Iltapukujuhlat

Osallistuimme lauantaina iltapukujuhliin. Meille sellaiset ovat aikamoinen ponnistus, koska pukeutumisesta ja muusta laittautumisesta on niin paljon vaivaa ja se on kallistakin. Hra Kepponen kuuluu kolmen suvun muodostamaan sukuseurayhdistykseen. Tänä vuonna yhdistyksellä oli tasakymppijuhla. Kukki, eli ukki eli appeni kannusti meitä kovasti osallistumaan juhlaan. Hän oli vastaavissa juhlissa 20 vuotta sitten ja ne olivat olleet todella hienosti järjestetty. Ukki mietti, että kun vanha polvi ei ole enää järjestelykuntoinen, niin miten käy juhlaperinteen. Heikoimmillaan kyseessä saattaisi olla viimeiset suuret juhlat. Päätimme sitten, että ponnistamme juhliin.

Pukukoodina oli smokki. Melkein jätimme osallistumatta pukukoodin vuoksi ja Hra Kepposen osalta mietimme pitkään, että voisiko paikalle mennä kuitenkin mustassa puvussa. Yllättävän uskollisesti pukukoodia oli noudatettu. Miehillä näkyi muutamia mustia pukuja ja muutamilla naisilla pikkumustaa. Hra Kepponen vuokrasi itselleen smokin. Minä aloitin heti pukutuskailun. Minun on vaikea löytää vaatteita A-linjaisia tunikoita ja mekkoja lukuunottamatta, joten tuskailin, että mistä vuokraamosta löydän iltapuvun. Ystäväni Laura oli bongannut kiertävän iltapukuoutletin, joka oli tulossa Helsinkiin. Mallistosta kävi heti selväksi, että pääasiallinen kohderyhmä on vanhojentansseihin pukua hankkivat. Valikoimassa oli jonkin verran pukuja myös aikuisempaan makuun ja isompia kokoja. Laura yllytti minua kovasti sinne.

Iltapuku outlet oli aika eksoottinen kokemus. Popup-myymälästä oli verhoilla erotettu osa sovitusaulaksi. Siellä oli rekkejä ja peilejä ja paljon pukuja sovittelevia nuoria naisia. Mitään yksityisyyttä ei ollut eikä palveluakaan. Minulla oli heti ongelmana, että kuka vetää vetskarin kiinni ja sitten auki. Koot olivat mitä sattuu, yleisesti pari numeroa pienempiä kuin lappu antoi ymmärtää. Lisäksi saman koon sisällä samassa mallissa oli hajontaa. 

Vastoin odotuksiani valikoimasta löytyi puku minullekin. Olin reilusti alle tunnissa puvun kanssa ulkona kaupasta. Helman lyhennyksineen puvulle tuli hintaa saman verran kuin vuokrapuvulle. Vuokrapuku olisi todennäköisesti ollut ekologisempi vaihtoehto kuin aasialaisen ties minkälaisen tehtaan oloissa tuotettu puku. Vuokraamoon olisi pitänyt varata aika ja puku palauttaa, joten oma puku oli myös helppo vaihtoehto, kun kävin sen ruokatauollani hankkimassa. Voisin ottaa tavoitteeksi päästä käyttämään tuota iltapukua toisenkin kerran :)

Kävin kampaajalla ennen juhlia. Olisin ottanut meikkauksenkin, mutta en löytänyt sopivaa tekijää. Netissä mainostettiin meikkauspalveluita kotiin, mutta hinnat olivat alkaen 100€ ja tässä kohtaa investointihalukkuuteni lopahti. Olisipa tullut juteltua asiasta kampaajani kanssa, hän olisi voinut välittää minulle meikkaajan sopuhintaan.

Tälläisen kiharanutturan kampaajani sai aikaiseksi polkkatukastani.

Kuvat otti keskimmäinen, jolla on ihan omia kuvauskulmia, kuten tästä näkyy :)

Hra Kepponen oli mukanani, kun vein puvun lyhennettäväksi ompelimoon. Siellä hän totesi, että puvun pitsiosien lävitse takaa näkyy todella ikävästi vaaleat rintsikat lävitse. Suoraan kampaajalta kipaisin rintsikkaostoksille. Kampaajani tiesi kertoa, että Change alusvaateliikkeessä on tummansinisiä rintsikoita ja vieläpä tarjouksessa. Kampaajani nauroi, että hän oli miettinyt, että miksi mustan sijasta myymälässä oli niin paljon tummansinisiä rintsikoita, että kuka niitä haluaa. No, ainakin meikäläinen!

Juhlapaikan vessassa oli niin hyvät valot, että pukuni kaunis tummansininen väri pääsi oikeuksiinsa. Harmillisesti vain siellä :D

Juhlapaikalla

 

Illan ohjelmassa oli musiikkia. Ensimmäiseksi esiintyi vallan taitava tenori, sitten flamencokitaristi. Juhlaesitelmän pitäjä oli harmillisesti sairastunut ja tilannetta paikkaamaan oli pyydetty Hra Kepposen tätiä. Hän oli jo junassa matkalla Pohjanmaalta Helsinkiin, kun soitto tuli. Hänellä oli viime kesältä takataskussa hauskasti kerrottu kuvaus suvun kantaisän saapumisesta Suomeen ja hänen vaiheistaan. Minusta erinomainen juhlaesitelmä, vaikka olenkin hieman puolueellinen. Nämä ohjelmanumerot oli sijoiteltu ruokailun lomaan. Vieraita oli noin 100, joten astioiden kerääminen ja pöytiin tarjoilu veivät aikansa. Ilta päättyi mahdollisuuteen tanssia livemusan tahtiin. Bändi oli iäkkäämmissä herroista koottu, solisti näytti siltä, että 90-rajapyykki oli varmasti ohitettu.

Pöydissä oli kauniit kukat

Ruoka oli hyvää, mutta annoskoko suurimman osan pöytäseurueesta mielestä hieman liian pieni

Meillä oli juhlissa todella kivaa. Samaan pöytää sattui mukavia ihmisiä Hra Kepposen tätien ja serkun lisäksi. Juhlien jälkeen oli sellainen fiilis, että jos 10 vuoden päästä on uudet juhlat, niin kyllä kiinnostaa. Keskimmäisemme oli aika pettynyt, että miksi häntä ei otettu mukaan juhliin. Näin jälkikäteen hieman harmittaa minuakin, olisi pitänyt ostaa illalliskortti hänellekin. Poika olisi hyvin voinut tulla rippipuvussaan juhliin.

Tosin keskimmäinen on saanut tänä vuonna paistatella juhlasankarina. Reilu viikko sitten juhlimme vielä kerran keskimmäisemme ripille pääsyä. Nämä olivat siis hänen kolmannet rippikahvinsa. Hänen toiset kumminsa olivat varsinaisten juhlien aikaan koronassa ja näin pitkälle venyi rippikahvit.

 

Rippikahvien tunnelmia

 

Ei parturia kausi menossa rippilapsella :)

 

Oli niin lämmin syyspäivä 9.10, että saatoin vielä käyttää lempikesämekkoani :) 

Aika tuskaiselta tuntuu ajatella, että seuraavan kerran mekko päässee käyttöön vasta kahdeksan kuukauden päästä. En ehkä kestä syksyä ja talvea.