Sivut

12. maaliskuuta 2018

Uskomaton illalliskattaus

Palaan vielä kerran Malediivien muistoihin.

Hotelli tarjosi erilaisia lisämaksullisia illallisia kuten tunnelmallinen illallinen rantahietikolla auringonlaskun aikaan tai laavakivillä grillailua. Me valitsimme "lobster dinner for couples". Kyllä meitä hihitytti, kun vastaanottovirkailija hehkutti meille, että illallisen jälkeen on mahdollista jatkaa tunnelmointia tanssien slovareita.

Illallinen tarjoiltiin ravintolassa, josta lähdimme usein päivisin snorklailemaan. Rakennus on laiturin päällä ja sieltä oli päivisinkin kiva katsella kaloja. Se on saaren paras paikka rauskujen bongaukseen. Illan pimennettyä laiturin alle sytytettiin valot, jotka houkuttelivat runsaasti kaloja paikalle.

Siinä sitten katselimme ruokailun lomassa kaloja. Ohitse ui useampi rausku sekä hai. Oli aivan uskomaton tunne katsoa kuinka kalat uivat pöydän vierestä. Kyllä nuo puitteet taisivat olla hienoimmat, jotka olen ikinä kokenut!



Ruuaksi oli erilaisia simpukoita, hummeri ja tonnikalapihvit. Ruokakin oli hyvää.

Lobster dinner for couples

Jälkkäriksi oli uunijäätelöä, marengin sisällä oli jotain sorbettia ja vaniljajäätelöä

Onko sinulla mieleen jääneitä upeita kattauksia?

Vielä uskomattomampi kattaus olisi varmasti Dinner in the sky, jossa nosturilla nostetaan illallisseurue korkeuksiin aterioimaan. Minulle se olisi jo liian extremeä :)

23 kommenttia:

  1. Eipä ole tullut koettue noin upeaa illallista. Ja mieluummin kyllä tuollaisen illallisen valitsisin kuin nosturin nokassa ruokailun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua samaan aikaan houkutti ja pelotti se nosturi-illallinen :) En uskaltanut mennä, kun ajattelin, että en pysty syömään siellä mitään ja istun täristen turvavöissäni toivoen, että kokemus olisi mahdollisiman pian ohitse :D

      Poista
  2. Paras "kattaus" on ilman mitään hienostelua ja lesoilua nuotiomakkara ja -kahvi keskellä ei mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avotulella valmistettu ruoka luonnonhelmassa on hieno kokemus.

      Minä tyydyn valmiisiin laavupaikkoihin, koska tulen teko vaatii maanomistajan luvan.

      Poista
  3. Upean näköinen paikka! En ole kyllä noin hienossa paikassa ollut ikinä :) Nosturi-illalliseen en haluaisi mennä - mitä jos tulisi vaikka veskihätä kesken kaiken..?? Korkeanpaikankammoiselle ei sopisi muutenkaan tuommoinen, vaan kivempi on illastaa jalat maan pinnalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puitteet olivat kyllä ihan huikeat. Onneksi tuli mentyä tuonne, en etukäteen osannut arvata, kuinka hieno paikka olikaan illalla.

      Toi on muuten aika paha, heti kun nosturi on nostanut illallisvieraat taivaalle, niin iskee vessahätä :D :D

      Poista
  4. Upea paikka nauttia illallinen! Wau!
    Kivaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo valot olivat ihan mahtavat, kun ne houkuttelivat kaloja niin paljon :)
      Kiitos samoin - mukavaa uutta viikkoa!

      Poista
  5. Huikea illallinen teillä. Mulla on mielessä muutama ihana dinner miesseurassa, kun seura, tähtien asetelma ja ruoka ovat vaan olleeet tuurilla(ko) täydellisiä. <3

    Ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että on sattunut seura, puitteet ja ruoka kohdalleen :) Minullakin on muistissa pari varsin onnistunutta dinneria Hra Kepposen kanssa. Ehkä joskus päästään katselemaan hänenkin kanssaan kaloja ruokailun lomassa.

      Poista
  6. Hyvät hyssykät sentään, sanoisin kyllä, että wow ja hei ei ihan jokapäiväistä hommaa. :) Kivaa viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo illallinen taitaa kuulua "kerran elämässä"-luokkaan. Tosin toivon, että pääsisimme joskus samanlaiselle Hra Kepposen kanssa.

      Mukavaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  7. Varmasti huikea kokemus! Yritän tässä lähipäivinä saada aikaiseksi matkapostausta omasta reissustani :) Mukavaa tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä odottelen kovasti matkapostaustasi. Mielenkiintoista, että missä olette käyneet. Mukavaa viikkoa!

