallinen musaka tarjoiltiin kevyen punaviinin kanssa

Maistelun jälkeen kierreltiin hieman tilan kellarissa ja kuulimme lisää Santorinilla viljeltävistä rypäleistä.

Santorinin erikoisuus viinin kasvatuksessa on se, että viiniköynnökset kasvatetaan pyöreiksi rinkuloiksi eikä tueta pystyyn kuten on yleisin kasvatustyyli. Rinkulamuoto suojaa köynnöstä kovalta tuulelta ja aamukaste säilyy rinkulan sisällä mahdollisimman pitkään. Uskomatonta, että noinkin kuivassa ja kuumassa saaressa viiniköynnökset kasvavat aamukasteen vedellä. Santorinin mineraalipitoinen maaperä sopii hyvin viinin kasvatukseen.

Viiniköynnökset kasvatetaan tähän tyyliin Santorinilla

Kello on niin paljon, että viimeisestä retkestä kertominen jää toiseen kertaan.

Kivaa alkanutta viikkoa!

Puotilan kartanon upea Halloween-puisto

Tiukka työviikko vihdoin takana. Blogia en ole ehtinyt päivittämään, enkä oikein edes muitten blogeja lukemaan.  Mutta nyt reilun viikon tai oikeastaan kohta melkein kahden viikon takaisiin tapahtumiin, jolloin arki ei ollut vielä näin lytännyt minua. Silloin kävin ihastelemassa millaiseksi Halloweenin satumaaksi Puotilan kartanon puisto onkaan muuttunut! Halloweeks tapahtuma on tuonut sinne tuhat kurpitsaa, hirmuisen määrän heinäpaaleja, kurpitsavaunut, traktorin ja vaikka mitä muuta! Tykkäsin todella paljon.

Puotilan kartonon pihassa on upea vanha puusto, jossa oli vielä ruskan värejä kivasti jäljellä. Se on paikka, jossa olen käynyt usein ihastelemassa ja kuvaamassa ruskaa. Puotilan kartano on Itä-Helsingissä asuttujen vuosien aikana ollut meille tärkeä paikka. Olemme viettäneet siellä keskimmäisen ristiäisjuhlat, kaste oli viereisessä Puotilan kappelissa. Esikoisemme oppi kävelemään kartanon salin kokolattiamatolla. Parina runsas lumisena talvena kävimme usein hiihtolenkin päälle syömässä lohikeitot kartanolla. Sukset laitoimme pystyyn kartanon seinää vasten. Se oli lähes sellaista Suomielokuvien nostalgiaa. 

Ajoitimme vierailun siten, että näimme puiston sekä päivänvalossa että hämärässä. Minä pidin jopa enemmän puistosta päivänvalossa. Halloweenpuiston on inspiroinut Halikon kurpitsatapahtuma ja Puotilan kurpitsat ovat peräisin samasta Rannikon puutarhasta. Halikko on ollut vuosia "to do"-listallani. Tänäkin vuonna tuskailin, että kuinka ehtisin ja jaksaisin mennä sinne sakka. Kylläpä ilahduin, kun näin mainokset Puotilan halloweeksistä.

Kävin halloweenpuistossa ystäväni Tiinan kanssa

Kulkuväylillä oli matot, jotka olivat hyvät jalan alla

Tämä oli yksi suosikeistani :)

Auton kyydissä oli tälläiset hemmot

Noidan kattilasta nousi kaasukuplia. Ensimmäistä kertaa näin tuollaisia ja olin melkein yhtä innostunut niistä kuin pienemmätkin lapset ;)

Hirveä määrä kuplia

Taivaalla näytti näin ihastuttavalta

Poksautin kuplan - hetken aikaa muistuna leijuu savukiehkura

Puotilan kartanon halloweenpuisto on auki 5.11 saakka
Arkisin 14-22 ja viikonloppuisin 12-22.
Liput alkaen 12€, perhelippu 32€. https://halloweenpuisto.fi/

Suuret suositteluni halloweenpuistolle!

Kun pojat olivat pieniä meillä oli useana vuotena halloweenjuhlat. Parhaimmillaan vieraita on ollut päälle 10 ja minä olen käynyt ystävälläni ottamassa halloweenmaikin. Monena syksynä meillä oli jopa kahdet ellei peräti kolmetkin halloweenjuhlat, koska marraskuun synttäreitä vietimme usein halloweenteemalla. Tänä vuonna meillä ei halloweeniä juhlita. Kaksi vanhinta ovat olleet ystäviensä luona halloweenbileissä. Olen kyllä ajatellut, että tulevaisuudessa halloweenjuhlat voisi palata meidän koko perheen juhlakalenteriin.

Hauskaa halloweenia!

