Sivut

25. tammikuuta 2020

Turvallisesti kotona

Lähi-idän reissussa oli ihan loppuun saakka yllätyksiä ja säädettävää, mutta se tarjosi myös unohtumattoman hienoja kokemuksia. Kotiinpaluu viivästyi noin neljä tuntia ja pääsin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukkumaan siinä kolmen maissa. Työviikko alkoi kanhevasti vähäisillä unilla. Siitä huolimatta olen ollut aikaisempaa iloisempi ja innostuneempi ihan kaikesta mukaanlukien työ. Aivan selvästi loma ja auringon näkeminen lisää hyvinvointiani! Tämä asia pitäisi muistaa lomasuunnittelussa. Järkevää olisi suunnitella ensin kaamoksen pakomatka ja sen jälkeen katsoa, että riittääkö rahaa muuhunkin. Harmi vaan, että kaamosajan kohteet ovat joko kaukokohteita tai sitten vähän epävarmoja sään suhteen. Kesäkaudella on niin paljon houkuttelevia kohteita lyhyen lennon päässä.

Työviikko oli aika hektinen. Töissä olemme parantaneet sijaisjärjestelyjä ja minun sijaiseni oli ensimmäistä kertaa Timo. Kaikki toimi mahtavan hyvin. Maanantaina aamun ensimmäisessä palaverissa oli ilo esitellä Timon kasaamaan raporttia. Kaikki muukin oli tosi särmästi hoidettuna. Kaamospaon lisäksi houkutteleva loma-ajankohta olisi sellainen, että Timo on töissä ;) Tiistaina, kun menin ensimmäistä kertaa toimistolle työkaverini Sirpa oli käyttänyt autoaan huollossa ja kurvannut tietämänsä pullakioskin kautta ja ostanut sesongin ensimmäiset Runebergin tortut. Koska 10kpl rasia oli tarjouksessa, Sirpa osti sen normaalin 5-6 kpl sijasta. Kuinka ollakkaan meitä olikin toimistolla paikalla vain kolme. Jouduimme juomaan Runebergin kahvit sekä aamusta että iltapäivällä. Onneksi saimme rekrytoitua iltapäiväksi pari avustajaa.


Pojista osa tunnusti, että heillä oli ollut ihan pikkaisen ikävä äitiä. Hra Kepponen oli pyörittänyt perhe-elämää sujuvasti poissaoloniajan. Koska minä olen tiukempi kotiruuan suosija kuin Hra Kepponen, jälkikasvu oli saanut poissaolessani sekä pizzat että hampurilaiset. Sanoisin, että pizzat ja hampparit saattavat olla yksi syy siihen, että lapsista on ihan kiva, kun äiti välillä lomailee. Toisaalta  matkatyövuosinani pojat tottuivat siihen, että äiti on välillä poissa.

Työpaikan pullapiirikin on kokoontunut. Johanna oli leiponut suklaapäällysteisen kuivakakun

Edessä on perusarkea. Meinasin sanoa, että kalenteri ammottaa tyhjyyttään kivoista jutuista, mutta onhan siellä poikien suloisen pienen serkun 4v synttärit tulossa, Hra Kepponenkin täyttää kohta vuosia ja pojat saivat vaarilta synttärilahjaksi liput Pieni merenneito musikaaliin ja sinnekin päästää lähitulevaisuudessa. Eikä perusarjessakaan mitään vikaa ole. Voin jatkaa viikonloppukokkailuani kuukauden uuden ruuan merkeissä, joka jäi loppuvuodesta pahasti paitsioon. Viikonloppuna toteutettava vähintään yksi parempi ateria on jatkunut menestyksekkäästi läpi syksyn.

Perusarjen sankarini Hra Kepponen onnistui kiristämään meidän teiniesikoisen laskemaan matematiikkaa. Teinin yläasteella oppilas saa itse valita, kuinka paljon laskee ja poika on tietenkin valinnut minimin. Ennen siellä sai oppitunneillakin valita, että minkä verran laskee ja laskettuaan selata kännykkää. Olin tuosta aivan tyrmistynyt. Edellisen matikankokeen vitonen paljasti sen, että poika ei todellakaan pärjää minimillä. Ihan helppo rasti ei ollut saada poikaa hommiin ja yllättävän paljon hän tarvitsi apua laskuissa. Kaikkien annettujen laskujen laskemisella kokeesta tulikin ysi. Meidän ei ole aikaisemmin juurikaan tarvinnut puuttua lasten koulutyöhön vahtimalla läksyjen tekoa, paitsi keskimmäisen ja kuopuksen A2-saksan osalta. Aikuisella meinaa välillä sumeta järki, kun yrittää saada teiniä panostamaan koulutyöhön. Toivottavasti noille kahdelle pienemmälle ei iske samanlaista opiskeluvastenmielisyyttä kuin esikoiselle yläasteella. Teini pitäisi saada pidettyä sellaisissa numeroissa, että peruskoulun jälkeisiä opintoja ei määrittele se, mihin todistuksella pääsee vaan se mihin teini haluaa mennä. Mikään helsinkiläinen huippulukio ei todellakaan ole suunnitelmissa, eikä välttämättä lukio lainkaan.

Tämän viikonlopun ohjelma on rentoilua ja vaaria pitää ehdottomasti käydä moikkaamassa, kun emme ole nähneet pariin viikkooon. Lisäksi alan tekemään postausta reissun kohokohdasta Omanin aavikkohotellista.

