Sivut

7. toukokuuta 2020

Kun korona vei elämästä värit

Takanani on niin monta viikkoa eristyselämää, että olen mennyt jo laskuissa sekaisin. Elämän perusstruktuurit ovat paikoillaan. Olemme kaikki terveitä, emme ole ilmiriidoissa, työsuhteeni jatkuu ja palkka tulee tilille säännöllisesti. Muistutan itseäni useinkin, että tästä kaikesta on näinä aikoina syytä olla kiitollinen - ja niin olenkin.

Olen perusluonteeltani elämäniloinen ja elämänjanoinen. Koronakaranteeni on tukahduttanut nuo piirteeni. Päivistäni on tullut harmaata massaa. Harmaa massa on latistanut intoani tarttua mihinkään. Olen pystynyt hoitamaan välttämättömimmän ja senkin välillä kehnosti. Se, että istuu viikon samassa yöpaidassa kaikki päivät ja suoriutuu tehtävistään korkeintaan kohtuullisesti, ainoastaan syventää elämän harmautta. Yritän aina välillä rimpuilla tästä irti. Mitä aurinkoisempi on sää, sitä paremmin se onnistuu.

Introvertti puolisoni Hra Kepponen porskuttaa eteenpäin vaikeuksitta. Hän onkin ollut kotitaloutemme tukipilari karanteeniviikkoina. Keskimmäinen poikamme pärjäilee karanteenioloissa kivasti. Hän saa itsenäisesti hoidettua suurimman osan etäkoulustaan. Tosin välillähän hän tekaisee tehtävät äkkiä pois alta, että pääsee kivempiin puuhiin. Ehkä jossain rinnakkaisuniversumissa jaksaisin paneutua valvomaan, että keskimmäinen tekisi tehtävänsä huolellisemmin. Tässä todellisuudessa en jaksa, koska on ne kaksi muutakin lasta.

Teiniesikoiselle, jota olemme pitäneet myöskin hyvin introverttinä, ero kavereista on ollut musertava. Teini on ollut törkeän huonotuulinen ja ei ole pystynyt pitämään sitä sisällään vaan on purkanut sitä etenkin vanhempiinsa, mutta toki myös veljiinsä. Olemme kyllä saaneet kuulla karanteeniaikana henkisestä jälkeenjäämisestämme säännöllisesti. Yritän ymmärtää häntä. Hän on iässä, jossa monet nuoret pitävät vanhempiaan noloina, tiukkiksina, ärsyttävinä jne. ja nyt joutuu viettämään vanhempien kanssa 24/7. Teinin koulunkäynti on vaatinut pakottamista, tietokonekieltoa ja muita sanktioita. Teinillä oli selkeä suunnitelma arvosanojen parantamiseen, mutta se ei nyt tule aivan toteutumaan.

Teini on opastanut kuopusta, kuinka suhtautua oikein etäkouluun. Kuopukselle 5. luokan oppimäärän opittavien asioiden on saksaa lukuunottamatta liian helppo. Kuopuksella olisi paljon muuta opittavaa koulussa kuten läksyistä, kokeista ja omista tavaroista huolehtiminen, ryhmässä toimiminen, uskallus pitää esityksiä, kirjojen lukeminen jne. Teinikin tietää, että kuopukselle oppiaineet ovat helppoja ja teini kertoi kuopukselle, mitä teini tekisi kuopuksen asemassa. Teinin mielestä kuopuksen tarvitsee osallistua kokeisiin ja palauttaa kaikki projektit. Huonompikin projektityö riittää. Niille muutamille etätunneille tarvitsee osallistua. Muuten ei kannata tehdä yhtään mitään. Näillä suorituksilla kuopuksen on mahdotonta jäädä luokalle ja ketä kiinnostaa jotkut ala-asteen numerot, eihän niillä ole mitään merkitystä. Tämän jälkeen kuopuksen motivoiminen koulutehtäviin on ollut tuskaisen vaikeaa. Pikkukundia ei ihan hirveästi ruutukiellotkaan hetkauta, koska ainahan voi nukkua. yli 12 tunnin unilla ja päivälevolla kuluu koronakaranteeni joutuisasti. Lapsi on myös kieltäytynyt kategorisesti ulkoilemasta. Olemme potkineet pojan sentään omalle pihalle istumaan.

