Lounaskutsu Hobbittilaan

Joidenkin elämässä on erittäin mielenkiintoisia lounaskutsuja. Olisipa minullakin!

Tervetuloa meille arvon konna! 

Valitettavasti emme ehtineet lakaista ja meillä on vähän pölyistä.

Olet kuulemma vähän talvipötkötellyt. Tosi hienoa, että jaksoit tulla meille!

Kasvatimme itse salaatin kasvimaallamme. Toivottavasti maistuu.

Pikkukonna toivottaa mukavaa sunnuntaita!

Back to 90s eli matkamessut

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa matkamessuilla. Odotukseni oli aika korkealla ja kuvittelin palaavani messuilta korkeassa matkakuumeessa pää täynnä haaveita seuraavista matkakohteista. Koluttuani messut lävitse olin aika typertynyt. Tätäkö on anti tavalliselle kuluttajalle? Kassillinen paperia, kehnoja keskusteluja ständeillä ja suu makeana mainoskarkeista.

Mikään ei ollut muuttunut sitten 90-luvun. Printtimedia oli messuilla todella voimissaan. Asiakaspalvelu oli vaihtelevaa ja usein kehnoa. Kohderyhmä ajattelu oli täysin hukassa. Konseptia elämyksestä ei osattu myydä.

Avaan vähän näitä parjauksiani muutamalla käytännön esimerkillä oikeilta standeiltä, kohteista joihin meillä oli aitoa kiinnostusta. Olimme siis liikkeellä kahden naisen voimin.

Namibia
Esittelijä: Kiinnostaako Namibia matkailumaana?
Minä: Kyllä kiinnostaa. Luin yhden matkatoimiston matkakuvauksen kiertomatkasta ja se herätti mielenkiinnon.
Esittelijä: Namibia on erittäin kaunis matkailumaa.
pitkä hiljaisuus
Minä: Voisitko kertoa tarkemmin Namibian valtit luonnon osalta.
Esittelijä: Siellä on erittäin monimuotoista luontoa.
pitkä hiljaisuus
Esittelijä: Safarikohteet ovat maailmanluokkaa.
Esittelijä näyttää minulle pienen pienestä esitteestä kuvia, joita en edes näe kunnolla. Jokainen lause pitäisi nyhtää irti. Hetkellisesti kaipaan vaikka arabikulttuuria, jossa esittelijä olisi tehnyt kaikkensa saadakseen minut tajuamaan, että olen aina halunnut matkustaa Namibiaan. Tällä ständillä riitää, että hengittää. Totean selvittäväni kaiken netistä nopeammin ja elämyksellisemmin.

Olisi voinut näyttää jotain tällaista! Kuva lainattu nadeet.org

Tai tälläista! Kuva lainattu http://www.worldtravelguide.net/namibia

Rauma
Olemme käyneet ihan asiallisen keskustelun majoitusvaihtoehdoista Raumalla.
Ystäväni: Mitä kohteita ja tekemistä Rauma tarjoaa lapsiperheille?
Esittelijä: Rauma tarjoaa paljon nähtävää lapsiperheille.
pitkä hiljaisuus
Ystäväni: Mitä sinä suosittelisit koululaisille Raumalla?
pitkä hiljaisuus
Esittelijä: Rauman puukeskusta on ainutlaatuinen. Suosittelen sitä.
Poistumme ständiltä miettien, että eikö Raumalla oikeasti ole mitään lapsille. Paitsi se puu-Rauma. Jos ei mitään muuta ole, niin eikö sitten sinne puu-Raumaan pitäisi tehdä joku lasten kierros, jota voisi markkinoida?

On siellä Raumalla ainakin Kake-kaupunkijuna http://www.kakekaupunkijuna.fi/

Rekveren AQVA-kylpylä
Minä: Katselin Booking.comin kautta huoneita kylpylässänne ja siellä ei ollut mitään perhehuoneita varattavissa. Onko teillä perhehuoneita?
Esittelijä: Tottakai meillä on perhehuoneita. Me emme vaan vuokraa niitä minkään varauspalvelun kautta, ainoastaan suoraan meiltä. Meillä on ihan vaan pari huonetta varauspalveluiden kautta.
Ottamatta mitenkään kantaa tähän strategiaan jatkamme hyvää keskustelua perhehuoneista. Haluaisin tietää millainen perhehuone on.
Esittelijä: Minulla on yksi kuva tässä esitteessä standard perhehuoneesta.
Esittelijä kaivaa 20-sivuisen vihkosensa ja alkaa osoitella minulle sitä kahden postimerkin kokoista huonekuvaa. Yritän katsoa kuvaa seuraavaksi kauempaa ja sitten lähempää ilman silmälaseja. Esittelijällä välähtää nopeasti, että ikänäköinen ihminen ei saa mitään selvää esitteestä ja hä antaa minulle koko vihkon mukaan, jotta voin kotona tutkia sitä ajan kanssa. Eli ostaa halvat lukulasit ensin.
Esittelijä: Meillä on myös parempitasoisia perhehuoneita, ne ovat isommat ja paremmat. Niistä ei taida olla kuvaa tässä esitteessä.
Miten ihmeessä jokainen myytävä kämppä voi olla netissä, mutta hotellihuonekuvaa pitää tutkia suurennuslasin kanssa??


Miten parantaisin messuja?

