Kiovan nähtävyydet

Sukellataanpas sitten Kiovan nähtävyyksiin... eli kirkkoihin ja luostareihin. Sisäkuvaus oli harmillisesti kielletty kirkoissa.

Ensimmäinen etappimme oli Pyhän Sofian katedraali. Alunperin se rakennettiin jo 1000-luvun alussa, ulkonäköä muutettiin 1600- ja 1700-lukujen taitteessa barokkimaiseksi. Katedraali muodostaa yhdessä Pechersk Lavran luolaluostarin kanssa UNESCOn maailmanperintökohteen. Katedraalialueelle oli pieni sisäänpääsymaksu.

Upea kellotorni

Katedraali

Kirkkoa ympäröi kaunis puisto

Lainasin yhden sisäkuvan varsin näppärästä Kiovan turistiportaalista http://kyivcity.travel/

Seuraava kohteemme olikin jo näköetäisyydellä Sofiasta, vuorossa oli toimiva kirkko Mikaelin kultakupolinen luostari. Ihmettelimme luostarin aivan uudelta näyttävää julkisivua sekä sisustaa. Noh, sehän selvisi hetken päästä. Neuvostovallan aikana vanha keskiaikainen kirkko oli jyrätty maantasalle tarpeettomana. Ukrainalaiset rakensivat uuden 1999. Maan hankalan taloustilanteen takia investointi herätti minussa monenlaisia ajatuksia. Olisiko rahoille ehkä ollut parempaa käyttöä? Komea paikka jokatapauksessa!

Puistoalue oli jälleen ihastuttava

Kuva ikonostaasista: http://www.encyclopediaofukraine.com/

Seuraavaksi kävimme kääntymässä Itsenäisyyden aukiolla. Siellä, mistä ne rähinät saivat alkunsa. 

Aukiolta venäjää lukeva ystäväni bongasi heti ravintolan: "Tuolta saa khachapureja. Nyt pitää päästä sinne!!" Niinpä pääsin tutustumaan elämäni ensimmäistä kertaa gruusialaisen keittiön lahjaan maailmalle. Khachapuri on sellainen vähän pizzan tyylinen leipänen, jossa on juustoa sisällä. Omani oli rapea päältä ja päälläkin oli juustoa. Minusta tuli heti ensiyrittämällä gruusialaisen keittiön ystävä!

Kuva ei tee oikeutta tälle herkulle. Nam!

Kävimme tsekkaamassa Tshernobyl-museon. Valitettavasti kaikki opasteet ja materiaalit olivat ukrainaksi tai venäjäksi. Sellainen käsitys jäi kirjeistä ja muista materiaalista, että säteilyvaarasta puhuminen oli tabu Neuvostoliitossa ja varautuminen ydinkatastrofiin oli todella puutteellinen.

Toisena täytenä päivänämme meillä oli ensin vuorossa "kakkosluokan nähtävyyksiä". Kävimme ihmettelemässä räikeän punaista yliopiston päärakennusta. Enemmän kuin rakennus meitä kiinnosti sen edessä olleet kymmenet poliisit. Yritimme tiedustella, että miksi he ovat liikkeellä, mutta yllättäen yksikään poliisi ei osannut muuta kuin ukrainaa ;) Muistin ulkoministeriön turvaohjeen "Vältä ihmisjoukkoja", joten kurvasimme puistoon nauttimaan auringosta ja kahviloista.

Söpö kahvila ja huikeat ruusut

Päivän huipentuma oli opastettu kierros Pechersk Lavran luostarialueelle. Oppaanamme toimi luostarialueen museon entinen työntekijä, jonka veli opiskelee luostarissa. Saimme kuulla pieniä tarinoita tämän päivän luostari elämästä. Alue on varsin laaja isoine, kauniine puutarhoineen ja monine rakennuksineen. Kierros oli todella antoisa.