Hra Kepponen on hoitanut suurimman osan tarvittavasta valvonnasta, jolla pojat saadaan etäoppitunneilleen ajoissa. Tilanne on kieltämättä kuormittava. Pojat eivät kyllä yhtään ymmärrä, että käyvät koulua itseään ja omaa tulevaisuuttaan varten.

Meillä töissä on tehty aikamoisen paineen alla jo pidempään töitä. Suomalaisten kollegojen kesken ei vielä näy, että koronakaranteeni olisi vaikuttanut selvästi. Minulla on muutamia saksalaisia kolleegoita, jotka ovat jankkaavia, valittavia sekä reviiritietoisia toimintatavoiltaan. Nyt nuo piirteet ovat tulleet vielä voimakkaimmiksi. Tuntuu, että Saksan tiukemmat koronatoimet tuntuvat ihmisissä. Aikaisemmin nuo jankkaajat ovat kuitenkin jossain vaiheessa taipuneet kuuntelemaan toista osapuolta ja kyllähän he ammattilaisina aina asialliset argumentit ymmärtävät. Nyt tuntuu siltä, että jankkaajien kynnys kuunnella on noussut valtavasti. Olen tunnettu siitä, että työasioissa minua on todella vaikea provosoida ja lähes poikkeuksetta jaksan taivutella muut hakemaan yhteisen ratkaisun. Kyllä nyt ottaa koville! Olen niin maitohapoilla koronasta johtuen, että tunnin jankkaus ja siitä seurannut turhautuminen vie energiani niin, että en välttämättä toivu koko työpäivänä siitä.

Työssäni on se toinenkin puoli, jota kaipaan paljon. Meillä on siellä hyvä, oma porukka, jonka kanssa on kiva tehdä töitä. Todellakin kaipaan noita sosiaalisia kontakteja ja oman porukan yhteishenkeä. Melkein alkoi itkettämään, kun selvisi, että työnantajan nykyisten suunnitelmien mukaan pääsen takaisin työpaikalle joskus syyskuun tienoilla. Ehkä.

Työpaikan sosiaalisen elämän lisäksi kaipaan todella paljon ystäviäni ja mahdollisuutta kokea ja nähdä. Olisi niin ihana matkustaa, jos se vaan voisi tehdä turvallisesti. Nähdä sinisenä hohtava, lämmin meri ja kirkas aurinko. Tuntea etelän lämmin ja pimeä yö. Korvikkeena olen pyörinyt pääkaupunkiseudun vähemmän tunnetuissa luontokohteissa. Isäänikään en ole uskaltanut käydä tapaamassa, vaikka olemmekin viettäneet aika tiukkaa karanteenielämää. Pari kertaa isäni on käynyt meillä koronakahvilassa. Vaari istuu lasitetulla terassilla ja muu perhe istuu pihalla. Kattaus ja tarjoilu tehdään koskematta paljain astioihin tai ruokaan.

Miten sinulla sujuu tämä poikkeusaika?

Yhden hengen koronakahvila odottaa asiakastaan


25 kommenttia:

  1. Elämä aaltoilee, välillä on hyviä ja välillä huonoja päiviä. Tuntuu että jokainen päivä toistaa itseään. Oma taktiikkani taistella tätä astaan on erikseen pitää huoli siitä että puen työvaatteet aamulla päälle. välillä onnistun, aina en. Sellaista aaltoliikettä ja loman odottamista lähinnä. Lomalla on tarkoitus ainakin nukkua, tällä hetkellä uni on kortilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuunnellut työterveyshuollon psykologin koronaluennot ja siellä aina korostetaan, että kannattaa yrittää pitää viimeiseen saakka kiinni normaalirytmistä ja -rutiineista. Aamulla reippaasti ylös, puetaan, kammataan jne. ja jopa pieni kävely tekisi aamulla hyvää. Minä en ole yhtään aamuihminen, joten lipsun aina tästä kaikesta ja istun yöpaitasillani niin kauan kunnes lähden ulos. Jos lähden :D

      Minäkin odotan kovasti kesälomaa. Minulla on siihen vielä noin pari kuukautta ja se tuntuu hurjan pitkältä ajalta.

