Viime vuonna tuli avauduttua koululaisten hirvittävän pitkästä kesälomasta enemmänkin. Aika outoa on, että pikkukoululaisten yksinäisiin iltapäiviin on herätty ja kunnat on valvoitettu tarjoamaan iltapäivähoitoa. Kun lukukausi päättyy, samat naperot voivatkin sitten viettää viikkoja yksinäisiä pitkiä päiviä. Lukuvuosi pysyy muuttumattomana, vaikka isolle osalle pikkukoululaisten vanhemmista 10 viikon lomajärjestelyt ovat hankalia tai hyvin hankalia. Yhteiskunnassamme lisääntyy pätkätyöt ilman lomia, vuorotyöt, yksinhuoltajuus, turvaverkottomuus ja siihen kun yhdistää vielä kohonneet verot ja kikyt ja muut, niin perheiden käytettävissä olevat varat eivät suinkaan nouse hintojen mukana vaan laskevat. Yhä useammalle pienten koululaisten kesälomaviikot muodostuvat ongelmaksi, joko ei ole maksullista kesätoimintaa tai siihen ei riitä rahaa. Puhumattakaan niiden perheiden lapsista, joissa on elämänhallintaan liittyviä ongelmia.
Meillä tänä vuonna tilanne on paria aikaisempaa vuotta helpompi. Ainakin teoriassa ;) Pojat ovat nyt 12, 10 ja 8. Esikoinen ei tarvitse varsinaista hoitoa tai edes valvontaa. Kuopus on aika rauhallinen ja hänellä on kiva kaveri jonka kanssa viettää aikaa. Heidän puuhansa ovat toistaiseksi vaikuttaneet vaarattomilta. Keskimmäisellä energiaa ja huonoja ideoita riittää niin paljon, että hän tarvitsee ohjattua tekemistä. Kaikki pojat ovat harjoitelleet kotona yksin olemista, myös kuopus.
Vaikka pahin kesälomastressi on toistaiseksi väistynyt, ovat kesäkuun ensimmäiset viikot meille edelleenkin vuoden tiukimpia viikkoa. Silloin pitää pystyä hanskaamaan työt toisella paikkakunnalla ja poikien päiväleirikuljetukset ja kaikki perheen ainoalla autolla.
Päiväleirisuunnitelmat murenivat lopputalvesta heti lähtöruutuun. Lähiseurakuntamme ei remontista johtuen järjestäkään jokakesäistä kahta päiväleiriviikkoa. Seurakunnan kesäkerho on ollut suuri helpotus perheellemme: se on tuttu paikka, tutut aikuiset ja lapset, kävelymatkan päässä ja hinta on edullinen.
Tässä tilanteessa aloin ensimmäiseksi etsimään sopivia leirejä meidän keskimmäiselle. Seuraava pettymys oli se, että viime kesän ykkösleiriä eli HopLopin kesäleiriä ei järjestettykkään tänä vuonna. Keskimmäiselle tuli vielä yksi pettymys lisää. Tieto shakkileiristä ei tavoittanut minua ajoissa ja poika jäi ilman paikkaa siellä. Heurekan tiedeleiriltä sain sentään vielä paikat sekä keskimmäiselle että kuopukselle. Toiseksi leiriviikoksi keskimmäiselle valikoitui Peliohjelmointileiri. Olisi pitänyt ottaa joku satunnainen urheiluleiri. Peliohjelmointileirissä ei ole mitään vikaa, mutta selvästi keskimmäinen tarvitsisi jotain enemmän kierroksia laskevaa puuhaa.
Ajattelin jo, että tänä kesänä mennään helposti ja edullisesti vain kolmella leiriviikolla. Sitten aloin katselemaan, että löytyisikö esikoiselle jotain kehittävää tekemistä, johon hän motivoituisi lähtemään. Yllättäen esikoisen päiväleirimotivaatio olikin aika korkea, kun löysin hänelle englannin kurssin. Sen jälkeen vielä puolivahingossa satuin mainitsemaan jollapurjehduksen, joka kiinnostikin poikaa. Molemmat olivat minusta tosi kalliit, mutta koska niiden kustantaminen oli mahdollista, halusin tarjota ne pojalleni. Sitähän ei lainkaan tiedä, että miten teini-ikä vie mennessään ja kiinnostaako ensi kesänä enää yhtään mikään. Jollakurssi on ainakin alkanut erittäin hyvin. Hiukan olin kauhuissani, kun selvisi että esikoinen oli tänään mennyt uiden auttamaan kaveriaan kaatuneen jollan kääntämisessä oikein päin. Vartin verran olivat pojat kääntäneet jollaa. Merivesi on vielä todella jäätävää.