Kiev Pechersk Lavra aluekuva http://kievis.com/

Ensimmäiseksi kävimme tutustumassa luolaluostariin. Luostari perustettiin luolaan 1051 ja se on siitä saakka ollut itäisen Euroopan ortodoksimaiden tärkeä kohde. Ensimmäiseksi meidän piti hankkia päällemme hameet ja huivit lainauspisteestä. Pääsiäisnoidiksi sonnustautuneina menimme ostamaan tuohukset. Sitten lähdimme oppaan perässä kiertämään luolakäytäviä. Onnistuimme kannattelemaan tuohuksia oikeaoppisesti kämmen ylöspäin ja tuohus keskisormen ja nimettömän välissä. Luolaluostarin sisäänkäynti ja koko sisäänpääsy prosessi ei ollut tehty turistiystävälliseksi, omatoimimatkailijalta voi mennä hetki navigointiin.

Luolaluostarin käytävien varsilla on arkuissa lähinnä kuolleita pappeja. Mikäli muumioitumisprosessin on ollut onnistunut, niin mustat kädet olivat esillä. Paikallisten tapoihin kuului "suosikkiensa" kohdalla tehdä ristinmerkki, suudella arkkua ja koskettaa sitä otsallaan. Hetken aikaa seurasimme jumalanpalvelusta pienessä luolakappelissa.

Kuva esitteestä törkeästi kuvattu

Luolaluostarikierros oli yllättävän kuuma ja ulospäästyämme tarvitsimme juotavaa. Oppaamme vei meidät luostarin ruokalaan. Testasimme luostarin omenaolutta ja jäätelöä. 

Kohti kahvilaa

Tsekkasimme pari pienempää kirkkoa ja ihailimme upeita ruusuja ja näkymää Djneper-joelle.

Vuorossa oli vielä pääkirkko. Sekin on uudistuotantoa, Neuvostoliitto pisti pommittaen sen toisen maailmansodan aikana. Kirkossa seurasimme hetken aikaa jumalanpalvelusta. Olisin seurannut varmasti pidempäänkin, mutta ortodoksikirkossa ei ole penkkejä ja himoitsin päästä lepuuttamaan jalkojani.

Ortodoksipapit voivat avioitua ennen pappisvihkimystään ja alueella näkyikin useita isiä papinkaavuissa lastensa kanssa.

Minusta varsin mielenkiintoiset nähtävyydet. Nyt tuli nähtyä sen verran ortodoksikirkkoja, että suunnitelmamme vierailla joissain toisessakin Venäjän tuhatvuotisessa kaupungissa saa jonkin aikaa huilia rauhassa.

Juhannus keppostyyliin

Meillä on Hra Kepposen kanssa hääpäivä juhannusaattona. Parin vuoden tauon jälkeen koko suvun suuret juhannusjuhlat ovat palanneet anoppilan juhannukseen. Hääpäivämme kunniaksi tein 15l salaattia, marinoin 3kg possunfilettä ja lähetin Hra Kepposen eväitten kanssa takaisin äidilleen ;)

"palautusosoite" eli mummila

Eväitä

Meidän keskimmäistä on jälleen viime aikoina riivannut esiintymiskuume. Mitä suurempi yleisö, sitä suuremmat kierrokset. Anoppilan suurilla juhlilla Hra Kepposta ja minua odottaa aina joko lyhyempi tai usein pidempi keittiövuoro, koska vieraiden määrä ylittää kevyesti 20 ja omaa perhettäkin on 10. Keittiövuorosta on ihan hirvittävän hankala paimentaa kuuroksi muuttuneita show-poikia. Nämä tyylikkäät taitoesitykset, kuinka veljen hiukset kammataan haravalla eikä suinkaan tökkästä silttä veljeltä näköä pois tai kuinka hyljepötkäleet pompottelevat päänsä päällä palloa ilman että se lennähtääkin grilliin, saavat verenpaineeni vaarallisiin lukemiin ja äänihuuleni kipeiksi. Siksi jäin aatoksi kotiin keskimmäisen ja kuopuksen kanssa. Showmiehet eivät jääneet ilman yleisöä, mummo ja vaari eli minun vanhempani tulivat kylään. Oli jokseensakin rentoa seurata kyseinen viihdepläjäys omalta sohvalta.

Juhannuskahvit jasmiinin tuoksussa

Hiukan huolestuneena seurailin viestittelyä anoppilasta.

"Kävi pieni vahinko kokkohommissa ja esikoisen hihaan paloi reikä."

Ei onneksi tuon kummempaa vahinkoa

"Esikoinen nukkuu kalojen kanssa"

Whaat???

Onneksi ei ollut kyse Kummisedän Luca Brasi tyylistä!!