1. Digitalisointi - ehdottomasti suurin korjattava asia!
Sen sijaan, että plärätään kaiken maailman erikokoista esitettä haluaisin, että kohdetta esitellään minulle digitaalisesti. Kuvia, paljon kuvia. Olen ostamassa elämystä. Miltä kohteessa näyttää? Luontokuvia. Eläinkuvia. Ruokakuvia. Rantakuvia. Hotellikuvia.
Vaihtoehtoja digitalisointiin
-Tabletti esittelijän käyttöön
-Videotykillä seinälle parhaita kuvia kohteista
-Yleisöpääte, jolla voi tutustua kohteeseen
-Mahdollisuus lähettää kiinnostavimmat jutut omaan sähköpostiin

2. Palveluhalukkuus
Tiedän, että messuilla seisominen on todella kuluttavaa puuhaa, mutta jos on varaa maksaa messupaikka, pitää olla myös varaa siihen, että henkilökunta on tajuissaan ja jaksaa kertoa kohteesta yhä uudestaan ja uudestaan. Tiedot pitää olla hallinnassa ja hanskata kohteen esittely eri kohderyhmille.

3. Ständien visuaalinen ilme
Osa ständeistä oli varsin ankean sekä kotikutoisen näköisiä. Valkoiset seinät, joihin oli laitettu sinitarralla muutama nuutunut printattu kuva. Oli myös ständejä, joista emme pystyneet päättelemään, että mitä he edustavat. Itse en ainakaan viitsi yhtä kertaa enempää vaivautua tuollaisen mystisen kopin luokse kysymään, että anteeksi mitä esittelet.

Kenelle suosittelisin messuja?
Ainakin tänä vuonna Viron kohteet olivat hyvin edustettuina. Viron matkaa suunnitteleva sai varmasti paljon vinkkejä. Myös lapsiperheet oli hyvin huomioitu ja Lottemaan ständi varmasti sai paljon huomiota lapsilta. Kiertomatkoja myyvät matkatoimistot olivat kaikki paikalla ja heidän pakettiensa vertailu varmasti onnistuu hyvin messuilla.

Kaltaiseni "haluan, että joku markkinoi minulle täydellisen matkailukohteen, josta unelmoida" sai poistua messuilta kassillisen paperia kanssa, mutta pää tyhjänä matkaunelmasta.

Päivä oli kiva. Olin voittanut liput arvonnasta. Jos voittaisin ensi vuonnakin, niin menisin ehkä uudestaan. Mutta 18€ pääsylippua ja 12€ parkkia en ole valmis kokemuksesta maksamaan.

Sitten vielä lopuksi mielestäni parhaimmat ständit:
+Somero. Ständillä oli hieno visuaalinen ilme ja iloista väkeä töissä.
+Tampere. Kuka voisi vastustaa Pyynikin näköalatornin munkkimaistiaisia. Kohderyhmäajattelu toimi. Mikä sinua näistä kiinnostaa eniten ja esittelen sen mukaan. Hyvin esitelty kulttuuritarjonta.
+Malta. Todella ystävällistä ja iloista meininkiä.
Aurinkomatkojen virtuaalilasit olisin ehdottomasti halunnut kokeilla, mutta en jaksanut jonotella. Joka tapauksessa plussaa digitalisoinnista!

Tulkoon riisikakkudietti!

Moni on kertonut, että yksi heidän painonhallintansa kulmakivistä on riisikakut. Erittäin vähäkalorista, mukavasti rouskuvaa ja ilmeisesti vatsaa täyttävää. Olen noita kuivia pahviläpysköjä yrittänyt itsekin popsia vuosikymmenen (tai parin) aikana useasti ja tullut siihen tulokseen, että maailmassa ei ole sellaista päällystettä, joka saisi minut syömään riisikakkuja.

Pyörrän puheeni.

Olen löytänyt päällysteen, joka sai minut rakastumaan riisikakkuihin! Olen valmis vaihtamaan ilta-ateriani ja lounaanikin riisikakkuihin, jotka on päällystetty Nutellalla.

Mietin tässä, että pitäisikö lähteä vielä tänään ostamaan uusi vyö? Olenhan syönyt tänään illalla lähinnä vain riisikakkuja ja aion jatkaa uutta ruokavaliotani heti huomenna. Putoaakohan jo ylihuomenna farkut jalasta?

Riisikakku kädes eka, riisikakku kädes vika

Kuka lähtee mukaan diettaa?

PS. Olisi pitänyt jo tiistai aamuna arvata, että tämä päivä saa maailmankirjat sekaisin. 23km automatkani alkoi puolen kämmenen kokoisten lumihiutaleiden leijaillessa. Hetken päästä tuli räntää, sitten melkein rakeita ja lopuksi vettä. Voisiko tämän jotenkin tuotteistaa? Koe neljä vuoden aikaa puolessa tunnissa...

PPS. Pysykää pystyssä ja ajelkaa varovaisesti!

Miksi mun murtsikat ovat aina surkeat?

Kävimme melkein koko perheen voimin tekemässä talven ensimmäisen hiihtolenkin. Sen verran olemme mukavuudenhaluista sakkia, että -20 asteen pakkaset tekivät meistä sisäihmisiä. Ehkäpä joku perheestä on vielä mukavuudenhaluisempi, koska hän ei löytänyt omia suksiaan :) Noh, Hra Kepponen teki lumityöt ja oli mukana huoltojoukkona.

Keskimmäinen hiihtää varsin mallikkaasti, samoin esikoinen, jos hänet vaan onnistuu motivoimaan liikuttelemaan jalkojaan vikkelästi. Kuopus vielä ajoittain hakee tasapainoa, etenkin jos vauhti kasvaa, ja hän saattaa pyllähtää ladulle. Vauhti pojilla on sen verran kova, että laskettelutakkini saan jättää naulakkoon ja valita jotain kevyempää.

Iltahiihto

Minä kärsin taas vakio-ongelmastani: todella surkeat sukset!!