Ensi viikolla on sitten totuuden hetki sen suhteen, että miten sujuu keskimmäisen ja kuopuksen lomailu yhdessä. Pelkään pahinta.
Miten teillä on ratkaistu pikkukoululaisten lomat?
Stressaako lasten lomat?
Kuinka monta kertaa puhelin soi maanantaina töissä?
Tsemppiä lomarumbaan!
PS. Viime kesän vuodatuksen lohdullisin komentti oli Kukkikselta "Ällös huoli kuoma, sitkun ne on teini-iässä niin ei tarvitse miettiä aktiviteettejä koska ne vasta herää yöunilla siinä vaiheessa kun kotiudut töistä ;)"
Tätä vaihetta odotellessa :D :D :D
Meillä aikoinaan ratkaistiin ongelma vanhempien lomien porrastamisella. Eihän se kivaa ollut, kun koko perheen yhteistä lomaa oli vain viikko. Näistä vuosista kuitenkin selvittiin vähemmillä stresseillä. Olihan se juhlaa, kun saatiin monen vuoden tauon jälkeen viettää koko neljän viikon loma yhtä aikaa miehen kanssa. Meillä myös toimi erinomaisesti naapureiden tukiverkosto taloyhtiössämme. Aina joku aikuinen oli saatavilla hätätilanteessa. Kesän kuuluisi olla kaikille leppoista aikaa, eikä stressin aiheuttaja! Mukavaa keskiviikkoa!
VastaaPoistaMeillä toistaiseksi lomien porrastaminen on ollut se viimeinen vaihtoehto. Mökki on niin pitkän matkan päässä ja sen käyttöön ja sulkemiseen liittyy sen verran hommaa, että kaksi viikkoa on ihan minimiaika mökkeilyyn ja sitten pitäisi vielä ehtiä tapaamaan sukulaisia. Siksi olen halunnut, että suurimman osan lomasta vietämme koko perhe yhdessä. Tämän meidän sakin kanssa lomaillessa on kaksi aikuista ollut tarpeen myös turvallisuussyistä. Esim. meillä kuopus ja keskimmäinen oppivat aika myöhään uimaan ja verenpaineeni olisi ollut varmaan yli 200, jos olisi joutunut vahtimaan heitä yksikseni pari viikkoa vaikka viime kesänä. Tänä kesänä tuokin on ongelma on jo historiaa. Kyllä meilläkin joudutaan vähän porrastamaan lomia, mutta meillä on yleensä 3 vkoa yhtä aikaa.
PoistaMeillä on ihan olematon turvaverkko. Naapurit kyllä auttavat, jos sattuvat olemaan paikalla, mutta meillä on aika meneväistä sakkia taloyhtiössä. Täällä ei ole yleensä aikuisia päivisin kotona.
Saattaa olla, että vuoden päästä meilläkin kesä on leppoisaa aikaa. Parhaimmillaan voisi olla niin, että kaksi lapsista on ihan oikealla leirillä, josa yövytään useampi yö ja yksi lapsi ukilla ja me miehen kanssa romanttisella minireissulla :) Sitä odotellessa kiristellään hermoja omaan lomaan saakka.
Meillä koulun alkamiseen on vielä matkaa. Tuntuu, että jo päiväkotien aukioloajat tuottavat välillä päänvaivaa (heinäkuu kiinni, joulun välipäivät kiinni ja yksittäiset koulutuspäivät kiinni. Mutta koululaisten kesäloma on tosiaan oma juttunsa. Sitä odotellessa.
VastaaPoistaMuistan, että ihan samat fiilikset oli minullakin silloin, kun lapset olivat päiväkodissa: hankalalta tuntui juurikin mainitsemasi päivät. Sitten kun lapsi meni ekalle tajusin, että nyt ne hankaluudet vasta alkoikin. Esikoisen kanssa oli vielä kuitenkin helppo sumplia. Hän on niin rauhallinen, että jaksoi tarvittaessa istua päivän tabletin kanssa töissä tai olla vaarin luona. Sitten kun lomalla oli sähikäinen-Keskimmäinenkin nämä vaihtoehdot sulivat heti pois.
