Hauskaa ja lähestyttävää modernia taidetta

Moderni taide tehnee tehtävänsä, koska se hämmästyttää, kyseenalaistaa ja ärsyttääkin. Mutta juurikin noista syistä käyn aika harvoin katsomassa modernia taidetta. Jos käy katsomassa lasilevylle kerättyä siitepölyä tai pajunkissoja purkissa ei saa sellaista tunnetilaa, että olisin nähnyt jotain ainutlaatuista, koskettavaa tai kaunista.

Viimeisimmällä Kiasman käynnillä sain tunteen, että näin ainutlaatuista ja kaunista. Viime hetket ovat käsillä Ernesto Neton näyttelyssä, se päättyy 4.9. Joten vielä ehtii. Neto tekee tilataidetta, johon hän ammentaa brasialaisen huni kuin-kansan perinteitä ja mytologiaa. Teokset tulevat osaksi tilaa ja suurimpaan osaan voi astua sisään, levähtää ja nauttia kauneudesta.

Minä olisin voinut jäädä lueskelemaan kirjaa tai päikkäreille suurimpaan teoksesta. Tai ihan vaan ihailemaan sitä. Tämä moniosainen teos vei minut mukanaan. Se nimi on Boa, mutta minulle teos on aina se isoin osa ja se on Muumien ilma-alus. Katso vaikka itse ;)

Päikkäripuoli Netolla on hallussa, yksi hänen teoksistaan on tarkoitettu lepäämiseen. Arvostan.

Olen varma, että jopa meidän pojat olisivat tykänneet tästä teoksesta.

Tämä on käsin tehty useamman avustajan voimin.

Teoksen sisällä

Netoa enemmän medianäkyvyyttä on saanut Choi Jeong Hwan näyttely. Hän kokoaa isoja installaatiota erilaisista asioista yhdistäen perinteisiä korealaisia esineitä ja massatuotettuja muoviesineitä. Näiden äärellä mietin jälleen sitä, että missä vaiheessa tavallisten esineiden ripustuksesta tulee taidetta? Jos laitan naruun 20 muovimukia, niin se tuskin on taidetta? Mutta onko sitten 2000 muovimukia taidetta? Joka tapauksessa Hwan yhdistelmät ovat mielenkiintoisia struktuuriltaan ja osa ihanan värikästä katsottavaa.

Näiden sekaan sai kävellä. Se oli minusta ehdottomasti Hwan teosten kohokohta

Nämä ketjut ja virkatut kukat jättivät kylmäksi

Ei tämä lentävä possu ole minusta varsinaisesti taidetta, siksipä heti alistin possun...

Possu oli kuin luotu selfiekaveriksi :D

Samalla lailla en pyrkisi irvistelemään vaikka Edefeltin teosten eteen

Kaiken kaikkiaan Kiasman kattaus oli varsin hyvä. Kiersimme vielä perusnäyttelytkin lävitse. Niissäkin oli suurimmaksi osaksi kiinnostavia ja helposti lähestyttäviä teoksia.

Pala Pohjanmaata

Ladossa onkin yllätys

Jos olet vailla viikonloppuohjelmaa, niin vielä ehdit nähdä nämä kaikki mukaan lukien Neton.

Perhehurahdus = Pokemon Go

Olimme puhuneet Hra Kepposen kanssa, että keskimmäinen saisi -ehkä- uuden puhelimen jouluksi. Yhtenä päivänä Hra Kepponen ihan ilmoitusasiana kertoi ostaneensa ja taloustililtämme maksaneensa uuden puhelimen jokaiselle pojalle. Hra Kepposella on tunnetusti härpäkehimo.

Riemu repesi uusista kännyköistä! Niillä pystyy pelaamaan Pokemon Gota. Pojat olivat vähän päässeet pelailemaan yhdistämällä vanhan kännykän ja iPadin, mutta vähän hankala ja toimintahäiriöinen tuo yhdistelmä oli.

Ensimmäiset kävelykilometrit nassikat ottivat tuossa lähipururadalla. Siis siinä samalla, johon olen heitä vuosia houkutellut tuloksetta. Pian kävi ilmi, että pururata ja koulumatka eivät riitä, vaan pokemetsästykseen pitää päästä paremmille apajille. Ne paremmat apajat ovat meilläpäin metroasemia, kauppakeskusten ympäristöä ja muita vastaavia paikkoja, jonne meidän 7v ja 9v ei ole mitään asiaa keskenään notkumaan. Oli siis selvää, että pokekeräys tarvitsee aikuisen tuen.

