Olimme yhtenä iltana kuopuksen kanssa vaarilla kylässä. Kuopus alkoi huokailemaan, kuinka surkea lapsuus minulla on ollutkaan. Ei ollut nettiä ja tv-kanaviakin oli ensin kaksi ja sitten kolme ja ohjelmaa tuli muutama tunti illassa. Ensin muistelin, kuinka olin eskarilaisena onnellinen, kun sain punaisen Viewmaster-laitteen, jolla pystyi katsomaan kuvakiekon kuvia, jotka olivat kolmiuloitteisia. Sitten muistin, että olihan minulla ala-asteikäisenä kerrassaan mahtava elektroniikkapeli. Sen nimi oli Green House. Muistelin kuinka serkkupojan kanssa pelasimme peleillämme ja sitten aina välillä vaihtelimme pelikoneita. Serkullani oli se tunnetumpi peli Donkey Kong. Sama peli myös luokkakaverillani. Koska olin pelannut sitä aika paljon, valitsin Green Housen.
Näitä muistoja kerrataillessani, vaari käski minun odottaa hetken. Sitten hän tuli työhuoneesta vanha käsikonsolini kourassaan. Uskomatonta! Vaari oli päättänyt säilyttää sen kaikki nämä vuodet.
Mikä ihana lapsuusajan muisto!
Kahden näytön käsikonsoli - huikea uutuus
Netin mukaan Nintendo julkaisi kaksiruutuisten käsikonsolien sarjan vuonna 1982. Tästä kahden ruudun käsikonsolisarjasta tuli Nintendolle menestys. Näitä myytiin 10 vuodessa kymmeniä miljoonia. Elektroniikka on yksinkertaista, mutta selvästi kestävää. Laitoin kotona konsoliin uudet patterit ja aloin pelaamaan. 40 vuotta vanha pelikonsoli toimii moitteetta edelleen!
Peli on hyvin yksinkertainen. Ylemmässä ikkunassa pitää torjua matoja, jotka uhkaavat syödä kukkia ja alemmassa ruudussa hämähäkkejä. Ristipainikkeella liikutaan ruuduissa ja spraylla myrkytetään madot ja hämähäkit.
Alaruutu ja inha hämähäkki vasemalla syö juurikin kukan
Yläruudussa torjuttiin matoja ja nyt molemmissa reunoissa madot syövät kukat
Olen tarjonnut peliä nuorisolle kokeiltavaksi, mutta heitä ei tälläinen alkeellinen pelivehje kiinnosta lainkaan. Muutaman koepelin olen pelaillut. Netistä selvisi, että tässä hienossa pelilaitteessa oli myös kello ja mahdollista asettaa herätys. Olin ehtinyt aivan unohtaa nuo ominaisuudet. Myöhemmin mieleen tuli, kuinka kuulakärkikynällä asettelin Nintendoon herätyksen. Lähtisikö työviikko paremmin käytiin Nintendoherätyksellä?
Elektroniikkapeli oli ehkä sellainen vajaan vuoden villitys. Silloin sitä tuli taottua ahkerasti. Sen jälkeen pelin osasi jo ulkoa, eikä ennätystä pystynyt mitenkään parantamaan. Aion kuitenkin laittaa tämän lapsuusmuiston edelleen talteen. Varmaankin samaan laatikkoon kuin barbini. Kuinkakohan pitkään laite mahtaisi toimia? Pitänee aina välillä ottaa Green House esiin ja kokeilla.
Muistatko näitä pelejä? Oletko pelannut?
Oliko sinulla elektroniikkapeli 80-luvulla?
eBaysta lainattu kuva siitä tunnetummassa Donkey Kongista
Ehkäpä nämä peliäänet ovat syöpyneet sinunkin äänimuistiisi. Videossa meikäläinen pelaa Green Housea.
