Paskan kesän jälkeen sairastellaan

Edellisestä blogipostauksesta on kulunut melkein paria viikkoa. En voi sanoa elämäni keventyneen tai sen laadun parantuneen viimeisen parin viikon aikana. Olen nimittäin ryhtynyt sairastelemaan.

Ensin iski mahaoireet. Luulin jo sairastuneeni johonkin vatsapöpöön, sitten luulin saaneeni sappikivet tai umpisuolen. Parin päivän potemisen jälkeen oireeet alkoivat muuttuivat ja alkoivat vaikuttamaan tutuilta. Lopullisen diagnoosin ja tilan varmistaa vatsalaukun tähystys, mutta hyvin todennäköisesti vanha riesani eli mahakatarri on palannut.

Popsin närästyslääkkeitä lääkärin ohjeen mukaan moninkertaisesti paketin suosituksen mukaisesti. Lisäksi olen erittäin tarkalla juomakuurilla: ei kahvia, ei teetä, ei hiilihapotettuja juomia, ei tuoremehuja, ei alkoholia. En juuri juo maitoa, joten jäljelle jää vesi. Elimistöni huutaa kahvia ja cocista. Ruuan kanssa vaihtoehtoja jää enemmän, vaikka kiellettyjen listalla on sitrukset, sipuli, valkosipuli, palkokasvit, herukat, irtokarkit, voimakkaasti maustetut ruuat, hyvin rasvaiset ruuat tai käristetyt ruuat.

Vatsavaivaviikon piristys oli se, että saimme hoitokoiran pariksi päiväksi. Pojat olivat aivan innoissaan. Minunkin tuli nautittua hyvästä säästä koiralenkeillä. Jouduin olemaan töistä poissa yhden päivän. Töitä oli niin paljon, että katsoin parhaimmaksi tehdä niitä sen verran, mitä jaksoin. Anssi Kelan keikkalippu jäi käyttämättä, en vaan kyennyt matkaan.

Suloinen Minnie

 Mikä nukkuma-asento :D

Viikonlopuksi toivuin lepakkojahtiin. Viikolla tuli maalaismummolan liiketunnistimista hälytys ja kuvissa oli näkynyt, että sisällä lentää lepakko. Hra Kepposen veli ehti ensimmäisenä lepakkojahtiin, mutta lepakko oli ryöminyt seinän ja takan viereiseen koloseen turvaan ja piiloon. Me yritimme turhaan tutkia koloa. Se oli niin pitkä, että loppuun saakka ei ylety eikä näe. Toivottavasti lepakko löysi tiensä ulos, eikä meitä myöhemmin odota ikävä raadon haju. Koska olimme kahdestaan liikkeellä, niin lepakkojahdista muotoitui kiva päivä: saunoimme, uimme ja söimme taas kerran Kirkkonummen BistroOmatissa.

Taivaallisen hyvä kuohkea kanttarellikeitto.

 Mansikkapavlova

Maalaismummolaan palasin pian lepakkojahdin jälkeen. Vietimme neljän hengen uimaseuran kanssa mökki-illan. "Uimaseura" on työpaikan naisten perustama, siinä uimisella ja ruokailulla on yhtä suuri osuus. Sääennuste viikonloppuna lupasi alkuviikolle pelkkää vesisadetta, mutta iloksemme ilta oli kaunis, lämmin ja aurinkoinen. Aluksi opettelimme tekemään intialaista päähierontaa toisillemme, sitten saunoimme ja uimme urakalla ja ilta päättyi illalliseen. Tuntui aivan kuin olisi ollut lomapäivä, vaikka lähdimme toimistolta vasta klo 16.

 Pimenevän elokuun illan tunnelmia

Illallinen oli erinomainen, vaikka se ostettiin näppärästi pääosin kaupan kalatiskiltä. Alkupalaksi ostimme kaupan lohiviettelystä, jota laitoimme saaristolaisnappien päälle. Jestas se oli hyvää! Olen joskus tehnyt samanlaista itse joko graavilohesta tai kylmäsavustetusta lohesta. Siihen tulee siis lohta, maustamatonta tuorejuustoa, punasipulia ja mausteita oman maun mukaan. Pääruuaksi oli savulohta ja salaattia.

Meidän keskimmäinen oli viikonloppuna flunssainen ja kurkkukipuinen. Todella huono ajoitus sairastella, koska hänellä alkoi neljän päivän leirikoulu tiistaina. Poika lähti sinne vielä hieman toipilaana. Viikolla tauti sitten iski minuun, kuopukseen ja esikoiseen. Pää täynnä räkää ja kurkku kipeänä on pakko painaa etätöitä vielä perjantaikin. Lauantaina olisi vuorossa äitini uurnan lasku hautaan. Olen vielä ensi viikon pomoni sijainen ja kun sen viikon klaaraan, niin sitten voin vaikka romahtaa sängyn pohjalle.

Mukavaa perjantaita!