Voisin jopa väittää, että tunnen eroahdistuksen fyysisinä oireina. Useasti päivän aikana tulee sellainen tunne, että nyt pitää vilkaista kännykkää: skannata sähköpostiotsikot, piipahtaa Instassa tai Facessa tai vilkaista whatsappia. Sitten kun sitä kännykkää ei enää olekaan, iskee hetkellinen hermostus. Silloin tekee mieli kiemurrella tuolilla ja mielessä jyllää ajatus: "Mitä minä nyt teen??" Aika tiukkasti istuu siis tapa vilkuilla kännykkää, vaikka kännykkä puuttuu.
Somepaastoni ei lähtenyt sisäisestä tarpeesta tarkkailla käytöstäni tai halusta muuttaa sitä. Maanantaina 4.1, tuona kohtalon päivänä, tuo käteni luonteva jatke pimeni täysin ilman ennakkovaroitusta. Huolto totesi, että sekä toivo että kaikki data on menetetty :(
Päätöksen tekeminen uudesta käden jatkeesta osoittautui hyvin vaikeaksi. Olen suuresti pähkäillyt kolminaisuutta hyvä kamera - hinta - appsit. Ehkäpä jo ensi viikolla pääsen somepaastostani irti. Varapuhelimena olen käyttänyt luokkansa huippua vuodelta 2006. Kyseessä on todella köyhä malli, jossa on vain yksi pää appsi: sillä voi puhua. Niin 2000-lukua :(
Pimennyt puhelin (elinikä n. 2v 2kk) ja köyhä puhelin
1) Kannattaa tarkkailla, että kuinka tiukasti elektroninen laite on kädessä kiinni tai sen ulottuvilla. Kannattaa välillä pistää laitteet syrjemmälle ja viettää aluksi vaikka laitteeton tunti keskittyen vain yhteen asiaan ilman, että huomiota pitää välillä pirstoa laitteen vilkuiluun. Tai jos mielestäsi et ole lainkaan laitekoukussa, niin kokeilepas viettää laitteeton ilta.
2) Kaikki data puhelimesta kannattaa synkronoida johonkin pilveen tai omalle tietokoneelle. Ne asetukset kannattaa tsekata moneen kertaan, että kaikki olennainen tulee synkatuksi. Kadotin tässä rytäkässä aivan kaikki kontaktitiedot puhelimestani, kenenkään yhteystietoja ei jäänyt jäljelle.
PS. Jos olen soittanut/tekstannut sinulle vuoden 2015 aikana ja toivoisit minun tekevän niin myös vuonna 2016, laita tekstari nimelläsi tai sähköpostia.
Minullakin on kasvanut kännykkä käteen, silti tunnen välillä hyvää mieltä siitä, että huomaan, että toimeenkin tulen, jos vaan on pakko. Välistä on hyvä olla paikoissa, joissa ei ole verkkoyhteyttä. Silloin voi tuntea vapaudentunnetta.
VastaaPoistaPieni netti/some-breikki tekee ajoittain hyvää :) Tosin olen minä jo alkanut sen mukaan valikoimaan hotellejakin, että niissä on Wi-Fi. Ainakin perhelomilla voisin valita toisin.
PoistaNolohan se on tunnustaa, että liikaa tämän puhelimen kanssa tulee touhuttua :(. Sano siinä nyt sitten lapselle, että vietät liikaa aika tietotekniikan parissa...
VastaaPoistaIhanan antiikkinen varapuhelin :)
Muutaman kerran pojat ovat meillä jo huomauttaneet siitä, että on todella epäreilua, että ruutuaikakiintiö ei koske aikuisia ollenkaan. Minä kuulemma olen se pahin ruudun ääressä notkuja. Noin absoluuttisesti mitattuna se on aivan totta, koska vietän päivästäni suurimman osan ruutua tuijottaen. Kotona voisin yrittää pärjätä vähän vähemmälläkin.
PoistaTunnustan, että kännykkää tulee hipelöityä aika usein päivän aikana. Mutta sehän johtuu tietysti vain siitä, että katson siitä kelloa. :-D
VastaaPoistaKävipä puhelimesi tiedoille ikävästi. :-(
Kyllä minullakin on paljon hyviä selityksiä siihen, miksi aina on joku laite hypisteltävänä ;)
PoistaTodella hanurista oli kaikkien yhteystietojen menettäminen. Oli muuten varsin rauhalliset kaksi ensimmäistä päivää etätöissä ilman puhelinta ja tietokoneen voip-sovelluskin päätti tasaisesti hiljaa kuolla pois. Eipä puhelin soinut :)
Minä myös tunnustan, että kännykkä on käteni jatke. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä, sitä olen yrittänyt tolkuttaa itselleni. Minulla on aika hyvin kaikki tiedot tallennettu, niin ainakin kuvittelisin. iCloudiin olen hankkinut lisätilaakin.
VastaaPoistaHarmillinen juttu tuo tietojen häviäminen. Toivottavasti saat kerättyä kaikki tärkeä tiedot uudestaan.
Mukavaa viikonloppua kuitenkin!
Nyt on alkanut vasta minultakin helpottamaan oireet. Ei tarvitse enää miettiä, että nytpä pitäisi/haluaisin räplätä puhelinta. Melkin pari viikkoa olen kärsinyt vieroitusoireista ;)
PoistaMinullakin meni kaikki OneDrivelle paitsi kontaktit. En tiedä miten tuollainen moka pääsi käymään :( Työkaveri sanoi, että kun hänelle aikoinaan kävi sama, niin vielä vuoden päästä huomasi, että numeroita puuttuu.
Hävettää, tunnustan olen addikti.. Vähän yli vuosi sitten en vielä ollut ja pidin periaatteellista päätöstä olla hankkimatta älypuhelinta. Oli kyllä aikamoinen vapaus lähteä silloin kodista ulos ilman luuria, kukaan ei saanut somessa kiinni, enkä minä myöskään. Metrossa tuli luettua jopa kirjaa, eikä plärättyä luuria. Nyt sitten olen varmaan tunti sitten plärännyt ja taas tekee mieli.. Joskus jopa yöllä vilaisen, apua!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua <3
Minä olen aika samanlainen. Toki voin puolustella käytöstäni sillä, että tein paljon myös töitä puhelimella. Rehellisyyden nimissä sillä pystyi ehkä selittämään 20-30% räpläyksestä, muu johtui ihan muista syistä. Ihan hyvää on tehnyt tälläinen pakkobreikki. Välillä mietin, että tästä laitteettomasta ajasta pitäisi yrittää rakentaa jonkinlainen vakituinen tapa elämään. Täytyy vähän kypsytellä asiaan.
PoistaSen voin todeta, että kännykkäaddiktioni ei mitään verattuna herkkuaddiktiooni. Muutenhan olisin jo joku iltamyöhä ajanut Verkkokaupan 24h kiskalle hakemaan uuden puhelimen :D :D :D
Mäkin olen addkikti ja se todellakin harmittaa!! Mikä siinä onkin niin vaikeaa, että koko ajan pitää esim fb ssa tsekata ihmisten tekemisiä? Sen ajan voisi käyttää oikeisiin ihmiskontakteihin....
VastaaPoistaTätä pitää pohtia lisäää...
Valoisaa viloa!
Minulla on vakaassa harkinnassa jonkinlainen päivittäinen laitteilta rauhoittumisaika, jotta koko päivän ei olisi puhelin tai padi kädessä.
PoistaMukavaa viikonloppua! Kaunista on, mutta sikakylmää.