Armenian luostarit ja reissun paras ateria

Teimme ystäväni Sirpan kanssa Tbilistä käsin kokopäiväretken Armeniaan katsomaan kolmea luostaria, joista kaksi kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Tilasin netistä etukäteen Envoy Toursilta yksityisretken kuljettajalla ja oppaalla. Retki onnistui yli odotusten ja Envoyn kundit olivat aivan mahtavat. Ihan kuin oltaisiin oltu joidenkin nuorten kavereiden kanssa liikkeellä.

Retken aluksi kävi hassu kömmähdys. Envoy Tours oli myöhässä ja opas ei ymmärtänyt meidän olevan hänen asiakkaansa. Hän vain tuijotti minua epäuskoisena. Sitten selvisi epäuskon syy: opas odotti intialaisia matkailijoita, mitä todennäköisesti intialaista pariskuntaa :D Minulla on täysin suomalainen nimi, mutta se on myös kelpo aasialainen nimi, joka viittaa vahvasti Intiaan. Jopa työpaikan ala-aulassa ovat vieraani väittäneet tulleensa tapamaan jotain aivan muuta naista kuin valkonaamaista, keski-ikäistä Rva Kepposta.

Envoyn pojat olivat päättäneet juoda vielä kahvit ennen retkeä ja tulla noutamaan meitä hiukan myöhässä, koska heidän kokemuksensa intialaiset asiakkaat eivät ole ikinä ajoissa. Pojat olivat noloina ja hyvin pahoillaan, mutta 10min sinne tai tänne. Kansalaisuuserehdykselle ehdittiin nauraa pitkän päivän aikana monta kertaa. Envoyn Beka on yksi parhaimmista oppaista, joita minulla on ollut. Erittäin sivistynyt nuori mies ja aivan loistava huumorintaju.

Ajelimme siis nelistään minibussilla Georgian ja Armenian rajalle. Kävimme lävitse sujuvat rajamuodollisuudet molemmissa maissa. Molemmin puolin oli myös taxfree-kaupat ja rahanvaihtopisteet. Sitten ajelimme ylöspäin vuoristoa kohti Sanahinin luostaria.

Armeniasta tuli kristitty maa ensimmäisenä maailmassa vuonna 301, jolloin kristinuskosta tuli Armenian valtion uskonto. Sanahin luostarikirkko on rakennuttu 900-luvulla. Minusta Sanahin oli lumoava, kuten kaksi muutakin luostaria. Jyhkeät harmaagraniittiluostarit sijaitsevat vehreiden vuorten syleilyssä upeissa maisemissa. Vuorilla oli ilmassa jo syksyn tuntua ja pieniä ruskan merkkejäkin.

Luostareita ei ole vielä tajuttu kaupallistaa. Niihin on vapaapääsy eikä niiden ympärillä ole juuri palveluita. Muutama nainen myy matkamuistoja ja yhden luostarin luona oli pieni kahvila.

Sanahinin luostarikirkko:

Sanahinin jälkeen otimme hiukan tuntumaa armenialaiseen syrjäkylään. Alueen suurin työllistäjä on Neuvostoliiton aikainen kaivos ja kuparisulatto. Kaukaa katsottuna tehdas näyttää hylätyltä, mutta siellä käy noin 300-400 henkeä töissä päivittäin. Alueella on hurja riski sairastua keuhkosyöpään, josta syytetään tehdasta. Moni harkitseekin muuttoa maan pääkaupunkiin Yerevaniin.

Komeat maisemat ja tehdas on jäänyt piiloon

 

Tehdas ja sen päästöt. Pistää vihaksi, että luontoa saa näin saastuttaa

Neukkuajalta taisi myös olla alueen bussit. Minusta katolla olevat kaasupullot ovat pelottavat.

Matkamme jatkui kohti seuraavaa luostaria, mutta ensin oli vuorossa lounas. Luostarit sijaitsevat syrjäseudulla, jossa ei juuri ole ravintolapalveluita. Envoy Tours on järjestänyt ruokailun yksityiskotiin. Oppaamme Beka alkoi heti alkumatkasta mainostamaan, että lounas on erinomainen.

