Sivut

24. toukokuuta 2020

Slåtmossen on hieno citysuo Jakomäessä

Pääsiäisenä kävin retkeilemässä ex-kolleegani Ilonan kanssa. Etsiskelimme rauhallisempaa ja vähän epätavallisempaa retkikohdetta. Ilona bongasi, että Jakomäessä on suo. Slåttmossen niminen suo on 7,4 hehtaarin luonnosuojelualue Helsingin puolella. Suo jatkuu suojelemattomana Vantaan puolella.

Sovimme, että pysäköimme autot Somerikon tien koirapuiston lähelle. Parkkipaikan löytäminen osoittautui suunniteltua vaikeammaksi. Siihen saattaa olla syynä tieremontti ja urheiluhallien parkkipaikat jäivät jotenkin tietyön varjoon ja siksi huomaamatta. Ilona taisi parkkeerasi Vantaan puolelle huoltoasemalle ja minä S-marketin pihaan. Löysimme toisemme ja pienen haparoinnin jälkeen myös suon.


 Google osoittaa aika hyvin suon oikean paikan

Slåttmossen on ihan ehta ja aito suo. Se tuoksui hurmaavasti suolta. Minulla on rakkaussuhde suohon. Isovanhempieni kesämökki oli isäni hankkimalla tontilla soisen lammen rannalla. Mökki oli pienen mäen rinteessä. Rantaan oli ajettu kuormakaupalla soraa, jotta siinä pystyi oleskelemaan. Mökkirannan vieressä kasvoi suopursut, tupasvillat, juolukat ja variksenmarjat. Vieläkin muistan suon tuoksumaailman ja tietenkin ne loppukesästä löytyneet muutamat ja sitäkin herkullisemmat lakat.

 Suopursusta tulee lapsuus mieleen

Suolla oli hyvin rauhallista. Näimme kolme muuta ulkoilijaa. Pitkospuilla sai siis kävellä rauhassa, nauttia maisemast ja haistella suon tuoksua. Istuimme kaatuneen puun rungolla eväskahveilla auringosta nauttien. Maiseman perusteella olisimme voineet olla vaikka jossain kansallispuistossa. Yksi asia paljasti, että olemme asutuksen lähellä. Porvoonväylältä kantautuu suolle liikenteen huminaa. Minun luontokokemustani liikenteenhumina ei haitannut lainkaan, saahan se citysuo jotenkin poiketakin muista soista.


Kuvasin hieno suota hävyttömän vähän. Tämä oli koronakaranteenin ensimmäinen kerta, kun tapasin ystävääni. Yritimme pitää 2m etäisyyttä ja samalla puhua pulputtaa aika rästiin jääneet kuulumiset. Kannattaa tutustua Slätmosseniin.

Suon reunamilla

Suon vieressä sijaitsee hiekkakuopat. Ne ovat muodostuneet lammiksi ja niitä on yhteensä neljä. Yksi Helsingissä ja loput Vantaalla. Lammet ovat ilmeisesti olleet paikallisten uimapaikkana jo pidempään, vaikka laiturit ja muu infra puuttuu. Uteliaisuudesta kävimme suon jälkeen kiertämässä tuonkin osan alueesta. Vastaamme tuli yksi hieno omatekoinen nuotiopaikka lammen rannalla. Nuotiopaikalla pysäytimme pikkupoikien urakan, jossa kaikki nuotiopaikalle haalitut kivet, istuinlaudat, pöytälevy ja ne pari pihatuolia piti heittää lampeen. Osa hiekkakuoppien alueesta oli sotkuista, roskikset olivat täynnä ja roskia oli pitkin tien viertä. Siistimisellä ja perusinfran parantamisella paikalla olisi mahdollisuus olla kaupunkikeidas ja uimapaikka. Vantaalla kun on krooninen pula uimapaikoista.