Voi kyllä! Meillä tosin oli Mikki Hiiri- peli, jossa sammutettiin tulipaloa. Mikki liikkui.ylänäytöllä vaakasuorasš letkun kanssa ja koitti sammuttaa koko ajan lähemmäksi tulevia liekkejä, Hessu pumppaus alhaalla letkuun vettä ja ain välillä letku alkoi vuotaa ja se piti paikata. Pelattiin paljon veljien kanssa, mutta ei kyllä varmaan myöskään monta vuotta. Joskus vuonna 1984 saatiin Commodore64 ja sillä pelattiin kyllä sitten aika paljon kaikenlaista. Aikuisena en.pahemmin ole jaksanut pelata (tai no joo tetrisistä ja sen kaltaisia, sanapelejä ja jossain vaiheessa pelasin candy crush sagaakin).
Superihana etä.isäsi on säästänyt piippiip-pelin. Minä löysin joitakin vuosia sitten kellarista vielä toimivat Sony Walkmanitvuo se elta 1987, aika mahtavaa kuunnella Sekalaista-kasetteja (joissa aina biisin lopussa joku radiojuontaja kommentin alku). Oi nostalgiaa.
Mikki Hiiri pelikin kuulostaa etäisesti tutulta. Olen varmaan pelannut sitäkin. Minulla oli varsinainen elektroniikkapelihurahdus. Onneksi tuossa yhdessä pelissä ei ollut vuosiksi arkielämän häiriötä, eikä öisin voinut pelata, kun peli piti niin kovaa ääntä :D
Minä olen hurahtanut tuon jälkeen Civilization peliin, SIMsiin ja Pokemoniin. Viimeisimpänä Merge my Dragoniin. Siihen käytetyistä tunneista ei kehtaa edes ajatella puhuvansa.
Minun Walkmanit ovat varmaan joutuneet jo aikaa sitten elektroniikkajätteeseen. Näin jälkikäteen harmittaa ettei tullut säästettyä mitään vanhoja kasetteja. Nekin olisivat ihana nostalgiapläjäys.
Minulla oli yksitasoinen rosvo-peli, jossa rosvo pakeni poliiseja. Hirveät äänet, piti teipata paperimytty äänikohtaan vaimentimeksi, mutta peli itsessään oli aika hauska ja hyvin nopeatempoinen. Rosvo-pelin taisin saada pappalta joululahjaksi, vanhempani eivät sellaista olisi minulle hankkineet. Kaveripiirissä sellaista ei ollut kellään, en muista oliko nintendon vai joku kilpaileva halpisversio. Varsinkin pojat tykkäsivät sitä pelata, kun oli vähän hurja aihe :)
Ja sitten minulla oli superopettavainen Snoopy-matikkapeli, jossa ei ollut minkäänlaista grafiikkaa, pelkkää matikkaa. Sen vanhempani bongasivat jostain messuilta ja sain sen lahjaksi. Se toimi vielä muutamia vuosia sitten, kun se jostain jemmasta löytyi - nyttemmin en enää tiedä, missä se mahtaa olla, ja toimiiko edes - siinä alkoi toisella käyttökierroksella ilmetä vikoja. Alunperin siinä oli kymmenkunta erilaista peliä, oli numeroiden vertailua, kymppiparien muodostamista, plussa- ja miinuslaskuja. Sitäkin tuli paljon pelattua, kun muuta ei ollut; siitä huolimatta lasken yhä edelleen enimmäkseen sormin. (myös ne kymppiparit, ja siinä pelissä olin sentään aivan ylittämätön haka!) Että en tiedä, oliko siitä suuremmasti hyötyä :D Donkey Kongia en ole kait koskaan pelannut, sellaista ei ollut läheisemmillä kavereillani - heillä oli jotain muita kaksitasoisia pelejä. Lehtorilla taitaa olla tuo Leenankin muistelema palomies-peli yhä tallessa.
