Syksyn ilopilkut

Esikoinen ja Hra Kepponen palasivat torstai-iltana Espanjasta kotiin. Esikoinen vaikuttaa olevan aika hyvässä kunnossa. Teiniä tiestysti ärsyttää se, että loma meni myttyyn ja sen lisäksi häneltä jäi viime viikolla pari koetta rästiin, joten kouluun paluu ensi viikolla tulee olemaan kanheva.

Arki sai taas uuden raskaan käänteen. Nyt sairaina ovat keskimmäinen ja kuopus. Molemmilla kuumetta ja yskää, täsmälleen samankuuloista yskää, joka esikoisella muuttui keuhkokuumeeksi. Nyt jännittää, että tuleeko perheeseen toinenkin keuhkokuumepotilas vai onko pienemmillä pojilla uusi flunssa, johon juuri sairaalasta palautunut esikoinen voi sairastua.

Ajoittain tuntuu, että vanne kiristää päätä ja arki on raskasta. Siksi aloin listaamaan syksyn ilopilkkuja. Onhan elämääni mahtunut paljonkin pienempää ja isompaa iloista asiaa!

Perjantaina olin ystäväni Lauran kanssa Hartwall Areenalla katsomassa Paula Vesalaa. Keikka oli visuaalinen ja vaikuttava. Osa Vesalan materiaalista on pohjattoman surullista sekä melodialtaan vaikeaselkoisia. Ei siis sellaista tavanomaisinta biisimateriaalia, jolla saa Hartwall Areenan täyteen - Hieno suoritus Paulalta!

Yllätysvieraana Vesalan nuoruuden idoli Maija Vilkkumaa

Keikan kuvamateriaali screeneillä oli sellaista, että se sopisi hyvinkin vaikka Kiasmaan. Sivuscreenillä näkyi livekuvaa Vesalasta.

Kuopus alkoi jo sairastelemaan torstaina ja päädyin tekemään etäpäivän, koska halusin pitää kuopusta silmällä. Torstai on minulle aina toimistopäivä, koska silloin kokoontuu toimiston pullapiiri ;) Olemme saaneet pullapiiriin brittivahvistuksen ja Alex leipoi itse skonssit ja teki itse skonssien kanssa tarjottavan kerman (=clotted cream). Kyllä harmitti jäädä etätöihin. Perjantaina minua odotti iloinen yllätys. Alex oli jemmannut minulle skonsseja tykötarpeineen! Ihanasti ajateltu.

NAM!

Skonssien ohella pullapiiri on tarjonnut erityisen herkkullisia hetkiä tänä syksynä. Tässä iskee kohta rimakauhu omalle vuorolle. Meillähän yhä useampi porukasta syö herkkua vain torstaisin ja olen miettinyt, että alkaako se näkyä tarjoilussa :)

Täydelliset suklaacookiet ja omenainen kuivakakku

 Bostonpullakakut ja pusurasia

Ystäväni Tiinan kanssa kävimme katsomassa Donwton Abbeyn. Minä tykkäsin Donwton Abbeysta hurjasti. Elokuvan juoni oli sellainen, että varsinainen pääjuoni ei edennyt lainkaan. Siinä annettiin vain vihjeitä tulevaisuudesta. Minusta juoni rullasi mukavasti eteenpäin ja nautin ihan täysillä miljööstä ja puvustuksesta.

Palasimme reissulta väsyneinä sotkuiseen kotiin, jossa oli vain paahtoleipää, margariinia ja omenamehua. Seuraavana päivänä lapset olivat heti pari paahtoleivän jälkeen vaatimassa lounasta ja minä kärsin päänsärystä. Meinasi tulla muheva riita, koska en jaksanut lähteä kauppaan enkä suostunut tilaamaan pizzaa. Pakasteesta olisi löytynyt hätävarana kalapuikkoja tai pinaattikeittoa. Kuopus otti sovittelijan roolin ja ehdotti, että kävelemme venesataman kahvilaan syömään kalakeitot. Mitenkäs se ei tullut omaan mieleen. Tavallista kotiruokaa, reilu annos ja lähellä. Hyvä ruoka, parempi mieli!

Vaari eli isäni laittoi tänä keväänä perennapenkkini hienoon kuntoon. Kiitos vaari! Toivon hartaasti, että kasvit selviäisivät talven ylitse. Tällä kertaa onnistuin valitsemaan sellaisia kasveja, että kukkia riitti vielä syyskuun lopussakin. Aiempina vuosina on usein käynyt niin, että perennapenkin kasvit kukkivat valtaosin silloin, kun olemme kesälomalla ja poissa kotoa.

Perennapenkissäni joudun/pääsen kokeilemaan uusia kukkia vuosittain. Harmillisesti suurin osa perennapenkin kasveista kuolee talvella. Tylsää joutua aina perustamaan penkki uudestaan joka kevät. Ainoat vakimenestyjät ovat kaksi kotimaista pionia ja vaarin edellisen kodin pihasta oleva karpaattien kellokukka. Vaarin edellisen kodin liljat kukoistivat kymmenen vuotta, mutta sitten niistäkin suurin osa kuoli eräänä talvena. Tosiaankin toivon, että nykyiset kasvit selviäisivät ensi kesään.

Vaarille olisi palkattoman puutarhurin paikka tarjolla jälleen ensi keväänä ;)

Tämä perenna on kukkinut koko syksyn, siinä on vieläkin muutama kukka jäljellä, kuvattu 29.9

Tämä lopetteli kukintaansa jo syyskuun puolivälissä

Tukikeppiä kaipaava ruusu kukki näin hienosti vielä 29.9

Syyskuu oli niin lämmin, että mansikka kukki vielä 22.9