Työteliäs uudenvuodenaatto ja -päivä

Kävimme uudenvuodenaattona vaarin luona auttamassa häntä uuden älykännykän käyttöönotossa. Nostan hattua humanisti-isälleni, joka vielä 79-vuotiaana pystyy itse ylläpitämään tietokoneensa. Vaari on asennellut tarvitsemansa ohjelmat, palomuurit ja virustorjunnat. Vaari osti jouluna elämänsä ensimmäisen kosketusnäyttökännykän ja tarvitsi hiukan apua sen kanssa. Odotan, että milloin vaarilta alkaa tulla kuvia instaan ja videoita snappiin (tämä on haaste!). Mutta takaisin asiaan. Vaarille mennessä pitää aina tsekata Pokémon maastot, lähistöllä on hyvä pokepaikka. Mitä ihmettä?? Siellä oli kauan kaivattuja Charmandereita ja Bulbasaureja. Uuden vuoden pokespesiaali oli alkanut. Iski pieni pokemon-kuume sillä hetkellä.

Osa Töölönlahden upeaa ympäristövaloteosta

Uudenvuodenaaton illallisen jälkeen lähdin vielä innokkaimman lapsen kanssa uudelle pokemon-reissulle. Poika meinasi, että voitaisiin huntata koko aatto ja ampua raketit vasta aamulla :D Ehdimme tehdä ison kierroksen ja silti ampua raketit puolilta öin.

Uudenvuodenpäivänä olikin vuorossa The Grande Metsästys. Varustauduimme matkalaturilla, autopiuhalla ja matkalla hankituilla eväillä. Aloitimme kiertämällä Itä-Helsingin vakiopaikat ja saimme samalla mukavasti kävelykilometrejä. Seuraavana kohteena oli Töölönlahti. Siellä saimme nauttia upeasta ympäristövaloteoksesta. Valoteos korvasi kevyesti sen, että Töölönlahti oli odotettua huonompi. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Töölönlahden sininen satumetsä.

Seuraavaksi kävelimme Sonera Stadiumin ja Jäähallin ympäristössä. Sieltä autoilimme Etu-Töölöön, mutta houkuttelevaa kävelypaikkaa ei enää löytynyt. Niinpä siirryimme Tikkurilaan, sieltä Puistolaan ja lopulta kotiin.

Teoksen on Kari Kolan käsialaa

Sininen satumetsä on kuin tehty pokehunttaukseen

Minä olisin voinut lopettaa jo paljon aikaisemmin, mutta pojalla oli loistava tuuri koko illan. Hän sai napsittua pokeja hyvin autostakin ja olemattoman liikenteen seassa oli helpohko pysähtyä kadunreunaan. Huippuhetkenään poika totesi "Äiti, kohta minulta saattaa valua onnen kyyneleet". Aikuinen nainen ei ihan yhtä tunteelliseksi heittäytynyt katsellessaan uutta Venosauriaan, ehkä minäkin olisin, jos olisin saanut sen ikuisesti kaipaamani Lapraksen. Siis pakkohan meidän oli urakoida.

Ehkä tämä(kin) homma on lähtenyt lapasesta, mutta hurjan kiva reissu minulla ja pojalla oli. Melkein 6 tuntia hurahti nopeasti. Saimme hyvin liikuntaa, raitista ilmaa ja taidetta yhdellä iskulla. Ja varmasti muistoissa tämä uusi vuosi erottuu niistä muista tavanomaisemmista ;)

Tänään on hyvä päivä, koska LOMA. Lähden ystäväni kanssa reissuun ja suurin osa lomastani mennee aikalailla nettipimennossa, instaan yritän päivittää viikon aikana pari lomakuvaa.

Mukavaa viikkoa!

Hunttausretken parhaat saalit