Minulla oli tarkoituksena lukea paljon kesällä ja etenkin kesälomalla. Sitten kesäohjelmaa alkoi tulvia ovista ja ikkunoista ja olin melkein pulassa sen kanssa. Lisäksi mahtavan lämmin järvivesi mahdollisti pitkät vesijuoksulenkit ja loputtoman uimisen. Päätin suosia vesiaktiviteettejä, koska ne tekevät hyvää polvilleni. Taas jäi siis lukeminen suunniteltua vähäisemmäksi.
Lukulistalleni osui erinomainen kirja ja Pulitzer palkinnon voittanut kirja, joka oli minusta yllättävän heikko.
Kesän paras kirja oli ehdottomasti Minna Rytisalon Rouva C. Tiesin jo etukäteen, että mitä todennäköisimmin tulen pitämään siitä ja siksi olin säästellyt sen lukemista ajankohtaan, jolloin saan lukea kirjaa keskeytyksettä. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin joutua jättämään hyvä kirja ja palata sen lukemiseen vasta päivien päästä. No, okei. Tiedän muutaman vielä ärsyttävämmän jutun, mutta tämä keskeytyslukeminen on kuitenkin erittäin ärsyttävien asioiden joukossa.
Olen aina ihaillut Minna Canthia. Hänen ajatuksensa ja päämääränsä olivat hänen elinaikanaan moderneja ja suorastaan radikaaleja ja silti ne ovat vielä tänä päivänä erittäin relevantteja. Minna on ajanut naisten asemaa, koulutusta, oman talouden hallintaa, tuonut esille päihdeongelmien perhevaikutukset ja kritisoinut rankasti luokkayhteiskuntaa. Kaikki asioita, jotka vaativat huomiotamme ja työtä vielä tänäkin päivänä.
Kirjaa lukiessani piti aina välillä muistuttaa, että kyseessä on kuitenkin fiktio eikä faktaa. Minä eläydyin ja uskoin aivan täysin kirjan kasvutarinan nuoresta opiskelijatytöstä suurperheenäidiksi ja palon vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Olin Minnan puolesta niin onnellinen, että hänen aviomiehensä osoittautui lempeäksi, rakastavaksi, puolisoaan tukevaksi ja Minnalle elintilaa antavaksi.
Minulle tämä oli todellakin 5/5 teos.
Rouva C. pyörii jo parissakin eri teatterissa näytelmänä ja niin haluaisin mennä katsomaan sitä Lahteen. Harmillisesti viikonloppuni ovat todella täynnä, mutta jatkan kalenterini järjestelyä toiveikkaana.
Sitten siihen kesän kehnoimpaan kirjaan. Suurin toivein aloitin lukemaan Elisabeth Stroutin kirjaa Olive Kitteridge, olihan kirja saanut Pulitzer palkinnon vuonna 2009. Kirjasta on tehty myös kiitelty tv-sarja alunperin HBOlle.
Minua Oliven synkkä ja kulmikas hahmo ei puhutellut lainkaan. Kirja oli kokoelma minusta aika yhdentekeviä kohtaamisia. En päässyt kirjan maailmaan sisään lainkaan. Minulle kirja jäi joukoksi sekalaisia sepustuksia ja luettuani ihmettelin, että miten kirja on saanut Pulitzer-palkinnon. Luin kuitenkin kirjan toiveikkaana loppuun. Loppukaan ei kohottanut lukukokemusta. Viimeisellä sivulla totesin, että kappas tämä loppui tähän.
Minulle tämä palkittu teos oli 2-/5 kategoriaa. Sain kuitenkin luettua loppuun saakka.
Sitten vielä kesän mielenkiintoisin lukemani dekkari: se oli ehdottomasti Claire Mackintoshin Annoin sinun mennä. Kirjassa ei tutkita perinteistä murhamysteeriä eikä jahdata sarjamurhaajaa vaan tutkitaan liikenneonnettomuutta ja etsitään paikalta paennutta auton kuljettajaa. Äiti päästää hetkeksi lapsensa kädestä irti, tämä säntää tielle ja jostain kaahaa auto lapsen päälle. Juoni on taidokkaasti rakennettu ja se imaisi minut täysillä mukaan. Tämä kirja oli nopeasti hotkaistu ja luen varmasti lisää Mackintoshin kirjoja. Tämä oli dekkarikategoriassa 4,5/5.
Kesällä minun piti ehdottomasti ehtiä vihdoin lukemaan Delia Owensin Suon villi laulu. Se on kirja, jota haluan lukea mahdollisimman pitkään keskeytyksettä. Ei sitten tullut lomalla toista sopivaa putkea, ensimmäinen meni Rouva C. lukemiseen.
Oliko sinulla joku erinomainen lukukokemus kesällä? Olisi ihanaa, jos jakaisit sen kanssani.
Mulla ei ole jakaa lukukokemuksia, kun en edes muista, milloin olisin lukenut jokin kirjan. Kirjastosta on kyllä ollut yksi lainassa, mutta en ole saanut vielä edes avattua sitä, ja nyt olen jo uusinut sen niin monta kertaa, että kohta se pitää palauttaa (lukemattomana) takaisin kirjastoon. Jostain syystä lukeminen ei vain nappaa nykyään yhtään (keskittymisen puutetta?!).
VastaaPoistaOlit kyllä sitkeä, kun jaksoit kirjan loppuun, vaikka se oli huono. Minä lopetan suosiolla kirjan lukemisen heti (siis jos lukisin kirjoja :-D), kun havaitsen sen huonoksi.
Kivaa viikonloppua!