Minun paikallani parisängyssä oli hra Kepposen kaverina pätkä savulohta :D :D :D

Juhannuspäivänä lähdin sitten kuitenkin noutamaan aviomiestäni takaisin. Ohjelmassa oli uintia ja loppujen juhlaruokien tuhoamista. Anoppi aivan suotta huolehti, että kuka nämä kalat ja lihat syö pois :) Mitään ei jäänyt.

Etelässä on tietenkin etelän herkut.

Elämäni ensimmäistä kertaa laitoinkin takaisin rasiaan verottamani suklaakonvehdit, kun huomasin raaka-aineen: kamelinmaitosuklaata! Myöhemmin piti kuitenkin tehdä koemaisto näille vähän eksoottisemille Lähi-Idän tuliaisille. Ei lainkaan hassumpaa tuo kamelinmaitosuklaa.

Ihana rasia

Kaiken kaikkiaan onnistunut juhannus, vaikka minulta jäikin näkemättä sukulaiset ja etenkin poikien serkku ja pikkuserkut. Hääpäivän juhlistaminen jäi tänä vuonna täyNyt rötväillään kotona ja ladataan akkuja työviikkoon.

Mukavaa sunnuntaita!

Koululaisten kesäloma on hanurista

Täällä töissäkäyvä äiti kipuilee koululaisten kesälomien kanssa. Kyllä 10 viikkoa lomaa on ihan kohtuutonta niille, joilla vuosiloma on 4 viikkoa! Joka kevät mietin, miksi kesäloman pitää olla noin pitkä? Mikä lienee agraariyhteiskunnan jäänne tuokin loma on. Nyky-yhteiskunnassa kukaan ei enää tarvitse lapsiaan työvoimaksi kasvimaata hoitamaan, heinätöitä tekemään ja marjoja poimimaan koko kesäksi.

Pikaisella googlailulla aloin kannattamaan saksalaista lomajärjestelmää: joululoma on kuten Suomessa, pääsiäisloma vastannee hiihtolomaa + pääsiäispyhiä ja kesäloma seitsemän viikkoa. Kyllä kelpaisi! Aloin jo fantasiomaan, kuinka vaikka kaksikin lisä kouluviikkoa olisi aivan upea juttu, jos lapset voisivat oppiainepaletistaa valita ne mieluisimmat. Vaikka käsitöitä, musiikkia, liikuntaa, kenties uimakoulu, kirjallisuuspiiri, lisämatikkaa, kielikylpytunnit, luonnontieteitä. Lapsikin sanoi, että voisi mennä kesällä vielä kahdeksi viikoksi kouluun, jos ei tulisi yhtään läksyä ja saisi itse valita aineet. Listalla olisi pesäpallo, uinti, musiikki, englanti ja matematiikka. Noh, hetihän tämä kääntyy rahaan ja jos 6 minuutin lisätyöajasta sopuun pääseminen on kuukausien urakka (ja ehkä mahdoton), niin tämähän on aivan utopiaa.

Palataanpas sitten niihin kesälomaselviytymisstratigioihin. Niissähän on vaihtoehtoja, mutta niissä kaikissa on jotain pahanlaatuista vikaa.

Meiltä turvaverkot puuttuvat oikeastaan täysin. Ei ole mummolaa, johon lähettää lapset. Puuttuu se reipas siskontyttö, joka kesätyönään viihdyttäisi poikia. Ainoan turvaverkkomme eli anopin terveys romahti heti eläkepäivien alettua ja hänen kuntonsa kestää vain esikoisen.

Onni on serkkupojan tuoma karkkikassi :) Tämä on auttanut kesäahdistukseen.

Aikuisten lomat voisi limittää. Jonkin verran olemme limitelleet, mutta haluan kovasti, että meillä olisi yhteistä lomaa perheenä. Minun toiveitani ja myös arvomaailmaa vastaan sotii se, että viettäisimme elämästämme vuosikymmenen miehen kanssa lomat erillään. Ehkä siinä tapauksessa, jos meillä olisi aivan oma mökki, jolta voisi tehdä osan viikkoa etätöitä, järjestely toimisi. Mies kieltäytyy täysin mökin hankinnasta, mikä sinänsä on ymmärrettävää, kun meillä on mahdollisuus lomailla rajoitetun aikaa mummilassa järven rannalla ja mökin rahoitus olisi täysin lainaperustaista.

