Kuuba - retki Sikojenlahdelle

Olimme maksaneet Sikojenlahden päiväretken etukäteen netissä. Hotellin ulkopuolella meitä odotti sovittuun aikaan siisti valtion autovuokraamon jeeppi sekä niukkasanainen kuljettaja-oppaamme Louis. Ensin piti kuulemma käydä Varaderossa selvittämässä jotain asiaa. Louis kaahasi sinne kuin viimeistä päivää ja ehdimme jo hetken miettiä, että millainen päivästä mahtaa tulla.

Louis palasi asioiden hoidosta jätesäkin ja ison rantapyyhkeen kanssa. Kuljettajan puolen penkki oli niin märkä, että Louisin housut olivat jo peffasta kostuneet ja häntä oli etukäteen harmittanut päivä märällä penkillä istumista. Toista autoa ei tietenkään ollut, mutta onneksi löytyi jätesäkki ja pyyhe. Penkkiepisodin jälkeen Louis rentoutui ja hänen sanainen arkkunsa avautui. Sen jälkeen puheesta ei tullut hetkeksikään loppua, Louis puhui meille melkein puoli vuorokautta. Paitsi, että Louis jututti meitä, niin hän jututti kaikki paikalliset ja puolet muista turisteista. Häntä piti päivän aikana käydä aina etsimässä ja hoputtamassa ja jossain se ukkeli oli suustaan kiinni tai laulaen opettamassa salsaa muille turisteille. Ihan viihdyttävä tapaus ja opimme päivän aikana hyvin paljon Kuuban historiasta ja nykypäivästä. Ystäväni tosin tuumasi, että vähempikin puhe olisi riittänyt ;)

Kuubalainen sosialistinen malli on sellainen, että tänä päivänä valtio omistaa tai on mukana lähes kaikessa liiketoiminnassa. Majoituimme espanjalaisen Melia-ketjun hotellissa ja siinäkin bisneksessä valtio on sopimusosapuolena ja on osallistunut investointiin. Hotelli saa määräaikaisen toimiluvan ja liiketoimintaa verotetaan 40% veroasteella. Korkeasta verotuksesta huolimatta uusia hotelleja nousee jatkuvasti Varaderon upeille rannoille ja niitä on tällä hetkellä n. 70. Myös palkat ovat valtion säännöstelemät. Aurinkomatkojen opas sanoi, että kuubalaisten virallinen keskipalkka olisi n. 20 CUC eli noin 20€ kuukaudessa. Netti antaa tähän erilaista tietoa, esimerkiksi lääkäreiden ja sairaanhoitajien palkkaa on viime vuosina korotettu prosentuaalisesti huikeasti. Louis mukaan keskipalkalla pärjäilee sinnitellen ja kituuttaen, koska terveydenhuolto ja koulutus ovat ilmaisia ja asuminen, sähkö ja vesi tuettua. Suurin osa keskipalkkaa ansaitsevista tekee myös toista työtä. Peruselintarvikkeita ostetaan valtion myymälöistä kuukausittaisella ruokakortilla. Esimerkiksi Havannassa suurin osa kaupoista on hyvin tyhjiä, niissä ei ole juuri mitään ostettavaa.

Suurimmasta osasta tavaraa on kauppasaarrosta johtuen pulaa. Kaikkea korjataan ja kierrätetään. Kuulimme, että eniten vaikeuksia on hankkia pienille pojille käyttövaatteita. Kauppasaarron takia niitä ei tuoda maahan juurikaan eikä oma tuotanto pysy kysynnän perässä. Kylläpä harmitti, etten tiennyt tätä etukäteen. Olisin voinut tuoda ison pinon uusia poikien vaatteita. Välillä joku tuikitärkeä tuote voi loppua, kuten naisten deodorantit, jotka olivat pari kuukautta Havannasta loppu. Räikeimmiten pula näkyy teknologian suhteen: ei ole autoja eikä traktoreita ja siksi hevonen on edelleen hyvä kulkupeli ja maatyöt hoituvat myös hevosen ja oman lihasvoiman avulla. Omituisesti kännyköitä ei kauppasaarto tunnu koskevan. Mahtavatkohan olla kaikki käytettyjä?

