Vilnan KGB-museo ja Trakain linna

Elokuun loppupuolella tein meidän vanhimman pojan kanssa viikonloppureissun Vilnaan. Ohjelmaksi oli jo etukäteen sovittu "KGB-museo" ja Trakain linna kaupungilla pyörimisen lisäksi. Aloitan jälkimmäisestä, koska se on kevyempi muisteltava.

Trakain pikkukaupunkiin pääsee helposti ja edullisesti junalla. Asemalta tulee linnaan kävelyä muutama kilometri. Meidän retkipäivämme oli sellainen ukostavan hautova +26 astetta. Aloin katselemaan Uberin hintoja. Ne olivat ehkä hieman kalliit ja Uberin olisi saanut vasta tunnin päästä. Päädyin lataamaan Boltin. Boltin autoja olimme nähneet kaupungilla erittäin runsaasti. Bolt oli saatavilla muutamassa minuutissa ja matkan hinta oli pikkasen päälle 20€. Esikoinen ei yhtään vastustellut, että menimme junan sijasta Boltilla.

Trakai on ollut aikoinaan Liettuan pääkaupunki ja linna on rakennettu kaupungin puolustukseen sekä suurherttuan asunnoksi. Linnan rakennus aloitettiin 1300-luvun puolivälissä ja se valmistui suurimmilta osiltaan 1409. Rakennusaikana tuli takapakkia, koska linnaan hyökkäsi 1377 saksalainen ritarikunta (teutonic order), joka oli alunperin perustettu suojelemaan ristiretkeläisiä. Nämä ritarikunnat ovat jotenkin kiehtovia ja piti hieman lukaista saksalaisesta ritarikunnasta. Se käytännössä hallitsi osia Itä-Saksasta ja Balttiasta. Uskonpuhdistus ja hävityt sodat Puolaa vastaan johtivat siihen, että ritarikunta typistyi uskonnolliseksi järjestöksi. Ryöstetyillä rahoilla on ollut hyvä porskutella tähän päivään saakka, eli ritarikunta on siis olemassa edelleen.

Sitten kuviin linnasta. Ensin kuvia ulommaisesta linnasta ja linnan sisäpihasta:

Sitten kohti sisempää linnaa

Sisemmän linnan sisäpiha

Taas on turistilla hiki :D Päänahka alkaa olla jo märkä.

Me tykkäsimme esikoisen kanssa molemmat linnasta. Punatiilen ja luonnonkiven yhdistelmä on hieno. Trakain linnasta tulee hieman mieleen kotoinen Hämeen linna sekä Latviassa sijaitseva Turaidan linna. Linnan sisätiloissa oli pieniä näyttelyitä, oli haarniskoja, miekkoja, astioita ja paljon muuta. Sisätilojen kiertäminen jäi aika lyhyeksi, koska niissä oli erittäin kuumaa.

Esikoinen oli varsin viehättynyt erittäin koristeellisesta lasista. Nämä kävisivät kuulemma meille hyvin. Minä aikoinaan melkein ostin läpinäkyvän kristallin sijasta punaista kristallia, mutta kaikkein muitten mielestä se oli aivan liian itäblokkia :) Mutta nuorisolle olisi kelvannut.

Sitten siihen toiseen vierailukohteeseemme eli Kansanmurhan uhrien museoon (eng. museum of occupations freedom fights). Museo sijaitsee KGB:n entisessä rakennuksessa ja siksi sitä usein kutsutaan myös KGB-museoksi. 

Museossa on useammassa kerroksessa koottuna tietoa 50 vuoden miehitysajan tapahtumista: ihmisten kohtaloista KGB:n käsissä, vastarintataistelusta sekä asiaan liittyvää aineistoa ja esineitä. Miehityksen jälkeen Liettuassa vastustettiin Neuvostoliittoa myös aseellisesti. Melkein 10 vuoden ajan liettualaiset partisaanit tekivät iskuja Neuvostohallintoa vastaan. Tämä on yksi Euroopan pisimmistä sissisodista. Vastaavaa liike toimi myös Virossa ja Latviassa. 50-luvulla liike alkoi heikentymään ja se tukahtui. Museossa esiteltiin 1970-luvun alkupuolen uutta kuohuntaa, jonka seuraksena jälleen Neuvostoliittoa vastustavia liettualaisia teloitettiin, lähetettiin leireille ja pakkoasutettiin. Minulle oli järkytys se, että kun minä pikkutyttönä leikin nukeilla, niin lahden toisella puolella KGB yhä edelleen lahtasi ihmisiä.

Toisen maailman sodan kahinoissa Latvian miehitti myöskin Saksa. Natsit ehtivät tekemään omia tuhojaan myös Latviassa.

Museon kiinnostavin osuus on varmasti KGB:n kellaritilat. Niitä on käytetty pidätettyjen kuulusteluun ja kidutukseen, vankien asuintiloina ja tiloissa on myös teloitushuone. Teloitushuoneessa pyörii tilassa kuvattu teloitusvideo, seinissä näkyy edelleen luodinjälkiä. 

Aloitetaan kuvat kevyimmästä päästä eli vankien ulkoilutiloista.

Sisäpihalle oli rakennettu muurin aidattuja pieni ulkoilukoppeja, joita vartioitaan ylhäältä

Tästä infotaulusta näkee ylhäältä kuvattuna "ulkoilusellit"

Näkihän tuolta ristikon lävitse sentään vähän taivasta

Sitten kellarikerroksen selliosastolle

Valvontakeskus

Yksi selleistä

Pehmustettu ja äänieristetty selli

pehmustettu selli

Vuosien 1940-58 välillä 20000 vastarintaliikkeen jäsentä tapettiin, 1000 liettualaista tuomittiin kuolemaan, 200000 liettualaista vangittiin ja 132000 karkotettiin. Vuonna 1950 Liettuassa oli n. 2,5 miljoonaa asukasta. Tuosta voisi tehdä sellaisen karkean laskutoimituksen, että tapettujen, vangittujen ja karkotettujen määrä vastaa noin 14% vuoden 1950 asukasluvusta. Laskutoimitus on sinne päin, mutta on suuntaa antava. 

Näillä ehkä jopa ahdistavilla vierailukohteilla olen halunnut tehdä Euroopan surullisempaa historiaa pojille konkreettiseksi. Siitä ei ole kuin 80 vuotta, kun koko Eurooppa oli kaaoksessa. 60 vuoden kohdalla Euroopassa tunnettiin yleistä ylemmyyttä Afrikan ja Lähi-Idän valtioiden sisäisiä konflikteja kohtaan "he eivät ole kykeneviä elämään rauhassa". Haluan jättää muistikuvan nuorisooni, että tälläistä ei saisi enää ikinä tapahtua ja elämää pitää suojella. Ja kuten Auschwichin motto on "We must not forget".

Museo oli myös ottanut voimakkaan poliittisen kannanoton, joka kuvastaa tämän päivän kauhua Euroopassa sekä Liettuan miehityshistoriaa.

Reissun edellinen postaus:
Teinin kanssa helteisessä Vilnassa