Taidetta: pilkkuja ja isopyllyisiä naisia

Helsingissä on jälleen erikoisia taidenäyttelyitä menossa. Olen käynyt tutustumassa niistä kahteen.

Aloitetaanpas sunnuntaisesta reissusta. Menimme Hra Kepposen ja esikoisen kanssa katsomaan Yayoi Kusaman näyttelyä. Se herätti jo kotona kiihkeää keskustelua. Esikoinen googlaili hiukan Kusaman töitä ja oli joksensakin närkästynyt siitä, että pilkkujen piirtämistä pidetään taiteena. Hämmästys oli suuri, koska Christie's NY oli myynyt vuonna 2008 Kusaman teoksen viidellä miljoonalla. Mitä järkeä on maksaa miljoonia pilkuista?

Noh, täytyy sanoa, että olimme Hra Kepposen kanssa vähän samoissa mietteissä, vaikka meillä olikin enemmän perspektiiviä ymmärtää poptaiteen murtautumista taidemaailmaan ja taidekäsityksen uudistamista ja Kusaman itsensä brändäämistä mielenkiintoisella tarinallaan.

Louis Vuittonin näyteikkuna vuodelta 2012, jolloin LV julkaisi Kusaman kokoelman

87-vuotias japanilainen Yayoi Kusama on nuoresta pitäen kärsinyt hallusinaatiosta, depressiosta ja paniikkikohtauksista. Hän on terapoinut itseään piirtämällä. Kusama on maalannut mm. loputtomia verkkoja sekä päällystänyt esineitä kuten veneen fallossymboleilla. Hän on kuvannut itseään erilaisten pilkkumateriaalien ympäröimänä ja pilkuttanut itsensäkin. Pilkuttamista Kusama kutsuu häivyttämiseksi. Tunnetuksi hän tuli USA:n vuosinaan, kun poptaide teki läpimurron. Kusama palasi takaisin Japaniin 70-luvulla ja on asunut vuosikymmeniä mielisairaalassa jatkaen silti työskentelyään joka päivä. Kusama aikoo jatkaa pilkuttamista kuolemaansa saakka.

Kurpitsat ovat Kusaman lempiaiheita. Näin hän on kertonut ensikohtaamisestaan kurpitsan kanssa
”Se alkoi heti puhua minulle eloisasti. Se oli kasteesta märkä, sanomattoman houkutteleva ja aristeli kosketusta… Viehättävä ja hurmaava muoto lumosi minut. Eniten minua viehätti kurpitsoiden aulis vaatimattomuus.”

Kurpitsojen peilihuone

Peilin kautta otettu perheselfie fallossymboolien peilisalissa on ihan must :D

pilkkupallojen polku

Minä tykkäsin näyttelystä. Se oli virkistävän erilainen. Myös kohta 12v jaksoi katsoa sen hyvin eikä valittanut yhtään. Tästä teen sellaisen pitkälle menevän johtopäätöksen, että jopa esiteini piti näyttelystä.

Näyttelyyn liittyen kaksi Kusaman teosta on avoimesti nähtävillä kaupungilla. Toinen niistä on pallokankaisiin kiedotut puut Espan puistossa ja toinen on HAMin aulassa. Siellä on ollut alunperin aivan valkoinen huone, jota kävijät saavat häivyttää. Jokainen kävijä saa pilkkutarran, jonka voi käydä laittamassa haluamaansa kohtaan. Kannattaa käydä laittamassa oma pilkku teokseen.

Häivytys käynnissä 

Osataan mekin häivyttää "Kusama-Kepposet"

HAM /Tennispalatsi, Yayoi Kusama: In Infinity, jatkuu 22.1.2017 saakka. Liput 10/8€, lapset ilmaiseksi.