PoistaMukavaa kesää!
kuvittelenko vain, vain ovatko kesäloman kaksi ekaa viikkoa a) pahimmat b) kalleimmat?
VastaaPoistaMinulla on noista pikkulapsivuosista sellainen muistikuva, että vuoden absoluuttisesti pahimmat päivät ovat koulujenpäättäjäislauantaista kesäloman ensimmäisen viikon keskiviikkoon. Kakruissa riittää ylenmäärin virtaa ja toivotoman huonoja ideoita, työmaalla minulla on aina ollut tässä vaiheessa paljon töitä, eikä mikään suunnitelma pidä kutiaan.
Mietin sitäkin tänä päivänä - kaikenmaailman kaupan avautumisen myötä - ettei enää oikeastaan riitä arkisin tarjottava kesähoito, pitäisi varmaan olla viikonloppuhoitoa myös.
Melkoisen mutkikas tämä kesälomapalapeli kyllä on, vieläkin - vaikka meillä teininuoriso voittopuolisesti huolehtii itsestään.
Kun arjen rytmit menevät sekaisin, kestää aina hetken ennen kuin asetumme lomamoodiin.
Kaksi ensimmäistä viikkoa ovat ne jotka myydään nopeasti loppuun, joten pitää olla kärppänä paikalla, että saa paikat. Valitettavasti kaikki viikot ovat yhtä kalliita :(
PoistaOlet oikeassa, että ne ekat lomapäivät ovat pahimmat. Lapset on juuri nykäisty irti rutiinista ja ne eivät tiedä, että mitä sitä tekisi ja ideat ovat aina huonoja. Siksi minusta on niin hyvä, että heti ensimmäinen viikko on ohjelmoitu. Sellainen strukturoitu laskeutuminen lomaan.
Sekin on totta, että osa lapsista tarvitsisi kesähoitoa varmaan muuksikin ajaksi kuin 9-15.
Tsemppiä teininuorison lomapalapelin kanssa puljaamiseen.
Taas menin ihan sanattomaksi. Mä tajusin vasta nyt, kuinka pulassa meillä oltais oltu, jollen olisi tätä tuota aikanaan valinnut.
VastaaPoistaMulla ei ole myöskään turvaverkkoja jotka lapsia haalis itselleen kesäisin.
Kyllä täällä jotain leirejä toki on, mutta moni on kyllä oikeasti kalliita. Sit jos kolme lasta sellaisille laittais, niin perikato koittais.
Mä ihailen ja kunnioitan teitä "tavallisia" työssäkäyviä entistä enemmän :) Että saatte kaiken handlattua.
Mä tunnen niitäkin ihmisiä, joiden lapset on olleet itsekseen ekasta luokasta lähtien kesänsä. Nekin ovat kyllä pärjänneet mainiosti. Auttaa se, et on "tavislapsia" eikä niitä superkekseliäitä.
Tsemppiä teille.
Tsmppiä keskimmäisen ja kuopuksen yhteisviikolle. (Mikä siinä haasteena?)
Minut on pelastanut etätyömahdollisuudet. Sekä kesälomaisin, että lasten sairastellessa. Ilman niitä olisin aivan varmasti saanut potkut, kyllä joku yt-kierros olisi tullut, jolla olisi voinut raivata pois työntekijän, joka ei pysty olemaan työpaikallaan. Onneksi on etätyö ja joustoa työajoissa. Silloin kun pojat olivat pienempiä tein todella epäsäännöllisiä työaikoja. Aamusta aikaisin hoidin Aasian asiakkaani ja illalla myöhään sitten Amerikan pääkallopaikan kanssa asiat. Siinä välillä ehdin hoitaa kotijuttuja. Olihan se tosi kuormittavaa, mutta kuitenkin jotenin toimivaa.
PoistaNuo kaupallisten toimijoiden leirit ovat tosi kalliita. Viime vuonna ostimme 10 leiriviikkoa. Silloin poikien leirit maksoivat enemmän kuin meidän 5 hengen autolomamatka.
