Hetkessä: Illallinen Tampereella

Vietämme minihiihtolomaa Tampereella appivanhempien kaupunkikodissa melkein ydinkeskustassa. Se mahdollisti meille illallisen aikuisten kesken. Pojat jäivät pizzojen, Netflixin ja jäätelön kanssa mummilaan huomattavasti mieluummin kuin lähtivät syömään aasialaista ruokaa. Tämä ei välttämättä jatku kauaa, esikoinen alkaa tykkäämään myös mausteista ja kohta meitä on kolme illastamassa. Jauheliha-makarooniveljeksillä on vielä pitkä matka eksoottisempien makujen sietämiseen.

Illallispaikaksi valitsimme Masu Asian bistron. Oli mielenkiintoista vertailla, kuinka Masu pärjää Helsingin Farangille ja Gaijinille sekä suosikilleni Yumelle. Minulla oli aika kirkkaana mielessä, mitä tilaisin. Olisin valinnut Hirata bun -pikkuburgereita alkupalaksi, sitten nigiri sushia ja mikäli maha olisi vetänyt niin vielä ribsejä. Päädyimme kuitenkin valitsemaan Nagai-menun.

Ensimmäiseksi pöytään tuli NANOHANA RABE AND WAKAME SEAWEED SALAD. En ole marinoidun merilevän ystävä, mutta salaatti oli todella maukas. Lisäksi lämmin salaatti oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Herkullinen ja lämmin salaatti broccolista, tomaatista, chilistä ja marinoidusta merilevästä. 

Seuraana vuorossa oli SEA SCALLOP and LIGHT GREEN CURRY. Kampasimpukat ovat herkkuani ja vihreä curry oli todella hyvää. Täytyypäs pitkästä aikaa herkutella kotonakin kampasimpukoilla.

Paksoita, seesamiöljyä ja vihreää currya.

Seuraavaksi tarjoiltiin ne himoitsemanani HIRATA BUN. Ehkäpä aterian parhain annos. Olisi keveysti voinut syödä ainakin kaksi lisää. Törkeän hyvää! Annos on hyvin samanlainen kuin Gaijinissa ja aivan yhtä hyvä. Melkein pitäisi ottaa tavoitteeksi opetella tekemään jotain vastaavaa itse. Jos tiedät reseptin, niin vinkkaa ihmeessä!!

Masun klassikko. ”Pikku burger” rapeaksi ja meheväksi paahdetulla possulla, 

korean majoneesia ja mausteista kurkkua.

Odotimme pöytään sushia menun mukaisesti, mutta ensin tarjoiltiinkin SYAKE SYAKE.

Se oli aterian laimein annos. Ei siinä mitään vikaa ollut, ihan ok.

Marinoitua lohitatakia japaninsinappikastikkeella, vesikrassia, gen-salaattia, piparjuurta, soijaa ja vesimelonia

Sitten se sushi. Halusin kokeilla paikan sushia, koska olin aivan varma, että Hans Välimäen resepteillä sushiriisissä on riittävästi viinietikkaa ja juuri sopiva ripaus makeutta. Useat sushipaikat kompastuvat mirin valmistuksessa ja käytössä. Mirin ei maistu tarpeeksi, ilmeisesti riisin jäähdytys on niin hidasta, että mirin haihtuu. Itse käytän kotioloissa hiustenkuivaajaa puhaltamaan kylmää ilmaa riisiin. Välimäki ei pettänyt - ihan täydellistä riisiä. Riisikriitikko kiittää :D

Ennen jälkiruokaa tuli vielä Hra Kepposen odottama annos KOKUHYO SURU SUTEKI. Oli hyvää, mutta dashi-sinappikastiketta olisi saanut olla selvästi enemmän. Koska tämä oli selvä pääruoka, annoskoko olisi voinut olla isompi.

Grillattua härän black angus-filettä "Hokkaido no miso tare".
Mureaa, todellista härkien härkää lisukkeenaan soijassa ja seesamiöljyssä wokattua metsäsientä ja pinaatia. Hot mustard spicy dashi with house raju!! Erilainen ja paahteinen.

Masu pärjäsi vertailussamme aivan tasavertaisesti Gaijinille ehkä jopa Farangille. Ehkä perusteetta väitän, että Yume olisi kuitenkin parempi. Sitten tuli pelin ratkaiseva annos eli jälkiruoka. Olen aina kritisoinut aasialaisten ravintoloiden jälkiruokia, ne eivät yllä muun aterian tasolle. Masu on tässä todella virkistävä poikkeus. Menuun kuuluva PEANUT BUTTER PUDDING AND CREAMY VANILLA ICE CREAM oli suussasulava herkku. Nam! Viereisen pöydän friteeratut banaanit näyttivät myös todella herkulliselta. Vielä jälkkärinkin jälkeen mietin, että olisi Yume sittenkin parempi ;) mutta Helsinkiin ei todellakaan tarvitse matkustaa erinomaisen aasialaisen ruuan perässä.

Lasku oli yhtä suuri kuin vertailupaikoissakin :( Ei tällaisissa paikoissa kovin usein raski syödä.

Kauniissa maisemissa tallustelimme mahat täynnä takaisin mummilaan. Ihana lomahetki aikuisten kesken.