50v - juhli kuin 10-vuotias

Viime viikon lauantaina juhlimme keskimmäisen kummisetää. Annoimme hänelle 50-vuotislahjaksi lahjakortin teemalla "juhli kuin 10-vuotias". Lahjakortilla sai siis 10-vuotiaan unelmasynttärit meidän perheemme kanssa.

Päivän ainoa vain aikuisille juttu oli kotonamme nautitut pina coladat. Tulipas hyvät, tosin jäitä olisi saanut olla vielä reilummin.

Lasissa lukee oikeutetusti 50+, koska lahjakortin toimitukseen ainakin puoli vuotta ja päivän sopimiseen vähintäänkin saman verran. 

Päivän ensimmäinen aktiviteetti oli hohtokeilaus. Annoimme synttärisankarin tietenkin voittaa. 

Synttärissankarin tyylikäs heitto

Keilausporukan ryhmäkuva. Piti laittaa muistoksi, koska aina yllätyn kuvista kuinka isolta tuo meidän 13v näyttää

Synttäriateria nautittiin tietenkin 10-vuotiaiden suosikkiravintolasssa eli Pizza Raxissa. Pöydän varaaminen jäi viime tinkaan (kyllä - Raxistakin voi varata pöydän). Varauksia otettiin enää vain synttäripaketille. Hiukan tyttöä puhelimessa nauratti, kun sanoin, että minä mielelläni ostan sellaisen synttäripaketin, koska onhan 5-kymppinen pallonsa ansainnut. Eivät ryhtyneet lainkaan ikäsyrjintää vaan toivottivat oikein lämpimästi (hiukan hihitellen) tervetulleiksi.

#juhlikuin10v 

Meillä ainakin oli kivaa. Toivottavasti synttäri"poikakin" tykkäsi. Oli niin mukavaa, kun saimme viettää aikaa yhdessä.

PS. Meidän esikoinen oli sitä mieltä, että 50-vuotisjuhlat ovat sen verran arvokas tilaisuus, että niihin ostetaan joku kunnollinen lahja kuten Aaltomaljakko. Sen ikäiset ihmiset eivät arvosta mitään "pelleilyä" ;)

Nopeat ja helpot pääsiäisvinkit

Minä tykkään, että jokaiseen juhlaan liittyisi joku pieni juhlistaminen. Joku hyvä ruoka tai vähän koristeita tai joku tapa. Mutta töissäkäyvä perheenäiti ei aina ehdi (eikä viitsikään) tehdä mitään suuritöisiä valmisteluja.

Tänä vuonna yritämme suoriutua pääsiäisenä reissuun. Harmillisesti yksi pojista on juuri sairaana ja taudeilla on taipumuksena kiertää perheessä. Koska vietämme pääsiäisen suurimmaksi osaksi poissa kotoa, ovat pääsiäisvalmisteluni olleet minimaaliset. Mutta pienilläkin jutuilla saa kivasti kotiin juhlatunnelmaa.

Pääsiäisjälkkäri
valmisteluaika vajaa vartti

Tämä pääsiäisjälkkäri on siis vanha kunnon köyhä ritari, joka on saanut uuden kananmunamaisen ulkomuodon.

1. Osta kaupan pullapitko ja siivuta se
2. Leikkaa siivu munan muotoiseksi
3. Kasta pullaviipaleet maitoseoksessa (1 muna rakenne rikottuna, 2dl maitoa, 1tl vaniljasokeria, ripaus kaardemummaa)
4. Paista pullaviipaleet pannulla kauniin ruskeiksi
5. Anna jäähtyä sen verran, että kermavaahto ei "sula" päälle
6. Sivele pullan päälle lempihilloasi. Laita hillon päälle kermavaahtoa ja tasoita se veitsellä tasaiseksi. Tee kuoppa "keltuaista" varten. Keltuaiseksi sopii vaikka aprikoosi- tai appelsiinimarmeladi.


"Kukka-asetelma"
valmistelu noin minuutti

Hanki kaupasta ruukkunarsissi tai pari. Laita ne jollekkin kivalla lautaselle, kastele hieman ja odota että vesi on imeytynyt pois. Sen jälkeen ripottele lautaselle näytille pääsiäisnamit.

