Arkikuulumisia

Arki ei nyt tarjoile parhaita puoliaan. Kun viimein sää on muttunut aurinkoiseksi ja lämpöisemmäksi, me olemme viruneet sisällä flunssan kourissa. Kaikki ovat sairaana, paitsi Hra Kepponen. Oireet alkoivat esikoisella jo viime viikolla, meillä muilla lauantai-sunnuntai välillä. Kuopuksella oli neljä päivää todella korkea kuume. Myös keskimmäinen on kuumeillut. Kaikki olemme hyvin nuhaisia ja yskäisiä. Minä olin jopa pari päivää tekemättä töitä, mutta sitten oli pakko hoidella kiireisimpiä juttuja alta pois. Pojat ovat poteneet 5 päivää ja minä neljä, eikä olo ole vieläkään selvästi kohentumaan päin. Pojilla onneksi kuume on laskusuunnassa. Koronakotitestit näyttävät negaa. Pojille tämä on kevään toinen flunssa koronan jälkeen.

Kuopuksella kuume on ollut sen verran korkea, että hän ei ole halunnut nukkua parvellaan. Olen tarjonnut hänelle varasänkyä olohuoneeseen, mutta poika halusi nukkua parvekkeella karvapeiton alla. Siellä on kuulemma paras ilma hengittää ja lämpöä pystyy säätelemään helpoiten. Meillä onkin jatkuvaa taistelua siitä, että mitä ikkunoita tai ovia saa pitää auki. Osa potilaista tuntee läkähtyvänsä ja osa palelee.

Näyttää pahasti siltä, että viikonloppu menee vielä kotona toipuessa minulla, keskimmäisellä ja kuopuksella. Kirjoittelen tätä myöhään illalla ja asunnosamme kuuluu joka puolella hirveä yskintä. Kuulostaa siltä, että kuopus on palannut tänä yönä parvisänkyynsä.

Naapurin omenapuu kukkii

Esikoiselta jäi koulunpäättyminen juhlistamatta kokonaan. Minulta jäi sunnuntaiksi suunnitellut pienet juhlat väliin myöskin. Keskimmäinen ja kuopus ehtivät käydä hakemassa todistuksensa ennen selkeitä oireita. Keskimmäinen keksi kaverinsa kanssa, että he menevät hakemaan todistukset puvuissa, kun heillä kerrankin on parempaa päälle pantavaa. 

8. luokan kevätjuhlalook

Sunnuntaiaamupäivällä kun minultakin peruuntui juhlat ja keskimmäinen ja kuopus olivat selvästi kipeitä Hra Kepponen teki meille lohdutukseksi pekonimunakasta. Sen verran pojat olivat jo huonokuntoisia, että munakasta jäi hieman ylitse. Lisälohtua toi se, että vieraita varten oli varattuna vähän pientä makeaa ja heti munakkaan päälle aloitimme niiden jakamisen.

Lohtupekonimunakasta sairastupalaisille

Olin haaveillut käyväni Malminkartanon omenatarhalla ihastelemassa kukintaa. Taitaa käydä niin, että se jää tänäkin vuonna kokematta. Taloyhtiöllämme on hyvin runsaat istutukset ja tänä vuonna pihalla ovat kukkineet upeasti omenapuut, koristekirsikkapuut, angervot, päärynäpuut ja tulppaanit. Ehkä sitten ensi keväänä pääsen Malminkartanolle saakka. 

Koristeomenapuut kukkivat hienosti

Koristekirsikkapuut kukkivat

Ennen oireitten pahenemista ehdin sunnuntaina lukaista hyvän ja varsin erilaisen dekkarin. Kyseessä oli sveitsiläisen Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Se kertoi tarinan kahdesta kirjailijasta ja toki myös samalla setvittiin kolmen vuosikymmenen takaista murhaa. Kirjan päähenkilö on Marcus Goldman, alle kolmikymppinen kirjailija, jonka esikoisteos on singauttanut kuuluisuuteen ja varakkuuteen. Marcuksella on tyhjän paperi syndrooma, kustantaja painaa päälle ja toinen kirja pitäisi saada markkinoille äkkiä ja Marcuksella ei ole mitään kasassa. Näissä apeissa ja vähän ahvistavissa tunnelmissa Marcus palaa yliopiston kirjallisuuden opettajansa, josta on tullut hänen ystävänsä ja mentorinsa, Harry Quebertin luokse. Tapaamisen jälkeen Harryn pihalta löytyy ruumis ja nopeasti Harrystä tulee pääepäilty. Marcus palaa auttamaan Harrya ja päätyy kirjoittamaan kirjaa tapauksesta. Juonessa on mukavasti käänteitä ja vauhtia ja erilaisia teemoja, kuten kustannusmaailma, urapaineet ja ystävyys. Pidin paljon kirjasta!

Olen lohduttautunut sillä, että jos viikonloppu menee kotona pötköttäessä, voin sentään aloittaa seuraavan Joel Dickerin kirjan. Joku hopeareunus löytyy tähänkin flunssailuun. Vaikka mieluummin olisin terveenä mökillä saunomassa ja uimassa.

Kesäkukkia ehdin ostamaan, mutta en istuttamaan. Sen yritän saada tehdyksi, ennenkuin kukat kuolevat purkkeihinsa. Muuten ainoa saavutus on se, että saimme vihdoin pihalle uuden Fatboy riippukeinun. Se oli tarkoitus ostaa jo viime keväänä Stockkan hulluilta päiviltä, mutta tarjous meni minulta ohitse. Hinta on niin suolainen, että en sitten halunnut enää maksaa siitä viime kesänä täyttä hintaa. Tänä keväänä sitten päätin, että nyt sen kotiutan. Ensimmäiset käyttökokemukset ovat varsin hyvät. Juuri mietin, että minun pitänee ostaa muutama pokkari kesäksi, toiveikkaana suunnittelen laiskana makoilevani Fatboyssa kirjan kanssa.

Kivaa perjantaita ja viikonloppua! Pysykään terveinä!