***

Edellisen taidekokemukset jaoin Kinttupolkujen Marikan kanssa. Kävimme Taidehallissa katsomassa ranskalais-amerikkalaisen naistaiteilijan Niki de Saint Phallen näyttelyä. Mainosten perusteella odotin näyttelyltä keveyttä, kuplivuutta ja hersyviä, pullean reheviä naisfiguureita. Kiersimme näyttelyn siinä järjestyksessä, että isopyllyiset naiset tulivat viimeiseksi. Silloin Nikin muu tuotanto pääsi yllättämään synkkyydellään. Nikin käsitys rakkaudesta, elämästä ja omasta arvostaan oli hyvin synkkä. Hänkin sai hoitoa mielisairaalassa, päätti myös jättää lapsensa puolisolleen, koska ei pystynyt yhdistämään taiteilijuuttaan ja äitiyttään eikä voinut elää ilman taidettaan.

Alkuvuosien teoksista oli esillä mm. päiväkirjanomaisia synkeitä tarinoita kirjoitettuna tauluille sekä ampumisteoksia. Niissä Niki sommitteli järkyttävän määrän rojua suurikokoiselle taululle ja sijoitti rojun sisään väripatruunoita. Sitten rojut maalattiin valkoiseksi ja sen jälkeen tauluun räiskittiin haulikolla ja väripatruunat purkautuivat satunnaisessa järjestyksessa. Teokset muuttuivat iloisemmaksi, kun Niki muutti Espanjaan ja ihastui Gaudin töihin ja erityisesti Park Güelliin. Niki päätti keskittyä oman vastaavan ulkoilmateoksensa luontiin ja niin syntyi Tarot Garden.

Pienoismalleja Tarot Gardenin suunnitteluun 

Tarot Garden suunnitelmia

Ne riemastuttavat naiset

Tämä näyttely ei puhutellut minua eikä tästä välttämättä ole parin vuoden päästä mitään muistikuvaa.

Taidehalli, Niki de Saint Phalle, jatkuu 20.11 saakka. Liput 10/7€, lapset ilmaiseksi.

Vietä päivä italialaisittain ja kruunaa se renesanssilla

Syksyn ankeus on saavuttanut ainakin Helsingin. On harmaata, koleaa ja kosteaa. Joku voi tykätä, mutta minusta tämä on ihan hanurista. Nyt olisikin oiva aika paeta syksyä jonnekkin etelään tai edes Italiaan. Itselläni ei ole lomaa eikä oikein rahakaan, mutta sen sijaan minulla on hyvä idea, miten voit kuvitella viettäväsi päivän Italiassa, vaikka oletkin vain Helsingissä.

1. Hanki valmiiksi kotiin paria italialaista juustoa ja hyvä punaviini. Tai miksei proseccoa ja hedelmiä. Viimeistään nyt ota esille se parempi talvitakkisi ja saappaasi. Huolla molemmat.

2. Meikkaa ja laittaudu päivää varten.

3. Aloita päiväsi cappucinolla Helsingin parasta kahvia tarjoavassa La Torrefazionessa ja tarkkaile ihmisvilinää. Kahvi on todella hyvää!

Kuva lainattu: http://www.latorre.fi/

4. Tutustu italialaiseen muotiin. Jotta budjetti pysyisi kasassa, älä osta mitään. Käy ihastelemassa vaatteita Max Maran myymälässä. Max Marasta voitkin siirtyä Furlan myymälään ihailemaan laukkuja. Minulle Furla voi olla vaarallinen kohde, mutta Max Mara on helppo. Edes silloin kun olin kokoa 40-42, en löytänyt sieltä mitää mikä olisi istunut päälleni. Helppo siis keskittyä ikkunaostoksiin :)

5. Aika tehdä tuliaisostokset. Paras tuliainen on sellainen, jonka voi syödä tai juoda pois. Eli reippaile vaikka Katajanokalle Signora Deliziaan. Sieltä voit ostaa tuliaiseksi hyvää oliiviöljyä tai pastaa. Voisin suositella tässä välissä pientä levähdystä ja prosciutolla täytettyä leipää. Italialaisia elintarvikkeita löytyy myös Eirasta La Tartufatasta. Jos haluat säästää askelia, niin keskustan tuntumasta löytyy myös Gran Delicato. Sieltäkin saat sekä tuliaiset että kevyttä purtavaa.