Viikon varrelta - mökkihommia, Baskimaan juustokakkua ja Uberilla ajoa

Minulla oli idea siitä, että ottaisimme kuopuksesta syyskuvat rippijuhlien kiitoskorttia varten. Kävimme koekatsomassa paikkaa ja vähän koekuvasimme. Mielestäni löysin hyvän paikan. Meidän piti tulla heti alkaviikosta siihen kuvamaan ja mielellään hyvä kuvaajakaveri mukana. Mutta kuinkas ollakkaan, kuopus sairastuikin flunssaan. Ennenkuin olemme kuvausreissukunnossa taitaa puut olla lehdettömiä. Olen jo tässä miettinyt, että mitenkäs saisi kuvamanipuloitua pojalle puvun päälle. En ole ikinä jaksanut perehtyä Photoshopin käyttöön eikä minulla ole enää lisenssiäkään siihen.

Minusta hyvä kuvauspaikka ja kiva kuva pojasta

Kuvat on otettu Roihuvuoren kirsikkapuistosta, joka on monena syksynä hohtanut punaisena. En tiedä, että olisiko nämä parit kylmät yöt herättäneet puiston värihehkuun vihdoin.

Viime lauantaina olimme jo pakkautuneet autoon mökille menoa varten. Kun aloimme miettimään, että onko sääennusta vaihtunut sellaiseksi, että koko päivän sataa. No niin oli ja niinpä palasimme takaisin kotiin. Sunnuntaina otimme uuden yrityksen. Silloin sää oli paljon suosiollisempi risujen polttourakkaan. Meidän pölötyskoneemme keskimmäinen ajoi minitraktorilla risukuormia. Hänellä oli kuulosuojainten alla kuulokkeet ja hän lauloi ajaessaan suomiräppiä. Aikamoinen mölykombinaatio :) Me kävimme kuopuksen kanssa sienestämässä, mutta joku röyhkimys oli poiminut kaikki sienet. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja kiva oli kävellä metsässä yhdessä.

Tyhjennetty suppilovahveropaikkani

Vähäinen saaliimme. Paistettuna se kutistui alle puolen litran.

Kesäprojektimme halkoliiteri valmiina ja maalattuna

Räppiä kuulosuojaimet päässä laulalava traktorikuskimme eli keskimmäinen

Meidän oli tarkoituksena mennä kuopuksen kanssa mökkeilemään poikien syyslomaviikolla. Minulla ei toki ollut lomaa, mutta maiseman vaihto olisi ollut minulle ihan riittävästi. Ensin mökkeilyn esti kuopuksen flunssaisuus ja sitten minun päänsärkyisyys ja tukkoisuus. Joten jäimme kotiin. Esikoinenkin vietti syysloman kotona ja olemme päässeet nauttimaan hänen kokkailustaan. Ruuan lisäksi esikoinen ylätti meidän leipomalla. Hän oli törmännyt netissä juustokakkuvariaatioon Basque burnt cheesecake joka näyttää googlen perusteella olevan suomeksi Baskimaan juustokakku.

Baskimaan juustokakku ja vadelmakastike

Baskimaan juustokakussa ei ole lainkaan erillistä pohjaa. Ohjeen mukaan kakkua kuuluu paistaa niin, että siihen tulee tumma pinta. Paistamisen jälkeen kakku jäähdytetään ja sen pitää vetäytyä jääkaapissa muutama tunti. Meidän mielestämme kakku maistui paremmalta seuraavana päivänä. Kakku on tuhtia ja aika makeaa, joten suosittelen syömään sitä marjojen tai marjakastikkeen kanssa. Esikoinen teki kakun kaveriksi vadelmakastiketta.

Viikon parhaimmaksi suoritukseksi joudun nostamaan vaarin ohitse esikoisen hyvien ruokien ja juustokakun. Vaarin piti päästä viikolla sairaalaan tutkimuksiin ja hän mietti, että miten sinne pääsisi helpoiten. Taksin tilausnumerot ovat ruuhkaisia ja jopa ravintolat suosittelevat, että asiakkaat tilaavat itse taksit appilla. Taksihinnat ovat nykyisin korkeita eikä vaari ollut muistanut hankkia "lähetelappua" kelataksiakaan varten ja joskus niitä kelatakseja joutuu odottamaan erittäin pitkään tai niillä on tuntia ennen lääkäriaikaa perillä. Melkein kelataksin omavastuuhinnalla pääsee perille Uberilla. Menin vaarille, asensin ja laitoin Uberin käyttökuntoon ja katsottiin miten autontilaus tapahtuu. Vaari päätti, että menee Uberillä sairaalalle. Olin koko sairaalareissupäivän kännykkä vieressäni siltä varalta, että vaarille tulee Uberin kanssa ongelmia. Ei tullut ja hyvin sujui reissu. Hyvä vaari!

Hyvä vaari! 

Ehdin käydä tutustumassa Itä-Helsingissä Puotilan kartanon pihalle rakennettuun halloween-puistoon, jossa on tuhat kurpitsaa ja vaikka mitä muuta. Se oli suorastaan elämys! Yritän ehtiä tekemään siitä aivan oman postauksensa.

Kivaa sunnuntaita!