      Tsemppiä kevääseen. Onneksi ulkona on ihanaa!

      Poista
  2. Tunsin suurta myötätuntoa sinua kohtaan. <3 Olen itse muuton takia niin väsynyt ja herkillä, että pienetkin asiat liikuttavat. Minä en siis ole ehtinyt ajattelemaan poikkeusaikaa juuri ollenkaan, kun on ollut tätä pakkaamista, ja kohta alkaa sitten tavaroiden purkaminen. Ihan se alkuvaihe rajoituksineen otti koville, mutta sen jälkeen helpotti.

    Onneksi koulut sentään alkavat kohta, vai uskotko, että se toisi jotain helpotusta arkeenne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä lisätä se, minkä unohdin sanoa aiemmassa kommentissa, että kerkesin olla jo todella huolissani blogitauostasi. Mietin kaikki mahdolliset skenaariot, että onko joku läheisistäsi sairastunut koronaan tai oletko itse sairastunut koronaan tms. Onkohan ihan normaalia huolestua näin paljon blogikamun puolesta? :-D

      Poista
    2. Muutto on kyllä sellainen urakka, että siinä unohtuu kaikki muu mikä ei ole pakollista. Tsemppiä siihen! Muutto kyllä aina yllättää, että kuinka raskasta se onkaan. En tiedä miten me pystyisimme muuttamaan, kun olemme asuneet tässä asunnossa 17v ja joka paikka on täynnä tavaraa :D

      Suhtaudun kouluun vähän ristiriitaisin mielin. Alakoulu toimii tällä hetkellä parakeissa, joka on kyllä hyvä pitämään luokkia erillään. Yläaste on iso vajaan 500 oppilaan koulu, johon tulee oppilaita usemmasta kaupunginosasta. Yhdessä niistä on Helsingin suurimmat koronatartuntaluvut. Pikkaisen mietityttää laittaa teini sinne.

      Ihanaa kun ajattelit minua <3 Minustakin sinä tunnut ystävältä, vaikka ei olla ikinä tavattu. Niin monta vuotta olen seurannut elämääsi blogisi kautta.

      Poista
  3. Tunnen myös myötätuntoa etenkin teinin kanssa selviytymisessä. Meillä esikoistanne vuotta vanhempi teini ja olen siunaillut monta kertaa, mikä onni, ettei tämä poikkeusaika sattunut pahimpiin teinivuosiin. Toisaalta eristyksen nimissä olisi ehkä saanut estettyä monta hölmöilyäkin, jos vain jollain konstilla olisi lapsukaisen saanut köytettyä kotiin :) Tällä hetkellä ihmettelen suuresti monien perheiden sallivaa suhtautumista nuorten kokoontumisiin isolla porukalla.

    Kiva, kun kirjoitit pitkästä aikaa! Voimia ja terveyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä :) ja voimia sinullekin kevääseen!

      Minua kanssa ihmetyttää se, että kylällä kulkee isoja nuorisolaumoja. Se luo lisää skismaa minun ja teinin välille, kun toiset pääsevät ulos kavereiden kanssa ja hän ei. Kerran huhtikuussa päästin teinin ulos 2 kaverin kanssa. He menivät kauppaan ostivat limua ja sipsejä, istuivat ulkona kalliolla ja söivät sipsit samasta pussista eikä kukaan tietenkään pessyt käsiään kaupassa käynnin jälkeen. Kaikesta paasaamisesta huolimatta teinin tilannetaju ei riittänyt parempaan suoritukseen ja kavereille tuo oli ilmeisesti ihan vakiintunut toimintatapa. Myös niille, jotka kotona sanovat lähtevänsä pyöräilemään. Siksi haluan omani pysyvän kotona.