Vaihtoehdoksi jää erilaiset leirit lapsille. Toistaiseksi pojat ovat käyneet päiväleirejä. Nehän ovat aivan toimiva vaihtoehto, jos on laittaa rahaa niihin ja kuljetukset järjestyvät. Olen tänä kesänä hajonnut täysin noihin päiväleirikuljetuksiin.

Päiväleirikuljetukset ovat pirstoneet päiväni ja nostaneet stressitason taivaisiin. Siihen vaikuttaa ratkaisevasti Kehä I remontti. Ainoa tapa päästä järkevässä ajassa toimistolle on lähteä 6:45 tai 9:30. Ainoa järkevä tapa päästä kotiin on lähteä 14:00, paitsi perjantaisin 12:00. Kuljemme miehen kanssa töihin samalla autolla ja heti kättelyssä totesimme logistiikan tolkuttoman hankalaksi. Toki julkisilla pääsee töihin, mutta aikaa menee optimisuoritukseen 1t 15min ja siihen saa kaupan päälliseksi vajaan pari kilometriä kävelyä tietokonerepun kanssa. Saimme onneksi päiväleirikuljetuksia varten toisen auton lainaan anopilta.

Vaihtelua etätöihin tuo puhelinpalaverit HopLopin nurkasta

Työpäiväksi tulee helposti seuraava: aloita työt mielellään ennen klo 7 kotona. Kuljeta lapsia klo 9 päiväleirille ja aja sieltä töihin siitä huolimatta, että ruuhka on vielä päällä. Huonolla tuurilla samalle aikuiselle osuu myös hakuvuoro. Silloin lähde klo 14 kotiin, tee etätöitä. Hae lapset päiväleiriltä klo 16. Tarjoa kotona välipala ja jatka etätöitä. Tee etätöitä klo 17, yleensä klo 18 saakka. Tarjoa lapsille iltaruuaksi jotain toisten äitien tekemää, koska aika ja voimat eivät enää meinaa riittää muuhun. Tai grillaa jotain epäterveellistä. Kyttää koko ajan kelloa. Säädä aina kohteeseen saavuttuasi kännykkä soimaan, että et vaan unohda seuraavaa säntäystä. Keksi innovatiivisia ratkaisuja: kun liikenne tökkii, voit jäädä uimahallin parkkipaikalle tunniksi odottamaan lasten päiväleirin päätöstä. Minä makoilin takapenkillä, mies piti puhelinpalaveria etupenkillä. HopLopissa on muuten niin hyvä Wi-Fi, että siellä pimeimmässä takanurkassa voi pitää puhelinpalavereja wi-fin ylitse.

Äidin omaa aikaa auton takapenkillä uimahallin parkkiksella

Pojat ovat tykänneet päiväleireilystä. Ensimmäinen viikko meni uimahallin järjestämällä Sporttileirillä. Joka päivä oli tietenkin uintia ja sen lisäksi pallopelejä tunti tai kaksi ja sitten perinteisiä pihaleikkejä ja jopa telinevoimistelua. Esikoinen on aika ronkeli urheilulajien suhteen, mutta viihtyi hyvin leirillä. Pikkuveljet olivat saaneet kunniamaininnan ja palkinnon jokaiseen lajiin osallistumisesta ja keskimmäinen vielä siitä, että ei ollut kertaakaan pyytänyt päästä vaihtopenkille. Ilmeisesti kerran oli joutunut vaihtoon :) Meillä oli iltaisin todella hiljaista ja rauhallista.

Toisella viikolla esikoinen oli Luma-keskuksen ongelmanratkaisua ja matematiikkaa roolipelaten leirillä. Esikoinen tykkäsi leiristä, mutta ei kuulemma ollut yhtä hyvä kuin Heurekan tiedeleiri. Pikkuveljet olivat kakkosviikolla seurakunnan tutussa kesäkerhossa, johon he kulkivat itse. Onneksi kulkivat itse, sillä esikoisen päiväleiri oli 9-15 ja täysin eri suuntaan kuin työpaikka. Kolmas viikko pienemmillä pojilla on ollut HopLopissa, joka onneksi osuu työmatkan varrelle. Sieltäkin tulee hyvin hiljaisia lapsia pois. Ensi viikon esikoinen on mummilassa ja minä otan loputkin mehut irti leirikuljetusten muodossa. Työmatka muuttuu 25km 41km ja kun keskimmäinen ja kuopus menevät Heurekan tiedeleirille. Aikaisempina vuosina Heurekan leiri on ollut leirikesän paras viikko. Saas nähdä, mitä pojat ovat tämän kesän jälkeen asiasta mieltä, kun erilaisia leirejä on kokeiltu urakalla.