Koska voitelu petti aina, siirryin reilu 10v sitten huoltovapaisiin suksiin. Peltosen nanogrip sukseni lipsuivat aivan älyttömästi. Ne valittiin urheilukaupassa painon ja pituuden mukaan. Kokeilin pitoteippejä vaihtelevalla menestyksellä. Ne paransivat pitoa, mutta aiheuttivat roskaantuessaan alamäessä ongelmia. En voi sanoa päässeeni nauttimaan hiihtämisestä niillä. Siirryin hiihtämän tylsästi mahdollisimman tasaisella.  Nanogrippini lojuvat kellarissa edelleen, mutta taidan olla reilut 10kg painavampi kuin sukset ostaessani, joten en tiedä, että toimivatko ne lainkaan enää. Vai parantaisiko massa pitoa?

Tuuletus

Isäni antoi muutaman vuoden vanhat, mutta melkein uudenkarheat suksensa minulle. Taas tuli Peltosen nanogripit. Hiihtäjän painoluokasta ei ole varmaa tietoa, pituus on varmaan ok. Sukset eivät luista mihinkään ja pohjiin jäi lumikerros. Meno oli todella raskasta, ei ollut todellakaan mitään pito-ongelmaa. Kuin olisi santapapereja hiekkaa vasten hangannut. Hiihtäminen itsessään tuntui niin ihanalta, mutta sukset harmitti.

Taas pähkäilen, että mitä tekisin suksien kanssa. Pitäisikö luovuttaa ja ostaa kolmannet sukset? Olisi varmaan aika palata voideltaviin suksiin, jos kaupoille päädyn. Toisaalta Helsingin hiihtosäät ovat niin arvaamattomat, että jos uusien suksien hankitaan menee yhtään enemmän aikaa, ladut voivat olla jo historiaa. Eikä tuonne kellariinkaan viitsisi ostaa jatkuvasti uusia kalliita suksia säilöttäväksi...

Millaisilla suksilla sinä hiihdät?
Onko antaa vinkkejä sunnuntaihiihtelijälle mahdollisimman huoltovapaista suksista?
Pystyykö lumen kertymistä nanogrippien pohjaan estämään?
Saako nanogrippeihin luistoa jotenkin parannettua?
Oletko kokeillut pitokarvoja?

Nutellapullaa

Ei pitäisi lukea iltapäivälehtiä. Hävettävän suuri osa aivokapasiteetistani on kulunut viime päivinä puuttuvien influenssarokotusten suremiseen ja yhtä hävettävän suuri osa nutellalaskiaispullan miettimiseen. Nutellapullan osalta olen päässyt ajatuksista käytännön hommiin :)

Iltapäivälehden juttu siis hekumoi sillä, että ruotsalaiset kahvilat ovat alkaneet myymään perinteisten laskiaispullien lisäksi Nutellalaskiaispullia, joista on tullut varsinainen hitti. Ruotsalaisethan ovat tuottaneet monia hyviä asioita kuten kookospallot, appelsiinikrokanttisuklaan, kookospallot ja muistinko kirjoittaa, että kookospallot. Olihan se siis lähes pakko testata Nutellapullakin.

Laiskana paistoin pullat kaupan pakastealtaasta. Pullan puolikkaat on voideltu kevyesti Nutellalla. Pursotuspussiin laitoin puolet Nutellaa ja puolet kermavaahtoa. Kuvittelin saavani hienot raidat, mutta Nutellani olikin liian jäykkää. Sitä olisi pitänyt yrittää notkistaa vaikka vähän lämmittämällä tai ehkä nutellaan voisi lisätä tilkan nestettä kuten vaikka Baileysia. Sitten vielä banaaniviipaleita päälle.

Mitä sanoo pullatestaukseen osallistunut kolmihenkinen jury?

Punaposkisille ulkoilijoille maistui! "Todella hyvää!"
Nutellapulla on niin makeaa, että testaajat eivät kärttäneet enää toista pullaa. Omaani laitoin vähän kitsaammin Nutellaa ja enemmän banaania. Oli hyvää. Minusta ei kuitenkaan parempaa kuin tavallinen laskiaispulla. Lasten äänillä Nutellapulla kuitenkin voitti äänin 2-1.

Onpa ollut tänään ihana ulkoilukeli. Toivon, että talvi pysyisi juuri tällaisena!! Ihanasta ulkoilusäästä huolimatta aion huomenna ponnistaa Matkamessuille. Huomenna on varmaan matkakuume tuskaisissa lukemissa ;)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Ystäväkirjahaaste

Sain Sadulta niin mainiosta Kukkapilli-blogista ystäväkirjahaasteen.

1. Perheeseeni kuuluu...
Hra Kepponen ja kolme vilkasta, kekseliästä, ihanaa, mutta välillä rasittavaa poikaa iältään tällä hetkellä 11, 8 ja 7. Tiedän, että 8v tässä vaiheessa haluaisi korostaa, että hän on melkein 9 vuotta. Perheen 11v muistuttaisi, että meillä on myös kaksi nelijalkaista perheenjäsentä eli nelivarvaskilpikonnat. Heistä isompi on oppivainen ja omapäinen Noppa ja pienempi söpö, mutta tyhmä. Se saattanee johtua ruotsalaisesta syntyperästä ;) Pienen konnan nimestä meillä on edelleen riitaa.

Noppa on tällä hetkellä talviunilla ja jännittyneenä odotamme, että millä mielellä konna herää. Nopalla on protestointi hallinnassa.