6. Sitten onkin aika ihailla italialaista renesanssitaidetta. Kokonaisen italialaisen renesanssitaiteen näyttelyn näkeminen on Suomessa harvinaista herkkua. Ainutlaatuinen mahdollisuus kannattaa hyödyntää ja vierailla Kansallismuseon Renesesanssi. Nyt! näytelyssä.

Pääsin tutustumaan Kansallismuseon bloggaajatapahtumassa näyttelyyn opastetulla kierroksella. Näyttely on kasattu pääosin remontissa olevan Pinacoteca Museo Tosio Martinengon taidekokoelmasta ja se sisältää renesanssimaalauksen kärkinimien Raffaelin ja Tizianin töitä. Maalaustaide koki aimo harppauksen renesanssissa, kun temperamaalauksesta siirryttiin öljyvärimaalaukseen ja taitelijat opiskelivat perspetiiviä ja ihmisen anatomiaa ja pyrkivät ikuistamaan kohteensa mahdollisimman aidon ja elävän näköisinä.

Rafael: Siunaava Kristus Vapahtaja, n.1505-1506

Kierroksella opin heti lisää renesanssitaiteesta, kuten sen, että suurin osa maalauksista oli tilaustöitä. Tilauksessa määriteltiin tarkasti aihe, koko ja värimaailma. Siksi suosittuja aiheita olivat uskonnolliset teokset ja muotokuvat. Opin myöskin sen, että renesanssitaitelijat eivät signeeranneet töitään. Työtä tehtiin mestari-kisälli tyylillä eli esimerkiksi Raffaellolla oli ateljeessaan jatkuvasti oppilaita. Raffaellon maalauksen tekemiseen on siten voinut osallistua useampikin tekijä. Signeerattomuus aiheuttaakin jatkuvaa kiistelyä taidepiireissä teosten alkuperästä. Toki monista töistä on säilynyt paljonkin erilaista dokumentaatiota.

Il Cariani: Kristus kohtaa Veronikan n. 1530-1540

Moretto da Brescia: Venus ja Cupido n. 1548-1550

Kaikki työt eivät olleet uskonnollisia. Antiikin aikaa ihannoitiin ja sen kuvasto nousi taideaiheeksi.

Saimme myös hauskan katsauksen renesanssin miestin muotiin. Silloin miehet eivät ujostelleet koristella itseään. Vaatteissa oli koruompeluksia, oli pitkiä sukkia rusetteineen ja pepputoppauksia. Väreissäkään ei arasteltu. Pinkki puku, kuten alla olevan maalauksen aatelisella Gian Gerolamo Grumelilla, oli hyvin muodikas.

Giovan Battista Moroni: Gian Gerolame Grumelli (ritari ruusunpunaisessa asussa), 1560

Sunnuntaisin näyttelyyn järjestetään maksuttomia yleisöopastuksia. Lisätiedot Renesanssi.Nyt!

7. Kun sielu on ravinttu taiteella, onkin aika ravita ruumista italialaisella ruualla. Helsingistä löytyy useita italialaisia ravintoloita, osa aivan keskustasta. Il Gastone tarjoaa yleensä erinomaista ruokaa lähellä keskustaa. Edullisemmin syö jos kulkee Eiraan saakka Il Bucatiniin. Il Bucatiniin esikoiseni rakastui tulisesti. Kruununhakalainen Rodolfo on myös ollut hyvä paikka. Hyvää pizzaa saa esim. Pjazzasta.

Il Bucatinon pasta carbonara 

Pjazzan pizza

8. Tämän päivän jälkeen tuntuu kuin olisit ollut Italiassa talviseen aikaan: kahvia, muotia, upeaa taidetta ja hyvää ruokaa. Jos vielä tarvitset vahvistusta Italiafiilikselle, niin kotona ota esille juustot ja viini. Kannattaa ottaa ne esille, vaikka tuntuisikin jo ihan Italialta :) Laita Eros Ramazotti soimaan, nauti viiniä ja juustoja ja italoidu vielä hiukan lisää.