Keskimmäisen ja kuopuksen yhteisviikon haasteena on se, että he ovat kahdestaan kotona. Entiset hyvät kaverit ovat muuttuneet tappelupukareiksi. Riita saattaa kärjistyä fyysiseksi. Meilläkin on sellainen tilanne, että minulla ei ole mitään ongelmaa jättää 8v yksin kotiin, ongelma onkin 10-vuotias. Mutta onhan se mahdollista, että pojat yllättävät minut iloisesti ja pärjäilevät mukavasti täällä keskenään (eläköön optimismi!)
Meillä on tänä vuonna ekaa kertaa ikinä kesäleiritön kesä. Pojat ovat nyt 13 ja 11 v (esikoinen täyttää juhannuksena 14 ja kuopus elokuussa 12). Monen monta vuotta on pitkin kevättä varattu kesäleirejä, sumplittu aikatauluja ja mietitty, miten kesä hoidetaan. Mun yrittäjyys on auttanut paljon kolmena viime kesänä eli koska mulla on kesäaikaan vähemmän töitä, minun on myös mahdollista olla enemmän lasten kanssa kotona. Pojat ovat silti käyneet esim. sirkusleirillä muutaman tunnin päivässä saadakseen tekemistä itselleen. Meillä erityisesti kuopus on se, joka kaipaa aktiviteetteja päiviin.
VastaaPoistaNyt kuopus on tällä hetkellä junassa matkalla Mikkeliin (todella toivon, että hän ei ole niin kiinni kännykässä että tajuaa jäädä Mikkelissä pois junasta eikä päädy esim. Kuopioon) ja on siellä äitini luona muutaman päivän. Esikoinen halusi jäädä kotiin.
Nauratti tuo Kukkiksen kommentti. Meillä pojat eivät ole vielä tarpeeksi teinejä, meillä herätään joka ainut aamu siinä seiskan pintaan. Oli sitten arki tai loma.
Tsemppiä tuleviin viikkoihin!
Meilläkin 12v pärjäisi loman yksikseen, mutta kun hänelle löytyi kivaa ja kehittävää puhaa, päätin sitten jälleen höllätä lompakon nyörejä. Muutenhan poika istuisi tasan tietokoneella jossain minecraft servulla kaikki tunnit, jotka me olemme töissä. Tuleepahan nyt jotain muutakin elämää.
PoistaMeidän 10v tarvitsee tekemistä ja lisää tekemistä. Hän nousee aamulla ensimmäisenä ja nukahtaa viimeisenä ja ainoana lapsena vinkuu tekemisen perään. Hänelle varmaan yritän löytää sopivia päiväleirejä vielä pitkään.
Teidän kuopuksella on nyt kivaa, kun saa aivan jakamattoman huomion mummilta :)
Meillä ainoa, joka herää viikonloppuna ennen klo 9 on keskimmäinen. Hän saattaa välillä herätä klo 7. Muut heräilee 9 jälkeen ja minä viimeisenä :)
Kiitos tsempeistä ja mukavaa loppuviikkoa
Meillä on tänä kesänä helpotusta tuon suhteen kun mies on koko kesän sairauslomalla. Ei tietenkään ole kiva toipua leikkauksesta mutta onpa seuraa lapsille.
VastaaPoistaItse muistan lapsuuden pitkät kesäpäivät kun äiti oli töissä ja kaverit lomareissuilla. Heräsin aina niin aikaisin että kirjaston aukeamiseenkin kesti tunteja. Olisipa silloin ollut netti ja telkkarissa miljoona kanavaa.
Kyllä tuo tilanne, vaikka ei kiva miehellesikään ole, niin tuo helpotusta arkeen, kun kotona on joku joka voi edes vähän katsella lasten perään.
PoistaMinä muistan omasta lapsuudestani, että kesäisin pari ekaa viikkoa leikittiin kavereiden kanssa tai käytiin uimakoulua tai kaupungin ilmaista tenniskoulua. Sitten vähän isompana tuli kuvioihin erilaiset jumppaleirit joilla oltiin vähintään 4 yötä putkeen poissa kotoa. Leirikesistä jäi todella hyviä muistoja.
Meillä onneksi vain yksi lapsi, jonka loma täytyy ohjelmoida. Ja ikääkin neidillä jo 11 vee eli suht helpolla päästään. Ainoa ongelma tänä kesänä on siinä, ettei meillä vanhemmista kummallakaan ole kesälomaa koulun kesäloma-aikaan. Miehellä onneksi arkivapaita. Nytkin neiti jää mökille yksin yöksi nukkumaan, kun ei halunnut tulla kotiin, mies lähtee yöksi töihin. Pappa onneksi jeesaa perjantain, ettei tarvitse pitkää päivää olla mökillä yksin, ja kun kotonakaan ei halua olla. Täällä kun saa olla sitten koulujen alettua. Ja onneksi isoveljeltä saadaan juhannuksen jälkeen vähän apuja, mutta kurjaa kaiken kaikkiaan.