Pikkukonnamme Konnairin lennolla Malagaan

2. Ammattini...

Tulin nykyisen työnantajani palvelukseen melkein päivälleen 20 vuotta sitten. Tiedän, että kuulostan muinaisjäänteeltä. Etenkin kun kyseessä ei ollut ensimmäinen työpaikka. Alkuperäisenä suunnitelmana oli olla max. 5 vuotta. 

Olen töissä teknisellä alalla, vientiyrityksessä. Vuosien varrella olen tehnyt monenlaista hommaa, eniten tuotehallintaa, myyntiä ja markkinointia. Olen tehnyt vuosia matkatöitä. Aloitin uuden työn loppuvuodesta, johon ei kuulu matkustamista. Ensin ajattelin, että miten raskin luopua matkatyöstä. Olen aina pitänyt asiakkaiden kanssa työskentelystä ja toki välillä on tarjoutunut mahdollisuuksia tutustua mielenkiintoisiin paikkoihin ja tietenkin mukaviin ihmisiin. 

Sitten muistelin viimeisen parin vuoden reissujen pohjanoteerauksia, kuten varastettua passiani (hermostuttaa vieläkin), Lontoon hotellijupakkaa (tympii vieläkin) ja Etelä-Afrikassa motarin varren patikointia (ajattelen, että olinko turhan uhkarohkea) ja niitä kaikkia tunteja, jotka olen käyttänyt odottamiseen ajattelin, että eiköhän noi hommat ole jo nähty. 

Osa kommelluksista näin jälkikäteen vaan naurattaa, kuten yritys Moskovassa löytää se oikea Holiday Inn. Piti nimittäin käydä kahdessa väärässä Holiday Innissä ennenkuin vihdoin pääsin oikeaan. 

Ehdottomana plussana uudessa työssä on täysin vapaat illat. Aikaisemmassa meni kaksi iltaa viikossa puhelinpalavereissa. Se on perheelliselle paljon. 

3. Harrastukseni...

Harrastukseni saattavat vaihtoa lennossa. Olen innokas kokeilemaan uusia juttuja, mutta välillä sitten mielenkiinto lopahtaa aika nopeasti. Ykkösharrastukseni nykyisin on ulkoilu. Voin paremmin, kun saan happea ja yritän samalla saada liikuntaa. Muu liikuntani on enimmäkseen uintia ja laskettelua.

Kädentaitoja harrastelen kausiluonteisesti. Olen ommellut, tuunannut vaatteita, tehnyt kortteja ja koruja. Teen jotain jos riittää aikaa ja inspiraatiota. Käyn kulttuuritapahtumissa ja luen aika paljon. Niin ja tietysti harrastan bloggaamista. Harrastelijabloggaaminen vie yllättävän paljon aikaa, siitäkin huolimatta, että juttuni syntyvät yleensä tajunnanvirtatekniikalla yhdellä istumisella.

Joulun 2015 kortit

4. Erityistaitoni...

Olen aika kova mimmi erityistaitojen suhteen. Minulla on niitä kolme :D

-Olen erittäin hyvä syömään. Tähän taitoon liittyy myös pitkälle kehittynyt kyky arvostaa ruokaa. Makunystyräni pärjäävät erityisen hyvin leivonnaisten ja suklaiden maistelussa.

-Olen hyvä nukkumaan pitkään. Olin aikaisemmin viikolla päivän sairaslomalla. Olin aamulla sen verran aikaa pystyssä, että ilmoitin töihin ja söin aamupalan. Menin hetkeksi takaisin lepäämään ja heräsin yhden jälkeen, kun ensimmäinen poika tuli koulusta. Voin nukkua 13 tai jopa 14 tuntia käymättä vessassa, vaikka olenkin jo keski-ikäinen :)

-Kestän epäselviä työnantoja ja olosuhteita hyvin. 

Viimeinen on ainoa, josta on ollut hyötyä. 

5. En osaa...

Laulaa. Olisi todella ihanaa osata laulaa.

6. Oudoin tekemäni asia...

Mitään sellaista suuresti outoa ei tule mieleen, useita pikkuoutouksia kylläkin. Parhaiten paketoidun pikkuoutouden kehittelin Japanissa asuessani. Tulli laittoi yllättäen tuontikiellon lihalle kaikessa muodossa. Valitettavasti suomalaisuus ikäänkuin kiteytyi HK:n siniseen, jota piti aina ajoittain tuoda työreissulta Japaniin. Niinpä aloin paketoimaan sen kauniisiin lahjapaketteihin. Kaunis paketti naruineen. Arvasin, että Japanin tulli ei kuitenkaan ikinä ratsaa kenenkään lahjoja, harvoinpa edes kassiin vilkaisivat. Ymmärtääkseni tuollainen kypsä tuote on sinänsä turvallinen ja eikös HK blö ole enemmän vilja- kuin lihatuote. Kun ystäväni tulivat kylään, pyysin heitäkin tuomaan HK:n sinisen lahjapaketoituna.

Toivelahjana HK:n sininen :) 

Kuva lainattu http://www.hookoo.fi/

7. Jos saisin 10 miljoonaa...

Asunto vaihtuisi isompaan, auto uuteen tila-autoon ja palkkaisin vähintään osa-aikaisen kodinhoitajan. Ehkä kävisin osa-aikatöissä. Pitäisin ainakin sapattivapaan. Tai siirtyisin kokonaan vaikka vapaaehtoistyöhön. Käyttäisin rahaa surutta lomailuun, matkusteluun ja ulkona syömiseen. Ihan ekaksi ottaisin ensimmäiset bisnesluokanpaikat koko perheelle Malediiveille sellaiseen water villaan. Niin ja babysitteri mukaan. Siellä voisi sitten tehdä tuhlaus eikun investointisuunnitelmaa ;)

Jollakin osuudella voitostani haluaisin tehdä jotain edes pienesti yhteiskunnallisia oloja kohentavaa. 

