Kävin eilen esikoisen ja keskimmäisen kanssa vaate- ja kenkäostoksilla. Tähän saakka shoppailu on ollut kuin ottaisi juurihoidon ilman puudutusta. Raahat sellaista vetelää makaroonia mukanasi, joka jokaiseen esittelemääsi vaatekappaleeseen sanoo: "ihan sama" tai "otan sen jos ei tartte sovittaa". Ainoa spontaanisti suusta tuleva lause on: "Voidaanko lähteä jo". Yritä siinä sitten saada vastentahtoiset lötkömakaroonit valitsemaan saatikka sovittamaan jotain.
Eilinen oli ihan eri maata.
Aloitimme helpoimmasta eli kenkäkaupasta. Sen valitsen paitsi tuotteiden, mutta myös palvelun perusteella ja kävimmekin taas vakikaupassa. Tällä kertaa tarvitsimme palvelua vain oikean koon valitsemiseen. Keskimmäinen nappasi kenkäkaupassa hyllystä mustavalkoiset lenkkarit: "Tällaiset olisi hyvät, koska nämä sopivat kaikkien vaatteiden kanssa" (Oho, mikä lausahdus!). Esikoinenkin meni katsomaan niitä samoja ja totesi: "Onpa kevyet, sopisi just kesään". Kokoja löytyi ja kengät tuntuivat koejuoksussa mukavilta.
Koska kenkähankinta oli niin nopea, pyysin myyjää ehdottamaan minulle jotain lenkkarin ja kävelykengän välimuotoa, jotka olisi hyvät jalkaan. Myyjä toi minulle aivan unelmakengät. Pojat pystyivät odottamaan tappelematta, kun sovitin kengät. Saavutus ;)
Ensimmäisessä vaatekaupassa oli aavistus juurihoitokeikan makua. Hetken pyörimme katselemassa t-paitavalikoimaa ja pojat totesivat niiden olevan niin rumia, että he eivät ainakaan tuollaisia osta. Onnistuin pysymään tyynenä ja luotsaamaan pojat seuraavaan kauppaan.
Seuraava kauppa sai alustavan hyväksynnän ja pojat ITSE katselivat rekeiltä vaatteet sovitukseen. Minä autoin koon kanssa. Esikoinen valitsi ensin shortseja ja sitten niihin sopivia t-paitoja. Keskimmäiselle sovitettavia vaatteita kertyi aikamoinen pino. Pojat painelivat sovituskoppeihin ja minä jäin sovituskopin ulkopuolelle pläräämään Instagramia ja odottelemaan asukokonaisuuksien esittelyä.
Molemmat saivat kaapin täydennystä akuuttiin hätään. Esikoisen ostoslistalle jäi vielä kaikenlaista, mutta jatkamme niiden osalta shoppailua myöhemmin ja toivottavasti saamme osan vaikka alennusmyynneistä.
Olipa kivuton ostosreissu! En tarvinnut edes toipumisaikaa :) Keskimmäinen totesi, että shoppailu oli oikeastaan ihan mukavaa. Lopuksi oli tietenkin luvassa palkintoherkku. Esikoinen valitsi pullan sijasta Jungle Juice Barin smoothien, koska se on melkein yhtä hyvää ja täynnä vitamiineja!
Olen odottanut tätäkin vaihetta, että vaateostokset pystyy hoitamaan järkevien tyyppien kanssa. Tuntui hyvältä! Sitten iski haikeus. Kohta minun poikani ovat niin isoja, että he eivät tarvitse apuani ja sitten apuni ei enää kelpaa, vaikka kuinka tuputtaisin. Ihan nanosekunnin muistelin kaihoisasti sitä pikkutyyppiä, joka onnistui pakenemaan Stockkalla tavaralaarien ja näyteikkunan väliin ja kahden myyjän piti siirtää tavaralaareja ja minun ja kolmannen myyjän jahdata lapsi kiinni :D
Se on tämä äitiyden ikuinen ongelma: helpotus vs. haikeus :D
VastaaPoistaNiin totta!
PoistaIhana juttu lempeästä juurihoidosta. Tuo loppumuistelu vielä päälle :D
VastaaPoistaMinä en mene noiden kanssa vaatekauppaan. Paitsi jos on ihan pakko, niin otan vielä miehenkin mukaan murisemaan.
Olen aika velho ostamaan lapsille etukäteen alennusmyynneistä vaatetta odottamaan niiden tulemista sopiviksi. Juuri viikonloppuna nappasin 70% alelapulla välikausitakin, joka ehkä menee esikoiselle vuoden kuluttua. Ja nuo pikkuveljethän pääsevät joka kauden alkuun aina esikoisen vanhoilla vaatteilla. Ja postimyynti sitten - se on ihana asia. H&M pelastaa juurihoidolta aika pitkälle.
Olisi tietysti mukava jossain kohti kokeilla onnistuisiko noin sivistynyt äidin ja poikien ostosreissu. Olisihan se kivaa!
Ps. Ihanat nuo uudet kenkäsi. Aivan täydelliset melkein joka menoon!
Kun pojat olivat pienempiä, niin ostin netistä melkein kaikki vaatteet paitsi kengät. Olen havainnut sellaista, että koossa 140cm -> vaihteluväli on kasvanut entisestään. Osa t-paidoista on lyhyitä ja leveitä, osa pitkiä, välillä saman koon housut kiristävät vyötäröltä, välillä punteissa on senttikaupalla liikaa pituutta. Olen aivan älyttömän huono palauttamaan mitään, joten siksi olemme joutuneet siirtymään "live"-kaupoille. Monta kertaa olen oikaissut niin, että olen ostanut esikoiselle 3-5 samanlaiset farkut :) Pari vuotta on mennyt tuskaisesti ja nyt näyttäisi helpottavan.
