Rappioromanttinen Havanna

Vielä viimeinen Kuuba-postaus eli päiväretkemme Havannaan.

Ystäväni oli nähnyt melkoisesti vaivaa valitessaan meille Havannan retkeen auton. Varsinaisen kaunottaren hän olikin löytänyt. Olimme varautuneet retkipäivään asianmukaisin eväin. Kassissa oli hyvin kylmennettyjä piccoloshampanjoita.

Noh, kuinkas sitten kävikään? Retkipäivänä tuuli oli järkyttävän kova. Havannaan oli jopa luvattu sadetta ja auton kuomu oli heikkokuntoinen. Siinä aikamme harkittua asiaa, päädyimme kuljettajan ehdotukseen, että hänen ystävänsä ajaa meidän umpiautollaan. Siihen romuttui haavekuvamme meistä avoauton kyydissä 30 asteen helteessä ja kuinka siemailemme takapenkillä shampanjaa aurinkolasit päässä hiukset huiveilla peitettynä. Päätöksemme umpiautosta oli aivan varmasti oikea.

Kakkosvaihtoehto

Sen mitä hävisimme autossa, hävisimme myös kuljettaja-oppaassa. Alkuperäinen kuljettaja vaikutti huomattavan kielitaitoiselta ja puheliaalta ainakin. Umpiauton kuljettaja ei osannut päivän aikana vastata yhteenkään kysymykseen. Vanhassa Havannassa, jopa nuori paikallinen nainen tuli minulle kertomaan kaupungin vanhasta vesijohtojärjestelmästä (akvedukti) ja ilmeisesti hiukan ripitti kuskiamme, joka ei osannut edes kertoa, että kyseessä oli vesijohtojärjestelmä.

Kuten ystäväni totesi, niin ehkä oli kuitenkin parempi, ettemme saaneet toista yli 10 tunnin Kuubainfopläjäystä, kuten Louisilta Sikojenlahden reissulla. Keskimäärin saimme siis sopivat opastukset, koska yhdeltä saimme liikaa ja toiselta emme mitään :D

Pysähdyimme kerran matkalla kahvilaan, jossa oli myös siistit vessat. Isolta terassilta saattoi ihailla alhaalla virtaavaa jokea, huikean korkeaa siltaa ja kahta puiden yläpuolella saalistavaa haukkaa.

Rotko oli niin syvä, etten saanut samaan kuvaan sekä siltaa että jokea

Ensimmäiseksi vierailimme Kristus-patsaalla (El Cristo de La Habana), joka sijaitsee lahden Havannan vastakkaisella puolella tarjoten upeat näköalat kohti kaupunkia. Patsas on hiukan samantyylinen kuin Riossa.

Patsasta ei pystynyt kuvaamaan ilman turisteja :)

Näkymä Kristus-patsaalta Havannaan

Seuraavaksi menimme tutustumaan La Cabañaan (Fortaleza de San Carlos de la Cabaña). Se on espanjalaishallinnon aikana rakennettu linnoitus Havannan puolustamiseksi. Juurikin tuon puolustuksellisesti heikon kohdan takia Espanja oli hävinnyt 1762 Havannan englantilaisille. Britit vaihtoivat sen Floridaan seuraavana vuonna. La Cabana valmistui vuonna 1774, jolloin se oli Pohjois- ja Etelä-Amerikkojen toiseksi suurin sotilaallinen rakennus (suurin oli Kolumbiassa). Kuuban diktaattorit Machado ja Batista käyttivät La Cabanaa vankilana ja teloituttivat siellä useita vastustajiaan. Kuuban vallankumouksen jälkeen linnoitusta hallitsi Che Guevara ja käyttötarkoitus oli sama vanha :( 

Verisestä historiastaan huolimatta La Cabana on viehättä paikka. Siellä on pari museota, kauppoja, kirkko, kahviloita ja sikarimyymälä, jossa on maailman pisin sikari (muistaakseni yli 80m). 

Kauniin La Cabanan katu

En ole ennen nähnyt tällaisia puita!

La Cabanan jälkeen matkalle jatkui Vallakumousmuseolle. Sen edessä kiemurteli n. 20m jono. Museo oli ollut useamman päivän kiinni tammikuun alussa ja siksi varmaan siellä kävi normaalia runsaampi kuhina. Meihin iski laiskuus. Emme viitsineetkään lähteä jonottelemaan sinne, niinpä karautimmekin suoraan Vallankumousaukiolle. Siellä Castro on pitänyt tärkeimmät puheensa. Vallankumousaukio näytti yhtä karulta kuin vastaavat kommunismihallinnon aukiot.