Mignonmunatuunaus
Valmistusaika 1-2min per muna

Osta kaupasta ohuita serviettejä tai irrota tavallisesta kuviollinen kerros. Laita Mignon sisään ja solmi nyytti langalla tai nauhalla. Munat käyvät kivasti myös koristeiksi.

Lammasateria
Valmistelutyöt ja lihan paistaminen 20min

Helpoin pääsiäisateria syntyy lampaan fileestä. Monissa kaupoissa on erilaisia tarjousfileitä sekä karitsasta että lampaasta, usein pakasteena. Meillä käytetään yleensä pakastetta ja lammasta. Liha pitää sulattaa hyvissä ajoin. Minä marinoin filettä yleensä yön ylitse jääkaapissa. Marinaadiin tulee rutkasti oliiviöljyä, reilu loraus soijaa, pari sipuli pilkottuna, pari valkosipulin kynttä viipaloituna ja kuivattua rosmariinia. Muista ottaa liha ajoissa lämpimään ennen paistamista. Filee paistuu nopeasti. Pari minuutti per puoli, paksuudesta riippuen. Laiskana valmistan usein valkosipuliperunat kaupan valmiista perunaviipaleista. Aterian kaveriksi salaattia ja lasi punaviiniä niin juhla-ateria on valmis.

Rentoa ja maukasta pääsiäistä!

Aamiaisluento Britannian suurlähetystössä

Viime viikollakin minulla oli todella mielenkiintoinen päivä. Women in Tech järjesti aamiaisluennon ja hiukan hieraisin silmiäni kutsun nähdessäni: paikkana oli British Embassy! Ilmoittauduin viivana mukaan, halusinhan päästä kurkistamaan suurlähetystöön 😉😉😉

Toinen luennoitsijoista oli Juliet Webster (work and equality resercher, London school of Economics). Hänen esityksensä oli todella mielenkiintoinen katsaus siihen kuinka teknologia on muuttanut työtä ja mitä ongelmia liittyy teknologia-alaan. Olisin voinut kuunnella ja kysellä Julietilta vaikka koko aamupäivän. Ihana hillitty britticharmi ja mikä tieto- ja näkemyspankki hän onkaan! Tosin valitettavasti hänen aineistonsa osoittaa, että teknologia-alallakin nollasopimukset ja freelancer-työt yleistyvät ja ne kohdistuvat selvästi laajemmin naisiin.

Britannian suurlähetystö on todella viehättävä. Varmasti kesällä varsinainen paratiisi merinäköaloineen ja isoine puutarhoineen. Tässä pieni virtuaalikierros

Varmaan joku kuninkaallinen vaakuna komeilee oviaukon yläpuolella

Olimme jälleen liikkeellä meidän työporukalla: Ilona, Sirpa ja minä

Sisällä meitä odotti salissa aamiaiskattaus. Ehkäpä kuitenkin päivän kohokohta oli se, että pääsin syömään croissanttini kuningashuoneen vaakunalautaselta.

Siellä se Ellun kruunu on lautasen reunaa koristamassa

Aamun kuvatuin kohde oli muffinit

Jestas noi muffinit oli kauniita ja myös hyviä

Tiloja koristi useat kuvat Elisabethista sekä suurikokoinen maalaus hänestä.

Kuningattaren signeeraama omakuva

Vitriinissä oli näytillä astioita. Samanlaisesta teekannusta tarjoiltiin teetä aamiaisella.

Vitriinissä on Philipin kirje, jossa hän kiittää Suomen vierailustaan ja saunasta

Näköala puutarhaan ja merelle

Suurlähettiläs yllätti minut epämuodollisuudellaan. Aamiaishuoneeseen tuli mies, joka siinä silmäili salia ja sitten hänen katseensa naulitui minuun. Ystävällisestä hymystä sain aivan sellaisen mielikuvan, että tunnemme toisensa. Minä yritin kelata muistilokeroitani, että kuka hän mahtaa ollakaan. Kohtahan siinä oltiin jo kättelemässä ja selvisi, että kyseessä oli suurlähettiläs itse. Emme siis todellakaan tunteneet. Enkä ehtinyt edes yhtään miettiä, että miten häntä pitäisi puhutella. Siitä tehokkaasti suurlähettiläs kävi tervehtimässä kaikki vieraat salissa ja vitsailemassa aamun sakeasta lumipyrystä.