Sänkyyn saakka ei ollut päiväleiriläiset voimat riittäneet. 

Taittopatjankin avaus oli jäänyt puolitiehen :)

Päiväleirit ovat kalliita. Ne tulivat maksamaan enemmän kuin mitä maksaa vajaan kahden viikon Balttian kiertomatkamme majoitukset, lautta ja arvioidut bensakulut. Asemamme on siinä mielessä etuoikeutettu, että rahat ovat riittäneet 10 leiriviikon maksuihin sekä myös loman viettämiseen. Paljonhan on ollut somessakin puhetta siitä, että osalla koululaisista kesäloma on ankeaa aikaa. Vanhempien rahatilanteen tai elämäntilanteen vuoksi kesään ei kuulu uimaretkiä, mökkeilyä, torikahveja puhumattakaan huvipuistoretkistä tai matkoista. Surullisin oli opettajan kertomus koululaisen aineesta Mitä tein kesälomalla: "Kävimme kaupassa, ostimme ruakaa."

Vielä en tiedä ensi kesästä, mutta kirjattakoon nyt muistiin, että ei tällaista kuljetusrumbaa ainakaan. Ehkä sittenkin ne limittäiset lomat... ja kansalaisaloitetta vetämään kouluvuoden pidentämisestä!

Ihanaa juhannusta! May the sun be with you!

Kokemuksia Kiovasta

Olin ystäväni kanssa viikko sitten viikonloppureissulla Kiovassa. Kiova matkakohteena on herättänyt hämmätystä. Miksi Kiovaan? Mitä siellä voi tehdä? Onko siellä turvallista? Saako siellä edes syödäkseen?

Tällä hetkellä Kiova on turvallinen matkakohde. Tilanne on toki sellainen, että olosuhteet voivat muuttua nopeasti. Turvallisuuden lisäksi Kiova oli myös rauhallinen. Siellä saa kävellä rauhassa, kaupungilla on väljää eikä taskuvarkaitakaan tarvitse juuri varoa.

Kiova tarjoaa paljon nähtävää: puistoja, kirkkoja, luostareita sekä kauniita rakennuksia. Kokopäivän retken voi tehdä Tsernobylin alueelle tai korruption keulakuvan Yanukovcyhin palatsiin Mezhyriyaan. Meiltä nämä kokopäiväretket jäivät väliin matkan lyhyyden vuoksi ja keskityimme Kiovan tarjontaan ja erinomaiseen ruokaan.

Vietimme viikonlopun pääosin kävellen. Meille oli yllätys kaupungin mäkisyys, se tuntui jaloissa loman päätteeksi. Tuntikausia tallustelimme pitkin Kiovaa nähtävyydeltä toiselle pysähtyen välillä ravintolaan välipalalle tai -drinkille. Hotellimme sijaitsi varsin viehättävällä alueella taidekadulla Andriyivski Uzvizillä. Alueella oli paljon kivoja ravintoloita ja näkymää hallitsi upea barokkityylin St. Andrewin kirkko. Keskusta-alueella suurin osa rakennuksista oli hyvässä tai vähintään keskinkertaisessa kunnossa ja karmeat "neukkukuutiot" loistivat poissaolollaan. Puistoissa kukki kukat. Tässä ensimmäiseksi katunäkymiä.

Oopperatalon viereinen aukio

Oopperatalo

Random snap

Random snap

Random snap

Sofian katedraalin puisto

Kaunista vai mitä?
Kävimme tutustumassa Pyhän Sofian Katedraaliin puistoineen, St. Michaelin kirkkoon, Tsernobyl museoon, Golden Gateen, oopperataloon, yliopistoon ja sen viereiseen puistoon sekä sokerina pohjalla upeaan Perchersk Lavra luostariin. Laitan nähtävyydet omaan postaukseensa, mutta tässä yksi kirkkokuva makupalaksi.