8. Jos olisin päivän mies...

Ei nyt kyllä tule mitään mieleen, mitä erityisesti haluaisin miehenä kokea. No, ehkä kävisin yrittämässä keltaista kirjoitusennätystä lumihankeen. Paitsi jos olisi tosi kylmä ;)

Jos olisin päivän pikkupoika, niin ehkä minulle selviäsi miksi kaikki johtaa aina painiin

9. Hävettää tunnustaa...

Olen erittäin huono pitämään järjestystä. Huonoksi onnekseni muu perhe on vielä minuakin kehnompi järjestyksen pidossa. Meille kertyy aivan järkyttäviä pinoja kaikille vaakatasoille. Meinasin ottaa kuvan puhtaan pyykin ylivuotokasasta, mutta sitten en kehdannutkaan...

Sohvapainia kesällä 2009

Meno on ei ole juuri muuttunut. Enää sohvalla mahtuu painimaan vain kaksi kerrallaan.

10. Elämän tarkoitus on...

Voisin oikeastaan kopioida vastaukseni aikaisemmasta haasteesta eli näin

Minusta elämä on suuri seikkailu joka pitää seikkailla mahdollisimman täysillä. Yrittää tehdä omasta elämästä mahdollisimman hyvä ja huolehtia läheisistä. Etsiä elämään iloa ja rakkautta ja luoda niitä ympärilleen.
"Tarkoitus on elää ja kerran kuolla henkeen kaikki vetää ja sormet nuolla tehdä jotain hyvää kun voi 

oi, sehän menee kiertoon "

By Jonna Tervomaa

Haastan Elisan Sutkautuksia-blogista, Nadjan Napsahduksia-blogista ja kaksi Tuulaa, eli Tuula's life sekä Oman katon alla Tuulat

Haluan pikakelata kesään

Pienen flunssan ja pakkasten myötä minulle iski täydellinen tammikuuhun tympääntyminen. Vaikka olenkin talvi-ihmisiä, en tykkää kireämmästä kuin -10 asteen pakkasesta ja inhoan tätä nuhakuumesesonkia. En jaksaisikaan enää talvea. Tammikuusta on jälleen tullut pysähtynyt tylsäkuu. Haluan pikakelata kesään heti! Haluan lämpöä, vihreyttä, terveitä päivä ja linnunlaulua!

Koska se ei ole mahdollista, olen fiilistellyt kesää katselemalla menneiden vuosien satunnaista päivää 15.7. Tervetuloa mukaan memory lanelle.

16.7.2003 Hra Kepponen meloo äitini serkun kanssa Puulavedellä.

Voi tuota aikaa, koko loma täysin itsensä huvittamiseen. Oli siinä puolensa ;)

Digikuvaukseen olimme siirtyneet keväällä 2003.

15.7.2004 Edinburgh, näkymä linnalta kaupungille.

Lomakohteeksi valitsimme jotain viileää, koska olin tuhdisti raskaana.

Ensimmäisessä raskaudessa olin varsin hyvävointinen. Kävelimme päivät ja ruoka maistui.

12.7.2005 Kotinurkilta, esikoinen 8kk. Äitiyslomakesä.

Ainakin heinäkuu oli lämmin. 

Olimme koko kesäloman kotona, kuvien perusteella kävimme lähirannalla.

26.7.2006 Veneretkellä jollain saarella Helsingin edustalla. Huima hellepäivä.

Uskomaton kesä, kun siitä ei ole juuri yhtään valokuvaa. Emme ilmeisesti tehneet mitään.

Olin palannut töihin ja todennäköisesti meillä oli lastenhoitosyistä lomat limittäin
ja yhteinen lomapätkä Kreetalla syksyllä. Minulla oli varmaan vajaat lomat.

Kesä oli myös hyvin lämmin. Muistan olleeni niin onnellinen ilmalämpöpumpusta.

15.7.2007 mummilassa, äitiyslomakesä

Keskimmäinen on reilu 2kk ja olemme lomailemassa mummilassa.

Kuva on yksi lempikuvistani.

23.8.2008 häissä esikoisen kanssa, kolmannen kerran tuhdisti raskaana.
Uskomatonta - kesästä ei ole yhtään kuvaa, vaikka olen ollut lasten kanssa kotona.
Tosin rankka pahoinvointi piinasi rv 19 saakka. Hoitovapaakesä.
Ehkä Hra Kepponen on ottanut videoita. Toivottavasti!
Kyseisenä päivänä poikien setä vihittiin.

14.7.2009 mummilassa ja kotona. Äitiyslomalla.
Ihana kesä kotona lasten kanssa. Ehkä elämäni paras. Juhannukselta alkoi lämpö.
Kesällä teimme ensimmäisen koko perheen lomamatkan Ikaalisten kylpylään.
Kaksi isompaa tohottivat ja kuopus katseli menoa sitteristä. Mukana oli yleensä naapurin tytöt.

9.7.2010 ja 18.8.2010 Kesäjengi kotona. Hoitovapaakesä.
Lapsilla oli niin hauska kesä. Olivat varsinainen puuhanelikko yhdessä naapurin tytön kanssa.
Kesä kului kotona ja mummilassa.

17.7.2011 Virroilla kuopuksen kummien mökillä
Kesällä 2011 uskaltauduimme ensimmäistä kertaa ajamaan Virroille saakka.

15.7.2012 Virroilla pojat onkimassa
Sattui taas vähän kehnompaa kesäsäätä mökkireissulle.
Muumimaailman reissu sen sijaan oli liiankin helteinen.