Jopas oli aamu!

Croissantit kruunulautaselta

Mission Impossible: keskustele teinin kanssa

Ensimmäinen keskusteluyritys:
Minä: Miten meni koulussa?
Teini: Ihan ok.
Minä: Tapahtuiko koulussa jotain tavallisesta poikkeavaa?
Teini: Ei.
Minä: Tuliko läksyjä?
Teini: Joo
Minä: Muista tehdä ne.
Teini: Tehty

Toinen keskusteluyritys:
Minä: Mitä ruokaa oli koulussa?
Teini: En muista enää.
Minä: Söitkö?
Teini: Joo

Kolmas keskusteluyritys, alkaa mennä jo epätoivoiseksi.
Minä: Tiedätkö suomalaisen bändin nimeltä Sunrise Avenue?
Teini: En.
Minä: Olen menossa niiden keikalle.
Teini: Aha
Minä: Niillä on hyviä biisejä. Kuuntele vaikka Hollywood Hills tai the Whole Story
Teini ei enää vaivaudu vastaamaan, vaikka yleensä meillä käy musamaku hyvin yhteen.

Neljäs keskusteluyritys, tuli mieleen ihan oikea asia.
Minä: Oletko muistanut antaa opelle sen loma-anomuksen?
Teini: Joo.
 *hetken hiljaisuus*
Teini: Sain opelta jo läksyt valmiiksi.

Mission completed. Teini sanoi oma-aloitteisesti lauseen keskusteluumme.

Kyllähän se teini puhuu minun kanssa päivittäin ihan oma-aloitteisesti. Hän kysyy päivittäin, että mitä ruokaa tänään on 😂😂😂

Ruuhkaviikon parhaat hetket

Viime viikko meni ihan hujauksessa. Minulla oli kiirettä töissä. Lisäksi kävin töiden ohella lääkärissä, fysioterapeutilla, toimittamassa ruokakassin vaarille, tein keskimmäisen kanssa pieleen menneen ryhmätyön ilmiöoppimisesta ja autoin saksan läksyissä. Kyllä kuulkaas otti koville nuo nelosluokkalaisen kouluhommat. Ilmiöoppimisen aiheena oli vuosi 2030 ja jokainen ryhmä oli saanut valita aihepiirin itse ja sen kautta sitten arvioitiin asian tilaa on vuonna 2030. Pojat olivat valinneet sotateknologian. Ei ihan kuulu osaamisalueeseeni 😂😂😂 eikä valitettavasti kuulu saksakaan.

Arkiviikkooni osui tosi kiva juttu. Nokia sponsoroi Greenlight for Girls tapahtumaa. Tyttöjen teknologiapäivän tarkoituksena on innostaa 5-9. luokkalaisia tyttöjä tieteen, matematiikan ja teknologian pariin. Aivan mahtavaa, että on tällaisiä organisaatiota ja yrityksiä tukemassa tyttöjä. Osallistuin päivään vapaaehtoisena ja sain luotsattavakseni 14 tytön ryhmän. Kävimme yhdessä tyttöjen kanssa tutustumassa erilaisiin työpajoihin. Päivän aikana opimme tekemään tasavirtapiirejä, opimme valosta ja opettelimme lennättämään droneja ja mietimme niille käyttötarkoituksia. Tytöt olivat mukavia, fiksuja ja ysit jo varsin määrätietoisia. Ihanaa nuorten naisten energiaa! Toivon, että omalta osaltani pystyin kannustamaan tyttöjä tekniselle alalle.

Tässä aloitellaan virtapiiritehtäviä. Virtapiirit oli minun ryhmäni suosikki.