Louisin mukaan perheen elämiseen tarvitaan kuitenkin vähintään 100€, jotta ruokavalio käsittäisi riittävästi tuoretuotteita ja vaatetuksen. Keskiluokkaiselta perheelta kuluu kuulemma helposti jopa 400€ kuussa elämiseen. Miten sitten ansaita lisätuloja? Moni tekee kahta työtä. Suurin osa kuubalaisista haluaa työskennellä turismin parissa, koska se tarkoittaa tippejä. Illallistarjoilija saattaa hyvinkin olla lääkäri, joka työpäivänsä päätteeksi heittää tarjoilijan keikkaa lisäansioiden vuoksi. Jos omistat auton, jolla voit ajaa taksia, pääset helposti varakkaiden joukkoon. Yrittäjyys on pikkuhiljaa vapautumassa Kuubassa, esim. yksityisen kampaamon voi perustaa ja hinnoitella itse palvelunsa. Samoin ravintolatoimintaan on tulossa lisää vapauksia. Maalaiskylien pääraitilla maanviljelijät saavat itse myydä tuotteitaan.

Traktori, moottoripyörä, auto ja bussi samassa paketissa maalaiskylän raitilla

Maalaiskylän päätien hedelmäkauppa

Meidän retkipäivimme meni niin, että ajelimme maaseutureittiä pitkin ensimmäiselle "yllätyskohteelle" Fiesta Campesinalle. Toki kävimme matkalla moikkaamassa Louisin ystävää hänen rakennustyömaallan ja kyselemässä toisen ystävän kuulumiset ravintolabisneksestä. Ravintolamamman kävimme kättelemässä ja Louis tiedusteli, että olisiko alligaattoria tarjolla. Alligaattori-illallista varten meidän olisi kannattanut tulla paluumatkalla uudestaan ravintolaan. Harmillisesti alligaattori oli loppu (jee!) Fiesta Campesina oli pienen ja vaatimattoman eläinpuiston ja kultturipuiston sekoitus. Kohde ei ollut sellainen, jossa olisimme halunneet vierailla. Kävimme kuitenkin kohteliaasti katsastamassa paikkoja ja pelasimme elämämme ensimmäisen kerran marsurulettia, joka olikin vierailun kohokohta.

Paikassa oli kauniita kukkia

Marsuruletissa marsu laitettiin keskelle rulettia pyörivälle osalle ja koppi päälle. Sitten marsua pyöriteltiin kunnes asiakas sanoo stop. Sen jälkeen koppi otettiin pois marsun päältä ja marsu lähti tallustelemaan rulettipöydälle. Jos marsu meni koppiin, jonka numeron asiakas oli valinnut, asiakas voitti. Ostimme aika runsaasti numeroita, mutta rommipullo meni sivu suun :D

Marsulla alkaa duunivuoro

Nyt on marsua pyöritelty ja aika nostaa koppi pois 

Marsu suorittaa harkintaa, että mihin koppiin menisi.

Olimme ostaneet paljon koppeja ja marsu mokoma ei valinnut niitä. Uhkailimme marsua perulaisella kohtalolla, eli grilliin päätymisellä, ilman vaikutusta :D :D

Marsuruletin ja virkistävän sokeriruosta puristetun juoman ja salsan kuuntelun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Sikojenlahtea. CIA koulutti Kuuban vallankumouksen jälkeen kuubalaisia maasta muuttaneita sotilasjoukoiksi, joiden tarkotuksena oli tehtä vallankaappaus Kuubassa. Nämä joukot nousivat maihin Sikojenlahdella 1961. Maihinnousu epäonnistui, Kuuba torjui hyökkäyksen ja oli muun maailman silmissä myös moraalinen voittaja. Sikojenlahden episodi ajoi Kuuban tiiviimpään yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja johti osaltaan Kuuban ohjuskriisiin. Matkalla näimme useita muistomerkkejä maihinnousussa kuolleiden kuubalaisten muistoksi.

Me kävimme ihastelemassa maihinnousurantaa ja uimassa siellä. Ranta oli ihana. Ihmisiä oli meidän lisäksi ehkäpä vain viisi, kuin koko ranta olisi ollut vain meitä varten. Vesi oli ihanan lämmintä, koska ranta oli hyvin suojainen.

Sikojenlahden maihinnousupaikka

Seuraavaksi oli vuorossa retken päähomma eli snorklaus. Retkeemme kuului snorklausvarusteet, mutta meillä oli omat maskit ja putket ja olimme vain vaille räpylöitä. Ensimmäisessä snorklauskohteessa räpylät olivat loppuneet, joten jatkoimme seuraavaan paikkaan nimeltään Playa Perdiz. Alueelle oli 15€ sisäänpääsymaksu ja siihen sisältyi buffet lounas ja open bar. Kuubalaisen turvallisuuskäsityksen mukaan Louis huolehti, että olimme juoneet ainakin kaksi drinkkiä tyhjään vatsaan ennen snorklaamaan menoa.

