Koululaisten kesäloma on hanurista

Täällä töissäkäyvä äiti kipuilee koululaisten kesälomien kanssa. Kyllä 10 viikkoa lomaa on ihan kohtuutonta niille, joilla vuosiloma on 4 viikkoa! Joka kevät mietin, miksi kesäloman pitää olla noin pitkä? Mikä lienee agraariyhteiskunnan jäänne tuokin loma on. Nyky-yhteiskunnassa kukaan ei enää tarvitse lapsiaan työvoimaksi kasvimaata hoitamaan, heinätöitä tekemään ja marjoja poimimaan koko kesäksi.

Pikaisella googlailulla aloin kannattamaan saksalaista lomajärjestelmää: joululoma on kuten Suomessa, pääsiäisloma vastannee hiihtolomaa + pääsiäispyhiä ja kesäloma seitsemän viikkoa. Kyllä kelpaisi! Aloin jo fantasiomaan, kuinka vaikka kaksikin lisä kouluviikkoa olisi aivan upea juttu, jos lapset voisivat oppiainepaletistaa valita ne mieluisimmat. Vaikka käsitöitä, musiikkia, liikuntaa, kenties uimakoulu, kirjallisuuspiiri, lisämatikkaa, kielikylpytunnit, luonnontieteitä. Lapsikin sanoi, että voisi mennä kesällä vielä kahdeksi viikoksi kouluun, jos ei tulisi yhtään läksyä ja saisi itse valita aineet. Listalla olisi pesäpallo, uinti, musiikki, englanti ja matematiikka. Noh, hetihän tämä kääntyy rahaan ja jos 6 minuutin lisätyöajasta sopuun pääseminen on kuukausien urakka (ja ehkä mahdoton), niin tämähän on aivan utopiaa.

Palataanpas sitten niihin kesälomaselviytymisstratigioihin. Niissähän on vaihtoehtoja, mutta niissä kaikissa on jotain pahanlaatuista vikaa.

Meiltä turvaverkot puuttuvat oikeastaan täysin. Ei ole mummolaa, johon lähettää lapset. Puuttuu se reipas siskontyttö, joka kesätyönään viihdyttäisi poikia. Ainoan turvaverkkomme eli anopin terveys romahti heti eläkepäivien alettua ja hänen kuntonsa kestää vain esikoisen.

Onni on serkkupojan tuoma karkkikassi :) Tämä on auttanut kesäahdistukseen.

Aikuisten lomat voisi limittää. Jonkin verran olemme limitelleet, mutta haluan kovasti, että meillä olisi yhteistä lomaa perheenä. Minun toiveitani ja myös arvomaailmaa vastaan sotii se, että viettäisimme elämästämme vuosikymmenen miehen kanssa lomat erillään. Ehkä siinä tapauksessa, jos meillä olisi aivan oma mökki, jolta voisi tehdä osan viikkoa etätöitä, järjestely toimisi. Mies kieltäytyy täysin mökin hankinnasta, mikä sinänsä on ymmärrettävää, kun meillä on mahdollisuus lomailla rajoitetun aikaa mummilassa järven rannalla ja mökin rahoitus olisi täysin lainaperustaista.

Vaihtoehdoksi jää erilaiset leirit lapsille. Toistaiseksi pojat ovat käyneet päiväleirejä. Nehän ovat aivan toimiva vaihtoehto, jos on laittaa rahaa niihin ja kuljetukset järjestyvät. Olen tänä kesänä hajonnut täysin noihin päiväleirikuljetuksiin.

Päiväleirikuljetukset ovat pirstoneet päiväni ja nostaneet stressitason taivaisiin. Siihen vaikuttaa ratkaisevasti Kehä I remontti. Ainoa tapa päästä järkevässä ajassa toimistolle on lähteä 6:45 tai 9:30. Ainoa järkevä tapa päästä kotiin on lähteä 14:00, paitsi perjantaisin 12:00. Kuljemme miehen kanssa töihin samalla autolla ja heti kättelyssä totesimme logistiikan tolkuttoman hankalaksi. Toki julkisilla pääsee töihin, mutta aikaa menee optimisuoritukseen 1t 15min ja siihen saa kaupan päälliseksi vajaan pari kilometriä kävelyä tietokonerepun kanssa. Saimme onneksi päiväleirikuljetuksia varten toisen auton lainaan anopilta.

