Ilon ja haikeuden kautta vatsatautiin

Tuntuu taas, että olen joutunut tapahtumapyörteeseen. Viikon aikana on tapahtunut kivoja juttuja, on pienesti juhlistettu vappua, koettu haikea hetki ja lässähdetty lapsiperhearkeen aivan turvalleen. Pikakelataanpas viikon juttuja.

Ystävälläni Tiinalla on aivan mahtava hemmotelukeidas. Pääsin sunnuntaina hetkeksi rentoutumaan ja höpisemään tyttöjen juttuja Tiinan poreammeeseen. Aurinko paistoi todella kirkkaasti ja olo oli taas kuin olisin ollut etelässä.

Hemmoteluhetken kunniaksi proseccoa ja suklaata

Pari tuntia vierähti aivan kuin siivillä ja minun olikin riennettävä vastaanottamaan keskimmäistä, joka oli ollut ystävänsä perheen mukana 22t Tallinnan risteilyllä ja kyyditettävä poika pelaamaan Warhammereilla. Olisin mielelläni ollut pidempäänkin ystäväni luona. Oli niin kiva tavata pitkästä aikaa ja nauttia ulkoilmasta ja rentouttavasta kylpemisestä.

 Pojalla oli ollut kiva risteily ja sitä oli kiva seurata WhatsAppin välityksellä

Pojat olivat olleet baarissa "drinkeillä", allasosastolla ja herkutelleet suklaaputoksella.

Maanantaiaamuna heräsin silmät järkyttävän turvoksissa ja niin punaisina, että oli parempi jäädä etätöihin ja kipaista apteekkiin ostamaan allergiaoireisiin silmätippoja. Näköjään allergialääkkeet eivät pidä silmiä normaaleina eivätkä nenää auki lainkaan. Aika tylsää, että toisena keväänä peräkkäin koivun kukinta on erittäin runsasta ja oireet sen mukaiset. Oloni on ollut todella tukkoinen.

Olisin tehnyt etätyöpäivän vappuaattonakin, mutta se oli työkaverini Ilonan viimeinen työpäivä. Kun yli kolme vuotta sitten vaihdoin nykyiseen työtehtävääni, iloitsin suuresti siitä, että pitkästä aikaa minulla oli naispuoleisia työkavereita. Heidän kanssa on pidetty yhtä töissä ja tapailtu vapaallakin. Ilonan siirtyminen toiseen yritykseen jättää minulle ison, tyhjän kolon. Etenkin kun uusien tilajärjestelyiden vuoksi Ilona on ainoana naisporukastamme istunut kanssani samassa rakennuksessa. Hyvästit olivat todella haikeat, vaikka tiedän, että me tapaamme vielä.

Kuva lainattu leipurilta eli kakkuharrastajalta Mialta https://www.facebook.com/makee.idea/

Ilona oli tilannut aivan mielettömän hyvät kakut entiseltä kolleegaltamme läksijäisiinsä. Pohjat olivat keksimäisen rapeat, mustikkatäyte oli ihanan mustikkaista ja tukevaa. Näitä kakkuja oli kaksi, sininen oli minusta kauniimpi. Sinisen kakun päällä oli pienille sokerimassalevyille kirjoitettu Ilonan uraan liittyviä avainsanoja. Ihana muistokakku! Vihreä versio on sitten kevään ja uuden alun symboli.

Kun vappuaattona tulin töistä kotiin, huomasin kauhukseni, että autojono ruokakauppaan oli pahimillaan 200m. Päätimme mennä esikoisen kanssa ruokaostoksille vasta myöhemmin. Se kostautui niin, että kaikki vappupallot ja salaatit oli myyty. Teini tuumasi, että ainoastaan äitiä harmittaa, ettei saa salaattia eikä kaasupalloa :D Tilasimme pizzat, söimme työpaikalta ostamani munkit siman kanssa ja katsoimme leffan. Tosin kuopus luovutti kesken leffan ja keskimmäinen sammui osittain syliini.  Voi suloisuus. Vapunpäivän otimme myöskin rennosti. Vaari tuli meille vappukahveille.

Vappukahvit

Vapunpäivänä heitin esikoisen norkoilemaan kauppakeskukseen kavereidensa luokse ja päätin käydä samalla reissulla katsomassa, miltä näyttää Roihuvuoren kirsikkapuisto. Lämpöaalto oli saanut jo yli puolet kirsikkapuista kukkimaan. Iltapäivällä paikalla oli useampia piknikseurueita. Mietin, että lähden ostamaan eväitä lähikaupasta, mutta tukkoisuus iski ulkona niin nopeasti, että tyydyin vain ihalemaan kukkia.

Roihuvuoren kirsikkapuisto ja japanilainen puutarha ovat mahtavia etenkin keväisin. Suosittelen vierailemaan - vaikka sen piknikkorin kanssa! Vapunpäivänä veikkasin, että kirsikkapuisto olisi parhaimmillaan viikonloppuna, mutta nyt en tiedä, mitä vesi- ja räntäsade ovat tehneet kukinnoille. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että Roihuvuoren Hanamijuhlan aikaan 19.5 kukkia ei ole enää jäljellä.

Vappu oli oikein onnistunut, vaikka emme tehneetkään mitään sen kummoisempaa. Onnistuin siirtämään kaikki lapset kouluun ajoissa torstaiaamuna, vaikka kärsinkin aikamoisesta päänsärystä. Iltapäivällä tuli soitto koulusta, että keskimmäinen on oksentanut tunnilla. Poika lähti saman tien kotiin. Vatsatauti oli todella raju. Keskimmäinen oksensi 8 tuntia. Siinä vaiheessa, kun poika uskoi kuolevansa, niin tiesin, että kohta helpottaa. Vatsataudit ottavat minulle normisairastamista kovemmalle, koska inhoan yli kaiken oksennusta ja sitä ääntä ja saan heti psykosomaattiset oireet. 

Lapset tietävät, että en kestä oksennusta ja se mahdollistaa äidin vedätyksen. Perjantaiaamuna teini kävi kakistelemassa pöntöllä ja sanoi voivansa todella huonosti. En kehdannut lähettää häntä kouluun, vaikka epäilin vedätystä. Kuopus, joka kärsi vatsataudista jo edellisen viikon perjantaina, oli mielestään tänään niin huonovointinen, että tuli kesken koulupäivän kotiin tehtyään ensin kokeensa. Keskimmäinen nousi puolen päivän jälkeen sängystä aika hyväkuntoisena pirteiden tekosairaiden veljiensä kaveriksi pelaamaan :D

Tässä nyt jännitellään sitten vielä pari vuorokautta, että tuleeko lisää sairastapauksia. Minulla on aina vielä näiden tautien kanssa sellainen pohdinta, että uskallanko mennä tapaamaan äitiäni hoitokotiin. En todellakaan halua kantaa sinne mitään tautia, mutta jos jättäisin vierailematta aina kun joku meillä sairastaa, enpä juuri pääsisi katsomaan äitiäni talvikaudella.

Ihanaa, että on perjantai!