Oliko se sinun pelisi sellainen, että ukkelin piti aina päästä jonkun puskan taakse piiloon ettei valokeila osunut häneen? Tuli jostain kovalevyn syövereistä muisto sellaisesta pelistä. Olen käynyt sitä pelaamassa luokkakaverini luona. Tykkäsin siitäkin hurjasti. Ystäväni kodin vastapäätä oli muuten aivan uudenlainen laatikkomyymälä Alepa. Ilmeisesti ensimmäinen Vantaalla. Sieltä käytiin joskus ostamassa laatikko Mums mumseja puoliksi. Melkein onnistun saamaan tällä nostalgia pläjäyksellä Mums mumsin maun suuhuni :D
Minulla ei ollut mitään opettavaista peliä. Minulla oli tosin kasettisalkku, jossa oli englannin kielikurssi. Yritin sitä ala-asteella kuunnella. Kielten opetus paljon vähemmän tehokasta, en oikeastaan osannut yhtään englantia ala-asteen päätteeksi vaikka numeroni oli 9. Lukiossa englantini kohentui sellaiseksi, että sillä pystynyt ulkomailla pärjäilemään. Meidän juniori on jo vuosi katsellut historiallisia dokkareita englanniksi, kun meikäläinen olisi sanona: Jack is a boy, Jill is a girl and Spot is a dog :D
En ole ikinä pelannut yhden yhtään peliä suurinpiirtein, enkä missään muodossa, paitsi kännykän matopeliä ja jäin siihen niin koukkuun, että tästä syystä en uskalla pelata mitään. Mutta hei wow mikä retroesine ja luulisi hih nykyajan nuorison arvostan moista dinosaurusta. Ai että niitä aikoja.
Nuoriso ei osaa arvostaa moista retropelikonsolia lainkaan. Olen tarjonnut sitä omille pojille kokeiluun ja myös poikien 6v serkulle, eikä kukaan ole suostunut kokeilemaan :D :D :D Onneksi tuohon ei voi jäädä koukkuun, kun se on niin yksinkertainen nykyisiin peleihin verrattuna.
Mullakin on tallella mun vanha elektroniikkapeli! Tai ainakin oli ennen kuin siivoilin viimeksi varastokoppia – en muista, mahdoinko heittää sen jo pois. Mulla oli sellainen viininpunainen, mutta en muista sen nimeä. Siinä ne kaksi kundia lastasivat jotain pullokoreja liukuhihnalla..
Mutta muistoja nämä pelit kyllä herättävät! Huvitukset oli tosiaan muuten vähissä, ja näitä pelatessa saattoi vierähtää tunti jos toinenkin. ;-D
Olen yrittänyt muistella että minkälainen oli viininpunainen pullokoripeli, ei aivan tule mieleeni. Todennäköisesti olen sitäkin pelannut.
Huvitusten määrä oli niin paljon vähäisempi meidän lapsuudessamme. Näin jälkikäteen olen nauranut sitä, että minulla oli äitini kanssa riitaa siitä, että luin salaa kirjoja nukkumaanmenoajan jälkeen :D Meillä on yritetty vaikka mitä temppuja, jotta saisimme pojat lukemaan. Mukaanlukien myös rahapalkkio :)
:) Olipa hyvinkin. Oli 2 erilaista; toinen oli Donkey Kong ja toista en muista. Sen muistan, kun pelattiin äipän kanssa pitkälle yöhön kilpaa ja yritettiin petrata ennätyksiä ;D Meillä on vieläkin tuo D K ja hienoisen alkujähmeyden jälkeen sain sen taas pelaamaan.
Oho, teillä aikuisetkin osallistuivat pelaamiseen. Minä en muista, että olisin saanut vanhempiani houkuteltua edes kokeilemaan peliä. Täytyy kysyä serkkupojalta, että olisiko hänelle vielä D K olemassa. Voitaisiin ottaa pelisessio :D
Elektroniikkapelit olivat niin mun juttu 80 luvulla. Käytin ainakin yhdet joululahjarahat mikki munapeliin ja donkikongi oli myöhemmin ihan best - olin peleissä aikas loistava :D. Oi nuoruutta ja hulluutta :D
Meidän lapsuudessa ei viihdettä ollut yllin kyllin saatavilla. Noi elektroniikkapelit olivat niin tervetullut lisä. Minä olen kanssa hyvä noissa peleissä. Aika paljon on tullut noita pelejä pelattua, kun moni on tuntunut kovin tutulta kuvausten perusteella :D
Oih vaaria ja oih mitä nostalgisia muistoja nostit esiin. Mullakin oli Viewmaster ja sitten joku tuommoinen elektroniikkapeli, jossa piti napata lentokaloja veneeseen... mutta veden alla vaani hai... joka upotti koko veneen, ellet seurannut sekä ylös, että alas... Hih... Itseasiassa luulen, että ko peli on tallessa... pojallamme... sillä se ainakin löytyi jokunen vuosi sitten yläkerrasta ja samoin... uusin patterein alkoi tuttu piippaus... hih... kyllä silloin tehtiin kestäviä. Samoin "ikämiessarjaan" iän puolesta kuuluvat tyttäremme käynnistivät joku aika sitten vanhat Tamagotchit ja niitä ruokkii nyt toisessa polvessa lapsenlapset, hih....
