Parhaat pikkujoulut saa, kun itse järjestää

Kutsut pikkujouluihin ovat ainakin vuosikymmenen ajan loistaneet poissaolollaan. Työantaja ei järjestä pikkujouluja enkä kuulu mihinkään yhdistykseen tai porukkaan joka järjestäisi pikkujoulut. Tässä tilanteessa ainoa tapa viettää pikkujouluja on järjestää ne itse. Aika usein pikkujouluohjelmakseni on muodostunut joulutorivierailu.

Tänä vuonna vietin pikkujouluja ystäväni Leenan kanssa Tampereella. Sain jo alkusyksystä ystävältäni Lauralta vinkin, että Tampereen Työväen Teatterin Poikabändi-näytelmä olisi sopiva pikkujouluhengen nostatusnumero.

Me molemmat tykkäsimme musikaalista. Tarina on tuttu, kaksi laman yhteydessä konkurssin tehnyttä ystävää joutuvat palaamaan takaisin kotikonnuilleen (huomaa että Toijalassa lumi sataa vaakasuoraan ja sudet ulvovat) ja perustavat henkensä pitimiksi kaupallisen poikabändin. Bändissä mennään ulkonäkö ja tanssi edellä. Ajankuva on erinomainen, käsittämättömän hilpeä on työväentalon karaokeilta pilottitakkeineen ja toppahaalareineen. Poikabändi kahlaa kaikki 90-luvun kliseet lävitse: tanssikuviot, tuulikoneet, pyrotekniikka, katosta laskeutumiset ja hyväntekeväisyysvideot. Samoin kahlataan kaikki musiikkiuran kliseet jäsenten välisistä riidoista liialliseen alkoholin käyttöön. Kaikki viihdyttävässä paketissa 90-luvun musan tahdissa. Musiikki on uutta, näytelmää varten tehtyä, mutta se olisi ihan hyvin voinut soida ysärillä.

Näytelmä kertoo miehiä esineellistävästä aiheesta. Näytelmässä komeat nuoret miehet laulavat ja flirttailevat yleisön kanssa välillä häpeilemättömästi ja paidatta - ehkäpä näytelmä tekee samaa näyttelijöilleen kuin musiikkiteollisuus artisteilleen. Mutta viihdyimme silti katsomossa.

Pieni makupala Toijala Boysilta eli ToiBoysilta :D



Pisteet siitä, että Poikabändi-näytelmässä sai loppukiitoskappaleiden aikana kuvata, en siis ole törkeästi kuvannut luvatta.

Pikkujoulumme jatkui Tallipihalla. Se on niin suloinen paikka! Vanhojen rakennusten edessä palavat lyhdyt, kuuset on koristeltu valoin, karuselli pyörittää (ilmeisesti maksusta) lapsia kyydissään, komea vossikka kuljettaa asiakkaita ja söpöt ponit ovat ulkoaitauksessaan. Ihana tunnelma kertakaikkiaan! Todellakin suosittelen Tallipihaa!

Ihanin Tallipihan myymälöistä ja kojuista minusta oli Suklaapuoti. Rakennuskin on niin kaunis. Aivan älyttömän hyvällä palvelulla Suklaapuodin väki veti ruuhkaisen lauantain viimeisenäkin tuntina. En ollut ennen maistanut heidän konvehtejaan ja ainoaksi harmiksi tulikin se, että ostin niitä liian vähän. Ne olivat kaikki todella hyviä! Minusta pikkupussi hyviä konvehteja on kiva joulumuistaminen vaikka opelle, työkaverille tai naapurille.

Suklaapuodin ihana talo

Söimme illallisen ravintola Henriksissä. Menu oli aika lyhyt, onnekseni saattoi osoittautua se, että pihvi oli jo loppuunmyyty ja päädyin valitsemaan kotimaista villisorsaa. Aika harvoin sorsaa on listalla, tämä oli elämäni toinen sorsa-annos. Tykkäsin siitä. Leenan kuha oli myös erinomaista. Alkupala jakoi kahden hengen raatimme mielipiteet, Leenasta peuran maku oli liian riistainen. Minä tykkäsin siitäkin.

Peuraa, karpaloa ja syötäväksi tarjoitettua jäkälää. Jatkossa jätän jäkälän poroille :)

Sorsaa, karviaismarjakastiketta ja perunafondant

Tarkoituksena oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta Leenan sukulainen, performanssitaiteilija Maire Karukoski tuli Leenalle myös yöksi ja Mairen kanssa jutellessa aika meni kuin siivillä ja kello olikin yhtäkkiä jo yksi. Oli ihanan virkistävää tavata niin erilaisesta ammatista ja erilaisella taustalla tuleva, fiksu ja empaattinen nainen! Yö Leenan asunnossa oli ihana. Jouluihmisenä Leenalla on pieniä jouluvaloja ja joulukoristeita aivan joka puolella. Katselin niitä patjaltani ja ihailin haltioituneena Leenan kodin hämyisen jouluisaa tunnelmaa.

Nämä pikkujoulut olivat juuri makuuni!

Minkälaiset pikkujoulut sinulle oli?

Leenan koti on todella kaunis. Kaikista kauniista yksityiskohdista tykkään eniten tuosta sohvannurkasta, jonka takana on tuo mahtava osittain purettu kaappi rosoisine tiilen jäänteineen