VastaaPoistaOnpas teillä reipas tyttö, kun jää mökille yksin yöksi. Minähän olen sellainen kaupunkilais-arkajalka, että en ole ikinä ollut mökillä yksin yötä :D :D Tosin meillähän on mökit olleet aina sellaisia erämaahenkisiä paikkoja, jonkun lähes olemattoman tien päässä ja heti alkaisin miettimään karhuja ja susia ;)
PoistaOnneksi teillä ei ole nyt vaikka 7-vuotiasta, olisi muuten aikamoinen kesä edessä, kun vanhemmilla ei ole kesälomaa koulun loma-aikaan. Kurjaahan se on tietenkin nytkin, mutta toivottavasti ei ihan mahdotonta. Uudessa työpaikassa aloittaminen on kyllä karua, kun yleensä vaihto tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä kesänä on aivan olemattomat lomat :(
Tsemppiä kesään!
En vaan ymmärrä miten Suomessa lapset jätetään yksin ja tuohan on ihan niin pepusta. Silloin kun olin töissä, lapsilla palkattiin hoitaja, joka siis vei leijonaosan palkastani ja jotain leiriäkin oli, mutta leiriläiset tulivat Porvoon keskustaan bussilla aina klo 15 ja keskustasta on meille matkaa miltei 5km, niin siinä oli omat säätönsä.
VastaaPoistaNäistä syistä, koska minkäänlaista tukiverkostoa meillä ei täällä Porvoossa ole ja muutenkin meillä vanhoilla vanhemmilla on vanhat vanhemmat itsellä, niin jäin töistä kotiin, kun lapseni ei tokaluokkalaisena saanut ip-kerhopaikkaa. Joten komppaan, ihan peestä on koko homma. Todella symppaan kaikkia vanhempia ja nythän sitten itse on tullut hoivattua paljon myös naapurin lapsia näiden vuosien aikana, jostain kumman syystä ovat olleet pääsääntöisesti aina meillä.
Zemppiä <3
En minäkään ymmärrä tätä, että pienet alakoululaiset viettävät viikkokaupalla päiviä yksikseen. Nämä lomakuviot ovat vaikeita monelle perheelle. Meillä on kahden palkansaajan perhe, etätyömahdollisuuksilla ja joustavalla työajalla ja nenä pysyy pinnan päällä juuri ja juuri. Sitten on niitä perheitä, joissa on vain yksi aikuinen, rahat tiukalla tai oma loma osuu koululaisten loma-ajan ulkopuolelle tai kaikkien yhdistelmä. Kyllä silloin on lomakuviot hankalia. Puhumattakaan sitten siitä valitettavasti kasvavasta osasta perheitä, joissa on elämänhallinnan ongelmia tai masennusta tai päihteitä.
PoistaMeillä ip-kerho oli ihan ehdoton esikoiselle vielä toisella luokallakin. Hänellä oli jonkinlainen kynnys tulla yksin pimeään kotiin synkkinä syyspäivinä. Meidän keskimmäinen jäi ilman ip-kerhopaikkaa toisella luokalla ja hänen ei ollut ongelmia (lukuunottamatta muutamia riitoja esikoisen kanssa). Kuopukselle emme edes viitsineet hakea paikkaa, koska keskimmäinenkään ei sitä saanut ja tuskin hän olisi enää toisella luokalla halunnut mennäkkään sinne. Kotiin on tietysti paljon helpompi ja kivempi tulla, kun ei joudu olemaan pitkään yksin.
MInä muistan lapsuudesta mukavana muistona itsekseen kotona touhuilun ala-asteella, kun vanhemmat oli töissä :)
VastaaPoistaOmien lapsien kohdalla mennään nyt niin, että 8 v on teinien 15 ja 17 kanssa kotona :) Tosin teinit taitaa nukkua aina pitkään päivään....:D
Teineistäkin on ainakin henkistä turvaa 8v :) Ja jos jää vaikka avain kotiin tai tulee joku ongelma, niin apu on lähellä.