Jotenkin tuollainen kalapelikin tuntuu etäisesti tutulta. Olenkohan pelannut sitäkin. Se voi olla, että nuo vanhat pelikonsolit kestävät vielä toisetkin 40 vuotta, elleivät pääse hapettumaan tai joudun iskun tai kosteuden uhriksi. Ehkä voin suunnitella meneväni vanhainkotiin tuo laite käsilaukussani ;)
Minä sain vitsillä joltakin lahjaksi Tamagotchin. Jonkun verran jaksoin hoivailla. Hauskaa, että Tamagotheilla on uudet nuoret hoitajat. Heitä ilmeisesti huonolaatuinen näyttö haittaa?
Vaari on miettinyt, että tuosta pelistä on vielä myöhemminkin iloa :) Mulla oli sellainen punainen peli, jossa mikki ja olikohan se hessu vai aku sammuttivat tulipaloa. En tiedä mahtaako peliä löytyä jostain isovanhempien kätköistä. Kenties pitäisi kysellä perään :)
Oli kyllä hauskaa, että vaari säilytti tuon vanhan elektroniikkapelin. Minä olen säilönyt poikien legoja ainakin kuution, mutta olisi voinut säilyttää muutaman tarkempaan valitun tavaran.
Leena ensimmäisessä kommentissa muistelin, että hänellä oli juurikin tuo sama peli. Kävin tänään googlaamassa sitä ja olen minäkin pelannut myös sitäkin. Kohta voidaan perustaa 80-luvun elektroniikkapelien keski-ikäisten pelaajien virtuaaliyhteisö ;)
Hihii! Tää oli kiva ja selkeästi montaa muutakin koskettava. Muistan, jouluna sain lahjaksi yksitasoisen kirkkaanvihreän hiiri-pelin, jotain juustonpaloja siinä napsittiin. Veli sai kaksitasoisen Donkey Kongin ja voi, miten olin kateellinen! Ihan samalla lailla me istuttiin sohvalla ja näpytettiin, kuin nuoret nyt kännykällä (ja vähän me vanhemmatkin. Tosin nyt oon rajoittanut kovasti) Ja auta armias, jos patterit loppui, eikä kotona ollut uusia. Koko elämä oli suurinpiirtein sitten siinä :-D Kivoja muistoja, Kiitos tästä!
Nämä elektroniikkapelit taitavat olla keski-ikäisillä sellainen sukupolvikokemus. Monella on ollut sellainen perheessä tai itsellään tai ainakin kaverin peliä on päässyt kokeilemaan.
Patterien loppuminen oli varmasti kauhea takaisku. Minulle ei tule mieleen, että sellaista olisi käynyt. Paitsi korvalappustereoista ja olihan se raskasta sekin ;)
Voi kyllä! Meillä tosin oli Mikki Hiiri- peli, jossa sammutettiin tulipaloa. Mikki liikkui.ylänäytöllä vaakasuorasš letkun kanssa ja koitti sammuttaa koko ajan lähemmäksi tulevia liekkejä, Hessu pumppaus alhaalla letkuun vettä ja ain välillä letku alkoi vuotaa ja se piti paikata. Pelattiin paljon veljien kanssa, mutta ei kyllä varmaan myöskään monta vuotta. Joskus vuonna 1984 saatiin Commodore64 ja sillä pelattiin kyllä sitten aika paljon kaikenlaista. Aikuisena en.pahemmin ole jaksanut pelata (tai no joo tetrisistä ja sen kaltaisia, sanapelejä ja jossain vaiheessa pelasin candy crush sagaakin).