13.7.2013 Virroilla
Olimme nauttineet hellepäivistä ja 15.7 alkoi sateet. Aika palata kaupunkiin siis.
Helsingissä alkoikin parin päivän päästä hyvät kelit, jotka jatkuivat elokuuhulle.

15.7.2014 Virroilla todellisessa sadesuihkussa
Epäuskoisissa merkeissä starttasimme kohti Virtoja, ulkona oli +10.
Tulikin ihan mieletön hellekesä. Aurinko paistoi ja vesi oli niin lämmintä.
Kyseisenä päivänä mökin yli pyyhkäisi rankkasadekuuro. Sadevesikin oli lämmintä :)

13.7.2015 retkellä Seurasaaressa
Kesä- ja heinäkuu olivat inhottavan kylmiä. Mutta silti se oli kesää!

Kunhan tämä flunssa menee ohitse, niin yritän kaivaa talvi-ihmisen itsestäni esille. Siihen saakka mökötän ja haaveilen kesästä.

Memory lane: Tavallinen päivä 26.2 * 12

Kuka niitä all inclusive hotelleja rakastaa?

Meillä eletään pienessä matkavalmistelukuumeessa :)

Olen aikoinaan luvannut, että koululaiseksi pääsemisen kunniaksi, vien jokaisen pojan kanssani matkalle. Tarkoituksenani oli viedä jokainen ekaluokkalainen vuorollaan pitkäksi viikonlopuksi johonkin pienehköön eurooppalaiseseen kaupunkiin. Kaksi vanhempaa ovat jo matkansa saaneet ja ekaluokkalainen kuopus on kärsivällisesti odottanut, odottanut ja odottanut. Vihdoin toukokuussa tulee olemaan hänen vuoronsa ja lomaa on varattuna kokonainen viikko.

Esikoisen kanssa Nizzassa

Koska toukokuun säät Euroopassa ovat arvaamattomat, suunnittelin kohdevalintaa sen mukaan, että siellä olisi paljon tekemistä, joka sopii sekä aikuiselle että lapselle. Enimmäikseen katselin valmiita pakettimatkoja niiden helppouden ja suorien lentojen vuoksi. Alkuperäinen suunnitelmani oli Madeira ja ohjelmaksi suunnittelin seuraavaa: puolen päivän saari kierros, helppo levadakävely, käynti kasvitieteellisessä puutarhassa kaapelihissillä ja alasajo "koriautoilla", laivareissu Kolumbuksen Santa Maria kopiolla ja vesipuisto.

Lokakuussa merivesi oli vielä mukavan lämmintä Nizzassa

Olen ahkerasti selaillut matkatoimistojen matkamessutarjouksia ja sattumalta löysin itselleni uuden matkakohteen, jossa olisi tarjolla all inclusive hotelli. Toki tiesin, että kaikki pojat tykkäävät all inclusive hotelleista. Kesän perhematkan suunnittelun yhteydessä pojat toiveikkaina kysyivät heti, että onko all inclusive hotelli. Pojat intoutuivat muistelemaan, kuinka hyvää pizzaa Kreikan hotellissa oli ja kuinka sitä pystyi itse hakemaan aina, kun halusi. Poikien naamat menivät myttyrälle, kun selvisi, että majoitus onkin tavallisessa vuokra-asunnossa ilman mitään hotellimukavuuksia. Lupaus pizzaillallisista palautti lomasuunnitelmat hyväksyttäviksi :D

Keskimmäisen kanssa retkellä Jordanian Petrassa

Kysyin kuopukselta, että kumman hän valitsisi: Madeiran vain All Inclusiven. Ehdottomasti All Inclusiven, jos sieltä saa pizzaa. Asia piti tarkastaa. Saa pizzaa. Pizzaa saa lounaaksi, illalliseksi sekä välipalaksi, vain aamiaisella ei ole pizzaa (eikä jäätelöä), mutta silloin saa lettuja. Hotelli sijaitsee aika syrjässä ja mahdollisuudet retkeilyyn ovat selvästi Madeiraa rajatummat. Kävimme matkakohteeseen tutustumisesta varsin tyhjentävän keskustelun.

Minä: Se AI hotelli on syrjässä ja sieltä voi olla aika vaikea lähteä kaupungille katselemaan paikkoja. Retkien tekeminenkin voi olla vaikeaa.
Kuopus: Äiti, ei se haittaa mitään.
hetken hiljaisuus...

Kuopus: Äiti hei, ei kukaan tarvitse retkiä, jos voi olla hotellissa ja syödä pizzaa, jätskiä ja juoda limsaa aina kun haluaa.

True All Inclusive lover :D :D

Keskimmäisen kanssa Eilatissa

Tässä vaiheessa selvisi, että koko poikakolmikkomme mielestä paras loma on sellainen, että on all inclusive ja iso uima-allas. Paikalla ei ole väliä eikä sen tarvitse olla ulkomailla. Muutama ystäväkin kertoi, että heidänkin lapsensa rakastavat all inclusivea ja se saattaa olla jopa määräävä tekijä lomakohdetta valittaessa. Eli ne AI rakastajat taitavat olla alakoululaisia kaikki. Onko sinun perheessäsi All Inclusiven rakastajia?

Hra Kepposen kanssa mietimme, että mikä saa lapset rakastamaan all inclusivea. Tulimme siihen tulokseen, että rasvan, suolan ja sokerin lisäksi se tärkein ainesosa on vapaus. 