PoistaMinulla oli lapsena kavereita naapurustossa, joten loman alku meni heidän kanssaan touhutessaan tai sitten leireillä. Minä en ehkä olisi osannut nauttia yksin kotona touhuilusta, nythän se olisi niin hienoa :D
Kesät on kyllä hankalia, meillä alkaa helpottaa nyt kun kun nuorinkin on jo 10, mutta vieläkin sitä,vähän yrittää jotain touhua keksiä, ettei meisi ihan koko päivä koneen äärellä... Tänä kesänä meillä on kyllä isoveli tuossa kotosalla vähän perään katsomassa, työt loppuivat juuri viime viikolla. Toki toivon, että isoveli ei kauaa tuossa pyöri, vaan että löytää töitä mahdollisimman nopsasti! Jonain kesänä palkkasin pariksi viikoksi naapurin tytön pienimpien perään katsomaan ja se oli ihan hyvä ratkaisu, teini sai vähän taskurahaa ja äiti sillä rahalla vähän mielenrauhaa työpäivien ajaksi.
VastaaPoistaMukavaa kesää teille nyt kaikesta säätämisestä huolimatta!
Sehän se siinä on, että jos tuollainen 10v jää kotiin, niin helposti päivän kuluvat koneen ääreessä. Meillä ainakin kävisi 12v juurikin niin, siksi oli kiva, kun löytyi hänellekin muutakin kesäpuuhaa.
PoistaIsoveli on mukava turva 10v, mutta tottakai sitä toivoo, että töitä löytyisi mahdollisimman pian.
Kiitos samoin - kivaa kesää!
Meillä on takana niin monta säätökesää pätkä- ja keikkatöiden vuoksi, että en tohdi valittaa.
VastaaPoistaMeidän kesä menee näin:
- Tuleva seiskaluokkalainen on fiksu ja omatoiminen, eikä kaipaa kaitsemista. Viihtyy kotona yksin, tekee vähän kotihommiakin, hengaan yhtä fiksujen kavereidensa kanssa... Päätti lähteä viikoksi pohjoiseen hevosnaiseksi ja yhden viikon viettää ratsastusleirillä kotikaupungissa. Aivan vapaasti!
- Keskimmäinen, 9 v, oli tämän ekan kesälomaviikon puolipäiväisellä leirillä. Viihtyy ja pärjää kyllä yksinkin kotona, mutta olihan tuo nyt kiva. Tuli iltapäiväksi kotiin tai meidän jommankumman työpaikalle hengailemaan ja piirtelemään.
- Nelivuotias kuopus oli tämän viikon tyytyväisenä päiväkodissa.
Loppukesä sujuu seuraavasti:
- Ensi viikolla minun isäni tulee meidän työpäivien ajaksi olemaan keskimmäisen ja kuopuksen kanssa.
- Sitten mies on lasten kanssa kaksi viikkoa, kun minä olen vielä töissä.
- Sitten meillä on kaksi viikkoa koko perheen yhteistä lomaa. Tehdään pieni reissu ja sitten yritetään myös viettää ihania kotikaupunkilomapäiviä.
- Sitten minä olen kaksi viikkoa lasten kanssa, kun mies palaa töihin.
- Sitten lapset ovat vielä viikon verran toisessa mummolassaan.
- Jonka jälkeen, elokuun tokalla viikolla, kuopus palaa ma päiväkotiin ja koululaiset to kouluun. (Jälkimmäiset saavat pärjätä alkuviikon keskenään. Eiköhän se hyvin mene.)
Helppo nakki, sanoisin. Meillä on ollut usein max. viikko koko perheen yhteistä lomaa, joten kaksi viikkoa on ihan luksusta ja myös aivan kylliksi. ;-)
Minä teen normaalistikin ehkä yhden etäpäivän viikossa, loma-aikaan voisin hyvin tehdä parikin, jos siihen olisi tarvetta. Mutta enpä taida, kun ei ole pakko. :-) On aika siistiä mennä tekemään töitä työpaikalle, kun ei tarvitse huolehtia aamulla kenenkään toisen lähtemisistä eikä kiiruhtaa illalla hakemaan ketään päiväkodista.
Kiva kesälomasuunnitelmat teillä :) Ja ihanat turvaverkot teillä, kun lapsia hoitaa sekä isoisä että isoäiti.