Olen aika vetävän näköinen mimmi -vai mitä?

Otin Sanni tyyliin avatarilleni siniset hiukset.

Latasin pelin itselleni. Olisi pitänyt arvata, kuinka siinä käy. Olen aivan yhtä pahassa Pokemon Go koukussa kuin lapsenikin. Viikkosuunnittelun kulmakivenä on varmistaa, että riittävän monena iltana pääsemme pokemonien metsästykseen johonkin kivaan paikkaan. Naapurin poikakin osaa jo kysyä meidän lapsilta, että milloin teidän äiti lähtee pokehunttaamaan. Silloin mennään siis autolla jonnekin kauemmas kävelemään.

Pokemon Go plussat:

• Lapset saavat ihan älyttömästi liikuntaa ja raitista ilmaa. Naapurin poika on kävellyt 119km. Kyllä 119km!! Itse olen kävellyt vasta 23km. Olen aika luottavainen siihen, että satanen tulee minullakin täyteen.
• Kaikki odotteluajat voi käyttää pokemonien keräykseen. Kun yhdellä lapsella on treenit, muut lähtevät mukaan pokemoneja keräämään. Perheen yhteinen aika lisääntyy selvästi.
• Lapsille kelpaa kehnompikin ruoka. Pakastepinaattikeittokin menee alas paljon sujuvammin selityksellä, että vähäinen ruuanlaittovaiva mahdollistaa Pokemon-retken.
• Yhteinen kiinnostuksen kohde. 
• Lapset saavat neuvoa aikuisia. En ole selvittänyt mitään peliin liittyvää vaan lapseni ovat opettaneet minua. Heistä on kiva päästä neuvomaan. Onko kuulkaa mikään ilahduttavampaa kuin saada lasten kavereiltakin pokemon neuvoja WhatsAppilla?
• Pelihän on kertakaikkiaan koukuttava

Pokemon Go miinukset:

• Äitinä olet tietysti velvoitettu pokemetsästämään sille lapselle, joka on harrastuksessaan, muiden metsästäessä. Kahdella kännykällä pokemoneja metsästävä keski-ikäinen nainen saa osakseen pitkiä katseita.
• Jotkut aikuiset eivät ymmärrä, että aika usein pitää kurkata, että olisiko lähistöllä pokemoneja
• Kännykässä on aina akku loppu, ei paljoa kannata soitella meikäläiselle iltaisin
• En jaksa enää tehdä kotitöitä, kun pitää iltaisin tehdä kilometrien lenkkiä
• En ehdi bloggaamaan, kun pitää aina vaan kävellä :)

Onko muita Pokemon metsästäjiä? Paljonko on pokeja kerättynä? Mikä on tavoitteesi?

Suosittelen kokeilemaan! Neuvojakin voin antaa tarvittaessa, tosin en voi luvata, että ne olisivat niitä parhaita vinkkejä. 

Blogi päivittyneen hitaammin ainakin siihen saakka, kunnes saan sadan erilaisen Pokemonin tavoitteeni täyteen.

Lapset ovat pesseet minut mennen tullen näissä Pokemonien voimakkuuksissa.

Heillä ne ovat jo yli 800 ja naapurin pojalla yli 1000CP:tä. Perästä tullaan :) 

Tämä on tämän hetkinen ylpeyden aiheeni.

Ajattelin seuraavaksi power upata sitä reilusti, kun tuota Stardustia on kertynyt

Elä myös itsellesi - vol 2

Noin kaksi vuotta sitten käynnistin itselleni Hetkessä-projektin. Silloin kuvasin projektini näin:

"Itse lähden tavoittelemaan arkea, johon mahtuu säännöllisesti hetkiä itselleni. Hetki voi vaikka olla termoskahvit luontopolulla, viiden ruokalajin illallinen, hyvä elokuva, uusi kahvila, treffit miehen kanssa, ystävien kokoontuminen tai se ensimmäinen hiuslakka, joka pitää lupauksensa. Hetki on minulle itselleni, aikuisen naisen makuun."