Meidän perheessämme vanhemmat päättävät 95% mitä syödään ja milloin syödään. Ruokailu, jolloin joku ei ole tyytymätön ruokaan, on lähinnä harvinaisuus. Kasvikset menevät alas vain pakottamalla. Viime kesän lomamatkalla pojat hoitivat päiväruokailunsa allasbaarista itse, joten heillä oli vapaus syödä täysin oman mielensä mukaan. Eikä ollut äiti nalkuttamassa, että toista jäätelöä ei tänään tule, kun yksi jäätelö päivässä riittää. 

Esikoinen Nizzassa

Ravitsemuksellisesti AI-viikko on potentiaalisesti katastrofaalinen. Buffet-pöydistä pystyy tietenkin koostamaan terveelliset annokset, mutta riski epäterveellisiin ja liian kaloripitoisiin annoksiin on suuri. Itse olen ajatellut niin, että jos lapsemme viettävät nuoruudessaan pari-kolme AI-lomaviikkoa, niin niiden ruokailuilla ei ole mitään väliä. Panostetaan siihen, että ne parisataa muuta viikkoa ovat ravitsemuksellisesti järkevät.

Kun lapset olivat taaperoita ja leikki-ikäisiä, suosin itsekin AI-kohteita niiden helppouden takia. Koululaisten kanssa haluaisin mennä ja nähdä enemmän, sekä tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin. Olin ajatellut, että emme enää koko perheenä matkustaisi AI-lomille (emmekä välttämättä edes pakettimatkoille). Olen paitsiossa: pojat rakastavat AI:ta ja Hra Kepponen rakastaa sen tarjoamaa loman helppoutta. Ensi kesän koko perheen Balttian autolomalla punnitaan, että onko meistä vieläkään mihinkään muuhun kuin pakettimatkalomailuun.

Keskimmäinen Siq-solassa Petrassa

Hitusen jännittää tuleva matka kuopuksen kanssa. Jos säät ovat rantaelämäkelvottomat, voi lomailumme muuttua varsin riitaisaksi. Kuopus haluaa istua kököttää hotellilla syömässä pizzaa (ja vaatii jatkuvasti lautapelikaveria) ja minun olisi päästävä kiertelemään kohdetta. 

Kaksi edellistä koululaismatkaa ovat menneet erittäin hyvin. Niistä on jäänyt juuri sellaisia huippumuistoja pojille sekä minulle, joita toivoinkin tulevan. Esikoisen kanssa kiertelimme Nizzan aluetta ja vietimme päivän Marinelandissa. Hän on myös aina osannut arvostaa hyvää ruokaa ja hänen kanssaan söimme hyvin. Keskimmäisen kanssa vietimme rantalomaa Eilatissa ja teimme unohtumattoman retken Petraan. Molemmat reissut ovat olleet hyvin antoisia minulle. Meillä perhe-elämä on kiireistä ja meluista, siksi on erityisen hienoa viettää aikaa rauhassa yhden lapsen kanssa. Tuohonhan ei mitään matkaakaan tarvita, vaan sen voi toteuttaa kotipaikkakunnallakin. 

Mukavaa sunnuntaita!

Grande somepaasto

Enpä ollutkaan aikaisemmin tajunnut, kuinka tiukasti kännykkä oli kasvanut käteeni kiinni. Olen nimittäin viimeisen vajaan kahden viikon aikana potenut kännykästä irtautumisahdistusta.

Voisin jopa väittää, että tunnen eroahdistuksen fyysisinä oireina. Useasti päivän aikana tulee sellainen tunne, että nyt pitää vilkaista kännykkää: skannata sähköpostiotsikot, piipahtaa Instassa tai Facessa tai vilkaista whatsappia. Sitten kun sitä kännykkää ei enää olekaan, iskee hetkellinen hermostus. Silloin tekee mieli kiemurrella tuolilla ja mielessä jyllää ajatus: "Mitä minä nyt teen??" Aika tiukkasti istuu siis tapa vilkuilla kännykkää, vaikka kännykkä puuttuu.

Somepaastoni ei lähtenyt sisäisestä tarpeesta tarkkailla käytöstäni tai halusta muuttaa sitä. Maanantaina 4.1, tuona kohtalon päivänä, tuo käteni luonteva jatke pimeni täysin ilman ennakkovaroitusta. Huolto totesi, että sekä toivo että kaikki data on menetetty :(

Päätöksen tekeminen uudesta käden jatkeesta osoittautui hyvin vaikeaksi. Olen suuresti pähkäillyt kolminaisuutta hyvä kamera - hinta - appsit. Ehkäpä jo ensi viikolla pääsen somepaastostani irti. Varapuhelimena olen käyttänyt luokkansa huippua vuodelta 2006. Kyseessä on todella köyhä malli, jossa on vain yksi pää appsi: sillä voi puhua. Niin 2000-lukua :(

Pimennyt puhelin (elinikä n. 2v 2kk) ja köyhä puhelin

Olen oppinut tästäkin episodista kaksi asiaa:

1) Kannattaa tarkkailla, että kuinka tiukasti elektroninen laite on kädessä kiinni tai sen ulottuvilla. Kannattaa välillä pistää laitteet syrjemmälle ja viettää aluksi vaikka laitteeton tunti keskittyen vain yhteen asiaan ilman, että huomiota pitää välillä pirstoa laitteen vilkuiluun. Tai jos mielestäsi et ole lainkaan laitekoukussa, niin kokeilepas viettää laitteeton ilta.

2) Kaikki data puhelimesta kannattaa synkronoida johonkin pilveen tai omalle tietokoneelle. Ne asetukset kannattaa tsekata moneen kertaan, että kaikki olennainen tulee synkatuksi. Kadotin tässä rytäkässä aivan kaikki kontaktitiedot puhelimestani, kenenkään yhteystietoja ei jäänyt jäljelle.