Ensimmäisen harjoituksen tuloksena syntyi tuuletin.
Rakennussarja on minusta aivan mahtava!

Minusta tämä setti sopii hyvin alakoululaiselle. Ihan mahtava pakkaus! Aion ostaa meille kotiin.

Tilastomatematiikassa joutui laskemaan paljon, mutta aihe oli mielenkiintoinen eli MMsin värien todennäköisyydet. Minä olisin syönyt heti laskentamateriaalin

 200 tyttöä 👍👍👍

Naisenergiaa oli myös lauantaina. Menin ystäväni Tiinan kanssa leffaan. Kävimme koestamassa ja hyväksi havaitsemassa kauppakeskus Sellon VIP-leffakatsomon. Penkit olivat oikein hyvät ja erityisesti kiitosta siitä, että äänenvoimakkuus oli keski-ikäiseen makuun. Katsoimme Tuntemattoman sotilaan. Elokuvan toteutus oli minusta loistava. Aihe saa katsojan hiljaiseksi ja nöyrän kiitolliseksi uhrauksesta, jonka sodan aikana suomalaiset tekivät vapautemme eteen.

Leffan jälkeen kävimme ulkoilemassa ja sulattelemassa leffakarkkeja Villa Elfvikin lintutornilla. Oli ihanan aurinkoinen sää. Sitten vielä lopuksi sushia.

Upea talvipäivä!

Sunnuntai-iltana ajelin entiselle työkaverilleni "sauna"iltaan. Sauna siksi hipsuissa, että minä ja toinen naiskolleegani jäimmekin emännän kanssa rupattelemaan emmekä suoriutuneet saunaan saakka lainkaan. Meille piti seuraa pariskunnan Nöffi eli Newfoundlandin koira. Se oli niin lempeä ja rauhallinen tapaus. Tosin siinä vaiheessa, kun siirryimme pizzan syöntiin, isäntä kaivoi esille pyyhkeen. Nöffin kuolaneritys pizzan hajuissa oli merkittävä ja se katse oli niin vetoava.

Nöffi yrittää siirtää katseen voimalla pizzaa suuhun päin

Kivaa viikkoa!

Uskomaton illalliskattaus

Palaan vielä kerran Malediivien muistoihin.

Hotelli tarjosi erilaisia lisämaksullisia illallisia kuten tunnelmallinen illallinen rantahietikolla auringonlaskun aikaan tai laavakivillä grillailua. Me valitsimme "lobster dinner for couples". Kyllä meitä hihitytti, kun vastaanottovirkailija hehkutti meille, että illallisen jälkeen on mahdollista jatkaa tunnelmointia tanssien slovareita.

Illallinen tarjoiltiin ravintolassa, josta lähdimme usein päivisin snorklailemaan. Rakennus on laiturin päällä ja sieltä oli päivisinkin kiva katsella kaloja. Se on saaren paras paikka rauskujen bongaukseen. Illan pimennettyä laiturin alle sytytettiin valot, jotka houkuttelivat runsaasti kaloja paikalle.

Siinä sitten katselimme ruokailun lomassa kaloja. Ohitse ui useampi rausku sekä hai. Oli aivan uskomaton tunne katsoa kuinka kalat uivat pöydän vierestä. Kyllä nuo puitteet taisivat olla hienoimmat, jotka olen ikinä kokenut!

Ruuaksi oli erilaisia simpukoita, hummeri ja tonnikalapihvit. Ruokakin oli hyvää.

Lobster dinner for couples

Jälkkäriksi oli uunijäätelöä, marengin sisällä oli jotain sorbettia ja vaniljajäätelöä

Onko sinulla mieleen jääneitä upeita kattauksia?

Vielä uskomattomampi kattaus olisi varmasti Dinner in the sky, jossa nosturilla nostetaan illallisseurue korkeuksiin aterioimaan. Minulle se olisi jo liian extremeä :)

Irkkunachot ja muut arkiviikon ruuat

Nämä ruuat ovat viikolta 9. Sen viikon maanantaina ajattelin jälleen, että nyt tällä viikolla ehdin ja jaksan panostamaan arkiruokiin vähän enemmän. Maanantai lähtikin ruuan suhteen liikkeelle kunnianhimoisemmin, mutta torstaina lusikoitiinkin sitten jo pakastepinaattikeittoa :) Meille on edelleen haaste keksiä riittävän helppoja ja nopeita ruokia arkiviikolle.