Ciao tutti, un buon fine settimana!

Kun hätä on suurin, on Ceausescun pönttö lähin

Huonokuntoinen ruuansulatuselimistöni aiheuttaa matkoilla jännitystä ja voi myös tarjota sen mieleenpainuvimman kokemuksen. Näin taisi käydä Bucharestissa :D

Omatoimisen kaupungilla kiertelyn ja Pokemonien keräämisen (hurraa wi-fi sekä radikaalisti halventunut roaming data) lisäksi olin ostanut meille kommunismikierroksen. Opas perehdytti meidät tehokkaasti itsenäisen Romanian alkuun sekä tietenkin kommunismiin ja Ceausescun mielettömään hallintokauteen, joka kesti 25 vuotta. Kierros päätyi käyntiin Ceausescun kodissa, jota myös kesäpalatsiksi kutsutaan. Vuonna 1984 Bucharestissa kansalaiset saivat sähköä 2 tuntia vuorokaudessa. Kerrostaloissa oli sähköpatterit ja Burcharestissa on talvisin pakkasta -20. Viikon korttiannos maitoa oli litra. Ceausescu itse majaili palatsissaan, jossa oli solariumit, poreallas, iso uima-allas, kampaamotilat ja pienen asunnon verran säilytystilaa pariskunnan vaatteille ja turkiksille. Huoneita talossa oli valtavasti, koska olihan kaikilla lapsillakin siellä omat huoneistonsa. Siellä sitä kelpasi suunnitella päättömia hankkeita, kuten maailman toiseksi suurinta rakennusta.

Kurkataanpas ensin niihin erikoisempiin tiloihin.

Kotikylpylä ja hoitola. Vasemmalla joku sähköimpulsseja käsiin ja jalkoihin antava laite verenkierron parantamiseen. Oikella jonkilainen terveysporeamme.

Kylpyamme

Terveysvaikutteinen höyrykaappi

Solarium

Uima-allas. Ja tietenkin taitelijan käsintekemät mosaiikkiseinät

Jokaisella itseään kunnioittavalla diktaattorilla pitää olla sisäpuutarha.

Siellä on tosi kiva ihailla mosaiikkitaidetta aamukahvia juodessa. Ja kuunnella häkkilintuja.

Kymmenien neliömetrien ja kaappien pukeutumishuone. 

Siis pienen pukeutumishuoneen lisäksi.

Nicolaelta oli jäänyt muutama paita pakettiin ;)

Jos ei jaksa ponnistaa kylpyläosastolle, voi rentoutua kultaisessa kylpyammeessa makuuhuoneen vieressä.

More is more

Osittaisia ulkotiloja 

Näistä ulkotiloista kelpaa ihailla keskellä olevaa puutarhaa

Sisustus oli pääosin Romaniassa tehtyjä huonekaluja.

Tummaa ja raskasta

Kesäpalatsikierroksen loppuvaihella suolistoni ilmoitteli, että se aikoo tehdä hätätyhjennyksen. Oppaamme kertoi, että yleisövessat ovat kierroksen alussa tuloaulassa. Epäilin, että en välttämättä pärjää sinne saakka. Pieni paniikin välähdys kävi myös oppaan silmissä, mutta sitten hän muisti. Saunaosaston vieressä on wc, joka ei ole näyttelytilana ja sitä voisi hyvinkin hätätilanteessa hyödyntää. Niinpä päädyin sitten Ceaucescun saunaosaston vessaan. Jossain vaiheessa pöntöllä alkoi jo naurattamaan tämä historiallinen kokemukseni ;) Matkailu avartaa.

Niin moni on kysynyt, niin kerottakoon heti, että vessassa oli paperia ja pönttö veti. Olin sen verran huojentunut tilanteen onnellisesta päätöksestä, että en ymmärtänyt ottaa itsestäni vessaselfietä ;)

Tässä vaiheessa näytän vielä seesteiseltä Ceasescun palatsin ulkopuolella. 