Sitten siitä ruokapuolesta... emme todellakaan kärsineet nälkää tai janoa ja minun hyvin herkäksi muuttunut vatsani ei reagoinut mihinkään.

Mansikkamargarita. Ei ollut juoman määrässä eikä tequilassa pihtailtu.

Huomaatteko, että olen oppinut ottamaan sellaisia selfietä johon tulee koko naama.

Kievin kanaa ja perunapaistosta. Herkullista!

Ystäväni ankka-annos

Suussa sulava filet Mignon

Helmikanan ja fasaanin maksapateeta. Olisin ostanut kotiinkin, jos olisi säilynyt kunnolla.

bruschettaa 

creme brülee

Mitä ruoka maksoi? Ravintolalaskumme kahdelta oli yleensä n. 2000 paikallista joka vastaa n. 70€. Eli 35€ per nuppi. Eihän se mitenkään hirveän halvalta tunnu, mutta ateriamme koostui aina alkudrinkeistä, kolmesta ruokalajista ja pullosta viiniä. Ravintolat olivat keskusta-alueen kalliimpia paikkoja. Voileivän ja oluen siemaisi n. 4€.

Ulkomaiset tunnetut ketjuhotellit olivat kallista yleiseurooppalaista pääkaupunkitasoa ja siksi päädyimmekin valitsemaan paikallisen boutique hotellin, joka oli varsin sympaattinen. 

Huonekin oli söpö ja tilauksemme erillisistä vuoteista toteutui. 

Minulta tulee aina miinusta kokolattiamatosta, aavistuksen tunkkainen oli tämäkin.

Tunkkaisuudesta tuli mieleen, että Kiovassa ei saa sisätupakoida missään.

Aamiaiskattaus

Hyvällä säällä aamiaisen saattoi syödä ulkona. Suloinen terassi!

Tuplalettuaaminen: rahkalettu ja tavallinen lettu ja hunajaa :)

Seisovan pöydän lisäksi aamiaiseen kuului tilattavia vaihtoehtoja.

Kokki oli vähän koristellut puuroannostani :)

Miten Kiovassa pärjäsi englannilla? Jokaisessa ravintolassa oli englanninkielinen ruokalista. Tarjoilijoiden englannin taito oli välttävä. Ystäväni puhuu jonkin verran venäjää, joten hyvin tulimme ymmärretyksi. Taksia emme käyttäneet lainkaan. Olin etukäteen ostanut retkifirmasta yhden retken ja lentokenttäkuljetukset. Retkifirman henkilökunta puhui erinomaista englantia. 

Jos haluaa kokea slaavilaista tunnelmaa tai tutustua ortodoksikirkkoon, niin Kiova on Venäjän Pietaria ja etenkin Moskovaa helpompi matkakohde. Kiovassa voi liikkua kävellen, siellä pärjää englanniksi kohtalaisesti, on turvallista, joka paikassa toimii luottokortti eikä sinne tarvitse viisumia. Kiovaan pääsee suoralla kahden tunnin lennolla Helsingistä, toinen nopea reitti on vaihdolla Riikan kautta. Yllätykseksemme suora lento oli mennen tullen myyty viimeistä paikkaa myöden. 

Meillähän Kiovan reissu on saanut alkunsa siitä, että ystäväni on puhunut yli 1000-vuotisista hienoista venäläisistä kaupungeista ja minäkin olen kiinnostunut niistä. Siis tietämättä edes kaupunkien nimiä tai sijaintia. Sitten puhelimessa puhuessamme ystäväni sanoi, että käydäänpäs kääntymässä jossakin noista kaupungeista viikonloppumatkalla. Minun tehtäväkseni jäi alustavat matkasuunnittelmat. Kaverini ei muistanut sillä hetkellä yhtään kaupungeista nimeltä ja nämä mystiset kaupungit jäivät minun selviteltäväksi. Kiova oli ensimmäinen minkä löysin googlella :D :D 

Olen toki kuullut irvailua siitä, että rouva Kepponen lähtee tutustumaan venäläisiin kaupunkeihin ja päätyy naapurivaltioon Ukrainaan. Close enough!