PoistaEnnen ostin aina kaikki ulko- ja etenkin toppavaatteet alennusmyynneistä. Nykyisin sekin on jäänyt vähemmälle. Siinä kyllä säästää hurjasti. Pitänee tänä kesänä yrittää muistaa saada päivitettyä vk-takkivarastoa.
Apua! Ihanaa ja haikeaa :D Meillä neiti antaa mun edelleen shoppailla vaatteensa netistä. Vaan kuinkahan kauan?
VastaaPoistaOn se ihanaa ja haikeaa :)
PoistaMinä olen kuullut, että tyttöjen kanssa saisi shoppailla ainakin ala-asteen ajan ja moni heistä on kuulemma aika väsymätöntä shoppausseuraa.
Ihanasti kerrottu! Minä tunnistan tuon lötkön makaronin mukana kaupoilla, esikoinen meillä etenkin on ollut juuri vastaava, väkisin mukana vedettävä ja kaikki on vähän "ihan sama"-linjaa. Noh, nykyään shoppailee omat vaatteensa ihan itse, samoin kakkonen, kolmosen ja nelosen mukaan kelpaan vielä ja nuo ovatkin ihan eri maata, tahtoo tulla äidille kalliiksi nuo shoppailukeikat...
VastaaPoistaVastahankaisen makaroonin kanssa vaateostokset saivat hien valumaan selkää pitkin aika nopeasti :) Nyt selvisi ihan kuivalla paidalla :)
PoistaKatselin muuten meidän keskimmäisen touhua ja aloin miettimään, että tuleekohan hänen kanssaan vielä vääntöä siitä, että paljonko äidiltä saa rahaa hankintoihin. Häntä piti toppuutella, että minusta Suomen kesään ei todellakaan tarvitse viisiä shortseja :)
Kuulostaa ihan unelmalta. Meillä ollaan vielä siinä juurihoitovaiheessa. Pahinta on kenkien ostaminen. Kaksi tyyppiä juoksee pitkin kaupan käytäviä, eivätkä suostuisi sovittamaan mitään. Sitten se kauhea mankuna: "Joko voidaan lähteä? Äitiiiiiii, mä en jaksa. Onko pakkooooo..??" Tarvitsisin ostosreissujen jälkeen puolen vuoden levon hermoparantolassa :D
VastaaPoistaMeidän pojilla ei varmasti olisi ollut ehjiä kenkiä juuri koskaan ilman tuota palvelevaa K-kenkäkauppaa. Meillä oli siellä pitkään ihan vakiomyyjäkin. Hän hoiteli pojille kengät aika ripeään tahtiin pienimuotoisten sirkustemppujen säestämänä. Pojat ovat mm. istuneen hänen sylissään köröttelemässä ja yhdessä kokeilleet uusia kenkiä.
PoistaMutta voi sitä mankunaa ja vikinää :( Toivon, että sunnuntainen reissu ei ollut poikkeus vaan sääntö. Teillä päästään siihen parin vuoden sisään varmasti.
Hehee, minäkin niin muistan tuon ajan, kun poika ei olisi millään lähtenyt vaatekauppaan, päälle sitten se, että kaupassa oli kyllä kaikkea muuta mielenkiintoista kuin ne vaatteet. Sitten tuli aika, kun olisi pitänyt jatkuvasti päästä ostoksille ja viimein aika, kun äiti ei oikeastaan enää kelpaa mukaan. Niisk.
VastaaPoistaJotenkin on vaikea kuvitella sitä vaihetta, että meidän poikien pitäisi päästä jatkuvasti ostoksille :) Mutta olen kyllä kuullut useammaltakin taholta, että shoppailu kiinnostaa myös nuoria miehiä. Ensi hymähtelyjen jälkeen "eikai meidän poikia ikinä kiinnosta shoppailu" iskee seuraavaksi paniikki. Jos pojat innostuvat shoppailusta, niin meillä tullaan varmasti kinaamaan rahasta reilusti :( sekä ylipäänsä kuluttamisesta.
PoistaMulta pääsi tirskahdus, kun kuvittelin tuota näyteikkunaepisodia :-D
VastaaPoistaPikkuisen paremmalta alkaa jo helpottaa, nauti siitä. Vielä on sekin aika, kun et kelpaa mukaan ja on ikävä näitä aikoja :) Vaikkei ehkä just nyt siltä tunnukaan.
Minuakin nykyisin naurattaa, kun muistelen pojan jahtaamista kaupassa :) Silloin ei naurattanut. Pojat kasvaa niin kauheaa kyytiä, että välillä iskee jo etukäteisikävä, että kohta seurani ei enää kelpaa.
PoistaIhanan postauksen kirjoitit aiheesta, joka ei varmaankaan naurata tapahtumahetkellä yhtään (siis tuo makaronin perässä vetäminen). Joskus itselleen shoppailukin on niin kovin tuskallista, mutta tuollaisille eloisille lapsille shoppailu on varmaan tuskallista potenssiin n. Ehkä kaikki sujuu jatkossakin helpommin? :-)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaEi se shoppailu on aina aikuisellekaan herkkua - ei ainakaan meikäläiselle :( Pojat eivät ole tätä ennen osanneet arvostaa lainkaan uusia vaatteita, joten mitään palkinnoksi luokiteltavaakaan ei ole ostosreissu tarjonnut.
Minä luulen, että tästä alkaa helpompi aika :)