Suolistokäännöksestä ei ollut vielä aavistustakaan

Että sellainen kierros. Tulihan käytyä Ceausescun pöntöllä.

***

Nicolae Ceausescusta ja kommunismista vielä:
Nicolae kävi koulua vain neljä vuotta, oli köyhistä oloista ja muutti hyvin nuorena Bukarestiin. Liittyi laittomaan kommunistipuolueeseen ja kärsi vankilatuomion. Tutustui vankileirillä tulevaan vaimoonsa Elenaan sekä toisen maailman sodan jälkeiseen kommunistisen Romanian tulevaan ensimmäiseen johtajaan Gheorghiu-Dej. Nicolae toimi ministerinä ja pääsi Gheorghiu-Dej kakkosmieheksi ja valtaan hänen Gheorghiu-Dej kuoltua.

Nicolaen valtakausi alkoi Romanian kannalta hyvin. Hän vastusti Neuvostoliiton ylivaltaa, kieltäytyi osallistumasta Tsekkoslovakin miehitykseen ja solmi suhteet Länsi-Eurooppaan. Häneltä odotettiin uudistuksia ja vapauksia kansalle. Kansalaisten odottamat uudistukset eivät kuitenkaan tapahtuneet vaan Nicolae jatkoi stalinistista politiikkaa ja Securitate valvoi kansaa. Entinen älymystö ja yrittäjät oli jo syösty kurjuuteen, elleivät olleet päässeet hengestään. Käänteentekeväksi muodoistui Ceausescun matkat Kiinaan ja Pohjois-Koreaan, jossa hän sai ajatuksensa uuden yhteiskunnan rakentamisesta ja näppärästi siihen liittyi myös henkilöpalvonta. 

Kansaa pakkoasutettiin, Bukarestin vanhat hienot talot lanattiin betonikerrostalojen tieltä pois. Ihmiset eristettiin omille asuinalueilleen. Ehkäisyä ja aborttia säännösteltiin tiukasti ja samoin avioeroa vaikeutettiin. Tämä johti väestön voimakkaaseen kasvuun. Romanialla oli hyvät länsisuhteet ainoana kommunismimaana ja se sai kansainvälisiä lainoja. Valtionvelan räjähdettyä maassa alkoi tiukka säännöstely. Kansalaisilla oli kaikesta pulaa. Ceausescun perhe tietenkin eli yltäkylläisyydessä. Kansan tyytymättömyys yritettin vaieta. Securitate kuunteli ihmiset puhelut, joka kerrostalossa oli ainakin yksi vakooja. Jos sai kutsun pahamaineisimmasta Securitaten toimistosta tulla kuultavaksi, oli syytä pelätä, että ei enää ikinä palaa. Ulkomaisia lehtiä ei ollut luettavana, tv-kanavat syytivät propagandaa. Rahat tuhlattiin Ceausescun suuruudenhulluihin hankkeisiin kuten Kansan palatsiin, joka on maailman toiseksi suurin rakennus Pentagonin jälkeen. Bukarestissa lanattiin viidennes taloista, joukossa useita merkkirakennuksia. Kodittomaksi joutuville ei annettu edes aikaa muuttaa rauhassa ja ottaa huonekaluja mukaansa. Yleensä niitä ei olisi tarvittu kuitenkaan, koska vaihtarina sai huoneen ja keittiön.

Itä-Euroopan myllerryksessä Ceausescu takertui valtaan eikä tehnyt mitään parannuksia. Timisoaran mellakoissa armeija avasi tulen mielenosoittajia vastaan. Bukarestissa kansa buuasi Nicolaen puheelle, josta nousi mellakka Bukarestissa. Mellakka johti kansanousuun ja Ceausescujen pakoon helikopterilla. Heidät saatiin kiinni ja pikaoikeudenkäynnin päätteeksi teloitettiin joulupäivänä 1989. Muistan hyvin kuinka Suomessakin tapahtuma raportointiin uutisissa ja näytettiin heidän lyhistyneet ruumiinsa. Siihen päättyi yksi synkeä ja julma neljännesvuosisata Ceausescun hallintoa. Tällä hetkellä kommunismi on lailla kielletty Romaniassa. Se puhuttaa kansalaisia paljon, koska moni on sitä mieltä, että kielto sotii kansalaisoikeuksia vastaan.