Minulla on välillä ollut sellaisia kausia, että en ole lukenut yhtään. Jos on tarpeeksi pitkään lukematta, niin ei edes meinaa tulla mieleen, että voisi lukea. Yleensä sellaisen putken pystyn katkaisemaan vain lempigenreni avulla eli jollain hyytävän jännittävällä dekkarilla :)
PoistaMinulla lukuharrastuskin on muuttunut maksulliseksi, koska suurimman osan ajasta minulle on Bookbeat käytössä. Välillä olen pitänyt sitä tauolla. Minulle avain lukemiseen tuntuu olevan se, että kirjoja on helposti saatavilla.
Minäkin saatan joskus jättää kirjan kesken, jos se ei yhtään kiinnosta. Minulla on muutamia kirjoja, joita luen edelleen iltaisin, kun ne ovat niin ihanan väsyttäviä :D Hintsan kirja on ollut unettoman pelastaja.
Auts... pistos kirjahermooni!! JOSKUS minäkin luin ja paljonkin....
VastaaPoistaViimeisimmät opinnot taisivat kuluttaa koko lopun elämäni lukuinnot loppuun...
Yöpöydän laatikossa on kyllä lapsille (silloin kun he olivat vielä lapsia)
hankittuja Roald Dahleja ja Harry Pottereita enkuksi ja samoin pari Daniella Steelin pokkaria enkuksi... niillä nimittäin harjaannutin kielitaitoani pääsykokeisiin, heh heh... no - lentokoneeseen ne ovat myös sopivaa "matkaseuraa" - kun vain pysyisi koneessa hereillä, mutta siis... nolon vähän luen!!
10 pistettä ja "Kirjanmerkki" sinulle.... kun saat loppuun kirjan, joka ei ole edes "ahmittava"!! Lokoisaa lokakuuta!!
Eihän sitä tiedä, vaikka lukuinnostus joskus palaisi. On minullakin ollut ajanjaksoja, jolloin on tullut luettua todella vähän.
PoistaMinulla on aina lentomatkoilla kirjoja padillä ja yleensä myös joku paperipokkarikin varakirjana. En saa yleensä nukuttua koneessa. Rakastan sellaista rantalomailua, jossa voi istua varjossa ja on leuto tuulenvire ja voi lukea kirjaa ja sitten välillä mennä uimaan. Enpä tosin muista milloin olisi viimeksi ollut tuollainen loma :)
Suon villi laulu on paras aikoihin lukemani kirja, niin kaunista tekstiä. Dekkareitakin tuli luettua kesällä, Satu Rämön Hildur on hyvä sekä pidin japanilaisen Keigo Higashinon Myrkyllisestä liitosta. Pirkko Saision Passiota aloitin, mutta sen verran paksu kirja, että kirjaston laina-aika ylittyi jo ennen puoltaväliä, joten toisen kerran sitten uusi yritys :)
VastaaPoistaKiitos vinkeistä, Satu Rämön Hildur minulla on valmiiksi ladattuna pädillä, mutta aina joku muu kirja on mennyt sen ohitse. Ehkä seuraavaksi lukuun pääse Hildur. Aion siis vieläkin odotella täysin vapaata viikonloppua ennenkuin aloitan Suon villin laulun lukemisen. Tuo japanilainen kirjailija on minulle täysin tuntematon. Sekin alkoi kiinnostamaan kovasti.
PoistaKiitos kirjavinkeistä!
VastaaPoistaKesä oli niin täyteläinen, etteivät kirjat päässeet ohjelmaan mukaan ollenkaan. Jospa sitten myöhäissyksyllä, kun pimeä rajoittaa ulkoilemista jo oikein kunnolla?
Eihän sienestäjä juurikaan jouda nyt sesonkina lukemaan :D
PoistaKyllähän syksyllä on sellaista pimeää ja märkää aikaa, jolloin on mukava pysyä sisäharrastusten parissa. Minä tietysti toivon, että saataisiin talvella mukavasti lunta ja ihan vähän pakkasta.
Edellinen kommentti oli minulta. Näköjään bloggeri on keksinyt uuden oikun ja hukkaa kirjautumiseni. Edellinen riesa oli se, että kommentteja alkoi mennä roskapostiin. Mitä lie päivityksiä tekevätkään.
PoistaKesällä en lukenut yhtään uutta kirjaa. Minulla on sellainen tapa, että kesällä luen aina Simenonin Maigret kirjoja tai Agatha Christien Hercules Poirot tai Miss Marple kirjoja. Jännärit kuuluvat minusta kesään ja olen tehnyt näin jo vuosia. Tuo Minna Rytisalon Rouva C. on monen kehuma kirja joten pitäisi varmaan ottaa lukulistalle.
VastaaPoistaMinä olen lukenut nuorempana kaikki noita, mutta nyt en ole lukenut niitä ikuisuuksiin. Maigretiin voisin kyllä hyvinkin palata. Sen verran nopeampi tempoisiin kirjoihin olen tottunut viime aikoina, että Christiet ovat käyneet liian verkkaisiksi.
PoistaSuosittelen Rouva C:tä.
Kivaa uutta viikkoa Marjo!
Suon villi lauluja Tommi Kinnusen teokset ovat omaa luokkaansa.
VastaaPoistaMinä olen lukenut Tommi Kinnuselta ainoastaan Ei kertonut katuvansa teoksen ja tykkäsin siitä todella paljon. Se oli sellainen lukukokemus, että kirja jäi mieleeni pyörimään pitkäksi aikaa. Täytyypä katsoa, että mitä muuta häneltä on ilmestynyt.
Poista