VastaaPoistaSuperihana etä.isäsi on säästänyt piippiip-pelin. Minä löysin joitakin vuosia sitten kellarista vielä toimivat Sony Walkmanitvuo se elta 1987, aika mahtavaa kuunnella Sekalaista-kasetteja (joissa aina biisin lopussa joku radiojuontaja kommentin alku). Oi nostalgiaa.
Mikki Hiiri pelikin kuulostaa etäisesti tutulta. Olen varmaan pelannut sitäkin. Minulla oli varsinainen elektroniikkapelihurahdus. Onneksi tuossa yhdessä pelissä ei ollut vuosiksi arkielämän häiriötä, eikä öisin voinut pelata, kun peli piti niin kovaa ääntä :D
PoistaMinä olen hurahtanut tuon jälkeen Civilization peliin, SIMsiin ja Pokemoniin. Viimeisimpänä Merge my Dragoniin. Siihen käytetyistä tunneista ei kehtaa edes ajatella puhuvansa.
Minun Walkmanit ovat varmaan joutuneet jo aikaa sitten elektroniikkajätteeseen. Näin jälkikäteen harmittaa ettei tullut säästettyä mitään vanhoja kasetteja. Nekin olisivat ihana nostalgiapläjäys.
Ai, miten ihana postaus! Meillä oli tuo Donkey Kong-peli. Pelin äänet soi vieläkin ajatuksissani, kun muistelen peliämme :D
VastaaPoistaNoiden pelien äänet olivat varsin kovia ja erilaisia piippauksia. Ne ovat syöpyneet varmasti lopullisesti minunkin äänimuistiini :D
PoistaMinulla oli yksitasoinen rosvo-peli, jossa rosvo pakeni poliiseja. Hirveät äänet, piti teipata paperimytty äänikohtaan vaimentimeksi, mutta peli itsessään oli aika hauska ja hyvin nopeatempoinen.
VastaaPoistaRosvo-pelin taisin saada pappalta joululahjaksi, vanhempani eivät sellaista olisi minulle hankkineet. Kaveripiirissä sellaista ei ollut kellään, en muista oliko nintendon vai joku kilpaileva halpisversio. Varsinkin pojat tykkäsivät sitä pelata, kun oli vähän hurja aihe :)
Ja sitten minulla oli superopettavainen Snoopy-matikkapeli, jossa ei ollut minkäänlaista grafiikkaa, pelkkää matikkaa. Sen vanhempani bongasivat jostain messuilta ja sain sen lahjaksi. Se toimi vielä muutamia vuosia sitten, kun se jostain jemmasta löytyi - nyttemmin en enää tiedä, missä se mahtaa olla, ja toimiiko edes - siinä alkoi toisella käyttökierroksella ilmetä vikoja.
Alunperin siinä oli kymmenkunta erilaista peliä, oli numeroiden vertailua, kymppiparien muodostamista, plussa- ja miinuslaskuja. Sitäkin tuli paljon pelattua, kun muuta ei ollut; siitä huolimatta lasken yhä edelleen enimmäkseen sormin. (myös ne kymppiparit, ja siinä pelissä olin sentään aivan ylittämätön haka!)
Että en tiedä, oliko siitä suuremmasti hyötyä :D
Donkey Kongia en ole kait koskaan pelannut, sellaista ei ollut läheisemmillä kavereillani - heillä oli jotain muita kaksitasoisia pelejä.
Lehtorilla taitaa olla tuo Leenankin muistelema palomies-peli yhä tallessa.