Oppaallamme oli paljon henkilökohtaisia tarinoita kerrottavana. Hän on jonottanut 7 tuntia jugurttia, joka sitten loppui kesken. Jonottanut päästäkseen "näyteikkuna"tavarataloon, joka täytettiin tavaralla valtiovierailujen ajaksi, jotta vierailija näki, kuinka paljon kaikkea oli romanialaisten saatavilla. Valtiovierailun jälkeen kansalaiset pääsivät ostoksille tavaratallon, sieltä ostettiin ihan mitä vaan, mitä käsiinsä sai. Sitten myöhemmin yritettiin vaihtaa tarpeetonta tarpeelliseen. Oppaamme lapsuusmuistoihin liittyi suklaakeksit. Ne olivat todella harvinaist herkkua ja sellaisen saaminen oli todellinen merkkipäivä. Keksitkit ovat uudistuotannossa ja saimme oppaalta kyseiset herkut. Neuvostosuklaaseen verrattuna nuo keksit olivat todella herkullisia. Minä toin omani kotiin syötäväksi, ei kelvannut meidän pojille :)

Kansan palatsi

Minusta kommunismikierros oli mielenkiintoisinta Bukarestissa. Mitäs pidit? Lähtisitkö tuollaiselle kierrokselle?

Syyslomailua = Suomenlinna, Tatu ja Patu

Poikien syyslomaviikko lähenee loppuaan ja se on mennyt mukavasti.

Meillä on jatkuvasti vaikeuksia järjestellä koululaisten lomia, koska viidellä viikolla vuosilomaa ei niitä mitenkään kateta. Tämä syksy oli erityisen hankala, koska pojilla lomaa oli kokonainen viikko ja työnantaja ei myöntänyt minulle palkatonta lomaa tälle syksylle lainkaan. Hra Kepponen puolestaan on suhailut poikien lomaviikolla pitkin Suomea.

Maanantaina oli vähän katastrofin makua. Yritin pitää 4 tuntia puhelinpalavereja ja meteli oli aikamoinen ja pieniä tappelunpoikasia puhkesi jatkuvasti. Maanantaina yritin kiskoa yhdeksän jälkeen vastanhankaisia poikia sängystä, heillä oli loma ja nouseminen ei kiinnostanut lainkaan. Tiistaina minulla oli vapaapäivä ja luonnollisesti minua kiskottiin sängystä jo ennen klo 8 :) Äidin lomapäivä oli siis odotettu.

Lomapäivänä suuntasimme eväiden kanssa kohti Suomenlinnaa Pokemonjahtiin. Olimme Kauppatorilla ennen yhtätoista ja kuhina oli kova. Niin moni muukin oli hyvä sään ja loman innostamana suunnannut kohti Suomenlinnaa, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet lauttaan. Pokemon Go on suorastaan räjäyttänyt Suomenlinnan vierailijamäärät :)

Sää oli tosi kiva, eikä ihan jäätävän kylmäkään. Olimme tosin varustautuneet toppatakeilla, pipoilla, hanskoilla ja välikausihousutkin oli repussa kaiken varalta. Aurinko paistoi ihanasti ja syksyinen Suomenlinna oli todella kaunis.

Perinteinen tykkikuva. 

Tykkikuva pitää aina ottaa sekä käydä kävelemässä joku käytävä

Keskiviikon ohjelmana oli työpäivän lomassa tehty vierailu oikojalle. Jälleen Pokemon Go auttoi. Minä kävin oiottavan kanssa hammaslääkärissä ja veljet keräilivät sillä välin ostoskeskuksessa pokemoneja. Kävimme vielä hampurilaisilla koko jengi. Ruuan ja pienen aktiviteetin jälkeen iltapäivän työt sujuivat rauhassa ja pojat odottelivat kiltisti illan huvitusta eli Tatu ja Patu leffaa.