Maanantaina kokeilin minulle aivan uutta ruokaa. En ole syönyt sitä sellaisessa muodossa missään aikasemmin. Jalankulkuonnettomuus-blogista bongasin reseptin irkkunachoille. Resepti sai kuolan valumaan, joten pakkohan sitä oli kokeille. Tykkään nimittäin perunoistakin paljon - nachoruuista puhumattakaan.

Irkkunachot

Tässä vielä ohje hiukan soveltaen Kukkiksen ohjetta
4 Rosamunda-perunaa
3 rkl oliiviöljyä
1-2 tl valkosipulijauhetta)
1tl paprikajauhetta
1tl chilijauhetta
1 oranssi paprika
1 pieni sipuli
suolaa ja pippuria
pekonia (Kukkis käytti 5 pekoniviipaletta, minä laitoin 100g rasian)
1 dl cheddarjuustoa raastettuna (minusta Emmental toimi hyvin ja käytin alle 1dl)
1 avokado
creme fraichea

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Leikkaa perunat korkeintaan puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Huuhtele viipaleet kylmässä vedessä ja kuivaa hyvin keittiöpyyhkeellä.
3. Laita viipaleet muovikulhoon sekä oliiviöljy sekä mausteet. Sekoittele hyvin jotta kaikki perunaviipaleet saavat öljyä pintaansa.
4. Asettele perunat uunipellille yhteen kerrokseen ja paista uunissa 30-40 min kypsiksi.
5. Perunoiden kypsyessä leikkaa paprikat ja sipuli ohuehkoiksi suikaleiksi ja kuullota kuullota paprikat ja sipulit paistinpannussa. Mausta suolalla ja pippurilla.
6. Paista pekonit pannulla rapeaksi ja laita talouspaperin päälle jäähtymään.
7. Mössöä avokado haarukalla
8. Kun perunat ovat kypsiä, ota pelti pois uunista. Lisää perunoiden päälle paprika-sipuliseos, pekoni sekä raastettu cheddar. Laita vielä uuniin muutamaksi minuutiksi. Sen aikaa riittää, että juusto sulaa.

Minä tein annoksen 5 perunalla ja käytin kahta peltiä ja uunin kiertoilmatoimintoa. Silloin pitää huolehtia, että alemman pellin perunat eivät rusketu liikaa pohjasta! Siinä vaiheessa, kun perunoiden päälle levitetään paprikasipulisekoitus, pekonut ja juustoraaste, perunat voi latoa osittain päälekkäin yhdelle pellille.

Kypsät perunaviipaleet ja mukavasti vähän väriä

Tässä kypsien perunoiden päällä on paprika-sipulisekoitus ja pekonit - juusto puuttu

Oli hyvää! Pidin aika vaivalloisena perunoiden viipalointia, huuhtelua ja etenkin kuivausta. Siksi tämä menee kategoriaan viikonloppuruuat. Maanantaina ruoka tuli pöytää huolestuttavan myöhään, koska päivän erikoisohjelmanumerona oli vaarin nouto operaatiosta sairaalasta.

Tiistaina perheen ruokahuolto sai uuden suunnan heti aamulla. Äitini vanhainkoti soitti ja rikkoi edellisen ennätyksensä varautumisessa äitini lääkkeiden loppumiseen. He soittivat sen jälkeen, kun äiti lääkkeet olivat jo loppuneet. Hra Kepponen lupasi taas lähteä asioille ja ajoi minut ensin Espoosta Helsinkiin kampaajalle, sitten apteekkiin ja Vantaalle viemään lääkket, sitten hakemaan minut kampaajalta ja sitten kotiin kokkaamaan.