      Poista
  4. Myötätuntohalit myös täältä. Olen täysin tympääntynyt tähän kotona oloon, ja kaipaan asiakkaita, matkustamista, ulkonasyömistä ja Suomen reissua. En varmasti jaksaisi mitään kotikoulua. Kiitos kun kirjoitit ja tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätuntohaleista :) Samanlaista tympääntymistä täälläkin, mutta eihän tässä auta muu kuin yrittää sopeutua. Tsemppiä kevääseen sinne!

      Poista
  5. Tsemppiä! Kuulostaa haastavalta.

    Meillä Korona ei ole oikeastaan muuttanut hirveästi asioita, teen paljon töitä etänä koska tarvitsen rauhallisen tilan keskittyäkseni ja avokonttorit nyt ovat mitä ovat. Melkein kaikki harrastukset jäivät kun harrastuspaikat menivät kiinni mutta keksin tähän tilalle lenkkeilyn joka antaa paljon iloa.

    Ehkä oudoin juttu on se, että yhden erityisen rankan viikon jälkeen olisin halunnut mennä vähän juhlimaan ja nauttimaan elämästä, tyyliin leffa ja ravintola. Mutta minnekäs menet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että koronan vaikutukset ovat vähäisemmät sinun elämässäsi. Meillä töissä on osalla samanlaisia kokemuksia: iso avokonttori häiritsee työtä ja onkin ollut jopa tuottavampaa tehdä töitä kotona omassa rauhassa. Minulla nämä kotona olevat häiriötekijät kyllä peittoavat etäkonttorin häiriöt ;)

      Tuo on niin totta, että juhlimaan ei oikein pysty muuten kuin kotioloissa.

      Poista
  6. Samaistun vaikka introverttinä tämä aika sujuu kenties tälläiselle sisäänpäinkääntyneelle ihmiselle paremmin, kuin kovin ulospäinsuuntautuneelle. Mutta on kova ikävä ihmisiä, ihan tuntuu, että riutuu. Mummi joka kasvattanyt meikäkäisen eli äiti, on sairaalassa. Jutiseva nokkosrokko on vallannut isoja alueita meikäläisellä, eikä ota laantuakseen. Taas oli joku tehnyt meikäläisestä feikkiprofiilin tällä kertaa instaan ja kyllä täällä päätettiin parisuhteen plussat ja miinuksetkin lyödä pöydälle ja nyt uuteen nousuun tyyliin, että tässä himskatti soikoon pitää yrittää elää kuitenkin. Vaivun helposti alhoon ja se on ulospäinsuuntautuneelle puolisolle rankkaa. Eli tälläistä tänne, ei yhtä auvoa, mutta ehkäpä kaikkia mahdollisia elämän värejä.

    Mukavaa äitienpäiväviikonloppua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla, että mummisi on sairaalassa. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa.

      Voi tuska tuota feikkiprofiilien luomista. Todella kurjaa ja kuormittavaakin tuollainen. Olet varmaan ilmiantanut tilin. Vaikea ymmärtää, että mikseivät ihmiset keskity vaalimaan hyvää omassa elämässään sen sijaan että haukkuvat nimettöminä ja luovat feikkiprofiileja.

      Toivottavasti sinulla oli kiva äitienpäivä ja iloa uuteen viikkoon pienestä takatalvesta huolimatta!

      Poista
  7. huoah mitä virheitä, jutiseva ja meikäkäinen. Hehe, oikoluin vielä kommentin, mutta siellä ne luuraa. Laitetaan korona väsymyksen piikkiin. ;)

    VastaaPoista
  8. Vastaukset
    1. Onneksi lukuvuosi sentään alkaa olla kohta taputeltu :)

      Poista
  9. Minun pelastukseni on ollut se, että olen koko 8 viikon ajan hoitanut etäopetus+lähiopetus komboa koululla. Toki se on ollut välillä hirvittävän rankkaa, mutta se on pitänyt kuitenkin työrutiinit yllä kun töihin lähtee ja kotiin palaa normi aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuunnellut pari työpsykologin luentoa ja niissä painotetaan jatkuvasti rutiinien ja rakenteiden tärkeyttä. En vaan saa toteutettua sitä säännöllisesti omassa arjessani.