Hetkessä-projektini alkaa kesäloman jälkeen ja kestää seuraavaan kesälomaan. Takana on nyt kaksi kautta Hetkiä. Ensimmäisenä vuotena opin uutta itsestäni, siitä mikä oikeasti ilahduttaa, rentouttaa ja lisää voimavarojani. Ensimmäisen vuoden raportin voit lukea *täältä*.

Entäs sitten toinen vuosi? Toisena vuotena huomasin sen, että Hetkien suunnittelusta alkoi tulla jo rutiinia. Huomasin katselevani, että onpas täysi kalenteri ja suunnittelevani sitten oleiluviikonloppua lepoa ja ulkoilua varten ja vastaavasti möllöttämisen vastapainoksi pieniä kivoja juttuja henkistä lautautumista ja piristystä varten. Ensimmäisen vuoden opit siitä, mikä on minulle Hetki vain vahvistuivat. Opin jälleen paljon siitä, kuinka energisoiva vaikutus ulkoilulla on minuun. Lisäksi löysin itselleni sopivan liikuntamuodon, joka on keski-ikäisittäin vesijuoksu. Uskokaa pois, siihenkin voi saada niin paljon tehoja, että pulssi on hurjissa lukemissa tai reidet huutavat hoosiannaa ;)

Tällä toisella Hetkikaudella toteutin suuren matkaunelmani. Opin siitäkin paljon. Kenelläkään ei tullutkaan paha mieli siitä, että he eivät osallistuneet haaveeseeni. Lapset kohauttelivat vaan olkapäitään "äiti kävi jossain kaukana kivikasalla ja snorklaalamassa" ja Hra Kepponen iloitsi puolestani, kun pystyin toteuttamaan haaveeni ja tilasi itselleen oman haaveensa eli virtuaalilasit tykötarpeineen. Matkahaaveeni toteutuminen ei menettänyt hohtoaan siitä, että perheeni ei ollut mukanani. Olin etuoikeutetussa asemassa, koska mukanani oli ystäväni jakamassa ja toteuttamassa samaa omaa haavettaan. Suuren haaveen toteutuminen näytti myös konkreettisesti sen, että suuret jutut eivät vie arvoa pieniltä jutuilta. Lenkki kauniissa syyssäässä tuntuu siinä hetkessä juuri parhaimmalta, vaikka olisin kokenut jotain "isompaa". Maauimalareissu voi olla ihan yhtä täydellinen sillä hetkellä kuin upein korallihiekkaranta oli aikoinaan. Luulen, että tämä on tuhtia keski-ikäistymistä. Kokemuksia ei tarvitse arvottaa skaalalle vaan ainoastaan siihen hetkeen, kun sitä kokee. Tiedättekö tunteen?

Mukaviin asioihin on helppo kehittää rutiinia. Siksi haluan laajentaa projektiani siihen, että lähden kehittämään rutiinia myös hankalampiin asioihin. Olen luonteeltani rutiinien vastustaja henkilökohtaisessa elämässäni. Olen sellainen boheemi huithapeli taivaanrannanmaalari, joka nauttii henkisessä riippukeinussa loikoilusta. Työelämässä olen erilainen ja pyrin noudattamaan rutiineja ja näen niiden hyödyllisyyden joka päivä. Lisää rutiineja henkilökohtaiseen elämääni todennäköisesti helpottaisi elämääni ja antaisi enemmän aikaa ja voimia keskittyä tärkeämpiin asioihin. Tätä alan työstämään tänä syksynä. Mutta saavutetusta Hetket-rutiinista aion pitää kiinni tiukasti!  Olen päättänyt, että uusi kausi starttaa pienemmällä budjetilla. Sinänsä tilanne on minusta aivan oivallinen, kun pitää vähän jarrutella itsensä huvittamista. Olen elänyt syksyjä, jolloin en saanut edes kerran kuukaudessa järjestettyä jotain kivaa itselleni.

Lopuksi vielä pieni kooste Hetkistä ja niihin liittyvistä oivalluksista.

Ulkoilu
Minulle yksi parhaiten akkuja lataavista asioista on luonnossa liikkuminen. Kaupunkilaisittain se tarkoittaa pururataa tai sen välitöntä läheisyyttä tai rannoilla kiertelyä. Vaikka tiedän, kuinka hyvää ulkoilu tekee minulle, silti kiusaus jäädä sohvalle voittaa liian usein. Siitä pitäisi päästä eroon. Happi ja maisemat ovat parasta!