Ruuaksi syntyi Chevrespagetti brutale. Alkuperäiseen reseptiimme kuuluu paistettuja kesäkurpitsan viipaleita, pinjansiemeniä ja välillä myös paistettuja herkkusieniä chevren lisäksi. Kuopus inhoaa kaikkia muita, mutta rakastaa palavasti chevreä. Ruuan valmisti Hra Kepponen.

Chevrespagetissa on pannulla paistettuja chevreviipaleita ja keitettyä spagettia. Spagetille ei ole kastiketta. Kostukkeeksi kattilaan on jätetty hieman keitinvettä ja iso loraus kermaa. Mausteena suolaa, pippuria ja valkosipulirouhetta.

Chevrespagetti brutale

Keskiviikkona olin menossa klo 8 yritysluennolle, mutta metrossa oli vikaa ja minun lisäkseni luennolta myöhästyi työkaverini Ilona, joka odotteli minua autossaan metron varrella. Päivä oli vähän epäonninen ja pitkä, lähdinhän jo seiskalta kotoa, joten päätin oikaista ruuanlaitossa. Työpaikkaruokalasta saa ostaa päivän ylijäämiä ja ostin kotiin kanan koipileikkeitä.

Työpaikkaruokalan jämät :)

Torstaina olimme Hra Kepposen kanssa vasta kuuden maissa kotona. Ruuaksi oli siistä syystä valikoitunut pakastepinaattikeittoa.

Perjantaiksi oli valittu helppo ruoka, jonka Hra Kepponen teki valmiiksi siksi, kun vihdoin pääsin töistä kotiin. Lohilaatikko on siitä hyvä ruoka, että se tulee kuin itsestään ja tarpeet löytyvät yleensä ihan jokaisesta kaupasta. Seurakseen se vaatii ehdottomasti etikkapunajuuria.

Kuinka tavallisesta lauantaista tulikin superpäivä

Heräsin lauantaina poikkeuksellisen aikaisin. Vastailin työkaverin Ilonan viestiin koskien ihan muuta asiaa ja sitten hän viestittikin minulle, että kiinnostaisiko minua lähteä teatteriin muutaman tunnin päästä. Ystäväni on yhdistysaktiivi ja heillä oli yhdistyksen virkistyspäivä. Valitettavasti jopa kaksi oli sairastunut ja siksi minulle oli tarjolla ilmainen lippu Helsingin kaupungin teatterin musikaaliin Myrskyluodon Maija.

Blogissa paljastuu bloggarista kaikenlaisia pieniä outoksia. Nyt minusta: olen katsonut mustavalkoisen, hidastempoisen Myrskyluodon Maijan televisiosarjan aikuisena kahdesti ja tykännyt todella paljon. Ajattelinkin, että en taida haluta nähdä teatterisovitusta, kun se ei kuitenkaan voi olla sarjan veroinen -ainakaan en halunnut maksaa siitä 78€. Ilmaisen lipun kannustamana singahdin kohti teatteria.

Tykkäsin musikaalista todella paljon. Ei se ehkä ole ihan parhaimpia, mitä olen HKTssä nähnyt, mutta hieno teos joka tapauksesa. Etenkin toinen puoliaika oli todella koskettava. Varmaan puolet salista pyyhki silmäkulmiaan. Pääosan esittäjä Laura Alajääski oli minusta hyvä.

Kuvat esityksestä: hkt.fi

Koska joudun ponnistamaan kaupungille, aloin houkuttelemaan Hra Kepposta sinne myö. Teatterin jälkeen treffasinkin Hra Kepposen ja esikoisen. Pienellä jonottelulla pääsimme syömään Kalliossa sijaitsevaan thaimaalaiseen ravintolaan Lemon Grassiin. Edellisestä kerrasta on useita vuosia. Paikka on pysynyt suosiossa, lähiseudun asiakkaat hakivat sieltä noutoruokaa tasaisena virtana. Pöytiähän ravintolassa on vähän ja heillä ei anniskeluoikeuksiakaan. En ollut syönyt ikuisuuteen thaimaalaistakaan ruokaa ravintolassa, joten kylläpäs maistui hyvältä! Jos ulkoisilla puitteilla ei ole hirveästi väliä, niin Lemon Grass on maukas ja kohtuuhintainen paikka.