Kivaa viikonloppua!

6 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin! Upea reissu teillä oli vaikka matkalle sattuikin tulemaan "yllättäviä kapuloita rattaisiin". Kyllä tuo aurinko ja lämpö tekee hyvää näin pimeyden keskellä.

    Meillä on töissä aina työnantajan puolesta kakkuja ja muita herkkuja sen verran tiheään ettemme osta muuten herkkuja. Äkkiä kaikki hyvä kyllä häviää :D

    Jään odottamaan postausta Omanin aavikkohotellista :) Mukavaa sunnuntai päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu siltä, että iän myötä kaamos käy vuosi vuodelta raskaammaksi. Ero vireystilassa on aikamoinen ihan vaan sillä, että näkee auringon :D Puhumattakaan sitten jos voi viikon tai kaksi tankata valoa vuoden pimeimpään aikaan.

      Meidän työpaikalla työnantaja ei tarjoa mitään herkkuja, joten ollaan omien ostosten ja leipomusten varassa. Meillä ei ole sellaista yhteiskahvikulttuuriakaan kuin nimeksi. Pullapiiri on tuonut sen, että sentään edes kerran viikossa juodaan kahvit yhdessä. Meidän tiimissä varmaan kerran viikossa juodaan aamukahvitkin yhdessä.

      Oman postaus on työnalla :)

      Kivaa alkavaa viikkoa Marjo!

      Poista
  2. Paluu arkee siis koittanut :) Ihania herkkuja siellä,työpaikkojen luontaisetu ;)
    Meillä on myös tuskailtu matematiikan kanssa ja sama jatkuu. Yläasteen matikka on jo niin vaikeaa, ettei meinata osata edes auttaa mutta onneks koulusta saa tarvittaessa tukea.

    Mukavaa uutta viikkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkeen on taas palattu. Oli aika kiireinen viikko, mutta onneksi ei ollut muhimassa mitään ikäviä yllätyksiä. Pari-kolme viikkoa lisää ja se voi olla, että edes tuskin muistan olleeni lomalla ;)

      Meillä on matikkaperhe. Olen aikoinaan opettanut rahapulassa yläasteella matikkaa, fysikkaa ja kemiaa, joten yläasteen matematiikka vielä menee. Ihan pulassa olen silloin, jos mieheni ei ole paikalla ja minun pitäisi auttaa poikia saksan läksyissä. Jotenkin ajattelin, että poikien myötä minäkin vihdoin oppisin vähän saksaa, mutta en ole oppinut yhtään.

      Kivaa uutta viikkoa!!!

      Poista
  3. No nyt on kuivakakussa edes jotain toivoa, kun on kuorrutuksena suklaata. ;-D

    Nykyajan kouluopetus on mennyt kyllä paikoitellen varsin erikoiseksi. Vanhan kansan ihmisellä (tarkoitan itseäni; en sinua :-D) on kyllä välillä ihmettelemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivakakkuihin on tullut paljon uusia reseptejä ja osa niistä on hyvinkin meheviä eikä todellakaan KUIVAkakkuja. Työkaveri on tehnyt todella mehevää maustekakkua. Mutta suklaa päällä kruunaa melkein jokaisen jälkiruuan. Jätin nyt tuohon lausuntoon pienen aukon, että jos mieleeni tulisi myöhemmin joku jälkkäri, johon suklaa ei sovi :D :D :D

      Minusta tuollainen opetus, jolla pahimmassa murrosiässä olevien annetaan itse valita, että paljonko opettelevat ei täytä opetussuunnitelman mukaista oppimäärää. Olen aivan sitä mieltä, että opettaja menee vaan siitä, mistä aita on matalin. Jätetään laiskat, huonommin motivoituneet ja lahjattomammat oman onnensa nojaa. Kyllä mullekin sopisi töissä keskittyä vaan niihin kivoihin ja helppoihin asiakkaisiin ja jättää muut oman onnensa nojaan. Siellä on toinenkin aine, jossa opettaja oikoo vielä enemmän mutkia suoriksi. Matikan opettaja lähetti minulle Wilman kautta viestin, että poikani käyttää valitettavan paljon kännykkää tunnilla, että voisinko tehdä asialle jotain. Siis sama opettaja, joka ensin antaa luvan käyttää kännykkää tunnilla vinkuu siitä perään vanhemmalle, että voisiko vanhempi tehdä asialle jotain. Noh, kännykän käyttö on nykyisin matikan tunneilla kielletty.

      Paljon hyvää on tapahtunut koulumaailmassa ja onhan se murros melkoinen, että miten ja mitä pitäisi opetella nykymaailmassa, kun kaikki tieto on netissä saatavilla koko ajan. Tuohon murrokseen liittyy noita heiluriliikkeitä. Yhtäkkiä halutaan viedä opetus pois luokista ja tehdä täysin uudella tavalla ja samalla halutaan antaa oppilaalle itselleen vastuu omasta oppimisestaan. Kukaan tuskin kaipaa autoritääristen opettajien 45min monologeja, mutta ehkä heiluri on heilahti vähän liikaa toiseen suuntaan.

      Toivottavasti teillä on siellä toisella puolella maailmaa asiat menossa hyvään suuntaan! Kun ehdit ja jaksat, niin laita jotain updatea. Olet usein mielessäni! Kaikkea hyvää sinne!

      Poista