Itä-helsinkiläinen sielunmaisema on tämä - ei suinkaan Kontulan metroasema ;)

Viime syksy oli niin upea, se oli valoisa, lämmin ja vähäsateinen

Niihin vähäisiin sateisiin liittyi usein sateenkaari, kerran jopa tuplana

Lisää itä-helsinkiläistä sielunmaisemaa

Talviulkoilussa tapahtui sellainen miellyttävä juttu, että pojat laskettelevat nykyisin Suomen nyppylöistä kaikki sujuvasti alas ja kuopusta ei saa mitenkään karistettua kannoiltaan. Keskimmäinen puolestaan hiihtää kanssani samaa vauhtia. Eli hetkiä voi viettää omien poikien kanssa talviurheilun parissa.

Näkymä Vuokatissa

Kädentaitokurssit
Rakastan kädentaitojuttuja, mutta minulla on aikaa siihen todella vähän. Motivoiva ja helppo tapa palata harrastukseen tai oppia uutta on lyhytkurssit. Muutaman tunnin voi aina irrottaa kalenterista, vaikka kalenteri ei sallisikaan joka viikkoista harrastusvuoroa. Vuoden aikana kävin mehiläisvahamaalauskurssin ja leimailuun liittyvällä kurssilla. Muistan kuinka leimaluun raahaudun pimeänä, talvisena perjantai-iltana todella väsyneenä. Kurssin jälkeen oli niin energinen olo. Pitää muistaa etsiä lyhytkurssi tai edes sopia kavereiden kanssa askartelutreffit!

Silitysraudalla ja mehiläisvahaväreillä maalausta

Leimailutekniikoita, oikealla olevassa työssä on käytetty jauheena olevia värejä bistereitä

Ruoka

Hyvä ruoka hyvässä seurassa on yksi elämän suurimpia nautintoja :) Suurimmat elämykset usein liittyvät ravintolaruokaan, mutta yllättävän usein hyvä kotona valmistettu ateria, jonka jakaa vieraiden kanssa saa samanlaisia elämyksiä ja muistoja aikaiseksi. Olisi kiva kutsua taas ruokavieraita. Kukakohan vaan siivoaisi ensin?

Ruokavieraiden jäljeltä jääneet tähteet maistuivat loistavasti uuniperunoiden kaverina

Ravintola Pastor, Hra Kepposen kanssa 

Kulttuuri

Minä nautin niin paljon baletista, teatterista ja oopperasta, että tunnen siirtyväni suorastaan toiseen maailmaan. Opin sen, että siellä kannattaa käydä vaikka yksinkin. Joskus on vaan niin helppo mennä itsekseen ja tietysti tilaan itsellenikin väliajalle kahvit pöytään :) Kävin vuoden aikana kahdesti itsekseni baletissa sekä Lontoossa musikaalissa ja nautin jokaisesta täysillä. Yksin tehtyjen reissujen lisäksi teatterissa ystäväni kanssa ja musikaalissa Hra Kepposen kanssa. Ehdottomasti pitää varata vähintää yksi teatteri syksyyn. Taidenäyttelyistä taas opin, että ne ovat parhaimmillaan taiteesta kiinnostuneen ystävän kanssa.

Ostin toiselle Hetkessä-kaudelle Museo-kortin ja suunnittelin sille varsin aktiivista käyttöä. Valitettavasti se jäi suunnittelun asteelle. Sen verran tuli kortille käyttöä, että saman verran olisi mennyt rahaa ilmankin korttia. Hankin kuitenkin uuden kortin, koska ystäväni on luvannut ulkoiluttaa Museo-korttiaan kanssani. 

Hvitträsk

Matkalla Oopperatalolle katsomaan ihanaa Kaunotar ja Hirviö balettia

Bend it like Beckham musikaali tuli tarpeeseen epäonnisessa Lontoon-reissussa

Kiasma, Tottelemattomuuskoulu

Ne pienet jutut

Pienet jutut tuntuvat liittyvän kummasti syömiseen. Ei ihme, että vyötärön ympärys on mitä on :( Kahvi ulkona tai jossain kivassa kahvilassa. Lounas jossain uudessa paikassa tai lounaaksi sushia mahan täydeltä. Ystävien kanssa tulee harvoin vain notkuttua kaupungilla vaikka viinilasillisen ääressä. Sen kerran kun sen toteuttaa, niin se suloinen joutilaisuus yhdistettynä ihmisten tarkkailluun on hurmaava kombinaatio.

