Sympatiaa atk-tuelta

Yllättäviltä tahoilta voi saada sympatiaa. Ehkä tähän mennessä yllättävimmät sympatian jakajat ovat olleet paikallisen lähiön nuhruisen korttelikapakan päihtyneet vakioasiakkaat, jotka tsemppasivat minua lastenkasvatusurakassa. Nyt voin lisätä listaan atk-tuen nuoren miehen.

Ensimmäinen työpäivä alkoi niin, että en muistanut salasanaani tietokoneelle. Ei hätää, onneksi talletin sen ja listan keskeneräisistä töistä johonkin näppärään ja tietoturvalliseen paikkaan. Tarkastin kaikki sähköpostitilini, puhelimeni appsit, mutta näppärä ja tietoturvallinen paikka taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Tietojen hakurumbassa löysin vanhan puhelimeni kontaktien backupit, joita olisi tarvinnut kiihkeästi tammikuussa, kun kännykkäni pimeni vieden kaiken mukanaan :)

Noh, päädyin sitten atk-tukeen henkilökohtaisesti anomaan apua. Nuori mies siellä totesi, että säännöt ovat sellaiset, että hän ei saa auttaa minua vaan minun pitää soittaa puhelinpalveluun, joka ohjautuu jonnekin Ugalabulagaan. Huojentuneena kuulin, että Ugalabugala ei ole enää Intiassa vaan ehkäpä Filippiineillä, joten saatan ehkä pystyä kommunikoimaan puhelinpalvelun kanssa.

Jäin sitten hengailemaan siihen atk-tuen baaritiskille, että nopeasti hoidan tämän jutun kuntoon. Puhelinpalvelu tosiaan puhui aivan ymmärrettävää englantia -huh! Putkeen ei mennyt yksinkertainen homma vaan roikuin puhelimessa kaiken kaikkiaan 1t 30min. 24 numeroisten lukusarjojen naputtelu osoittautui minusta vastapuolen luettelutaidolle liian vaikeaksi ja konekin piti buutata pariin kertaan. Olin välissä jo tarvinnut atk-tuelta virtapistoketta tietokoneelle ja kuulakärkiä hätänutturan kiinnitykseen sekä jakanut (epä)päteviä neuvoja muille asiakkaille. Atk-tuen jamppa kävi välillä naureskelemassa minulle ja välillä pyörittelemässä epäuskoisena päätään.

Kun homma oli vihdoin valmis, tuli atk-nuorimieskin tiskille takaisin päivittelemään, että on se kumma, kun ihan perusjuttu kestää noin kauan. Siinä sitä hetken taivastelimme maailman menoa ja etenkin näitä ulkoistuksia ja sitä että Suomessa toimivan yritysverkopalvelufirman puhelinpalvelu voi olla Ugalabugalassa. Lopuksi keskustelumme eteni näin.

atk-tuki: On muuten aika hidas toi sun koneesi
minä: No älä muuta sano. Tämä on ihan karmea, olisi pitänyt uusia aikaa sitten. Mutta silloin kun saisi tilata uusia koneita, niin ei ehdi ja silloin kun ehtisi tilaamaan ja ottamaan sen käyttöön, niin ei saa tilata.
atk-tuki: Kuulepas, meillä on nyt vähän varastossa aika kivoja kierrätyskoneita. Mitäs jos mä laittaisin sulle sellaisen iltapäiväksi.
minä: ???
atk-tuki: Näistä ei edes laskuteta.

Nyt minulla on sitten uusi kierrätyskone :) Atk-tuki vielä kopioi kaikki minun tiedostonikin.

Tällä hetkellä jumaloin at-tukea, joka tuntee täti-raukkaa ja sen surkeaa konetta kohtaan niin paljon sympatiaa, että oma-aloitteisesti fiksaa homman! Palveluasenne kohdillaan.

Negatiivisesti ajatellen voisi kai sanoa, että elämäni ei liene kovin hohdokasta, kun sympatiaa heruu sekä atk-tuelta että lähiöräkälän asiakkailta ;)

Mutta eipä ajatella negatiivisesti. Arki lähti käyntiin räväkästi ja pieni vaikeus johti parempaan tietokoneeseen.