Playa Perdiz

Veteen meno kiviseltä rannalta räpylöillä ei ollut helppoa, mutta meikäläinen kankea jalkakin suoriutui veteen. Hyvin lähellä rantaa oli kivat korallit ja paljon värikkäitä kaloja. Pienen pelästyksen koin, kun näin useampia meduusoja vedessä. Nämä olivat kuitenkin niin pieniä, että ne eivät polta. Kuuban rannikolla vain ne meduusat joille on kasvanut perässä roikkuvat lonkerot tai värikkäät kuviot selkään ovat polttavia. Snorklausolosuhteet olivat erinomaiset ja olisimme viihtyneet vedessä vaikka kuinka kauan.

Koralleja

Lisää koralleja

Nuo siniset pikkukalat olivat aivan ihania

Kuvassa vasemmalla korallin edessä näkyy yksi meduusa

Playa Perdizissä toimi sukelluskoulu ja sieltä tehtiin myös paljon lyhyitä introsukelluksia. Introsukelluksen hinta oli yllättävän edullinen ja se tehtiin turvallisesti matalassa vedessä. En silti vieläkään ole uskaltautunut sukeltamaan. Söimme vielä lounaan ja jatkoimme matkaa siihen snorklauskohteeseen, jossa jäimme ilman räpylöitä.

Tällä kertaa saimme räpylät ja ne tulivat todella tarpeeseen, koska rannalla kävi aikamoinen aallokko. Korallit olivat kauempana rannasta ja aallot tekivat snorklauksesta vaikeampaa ja raskaampaa. 

Korallit olivat muhkeammat ja monipuolisemmat kuin Playa Perdizissä

Joku snorklaaka ruokki kaloja

Snorklaajan vasemman käden kohdalla näkyy jälleen meduusa

Tuulisella rannalla meduusoja oli huomattavasti enemmän. Oli pieniä henkisiä vaikeuksia jatkaa snorklausta, kun meduusoja tuli vastaan entistä enemmän. Siinä vaiheessa, kun meduusoja oli niin paljon, että näkyvyys kärsi oli pakko kääntyä pois.

Meri täynnä meduusoja

Ystäväni nousi vedestä aikaisemmin ja kun minä nousin vedestä, oli ystäväni jo löytänyt suomalaista juttuseuraa. Olivat kuulemma kuullet, kuinka kirosin ystävälleni sitä, että jostain syystä maskini vuoti. Aika yllättävissä paikoissa törmää suomalaisiin! Herroille oli käynyt niin, että snorkkelit olivat loppuneet ja olivat jonossa. Jos siis aiot snorklata Kuubassa, suosittelen omia välineitä.

Kävimme vielä uimassa vedellä täyttyneessä luolassa ja sitten lähdimme märissä uikkareissa kohti Varaderoa. Paluumatkalla saimme kuulla Louisin ylistäviä arvioita Fidel Castrosta ja sosialismista, joka on taannut kaikille mahdollisuuden koulutukseen, terveydenhuoltoon, ruokaan ja asumiseen. Louis on entinen toimittaja ja matkustellut ulkomailla ja nähnyt muunkinlaisia yhteiskuntajärjestelmiä kuin paikallisen ja silti kunnioitus ja arvostus Kuuban sosialismia kohtaan oli hyvin korkealla, vaikka elämä on jatkuvaa temppuilua kaiken puuttuvan tavaran kanssa. Lousin käytännön haasteista saimme pian pienen esimerkin. Hän tiedusteli kohteliaasti, että haluaisivatko rouvat ostaa banaaneja. Emme olisi millään halunneet ponnistaa jeepistä ulos märissä uimapuvuissa kylänpääraitille banaaniostoksille ja yritimme välttää sen. Louis joka tapauksessa pysäytti pääraitille ja me punkesimme hiukan ärtyneinä pakollisille banaaniostoksille. Sitten tajusimme, että ei Louis yrittänytkään pakkomyydä meille banaaneja, vaan hänellä oli käynnissä tuoretavaran haalinta omiin ja lähipiirin tarpeisiin. Siinä sitä kierrettiin muutamat hedelmäkojut muutamassa eri kylässä tekemässä ostoksia. Välillä piti kilauttaa kaverille, että mitä hän haluaisi. Jeepin takakontti täyttyi tuomisista kotiin ja Louis oli hyvin tyytyväinen, koska ei muistanut milloin olisi viimeksi pystynyt ostamaan tuoreita guavia. Pitihän meidänkin tehdä ostoksia ja sain elämäni makeimmat pikkubanaanit.

Oli varsin antoisa retkipäivä. Lähdimme vain snorklaamaan, mutta saimme paljon enemmän. Jos olisimme olleet Kuubassa pidempään olisin palkannut Louisin kierrättämään meitä salsaklubeilla. Sekin olisi häneltä sujunut.

PS. Toivottavasti en turruttanut kaikki lukijoita tällä pitkällä retkipostauksella