Arjen luksusta parhaimmillaan: aamukahvit vesijuoksun jälkeen maauimalassa

Lasillisella Löylyssä

Pieniin juttuihin luokittelin myös suuria juttuja, jotka ovat ilmaisia. Joka vuosi tavoitteenani on käydä useammissa ilmaistapahtumissa. Tämän kauden ainoiksi taisi jäädä tammikuun lempparijuttuni eli Lux Helsinki. Kesän ykköstapahtumia on ehdottomasti Turun keskiaikaiset markkinat. Tänä kesänä vierailimme siellä ystäväperheen kanssa.

Lux Helsinki

Ystäväni poika ratsastaa kunniakierrosta seppele päässän turnajaisvoiton ansiosta

Matkailu

Matkailu antaa minulle suuria elämyksiä. Haluaisin anehtia niitä aina vaan lisää. Reaalitetit tulevat tietysti vastaan loman, rahan ja muun perheen kiinnostuksen kohteiden osalta. Edelleen myös mietityttää lentämisen ilmastovaikutukset. Silti mitään ei ole niin ihana odottaa kuin matkaa ;) 

Machu Picchu

Perulainen sielunmaisemani 

Galapagos 

Tortuga Bay, Galapagos

Perhematkailu on myös muuttanut muotoaan siten, että se tarjoaa minulle enemmän. Kuopuksen kanssa kahdestaan matkatessa pääsin snorklaamaan sekä kiertämään Maltan nähtävyydet (vähän vaati painostusta ja sumplimista). Perheloma Balttiassa sisälsi myös sellaisia juttuja, joita minä halusin eikä menty enää pelkästään lasten ehdoilla. Pojat alkavat olla niin isoja, että muutamat aikuisten jutut sujahtavat matkaohjelmaan hyvin ja parhaimmillaan pojat tykkäävät niistä aivan yhtä paljon kuin aikuiset. 

Maltalla snorklaamassa

Mdina, Malta

Pitkästä aikaa kävin Tallinnassa. Tallinna menee jokavuotiselle Hetkellä-listalle

Kirkkoja ja luostareita ihailimme ystäväni kanssa Kiovassa

Kesälomareissulla Kuurinkynnäällä

Sitten pieni statistiikka

Hetkessä 2 postauksia: 37 kpl. Tämä tarkoittaisi noin kolme hetkeä per kuukausi. Eli melkein joka viikko, olen järjestänyt elämääni Hetken. Nyt varmaan ymmärrätte, että ajatus Hetkien jarruttelusta, on herännyt.

Hetkessä 2 -postauksissa käsiteltiin

ruokaa/ravintolaa 15kpl

luontoa/ulkoilua 15kpl

matkailua 13kpl

kulttuuria 7 kpl

museoita 7kpl

liikuntaa 7kpl

kahviloita 6 kpl

Yksi Hetkessä postaus on voinut kuulua useampaan kategoriaan kuten vaikka matkailu+luonto+ravintola. Mutta kyllähän tuo lista kertoo siitä, mikä minua kiinnostaa :)

Joudun taas toteamaan, että kun tarttuu Hetkeen, niin keski-ikäisen naisen elämä on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja antoisaa. 

Tämä kuva edustakoon koko kautta. Se kertoo minulle, että tässä iässä ja tällä huoltotaakalla on mahdollista toteuttaa niitä aivan omia unelmia. 

Pitkästä aikaa hyvä työreissu

Vajaa vuosi sitten siirryin uuteen työtehtävään ja samalla työmatkat jäivät historiaan. Pienen haikeuden sivumaustamana pääasiallinen fiilis oli helpottunut. Kolme viimeistä matkaa olivat raskaat: Istanbulin lentokentällä minulta varastettiin passi, Lontoossa hotellimajoitus oli yhtä vastoinkäymisepisodia alusta aamuun ja Hollannin reissulla iski flunssa.

Viikolla osallistuin valmennukseen Saksassa Munchenissä. Reissu oli varsin onnistunut. Valmentajat olivat hyviä. Valaa uskoa mahdollisuuksiimme, että joku on pystynyt menestyksekkäästi tekemään asioita sillä tavoin kuin me haluaisimme tulevaisuudessa tehdä. Työkavereita oli hauska tavata kasvokkain, yleensähän me kommunikoimme etäpalavereissa ja sähköpostitse.