Oliko se sinun pelisi sellainen, että ukkelin piti aina päästä jonkun puskan taakse piiloon ettei valokeila osunut häneen? Tuli jostain kovalevyn syövereistä muisto sellaisesta pelistä. Olen käynyt sitä pelaamassa luokkakaverini luona. Tykkäsin siitäkin hurjasti. Ystäväni kodin vastapäätä oli muuten aivan uudenlainen laatikkomyymälä Alepa. Ilmeisesti ensimmäinen Vantaalla. Sieltä käytiin joskus ostamassa laatikko Mums mumseja puoliksi. Melkein onnistun saamaan tällä nostalgia pläjäyksellä Mums mumsin maun suuhuni :D
PoistaMinulla ei ollut mitään opettavaista peliä. Minulla oli tosin kasettisalkku, jossa oli englannin kielikurssi. Yritin sitä ala-asteella kuunnella. Kielten opetus paljon vähemmän tehokasta, en oikeastaan osannut yhtään englantia ala-asteen päätteeksi vaikka numeroni oli 9. Lukiossa englantini kohentui sellaiseksi, että sillä pystynyt ulkomailla pärjäilemään. Meidän juniori on jo vuosi katsellut historiallisia dokkareita englanniksi, kun meikäläinen olisi sanona: Jack is a boy, Jill is a girl and Spot is a dog :D
En ole ikinä pelannut yhden yhtään peliä suurinpiirtein, enkä missään muodossa, paitsi kännykän matopeliä ja jäin siihen niin koukkuun, että tästä syystä en uskalla pelata mitään. Mutta hei wow mikä retroesine ja luulisi hih nykyajan nuorison arvostan moista dinosaurusta. Ai että niitä aikoja.
VastaaPoistaKivaa tulevaa viikkoa. <3
Nuoriso ei osaa arvostaa moista retropelikonsolia lainkaan. Olen tarjonnut sitä omille pojille kokeiluun ja myös poikien 6v serkulle, eikä kukaan ole suostunut kokeilemaan :D :D :D Onneksi tuohon ei voi jäädä koukkuun, kun se on niin yksinkertainen nykyisiin peleihin verrattuna.
PoistaKivaa alkanutta viikkoa!
Mullakin on tallella mun vanha elektroniikkapeli! Tai ainakin oli ennen kuin siivoilin viimeksi varastokoppia – en muista, mahdoinko heittää sen jo pois. Mulla oli sellainen viininpunainen, mutta en muista sen nimeä. Siinä ne kaksi kundia lastasivat jotain pullokoreja liukuhihnalla..
VastaaPoistaMutta muistoja nämä pelit kyllä herättävät! Huvitukset oli tosiaan muuten vähissä, ja näitä pelatessa saattoi vierähtää tunti jos toinenkin. ;-D
Olen yrittänyt muistella että minkälainen oli viininpunainen pullokoripeli, ei aivan tule mieleeni. Todennäköisesti olen sitäkin pelannut.
PoistaHuvitusten määrä oli niin paljon vähäisempi meidän lapsuudessamme. Näin jälkikäteen olen nauranut sitä, että minulla oli äitini kanssa riitaa siitä, että luin salaa kirjoja nukkumaanmenoajan jälkeen :D Meillä on yritetty vaikka mitä temppuja, jotta saisimme pojat lukemaan. Mukaanlukien myös rahapalkkio :)
Se viininpunainen peli on Mario bros. Mario ja Luigi lastaa kuorma-autoja.
PoistaNo nyt selvisi sekin :) Kävin googlaamassa ja tutultahan tuokin vaikutti. Kiitos.
PoistaKiitos Anonyymille! Sehän se oli!
Poista:) Olipa hyvinkin. Oli 2 erilaista; toinen oli Donkey Kong ja toista en muista. Sen muistan, kun pelattiin äipän kanssa pitkälle yöhön kilpaa ja yritettiin petrata ennätyksiä ;D Meillä on vieläkin tuo D K ja hienoisen alkujähmeyden jälkeen sain sen taas pelaamaan.