Vaihtelua etätöihin tuo puhelinpalaverit HopLopin nurkasta

Työpäiväksi tulee helposti seuraava: aloita työt mielellään ennen klo 7 kotona. Kuljeta lapsia klo 9 päiväleirille ja aja sieltä töihin siitä huolimatta, että ruuhka on vielä päällä. Huonolla tuurilla samalle aikuiselle osuu myös hakuvuoro. Silloin lähde klo 14 kotiin, tee etätöitä. Hae lapset päiväleiriltä klo 16. Tarjoa kotona välipala ja jatka etätöitä. Tee etätöitä klo 17, yleensä klo 18 saakka. Tarjoa lapsille iltaruuaksi jotain toisten äitien tekemää, koska aika ja voimat eivät enää meinaa riittää muuhun. Tai grillaa jotain epäterveellistä. Kyttää koko ajan kelloa. Säädä aina kohteeseen saavuttuasi kännykkä soimaan, että et vaan unohda seuraavaa säntäystä. Keksi innovatiivisia ratkaisuja: kun liikenne tökkii, voit jäädä uimahallin parkkipaikalle tunniksi odottamaan lasten päiväleirin päätöstä. Minä makoilin takapenkillä, mies piti puhelinpalaveria etupenkillä. HopLopissa on muuten niin hyvä Wi-Fi, että siellä pimeimmässä takanurkassa voi pitää puhelinpalavereja wi-fin ylitse.

Äidin omaa aikaa auton takapenkillä uimahallin parkkiksella

Pojat ovat tykänneet päiväleireilystä. Ensimmäinen viikko meni uimahallin järjestämällä Sporttileirillä. Joka päivä oli tietenkin uintia ja sen lisäksi pallopelejä tunti tai kaksi ja sitten perinteisiä pihaleikkejä ja jopa telinevoimistelua. Esikoinen on aika ronkeli urheilulajien suhteen, mutta viihtyi hyvin leirillä. Pikkuveljet olivat saaneet kunniamaininnan ja palkinnon jokaiseen lajiin osallistumisesta ja keskimmäinen vielä siitä, että ei ollut kertaakaan pyytänyt päästä vaihtopenkille. Ilmeisesti kerran oli joutunut vaihtoon :) Meillä oli iltaisin todella hiljaista ja rauhallista.

Toisella viikolla esikoinen oli Luma-keskuksen ongelmanratkaisua ja matematiikkaa roolipelaten leirillä. Esikoinen tykkäsi leiristä, mutta ei kuulemma ollut yhtä hyvä kuin Heurekan tiedeleiri. Pikkuveljet olivat kakkosviikolla seurakunnan tutussa kesäkerhossa, johon he kulkivat itse. Onneksi kulkivat itse, sillä esikoisen päiväleiri oli 9-15 ja täysin eri suuntaan kuin työpaikka. Kolmas viikko pienemmillä pojilla on ollut HopLopissa, joka onneksi osuu työmatkan varrelle. Sieltäkin tulee hyvin hiljaisia lapsia pois. Ensi viikon esikoinen on mummilassa ja minä otan loputkin mehut irti leirikuljetusten muodossa. Työmatka muuttuu 25km 41km ja kun keskimmäinen ja kuopus menevät Heurekan tiedeleirille. Aikaisempina vuosina Heurekan leiri on ollut leirikesän paras viikko. Saas nähdä, mitä pojat ovat tämän kesän jälkeen asiasta mieltä, kun erilaisia leirejä on kokeiltu urakalla.

Sänkyyn saakka ei ollut päiväleiriläiset voimat riittäneet. 

Taittopatjankin avaus oli jäänyt puolitiehen :)

Päiväleirit ovat kalliita. Ne tulivat maksamaan enemmän kuin mitä maksaa vajaan kahden viikon Balttian kiertomatkamme majoitukset, lautta ja arvioidut bensakulut. Asemamme on siinä mielessä etuoikeutettu, että rahat ovat riittäneet 10 leiriviikon maksuihin sekä myös loman viettämiseen. Paljonhan on ollut somessakin puhetta siitä, että osalla koululaisista kesäloma on ankeaa aikaa. Vanhempien rahatilanteen tai elämäntilanteen vuoksi kesään ei kuulu uimaretkiä, mökkeilyä, torikahveja puhumattakaan huvipuistoretkistä tai matkoista. Surullisin oli opettajan kertomus koululaisen aineesta Mitä tein kesälomalla: "Kävimme kaupassa, ostimme ruakaa."

Vielä en tiedä ensi kesästä, mutta kirjattakoon nyt muistiin, että ei tällaista kuljetusrumbaa ainakaan. Ehkä sittenkin ne limittäiset lomat... ja kansalaisaloitetta vetämään kouluvuoden pidentämisestä!

Ihanaa juhannusta! May the sun be with you!