Teinille on kasvanut puhelin käteen kiinni

Illalla kävin vielä vähän pokemonittamassa ja iltapalaksi söin esikoisen tekemää omenapiirakkaa Netflixiä katsellessa. Launtaita jolle ei ollut mitään suunnitelmaa sukeuituikin superpäivä :)

#metoo ja miesvaltainen työpaikka

Arvostan suuresti #metoo-kampanjaa. Sitä, että häirinnän uhrit ovat viimein rohkaistuneet kertomaan julkisesti kohtelustaan sekä heidän saamaansa vastaanottoa. Selvästikin aika on kypsä siihen, että varmasti aivan kaikki (paitsi häiriköt itse) ovat sitä mieltä, että kaikenlainen seksuaalinen häirintä on tuomittavaa. Toivon myös, että häiriköille on konkreettisia seuraamuksia teoistaan.

Minä työskentelen miesvaltaisella alalla. Usein olen ollut yksikön ainoa nainen. Tällä hetkellä minulla on naiskolleegoita ja se on minusta ollut todella kivaa. #metoo on varmaankin aiheuttanut sen, että minulta on kysytty usein työn ulkopuolella, että olenko kokenut työssäni seksuaalista häirintää? Millaista minulla oli töissä aloittaessani, kun tulin 25-vuotiaana miesporukkaan?

En ole ikinä työssäni kokenut seksuaalista tai minkään muuunkanlaista häirintää. En työkavereiden, en esimiesten enkä asiakkaisen puolelta. Vitsitkin ovat olleet aika korrekteja. Jos ne ovat lipsahtaneet navan alle, niin ne eivät ole sellaisia, jotka olisi kokenut loukkaaviksi tai edes vaivaaviksi. Tosin pitää tunnustaa, että vaikka en ole todellakaan ole porukan rääväsuu, ei oma huumorinikaan aina ehkä ole kaikkein korrekteinta. Osallistun lähes poikkeuksetta kaikkiin työnantajan järjestämiin tilaisuuksiin ja juhliin sekä myös työporukan omiin menoihin. Myöskin niissä tilaisuuksissa, joissa on juotu alkoholia, käytös on pysynyt asiallisena.

Olen miettinyt, että mitkä ovat tekijät, jotka ovat edesauttaneet erinomaista tilannetta. Mieleeni tulee heti kaksi seikkaa: korkea koulutus ja nollatoleranssi häirintään. Meillä henkilöstöosasto on läpi vuosien ajanut nollatoleranssia minkäänlaiseen häirintään. Siitä voi olla aivan varma, että he tutkivat tapauksen huolellisesti. Lisäksi meidän HR on täynnä naisia ;) Meillä on myös työsuojeluvaltuutettu, jonka puoleen kääntyä.

Työpaikallani on fiksuja ja hyvin koulutettuja ihmisiä töissä. Korkea koulutus ei tietenkään takaa sitä, että ei olisi törppö. Törppöjä löytyy kaikkialta ja kaikista ihmisryhmistä. Minusta kuitenkin tuntuu, että koulutetussa sakissa yksittäinen törppö saadaan helpommin kuriin. Lisäksi monivuotiset opinnot, joissa täytyy pärjätä ryhmissä, opettaa taitoja ja hioo särmiä.

Vaikka työpaikallani onkin erinomainen tilanne, että siellä ei häiritä, on sukupuolten välisen tasa-arvon osalta vielä työsarkaa jäljellä. Omasta mielestäni yleinen alaa koskeva ongelma on äitiys- ja perhevapaat. Koska niitä käyttää pääosin naiset, voi vapaa olla varsinainen kuolinisku uralle. Olen kirjoittanut asiasta aikaisemmin täällä. Tilanne ei ole minusta kuuden vuoden aikana olennaisesti korjaantunut. Minusta asia on miesvaltaisen työpaikan suurin ongelma. Hyvänä kakkosena tulee palkkauksen yhdenvertaisuus.

Lisää tietoa häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä www.tyosuojelu.fi/