      Helppo uskoa, että etäkoulu on tuonut omat haasteensa ja lisätyötä opettamiseen. Erittäin vaihtelevista lähtökohdista koulut ovat ponnistaneet liikkeelle. Tsemppiä lukuvuoden loppuun.

      Poista
  10. Onneksi olette kaikki terveitä ja työtkin jatkuvat. Ystäväpiirissä ei
    onneksi yhtään koronan sairastunutta mutta lomautukia ja jopa töiden
    loppumista on sattunut jonkun kohdalle.

    Onhan tämä kevät todella poikkeuksellisen erilainen. Itse olen huomannut
    sen, että työpäivä täytyy yrittää erottaa siitä normaali elämästä eli
    työläppärin siirrän aina työpäivän jälkeen piiloon ettei se muistuta minua
    tekemättömistä töistä.

    Koronalook on ruudun tääläkin puolella. Eilen menin metsälenkillä ihan eräjormasta, jolta kyseltiin lintujen kuvausvinkkejä.

    Tsemppiä Rva Kepponen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peruspilarit ovat onneksi kunnossa!

      Minulla se on ongelma, että pääsen töihin käsiksi normaalia myöhemmin, koska nukun vähän pidempään ja poikia pitää potkia etäkouluhommiin urakalla. Oma työpäivä alkaa tavallista myöhempään. Sitten nuo kokkailut välillä katkaisevat työpäivää. Yhtäkkiä se onkin ilta ja vielä hommia tekemättä. Niitä sitten teen joinain iltoina. Ne ovat kyllä mielessä usein niinäkin iltoina kun teen jotain muuta. Että parempi ero työn ja vapaan välille tekisi varmasti hyvää.

      Onneksi tässä oli muutamia ihanan aurinkoisia päiviä, jolloin pääsin ihailemaan kevään kukkia. Kyllähän sillä jaksaa taas muutaman päivän. Vaikka Hra Kepponen sanoi minun nykyisin käyvän auringolla.

      Kivaa toukokuuta Marjo!

      Poista
  11. Mulla on jotenkin kadonnut todellisuudentaju, enkä tiedä, olenko vain onnistunut tsemppaamaan niin kovasti, että kuvittelen, että ihan hyvin meillä menee... Vai meneekö oikeasti. Tuleeko tästä kaikesta venymisestä myöhemmin jonkinlainen lasku maksettavaksi... Vai olemmeko ihan aidosti vain onnistuneet sopeutumaan. En tiedä.

    Olen ollut kaksi kuukautta päivät yksin kolmen etäilevän lapsen kanssa ja samaan aikaan takana on elämäni tiukin ja kiireisin työkevät - yksinomaan etäyhteyksillä hoidettuna. On ollut kyllä aikamoista!

    Ihan hyvin me on pärjätty. Päivät lasten kanssa ovat yhdistelmä preussilaista struktuuria ja äärimmäistä "antaa-mennä" -meininkiä. Aikatauluista on pakko pitää kiinni, mutta lounaat on mitä on, eskarilaisen ruutuajat paukkuu ja teinit ovat todellakin hoitaneet koulupäiviään yövaatteissa...

    Minun työpäivät ovat väkisin venyneet iltoihin - ja vähän viikonlopuillekin. Keskittymistä vaativille hommille on tosi vaikea löytää aikaa. Kokoustaminen ja akuutit jutut vielä hoituvat, vaikka trio pyörii samoissa huoneissa... (Onneksi on talo kolmessa kerroksessa!) Mutta keskeytyksiä tulee kyllä vähän väliä.

    En tiedä, mitä tämä kevät on tehnyt keskittymiskyvylleni. Tuntuu, että aivot ovat aivan tärviöllä kaikesta multitaskaamisesta. Mutta elossa ollaan. Ja terveinä, mikä tärkeintä. Koulut on lapsilla sujuneet ihan ok ja eskarilainen on kevään aikana oppinut lukemaan sujuvasti. Minä taas olen ottanut tavakseni painella lenkille joka ilta about heti kun puoliso saapuu töistä kotiin. Joten kuntokin on tässä päässyt ehkä vähän kasvamaan - samalla kun pää on tyhjentynyt päivän höyryistä, mikä on siis ollut lenkkeilyn ensisijainen funktio.