Munchenin sää oli lämmin ja vielä puolilta öin terrasilla oli lämmintä yli 20 astetta. Ehdin käymään pienellä porukalla sekä koko porukalla beer gradenissa. Yhteisen illallisen söimme Paulaner am Nockherbergissä. Ruoka oli todella maukasta. Oluen ystävät kehuivat kovasti Paulanerin oluita, mutta minä viininaisena en ymmärtänyt niiden päälle ;) Valintani onkin usein Radler, joka lagerin ja sitruunalimsan sekoitus ja se on minusta hyvää.

Löysin heti tuollaisen alfauroksen

Olutmaistelusetti

Piha-alueen itsepalvelu- sekä palvelupuoli olivat aivan täynnä

Baijerissa beer gardenit ovat myös koko perheen paikkoja

Maukas annos ankkaa, kuvasta puuttuu kastike ja punakaali

Tunnelmakuvia pöydästä ja ankasta :)

Kotiinpaluupäivänä ehdin syömään lounaan kaupungilla. Pinkaisin heti lounasikaan Marienplatzille, jossa voi samalla ihailla upeita rakennuksia.

Goottilainen uusi kaupungintalo oikealla

Uusi kaupungintalo

Kellotornin lähes ihmisen kokoiset patsaat esittävät turnajaisia ja tanssia.

Päivittäin klo 11 ja 12, klo 17 (ei marras-helmikuussa)

Patsasshow, kuva lainattu http://www.muenchen.de/

Muutama tunnelmakuva lisää Marienplatzilta:

Marienplatzilla on useita perinteisiä baijerilaisia dirdn-mekkoja myyviä kauppoja

Muistoihin tulvahti heti asiakaspäivät viiden vuoden takaa ja vuokra-dirdnl

Marienplatzin välittömässä läheisyydessä sijaitsee useampikin kirkko. Tunnetuimmat ovat Frauenkirche ja Pyhän Pientarin kirkko eli Peterskirche. Olen aikaisemmilla Munchenin vierailuillani halunnut kiivetä Pyhän Pietarin kirkon kellotorniin, mutta se on aina ollut kiinni. Nyt se olisi ollut auki, eikä sinne ollut edes jonoakaan. Tällä kertaa sää tuli esteeksi. Ukkonen ja saderintama lähestyivät kaupunkia ja kuumuus tuntui minusta tukalalta, enkä halunnut hikoilla lisää kiipeämällä kymmenien metrien edestä rappusia. Kirkossa sisällä kannattaa pistäytyä, se on minusta todella kaunis.

Tuonne parvekkeelle olisin halunnut päästä

Peterskirche

Hirvittävä ukkoskuuro sotki suunnitelmani lounaasta ulkona, niinpä hoidin sen pikaisesti tavaratalo Kaufhofissa. Marienplatz on myös erinomainen shoppailupaikka. Sieltä löytyy merkkiputiikit, tavaratalot ja edullisemmatkin kaupat ja saksalainen Stockmann eli Ludiwg Beck. Oma suosikkini on Galleria Kaufhof, josta löysin pari kivaa paitaa syksyyn.

Paluulennolla minua odotti iloinen yllätys. Kone oli myyty viimeistä paikkaa myöden täyteen ja olin saanut upgraden business luokkaan, vaikka minulla ei ole edes Star Alliancen korttia enää käytössä. Olin erittäin tyytyväinen siihen, että ympärilläni oli tilaa. Yleensä minulla on aina se keskipaikan tuuri. Olen silloin tällöin matkustanut Finnairin busineksessa Euroopassa ja siinä etuna on enemmän jalkatilaa ja maksuttomat juomat ja jotain aika mitäänsanomatonta ruokaa, mutta ei siis mitään ihmeellistä. Siinä vaiheessa, kun maistoin Lufthansan ruokia, suorastaan hykertelin tyytyväisenä. Se oli todella hyvää. Valittavana oli joko kanaa tai kalaa ja valitsin kalan.

Oli mahtavaa saada pitkästä aikaa koulutusta ja kokea työreissu jolla aivan kaikki menee parhain päin.

Mukavaa viikonloppua!