      Poista
  8. Olipa tosiaan melkoinen kattaus! Olen varmaan itsekin syönyt ikimuistoisia illallisia, mutta ei vain tule nyt yhtään sellaista mieleen. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olisin varmasti unohtanut monta hienoa (ja huonoakin) tapahtumaa ilman blogia ;) Luulen, että tuo laiturikattaus pysyy mielessä ilmankin blogia.

      Poista
  9. wau..näyttää kyllä niin upealta! Ihania tuollaiset muistot! Leppoisaa loppuviikkoa❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tuo illallinen varmaan jää muistiin pitkäksi aikaa.

      Mukava uutta viikkoa sinulle!!

      Poista
  10. WAU sanon minä! Todella loistelias kattaus ja ruokakin näyttää todella herkulliselta.

    Jäin miettimään omia ikimuistoisia illallisia. Ehkä Sorrentossa terassiravintolassa, josta aukesi huikea näkymä Napolinlahdelle. Tai sitten Ibizan vanhassa kaupungissa ihanassa perinneravintolassa, jossa oli punaruudulliset pöytäliinat. Tai sitten Barcelonan kalaravintolassa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania illallismuistoja sinulla! Amalfin alue on yksi suuria suosikkejani. Kerran vietimme siellä lokakuussa aivan ihanan lomaviikon ja sen jälkeen olen useasti halunnut palata sinne.

      Poista
  11. Voi JESTAS... vasta nyt löysin enemmänkin näistä matkapostauksiasi....
    koskahan ennätän kaikki käymään läpi!!
    Mun muistot useista seikkailuistamme ovat vain pieniä "albumeita" - isompia ei silloin lasten kanssa ruuhkavuosissa ennättänyt tekemään, blogista puhumattakaan...
    No - olihan ensimmäinen blogini "pelkkä" matkablogi, Vuodatuksessa, mutta siitäkin kun katosi KAIKKI KUVAT, ne itselle tärkeimmät - niin ettäpä harmitti ja jäi vuosiksi "koko someilu"
    Viime keväänä innostuin tekemään pieniä "kameran kokoisia muistoalbumeita" melkein kaikkialta jossa olemme olleet, hih....

    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2021/05/a-z-aakkosmatkan-end.html

    ja tässä Malediivit "minikoossa"
    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2021/03/matkalla-taas.html

    VastaaPoista
  12. Voi JESTAS... vasta nyt löysin enemmänkin näitä matkapostauksiasi....
    koskahan ennätän kaikki käymään läpi!!
    Mun muistot useista seikkailuistamme ovat vain pieniä "albumeita" - isompia ei silloin lasten kanssa ruuhkavuosissa ennättänyt tekemään, blogista puhumattakaan...
    No - olihan ensimmäinen blogini "pelkkä" matkablogi, Vuodatuksessa, mutta siitäkin kun katosi KAIKKI KUVAT, ne itselle tärkeimmät - niin ettäpä harmitti ja jäi vuosiksi "koko someilu"
    Viime keväänä innostuin tekemään pieniä "kameran kokoisia muistoalbumeita" melkein kaikkialta jossa olemme olleet, hih....

    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2021/05/a-z-aakkosmatkan-end.html

    ja tässä Malediivit "minikoossa"
    https://repolainenreissaa.blogspot.com/2021/03/matkalla-taas.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa kaikki aakkosmatka-albumit! Kerrassaan huikea määrä albumeita ja vielä huikeampi määrä ihania matkakokemuksia niiden takana.

      Minä tein 90-luvulla matka-albumeja. Sitten 2000-luvun puolella alkoi digikuvausaika. Digikuva-aikana en ole kehittänyt yhtään matkakuvaa enkä tehnyt yhtään albumia, ei vaan ole aika riittänyt. Jos nyt blogini haihtuisi taivaan tuuliin, niin minua harmittaisi aivan älyttömästi: menisi niin paljon dokumentoituja muistoja :(

      Minun blogistani löytyy melkein kaikki blogin olemassaolon aikana tekemäni matkat. Vähän sellainen mielikuva on, että on saanut jäädä dokumentoimatta jokunen Norjan ja Saksan vietin päivän palaverissa reissu.

      Malediivien matkan jälkeen mietin, että voisin lopettaa melkein kaiken muun matkailun ja matkustaa vain Malediiveille. Rakastan snorklausta ja turkoosia vettä ja molemmat ovat Malediiveillä erityisen hyvää. Mieheni 50v synttärit oli tarkoitus viettää Malediiveillä ja ystäväpariskuntamme piti tulla mukaan. Se olisi varmaan ollut superhauska matka. Korona torppasi tuon matkahaaveen - kuten niin monta muutakin. Uskon, että kyllä vielä miehen kanssa pääsemme Malediiveille.

      Poista