    Välillä on ollut tosi raskaita päiviä. Etenkin alussa oli. Nyt viimeiset viikot ovat menneet jo aika rutiinilla. Seuraava siirtymä ei tunnu mitenkään erityisen helpolta eikä yksinkertaiselta. Meillä on perheessä kolme riskiryhmäläistä. Paluu kouluihin ja eskariin ei tule olemaan mitenkään erityisen mutkaton ratkaisu, vaan olen pohtinut asiaa tosi paljon ja monelta kantilta.

    En ole ehtinyt juuri kevään aikana itse koronasta huolta kantaa, mutta nyt tuo kouluihin palaaminen ja liikkumisen lisääminen on kyllä taas palauttanut huolen elämään. Koululaiset itsekin sitä kantavat.

    Itse olen kai sitten sen verran introvertti, ettei kaiken peruuntuminen ja elämän tiivistyminen kotiin ja lenkkipolulle ole pahemmin haitannut. Enemmän on ahdistanut täydellinen ja totaalinen oman ajan ja tilan puute. Huh! Se, etten ole siitä seonnut ihan täysin, on ehdottomasti tämän kevään suurin onnistuminen ja kiitän itseäni mielenhallinnasta. Normaalisti minulla on arjessa paljonkin omaa aikaa sekä kotona että kodin ulkopuolella.

    Halaus sinne. Toivon paljon jaksamista ja auringonpilkahduksia kevääseesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa, että sinulla ja perheelläsi on sujunut hyvin koronakaranteeniaika ja onnea eskarilaiselle lukutaidosta! Tiedän, kuinka hankalaa välillä voi olla keskittymistä vaativat hommat, kun keskeytyksiä tulee sekä työn puolesta että sitten vielä kotikeskeytykset päälle. Se auttaa jaksamaan, kun ulkoilee ja huolehtii kunnostaan. Minulla on sekin täysin repsahtanut. Olen käynyt tänä vuonna vesijuoksemassa yhden kerran.

      Koulujen alkaminen ei ole aivan mutkatonta meilläkään. Olen seurannut Hesarin raportointia, kuinka korona leviää tietyillä postinumeroilla. Ensimmäisessä raportissa kaupungin suurimmat suhteelliset tartuntaluvut olivat parin postinumeron päässä. Nyt vedetään punaisella graafeissa meidänkin koulupiirin alueella. Alakoululaistemme tilannetta helpottaa se, että he ovat parakeissa ja koulu on jaettu kahteen eri paikkaan ja useampaan parakkiin. Yläkoulussa on 400+ oppilasta. Toistaiseksi olemme sillä mielellä, että meiltä kouluun lähtevät kaikki pojat, mutta on mahdollista, että mieli muuttuu esikoisen osalta.

      Hyvää kevättä Sanni!

      Poista
  12. Olipa mielenkiintoista lukea teidän korona-arjesta. Meillä on mennyt välillä todella hyvin. Lapset ovat hoitaneet koulutehtävät mallikkaasti, minä olen leiponut ruisruutuja ja yhdessä on tehty metsäretkiä. Välillä taas yksi raivoaa koulutehtäviä, toista itkettää ja ahdistaa, nuorimmalla on tylsää eikä mitään tekemistä, minä huudan kitarisat heiluen ja mies tekee 17 tunnin etätyöpäivää meidän makuuhuoneessa. Teini kiroilee ja on ruudulla 24/7. Monenlaista on näihin viikkoihin mahtunut. Tänään kouluun. En oikein tiedä, mitä ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kaikenlaista fiilistä on näihin viikkoihin mahtunut, mutta kiva kuulla että teillä on mennyt välillä todella hyvin. Minusta tuntuu, että meillä on kaikki sujunut tahmeasti. Lapset eivät kouluhommiaan tehtyä enkä minä kaikkiä töitä. Hra Kepposeen tämä kriisi ei ole oikeastaan vaikuttanut. Tsemppiä tuleviin viikkoihin!

      Poista