VastaaPoistaOho, teillä aikuisetkin osallistuivat pelaamiseen. Minä en muista, että olisin saanut vanhempiani houkuteltua edes kokeilemaan peliä. Täytyy kysyä serkkupojalta, että olisiko hänelle vielä D K olemassa. Voitaisiin ottaa pelisessio :D
PoistaElektroniikkapelit olivat niin mun juttu 80 luvulla. Käytin ainakin yhdet joululahjarahat mikki munapeliin ja donkikongi oli myöhemmin ihan best - olin peleissä aikas loistava :D. Oi nuoruutta ja hulluutta :D
VastaaPoistaMeidän lapsuudessa ei viihdettä ollut yllin kyllin saatavilla. Noi elektroniikkapelit olivat niin tervetullut lisä. Minä olen kanssa hyvä noissa peleissä. Aika paljon on tullut noita pelejä pelattua, kun moni on tuntunut kovin tutulta kuvausten perusteella :D
PoistaOih vaaria ja oih mitä nostalgisia muistoja nostit esiin. Mullakin oli Viewmaster ja sitten joku tuommoinen elektroniikkapeli, jossa piti napata lentokaloja veneeseen... mutta veden alla vaani hai... joka upotti koko veneen, ellet seurannut sekä ylös, että alas... Hih... Itseasiassa luulen, että ko peli on tallessa... pojallamme... sillä se ainakin löytyi jokunen vuosi sitten yläkerrasta ja samoin... uusin patterein alkoi tuttu piippaus... hih... kyllä silloin tehtiin kestäviä. Samoin "ikämiessarjaan" iän puolesta kuuluvat tyttäremme käynnistivät joku aika sitten vanhat Tamagotchit ja niitä ruokkii nyt toisessa polvessa lapsenlapset, hih....
VastaaPoistaJotenkin tuollainen kalapelikin tuntuu etäisesti tutulta. Olenkohan pelannut sitäkin. Se voi olla, että nuo vanhat pelikonsolit kestävät vielä toisetkin 40 vuotta, elleivät pääse hapettumaan tai joudun iskun tai kosteuden uhriksi. Ehkä voin suunnitella meneväni vanhainkotiin tuo laite käsilaukussani ;)
PoistaMinä sain vitsillä joltakin lahjaksi Tamagotchin. Jonkun verran jaksoin hoivailla. Hauskaa, että Tamagotheilla on uudet nuoret hoitajat. Heitä ilmeisesti huonolaatuinen näyttö haittaa?
Vaari on miettinyt, että tuosta pelistä on vielä myöhemminkin iloa :) Mulla oli sellainen punainen peli, jossa mikki ja olikohan se hessu vai aku sammuttivat tulipaloa. En tiedä mahtaako peliä löytyä jostain isovanhempien kätköistä. Kenties pitäisi kysellä perään :)
VastaaPoistaOli kyllä hauskaa, että vaari säilytti tuon vanhan elektroniikkapelin. Minä olen säilönyt poikien legoja ainakin kuution, mutta olisi voinut säilyttää muutaman tarkempaan valitun tavaran.
PoistaLeena ensimmäisessä kommentissa muistelin, että hänellä oli juurikin tuo sama peli. Kävin tänään googlaamassa sitä ja olen minäkin pelannut myös sitäkin. Kohta voidaan perustaa 80-luvun elektroniikkapelien keski-ikäisten pelaajien virtuaaliyhteisö ;)
Hihii! Tää oli kiva ja selkeästi montaa muutakin koskettava. Muistan, jouluna sain lahjaksi yksitasoisen kirkkaanvihreän hiiri-pelin, jotain juustonpaloja siinä napsittiin. Veli sai kaksitasoisen Donkey Kongin ja voi, miten olin kateellinen! Ihan samalla lailla me istuttiin sohvalla ja näpytettiin, kuin nuoret nyt kännykällä (ja vähän me vanhemmatkin. Tosin nyt oon rajoittanut kovasti) Ja auta armias, jos patterit loppui, eikä kotona ollut uusia. Koko elämä oli suurinpiirtein sitten siinä :-D
VastaaPoistaKivoja muistoja, Kiitos tästä!
Nämä elektroniikkapelit taitavat olla keski-ikäisillä sellainen sukupolvikokemus. Monella on ollut sellainen perheessä tai itsellään tai ainakin kaverin peliä on päässyt kokeilemaan.
PoistaPatterien loppuminen oli varmasti kauhea takaisku. Minulle ei tule mieleen, että sellaista olisi käynyt. Paitsi korvalappustereoista ja olihan se raskasta sekin ;)