Kokoa aukiolla riittää

Aukiota reunustavat valtion rakennukset on koristeltu Castrojen ja Guevaran silueteilla

Vallankumousaukio oli aika nopeasti nähty, joten päätimme siirtyä keskusta-alueelle odottelemaan lounasvaraustamme. Kävimme katsomassa Capitoliota ja sitä ympäröiviä kortteleita ja viehättävää pikku puistoa. Tykkäsin kortteleista paljon. Capitolio on hiukan isompi ja koristeellisempi kuin amerikkalainen esikuvansa DC Capitol. Ensimmäisen maailman sodan jälkeen sokerikauppa kukoisti ja niillä rahoilla silloinen amerikkalaistaustainen diktaattori Machado rakennutti Capitolion.

Turisteille menopelejä

Seuraavaksi oli vuorossa lounas. Paikka oli sellainen, johon turistien kuljettajat toivat turistinsa. Ravintola oli kaukana autenttisesta ja kyllä minusta 30€ lounas juomineen oli kallis. Tällä alueella alkoi jo näkyä, mitä tapahtuu, kun kukaan ei huolla taloja.

Parkkeerasimme hevoskärryjä vastapäätä :)

Ihan karmeaa tuollaiset katki olevat pylväät. Niiden merkitys on tuskin pelkästään esteettinen...

Lounaan jälkeen oli vuorossa ehkäpä Havannan kohokohta eli vanha kaupunki. Ensimmäinen bongauskohteemme oli italialaisen arkkitehdin suunnittelema San Cristóbal de la Habana katedraali 1700-luvun loppupuolelta. Siitä ei tullutkaan sitten yhtään kelvollista kuvaa, mutta aukio kirkon ympärillä näyttää tältä:

Turisteja oli reilusti Havannassa

Kävelimme viehättävää Kauppiaitten katua. Talojen seinämaalauksia on kunnostettu laajasti ja katu oli varsin viehättävä. Kaunein näkemäni aukio vanhassa kaupungissa oli minusta Plaza Vieja, joka on perustettu 1559.

Kävimme myös tsekkaamassa San Francisco de Asisin toria ja kirkkoa. Kirkon rakennusmateriaali oli varsin hämmästyttävä, se oli tehty korallikivestä. Tai ainakin siksi me sen tulkitsimme. Kuljettajaoppaamme ei tiennyt tästäkään mitään.

Kirkon seinää - meistä ihan selvää korallikiveä

Kävimme toki katsomassa missä hotellissa Hemingway asui ja mikä oli hänen kantabaarinsa. Säästän teidät niitä kuvilta ja näytän sen sijaan mielenkiintoisemman kuvan, jossa näkyy Havannan ensimmäistä vesijohtojärjestelmää akvaduktia nykyisen katutason alapuolella.

Näistä kuvista puuttuu yksi olennainen havannalainen juttu. Nimittäin musiikki. Jo iltapäivästä useammasta ravintolasta ja kahvilastakin kantautui upeaa musiikkia. Vanhassa kaupungissa salsa kirjaimellisesti ympäröi matkalaisen ja sieppaa mukaansa rytmiin. Voisin kuvitella itseni istumassa iltaisin kuuntelemassa upeita salsabändejä ja saattaisin pyörähtää lattiallakin. Ehdimme päivän aikana kuulemaan pieniä pätkiä todella monelta bändiltä ja ne olivat kaikki niin taitavia.

Meidän piti päättää Havannan kierros ajamalla usean kilometrin mittainen rantabulevardi El Malecon päästä päähän. Matkamme tyssäsi nopeasti. Erittäin tuulisesta säästä johtuen aallot olivat nostattaneet vettä El Maleconin, joten jouduimme tyytymään vain pieneen pätkään. Kuljettajamme näytti meille lohdutukseksi kiinalaiskorttelit.

Meillä oli hieno retkipäivä. Minähän aina lämpenen näille pittoreskeille rappioromanttisille kohteille, joten pidin kyllä Havannastakin. Ei tämä varmaan joka makuun iske. 

Tämän järkyttävän pitkän postauksen päätteeksi laitan vielä kolme suosikkiani random citykuvista.

Jos olisi osannut espanjaa, olisin ehdottomasti ottanut ennustuksen :D