Äitienpäivähaikeus

Enpä olisi vielä viime vuonna uskonut, kuinka äitienpäivät muuttuvat radikaalisti.

Omani noudattavat aika lailla samaa kaavaa kuin aikaisempina vuosina. Pojat askartelevat koulussa kortin - paitsi esikoinen. Välillä tulee mukaan myös lahjakin. Kuopus ei millään meinaa edelleenkään malttaa odottaa sunnuntaihin, tänäkin vuonna lahjukset iskettiin syliin jo lauantaina.

Äitienpäiväaamuna sain herkkuaamisen kuten aikaisempinakin vuosina. Tosin teini sai ponnistelua munakkaan lautaselle 10:58. Onneksi minäkin olen hyvä nukkumaan. Aamuvirkkuhan olisi pyörtynyt nälästä tuota munakasta odotellessa. Sain myös erikoisleivän - se oli voideltu kolesteroolia alentavan margariinin sijasta taivaalliselta maistuvalla Oivariinilla. Suolaisen jälkeen herkuttelimme Hra Kepposen paistamilla amerikkalaisilla pannukakuilla. Aamu tai siis keskipäivä oli täynnä iloista tohinaa ja haleja.

Amerikkalaisia pannukakkuja, mustikkasurvosta ja vaahterasiirappia

Meillä ei ole harrastettu lahjoja äitienpäivänä eikä isänpäivänäkään. Kortit, lasten tekemät jutut ja juhlava ruokailu ovat tehneet meillä juhlan. Tosin jos tässä kohta lasten lahjahanat umpeutuvat, niin saatan alkaa vaatimaan kaupan lahjoja. Koulukaverini oli postannut Faceen saamansa äitienpäivälahjan tytärten saatesanoilla: "Isoissa lapsissa on sellainen hyvä puoli, että heiltä saa paljon paremmat lahjat". Hän sai lahjaksi kukkia ja lempikuohariaan :) Voisin kopioida ;)

Esikoiselle ilmoitin, että äitienpäivänä on oltava vaikka netistä tulostettu kortti ja siinä pitää lukea jotain kauniita sanoja, jotka kuvaavat hänen tunteitaan minua kohtaan. Alla olevan kortin sain teiniltäni. Teini on kuin kopio isästään, mutta on se jotain perinyt minultakin - samankaltaisen huumorin.

Mikä sitten tekee äitienpäivästä haikean?

Anopin luokse ei enää noin vain pistäydytä kakun kanssa kahville. Anoppi asuu hoivakodissa 170km päässä. Hänen kanssaan tosin joimme äitienpäiväkahvit valmiiksi jo viikko sitten, kun anoppi oli ensimmäisellä kotilomalla hoivakotiin muuton jälkeen. Meidän supertäti Eeva oli tämänkin mahdollistajana, koska appi ei yksin pysty hoitamaan anoppia.

Anoppia katsoessa sydämestä vihlaisee pettymys hänen eläkepäiviensä suhteen. Anoppi painoi pitkän uran oikeuslaitoksen tuomarina tehden 6-päiväistä työviikkoa, jotta selviytyisi työmäärästään. Uran lopussa katse oli naulittuna maaliin, kun vielä vähän jaksaa, niin koittaa eläkevuodet. Hiukan reilu vuosi eläkkeelle jäämisen jälkeen anoppi sairastui vakavasti. Matkustelu, pihatyöt, aamu-uinnit ja huonekalujen entisöinti vaihtuivat loppuivat ennenkuin ehtivät alkaakaan. Kuinka meillä onkaan ikävä sitä superkokki-superhöpsöttelijä-mummia, joka on varmasti maailman kiltein ihminen.

Anoppi ja Hra Kepposen pikkuveli

Oma äitini asuu myöskin hoivakodissa. Olimme suunnitelleet hänelle ihat äitienpäiväkahvit hoivakodin pihalle. Isälläni oli kahvia ja kakkua mukana, minulla pullaa ja kattaustarvikkeet. Äitini ei sitten suostunutkaan lähtemään ulos eikä ikkunaakaan saanut avata, joten nautimme sitten hyvin hikiset kahvit hänen huoneessaan. Mutta yhdessä kuitenkin.

Oikeastaan sain äidin kanssa äitienpäivähetkeni jo helatorstaina. Äidilläni sattui olemaan todella hyvä ja pirteä hetki, kun menin moikkaamaan häntä. Hoitokodin ihana hoitaja toi meille molemmille äidin huoneeseen kahvit ja pullasiivut ja kahvihetki oli niin onnistunut. Muussattin molemmat kaksi palaa sokeriakin kahviin ja ihmeteltiin kuinka hitaasti ne liukenevat ja mietittiin, että milloin meidän teini oppii kahvin juontiin. En muista milloin viimeksi äitini olisi ollut niin rauhallinen ja hyvällä mielellä! Hetkihän meni niin tunteisiin, että istuin sitten parkkipaikalla autossani ja itkin kuin niagara. Koska oli tosi kuuma, oli pakko pitää auton ikkuna auki. Auton oveen kävi koputtamassa kaksi hämmentyneen oloista somalimiestä, jotka tiedustelivat, että tarvitsenko apua.

Jälkikäteen minua kyllä nauratti tilanteen koomisuus. Tsemppia ja sympatiaa tulee aina välillä hyvin yllättäviltä tahoilta. Tätä ennen sitä ovat heruttaneet keskikaljakuppilan kantakirjaeläimet ja jopa työnantajan atk-tuki. Lisättäköön listaan nyt pari maahanmuuttajaa.

Äitienpäivä tosin päättyi ihanissa tunnelmissa, olen ostanut syksyksi kaukolennot. Jippii! Nyt vaan pitää keskittyä toivomaan, että kaikki pysyvät luut ehjinä ja muutenkin tämän hetkisissä voimissa.

Ne itkettävän ihanat päiväkahvit äitini kanssa