Coolisti popcorn huulilla odotellaan elokuvasaliin pääsyä

Poikien mielestä hahmot olivat hyvin onnistuneet, joten näyttelijöille täydet pisteet. Moitetta sen sijaan sai juoni, jossa poikien mielestä ei tapahtunut juuri mitään. Moitetta sai myös se, että Tatun ja Patun ihmeellisiä keksintöjä ei esitelty tarpeeksi. Noin muutenhan elokuva oli kiva hyvänmielen leffa ja varmasti uppoaa ainakin alle kouluikäisiin lapsiin. Kuvaus oli minusta hyvä ja musiikkivalinnat paikoittain erinomaiset.

Torstai tuntui minulle varsinaiselta lomapäivältä. Pääsin toimistolle keskittymään vain työntekoon. Kävin aamulla vesijuoksemassa. Työkaveri ampaisi tukka märkänä palaveriin, mutta minä join aamukahvit uimahallilla. Varsinainen luksusaamu siis!

Kylläpä on jo ikävä huurteisten ikkunoiden takana pilkistävää maauimalaa

Viime viikolla saimme päätökseen yhden projektin isoimmista ja työläimmistä vaiheista, joten nyt on ehkä viikko ellei pari vähän löysempää tai siis sellaista normaalitahtista. Vihdoin ehdin tänä syksynä alkaneelle joka torstaiselle teemabuffet lounaalle viereiseen rakennukseen. Täytyy todeta, että ne pikaiset salaatit ovat minun terveydelleni parempi vaihtoehto.

Aasialainen buffet

Juuri kun olin alkanut toipua lounaasta, työkaveri viestitti, että nyt on paljon karkkia tuliaispöydällä. Sinne seuraavaksi.

Lindtin suloiset minikonvehdit

Torstaihan on myös pullapiiripäivä. 

Pullapiiri jalossa muodossaan, ei mitään kevyttä kotitekoista

Kotiin lähtiessä jouduin toteamaan, että onpa se harmillista lähteä kesken näin hyvien tarjoilujen. Sekä suklaata että donitseja oli vielä lähtiessäni jäljellä. Hyvällä tuurilla perjantaitani piristävät konvehtirasian marsipaanisuklaat. Kukaan muu toimistolla ei tunnut tykkäävän marsipaanista. Jos ei ole marsipaania tarjolla, niin sitten pitää tyytyä huonoihin perjantaijuttuihin ;)

Lomalaiset kävivät Hra Kepposen kanssa torstai-iltana Megazonessa. Olimme tarjonneet loman kohokohdaksi pojille valittavaksi Ruotsin risteilyn, Linnanmäen valokarnevaalit sisältäen laiterannekkeet tai Megazonen. Pojat valitsivat jälkimmäisen. Olin melkein pettynyt, ehdin jo toivoa risteilyä kaikkine buffet-ruokailuineen ;) Keskimmäinen lohdutti, että äiti ole tyytyväinen Megazoneen, se on kaikkein halvin ja nopein. Pojilla oli ollut tosi kivaa siellä. Minullehan ilta oli mitä mukavin, koska lojuin katsellen Netflixiä.

Perjantaina nassikat saavat tehdä loput työnalla olevista lukudiplomitehtävistään ja pelailla ja minä nautin jälleen toimiston rauhasta. Etätyömahdollisuus, yksi lomapäivä ja helpot ja nopeat huvitukset ovat pelastaneet tämänkin lomaviikon. Uskon, että pojilla on ollut kivaa.

Mukavaa perjantaita!

Päivä ystävien kesken

Lauantai oli merkitty isolla kalenteriin, koska sen päivän olin varannut itselleni ja ystäville "syksyn piristyspäivä".