Siinä vaiheessa, kun lompsimme tietä pitkin lounaalle, suhtauduin lounaan erinomaisuuteen pienellä varauksella ympäristön vuoksi. Allaoleva kuva antaa hyvän yleiskäsityksen alueesta.

Kadunpätkä lounaspaikkaan: mummo ottaa kylän vesijohdosta vettä, vesi ilmeisesti tulee noita ilmassa kulkevia putkia pitkin. Sitten on Lada sekä jättimäinen heinäkasa, jonka epäilen mätänevän pohjasta.

Ulkoterassille oli rakennettu katettu alue kestitsemistä varten. Sinne kuului avotulen iloinen ritinä ja pöytään ilmestyi tuotapikaa salaatteja, kasvisruokia, juustoja ja leipää. Possuvartaat ja perunaviipaleet menivät tulille saavuttuamme.

Kylmät ruuat katsettuna: erilaisia salaatteja, kaalipihvejä, kotijuustoa ja kastikkeita pääruualle

Nämä olivat kasviksista lempparini: kaali-juurespihvit ja grillatut munakoisoviipaleet ja tomaatit

possu oli hyvää ja perunat suorastaan taivaallisia

 Alkoi hymyilyttämään tämän ruokapöydän edessä

Oppaame Beka oli oikeassa. Ruoka oli todella herkullista! Reissun paras ateria. Tunnelma oli jotenkin surrealistinen: istuimme keskellä ei-mitään, armenialaisessa kyläpahasessa jonkun mamman terassilla syöden erinomaista ruokaa ja tuijotellen vihreitä vuoria. Jälkkäriksi söimme pihalta poimittuja makeita viinirypäleitä. Myöhemmin reissulla selvisi, että perheellä on rakennustyömaa Haghpatin luostarin lähellä ja rakennukseen tulee ensin ravintola ja sitten vielä bed and breakfast. Mamman kokkaustaidoilla uskoisin bisneksen menestyvät mukavasti!

Seuraavaksi oli vuorossa Haghpatin luostari. Maisemat siellä olivat reissun komeimmat. Taivas oli aivan älyttömän vaalean sininen ja vuoret hehkuivat syvää vihreää. Kummallinen paikka, kun tuntui siltä, että kuvasin mistä tahansa suunnasta, niin riesanani oli vastavalo. 

Haghpatin kellotorni. Haghpat on myös 900-luvulla rakennettu luostari.

Haghpat

Oppaamme Beka viihdytti meitä pienellä piiloleikillä :)

Seuraavaksi oli vuorossa viimeinen kohteemme Akhtalan luostari. Akhtala on ollut linnoitettu 

luostari ja se on ollut merkittävä alueen puolustukselle. Akhtalakin on peräisin 900-luvulta. Akhtalassa saimme eniten kosketusta paikallisväestöön. Seurue paikallisia odotti ilmeisesti jonkin kirkollisen seremonian alkamista ja pikkutytöt olisivat halunneet kovasti jutella kanssamme saksaksi. Harmillisesti kukaan seurueestamme ei osannut saksa eikä armeniaakaan.

Akhtalan jälkeen suuntasimme takaisin rajalle ja taxfree shoppiin. Kävimme ostamassa tietenkin Winston Churchillin suosikkikonjakkia Araratia. Stalin tarjosi Jaltalla vuonna 1945 Churchillille kyseistä konjakkia, johon Winston ihastui. Stalin lähetti lahjaksi Churchillille Araratia ja Neuvostoliiton suurlähetystö sen jälkeen huolehti Winstonille kuukausittaisen konjakkilähetyksen. Minä en juo konjakkia eikä Hra Kepponenkaan, joten pullo meni vaarille. Ehkäpä vaari antaa minulle pienen laatuarvion konjakista :)

Retki oli todella mielenkiintoinen ja tykkäsin siitä hurjan paljon. Meillä oli Bekan ja kuljettajan kanssa lisäksi vielä niin hauskaa!  Jos olisin ollut 20 vuotta nuorempi, niin olisin häpeilemättömästi flirtannut Bekalle ;) Niin mahtava poika! Kyllä tämä retki "ulkoilmamuseo"-kategoriassa menee aivan kärkipäähän Machu Picchun, Chizen Itzan, Pompeijin ja Meteoran kaveriksi.

Akhtala

Akhtalan frescot

Akhtalan puolustusmuurin raunio