Siistimisen lisäksi osa vierailijoista tarvitsisi tietoa, kuinka ulkoilualueilla kuuluu toimia. Siis muutkin kuin alakoululaiset. Jostain paljon eteläisemmästä heimosta oli kaksi autokuntaa lähtenyt hiekkakuopille viettämään pääsiäistä. Kevyen liikenteen väylä on tuossa kohtaa niin leveä, että ulkoilijat olivat karauttaneet autoilla suoraan lammen rannalle. Iltapäivän lepäilyä varten lammen rannalle oli pystytetty teltta. Ruoka kärysi grillissä ja houkuttelevat tuoksut leijuivat pitkälle. Isännät istuivat grillin luona, emännät olivat omissa puuhissaan. Ruuan jälkeen oli ilmeisesti vuorossa vesipiipun pössyttelyä. Availimme hieman keskustelua siitä, että oliko perille tuova reitti tarkoitettu moottoriajoneuvoille, mutta kireäksi muodostuneen tilanteen vuoksi päätimme jatkaa matkaa.  Suositten siis Slåtmossenin suota, mutta hiekkakuoppia en. Hiekkakuoppien alueen siisteys ja käyttö saa minulta lähinnä moitteita.

Autoilijat ulkoilemassa

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa kivalta retkipaikalta vaan sääli jos siellä on roskaa ja siihen päälle vielä osa huristaa autolla paikalle. Ehkä ihmiset hiljalleen oppivat, nyt kun reissut ulkomaille ovat pannassa niin pelkään kyllä että yksi jos toinenkin ulkoilupaikka kuormittuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suolla on onneksi on siistiä ja rauhallista eikä sinne pääse autolla :D

      Hiekkakuoppien alue kaipaisi parempaa huolenpitoa ja vähintään kunnon roskikset. Parit autoilijoille annettavat sakot voisivat nopeastikin muuttaa käyttäytymistä.

      Osa ulkoilupaikoistahan on ruuhkautunut ja varmasti sama ilmiö jatkuu koko kesän. Jokaisen pitäisi kyllä kerätä omat roskansa pois ja ulkoilla muutenkin ihmisiksi!

      Poista
  2. Itse tutustuin Slåttmosseniin maaliskuussa, vaikka olen melkein koko ikäni (6v lähtien) asunut lähistöllä. Kiva paikka oli, pitää mennä uudelleenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja hiekkakuopilla on uitu aina, sinne on myös hukuttu. Alue on kunnostettu virkistyskäyttöön joitain vuosia sitten ja kuumina kesäpäivinä ovat kovin ruuhkaiset, mistä syystä en ole itse koskaan siellä käynyt uimassa saati aikaa viettämässä.

      Poista
    2. Minulle selvisi Slåtmossenin olemassaolo vasta ennen pääsiäistä. Olin haaveillut suo retkesta, mutta en ollut halukas ajelemaan kauas. Oli iloinen yllätys, että Helsingistä löytyi noin hieno ja rauhallinen suo.

      Helppo uskoa, että Hiekkakuopilla on ollut paljon käyttöä vaikka laiturit, pelastusrenkaat ja pukukopit puuttuvat.

      Poista
  3. Mukava oli käydä postauksesi välityksellä tutustumassa tähän kohteeseen. Meidän suunnalla luontokohteissa ei taitane ruuhkia olla. Täällä on monia hienoja paikkoja, missä voi viettää aikaa luonnossa. Akkovaara ja Naapurivaara taitavat olla nyt aika suosittuja (ovat niin lähellä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti käydää googlaamassa Akkovaaraa. Onpas hienon näköinen kohde! Noilla korkeuksilla luontoa on enemmän ja ehkäpä ihmiset liikkuvat myös enemmän opastettujen ja valmistettujen reittien ulkopuolella. Minun isoäitini on kotoisin samalta suunnalta Vuolijoelta. Minä en sinne ikinä mummon kanssa päässyt vierailemaan :(

      Kivaa viikkoa!

      Poista