Tapasin kaksi ystävääni brunssilla Korjaamossa. Korjaamon brunssi oli minusta hyvä sekoitus aamiaista, salaatteja ja lämpimiä ruokia. Salaatit olivat hyviä, samoin feta-tomaattipiiras ja minähän tykkään karjalanpiirakoista ja munavoista paljon. Jätin varsinaiset lämpimät ruuat väliin, mutta ystäväni kehuivat niitä. Jälkiruokavalikoima olisi voinut olla isompi, mutta suklaabrowniet tykötarpeineen olivat hyviä. Hinta-laatusuhde oli hyvä.

Parin tuntia vierähti aivan hetkessä jutellen, kikatellen ja syöden.

Brunssilta jatkoimme matkaa toisen ystävästävistäni kanssa balettiin katsomaan Liisa ihmemaassa. Odotukset olivat erityisen korkealla tämän uutuuden suhteen. Minulle baletti on sellainen arjen yläpuolelle nostava kokemus parhaimmillaan.

Kuvat http://oopperabaletti.fi/

Tarkemmat tiedot: http://oopperabaletti.fi/ohjelmisto/liisa-ihmemaassa/

Arjen yläpuolelle nosti Liisa ihmemaassakin. Upeasta lavastuksesta ja puvustuksesta huolimatta teos ei nouse top-3 ehkä hätäisesti top-5. Luulen syynä olevan sen, että tarinahan on aika juoneton, joten draamankaari jää aika vaimeaksi. Liikekieli oli uudenlaista ja hyvin leikkisää, mutta ehkä vähän sellaista pysähtyneitä kuvia tuottavaa. Hieno kokemus, vaikka korkealla olleet odotukseni eivät aivan täyttyneet.

Katsomossa oli todella paljon lapsia. Satumaiset lavasteet ja hahmot varmasti ruokkivat lasten mielikuvitusta. Tiukkapipoisena tätinä pitää todeta, että valitettavan paljon tarina kuitenkin vaati kuiskuttelusupatusta lapsille, jotka eivät pystyneet seuraamaan löyhää tarinaa. Kovin montaa minuuttia ei mennyt, ettei lapset seuralaisineen edessämme tai takanamme olisivat kuiskineet "kuka tuo on? mitä nyt tapahtuu? kuoliko se? mihin se nyt menee?" Toisaalta, kun katselin väliajalla ja esityksen jälkeen piruetteja pyörähteleviä pikkutyttöjä, niin ajattelin, että viis supatuksesta :) Hienoa, että lapset saavat kulttuurielämyksiä!

Baletin jälkeen kävin keräämässä päivän 10000 askelta Töölönlahden rannalta. Ulkoilusää oli mitä parhain ja sain kivasti Pokemonejakin. Töölönlahti näytti jälleen huumaavan kauniilta.

Musiikkitalon takaa löytyi mielettömän hienot kukkaistutukset. Miten upeaa, että vielä lokakuussa on kukkia!

Tämän kaiken kauneuden jälkeen en voinut kuin huokailla tyytyväisyydestä. Päivä oli tosi onnistunut ja ajattelin tällä piristyksellä pärjääväni monta viikkoa. 

Sitten heti sunnuntaina eräs vanhempi mies peruutti parkkipaikalla suoraan automme kylkeen sillä seurauksella, että oiottavaa peltiä on aika paljon ja puoli autoa taas maalattavaksi. Kolaroijan vakuutushan sen korvannee, mutta en mitenkään innostu ylimääräisestä vaivasta sekä sen selvittelystä, että miten saamme vara-auton tilalle. Plääh! Aika nopeasti tipahdin baletin satumaailman auvosta takaisin rapaan ja roiskeeseen. Sanoin miehelle, että ei enää parkkeerata sinne parkkikselle. Olen kerran itse peruuttanut siellä yhden pienen ranskalaisen kirpun vähän ruttuisemmaksi ja kerran joku oli kolhaissut meidän automme kylkeen lommon ja poistunut paikalta. Varsinainen huonon karman parkkis!