PoistaMinä olen halunnut maksimoida yhteisen loman, että pääsemme mökille. Se on niin kaukana ja se pitää ottaa käyttöön ja "paketoida" vielä lähtiessä, joten pari viikkoa pitää varata siihen.
Meilläkin 12v on aika omatoiminen ja pärjäilevä, mutta riskinä on aina se, että tulee riitaa pikkuveljien kanssa ja se kärjistyy. Yksin hänkin pärjäilee hyvin, samoin pärjäsi koko ensimämäisen viikon kuopuskin. Pienten ikäerojen huonona puolena on se, että riitaa syntyy jatkuvasti. Varmaan se, että kaikki ovat poikia aiheuttaa sen, että yhä edelleen joku aina välillä sortuu muksimaan tai tönimään veljiään *huoh*.
Meillä esikoinen ja keskimmäinen ovat kohtalaisen hyvää pataa tällä hetkellä. (Ikäeroa reilut kolme vuotta.) Pääsääntöisesti jättävät toisensa kai aikalailla rauhaan. Ei ole painetta pyöriä saman neliömetrin alueella, kun toinen on murrosikäinen tyttö ja toinen on alakouluikäinen poika. Hajurako säilyy aikalailla luonnostaan. Veikkaanpa, että tilanne olisi toinen, jos kyseessä olisi kaksi hyvin samanikäistä saman sukupuolen edustajaa. Noilla on luonnollisesti kaveripiiritkin ihan erit, ja sekin auttaa sovun ylläpitämisessä.
PoistaEnemmän tulee keskinäistä kitkaa, jos lapset ovat samaa sukupuolta ja viihtyvät samoissa puuhissa. Poikiakin on niin monenlaisia, mutta ainakin meillä on tyypillistä sellainen pienten poikien keskinäinen uho. Se ilmenee siten, että tosi monesta jutusta pitää edelleen kisata: kuka oli eka, kuka oli paras. Kisaamisen lisäksi on vielä sellaista pienten poikien uhoa ja veljen ärsyttämistä.
PoistaValitettavasti lapsillani tuntuu olevan sellainen ryhmäkäyttäytyminen, että ikätason käyttäytyminen unohtuu porukassa saman tien. Jokainen taantuu nuorimman ikästasolle -25%. Kun nuo ovat yhdessä, he ovat kuin kolme 6-vuotiasta *huoh*.
Onhan noista toisaalta seuraa ja turvaa toisilleen :)
Meillä on ekaluokkalainen poika ja eka säätökesä, joka menee näin: kesäkuussa 3 viikkoa erilaisilla päiväleireillä ja yksi viikko asukaspuistossa. Näihin paikkoihin kuskaus, asukaspuistoon myös lounas ja välipala mukaan koska Espoossa ei puistoruokailua enää. Sitten heinäkuu on koko perheen yhteistä lomaa, elokuussa olen pojan kanssa reissussa kaksin, isänsä palaa töihin. Eka leiriviikko meni hyvin, oli tuttuja lapsia samalla leirillä ja säädettiin myös yhteisiä kuljetuksia. Muilla leireillä en tiedä olevan tuttuja lapsia, toivottavasti löytyy kavereita. Miten tämä teillä on toiminut jos poika lähti yksin leirille?
VastaaPoistaTsemppiä lomajärjestelyihin!
PoistaMeillä pojat ovat olleet ainakin Heurekan leirillä itsekseen jo ekaluokkalaisina. Siellä on jaettu lapsia pienempiin ryhmiin ja heti ensimmäisestä päivästä alkaen pojat ovat sitten hengailleet sen vähäisen vapaa-ajan oman ryhmän lapsien kanssa. Joten sen suhteen ei ole ollut mitään ongelmaa, että pojat ovat menneet yksin päiväleirille. Minä olen ollut tosi tyytyväinen siihen, että pojat ovat oppineet menemään päiväleireille yksikseen. Se helpottaa kesäjärjestelyjä ja leirien valintaa, kun ei tarvitse olla joka juttuun etsimässä kaveria. Meidän introvertti esikoinen on kasvanut niin reippaaksi, että uskaltaa lähteä ensi viikolla yksin kielitunneille, jossa on tarkoitus kommunikoida kaikki englanniksi. Pohjana siis kolme vuotta ala-asteen kielitunteja. Minä en olisi ikinä kyennyt tuohon hänen ikäisenä.