PS. Jos olen soittanut/tekstannut sinulle vuoden 2015 aikana ja toivoisit minun tekevän niin myös vuonna 2016, laita tekstari nimelläsi tai sähköpostia.

Mitä blogissani luetaan eniten

Bloggausvuosieni aikana olen kiinnittänyt hyvin vähän huomiota siihen, mitkä postaukseni ovat suosittuja tai millä hakusanoilla blogiini tullaan. Ensimmäiset mieleen jääneet havaintoni tein viime kesänä juhannukselta ja heti joulun jälkeen jälkeen jatkoin havainnointia.

Pakkaslunta sunnuntaina 10.1

Aloitetaanpas joulun jälkeisestä havainnoinnista. Kahden viime viikon viidenneksi suosituin postaus on ollut "Halloween inspiraatiota". Siis, juuri kun jouluruuat oli syöty, alkoi kiinnostus 10kk päässä siintävään Halloweeniin. Täytyy tunnustaa, että olen ollut hiukan hämmentynyt.

Se, että olen vain hiukan hämmentynyt johtuu juhannukselta alkaneesta havainnostani. Silloin kyllä hieraisin silmiäni useammankin kerran. Juhannuksesta saakka jokaisen viikon top 10 luetuimpien listaan on kuulut postaukseni "Joulukalenteri 2011". Ihan säästä riippumatta :)

Luettavaksihan postaukset on tehty, mutta silti haluan ehdottaa, että laajamittainen juhlakauteen varautuminen aloitetaan max. kuukautta ennen. Ettei mene suorittamiseksi ;)

Kun nyt innoistuin manuaalisesti seurailemaan tätä yllättävien postausten lukemista, keräsin myös ensimmäistä kertaa top-10 listan vuositasolla:

1. "Työ ja kolme lasta" yhtälö
2. Matkaharmia - kun passi varastetaan/katoaa
Nämä kaksi postausta olivat aivan omassa kategoriassaan, todennäköisesti siksi, että molemmat oli linkitettynä toiseen blogiin.

3. Askarteluvinkki hiihtolomaan: Minecraft
Tämä hönki kuitenkin aika lähelle kärkikaksikkoa. Tästä eteenpäin olikin aika tasaista.

4. Kohti matkaunelmaa
5. Antishoppaajan toinen vaate
Antishoppaajan toinen vaate oli itselleni todellinen yllätys listalla

6. Halloween vinkit
Kaikki Halloween aiheiset postaukset ovat aina hyvin suosittuja. Tämä ei kuitenkaan pärjää lainkaan ensimmäiselle isolle vinkkipostaukselleni vuodelta 2012 Halloween inspiraatiota

7. Lomapalapelin rakentelua
8. Koulu on tylsää ja hyödyntöntä
9. Lisää säilytystilaa
10. Pojille kouluun

Sellaisen päätelmän voisi tehdä, että eniten lukukertoja saa perhe-elämästä ja lapsista kertovat postaukset. Listan häntäpäähän jää itselleni viime aikoina tärkeiksi asioiksi noussut retkeily, kulttuuri ja matkailu.

Noh, muuttuuko mikään tämän suuren tilastoanalyysin vuoksi? Tuskin. Suollan samalla tajunnan virta tyylillä ilman oikolukuohjelmaa tarinoita elämästäni.

Mutta sellaisen ajattelin heittää ilmaan, että otan postaustoiveita vastaan. Tai jos mielessäsi on jotain kysyttävää niin kysy pois :)

Pokkarissani on makrokuvausmoodi ja ensimmäiset kokeet on nyt tehty. Vihdoin löysin lisävalon, joten toivottavasti seuraavaksi pystyn tarjoamaan vielä laadukkaamman tutkielman lumihiutaleista :)

Hetkessä: treffisunnuntai

Siitä on todella pitkä aika, kun meillä on viimeksi ollut lastenvahti. Voimme käydä kävelyllä, hoitamassa asioita ja vaikka pizzalla Hra Kepposen kanssa kahdestaan ja pojat pärjäävät sen aikaa keskenään. Se oli suorastaan vapauden riemuvoitto, kun tajusimme syksyllä, että todellakin voimme poistua kotoa kahdestaan :)

Sunnuntaille meillä oli sen verran paljon ohjelmaa, että pyysimme paikalle luottobabysitterin. Jos babysitteri ennen joutui meillä vaipanvaihtourakkaan, niin nykyisin onkin vuorossa lautapeliurakka. Suosikkipelien jälkeen urakka jatkuu Singstarilla :) Minulla ja Hra Kepposella oli ohjelmassa perinteisen illallisen ja leffan lisäksi myös Lux Helsinki.

Miehen toiveesta kävimme katsomassa Star Warsin. Alkuperäisestä trilogiasta tykkäsin todella paljon, mutta vuosituhannen vaihteen uusi triologia oli minusta todella puuduttava. Nyt sarjaan oli saatu takaisin vauhtia ja seikkailun tuntua. Tykkäsin paljon.

Sunnuntaisin Helsingin keskustassa ruokapaikaksi valikoituu usein mutkaton, järkevästi hinnoiteltu ja maukas Sante Fe. Edellisestä vierailusta olikin vähintään puoli vuotta. Maistui :)

Todella herkullinen naudan fileesalaatti. Uskomatonta, että söin sitä ensimmäistä kertaa.

Pedro's blackened stake - Hra Kepposen vakiovalinta. 

Hänen mielestään kaupungin paras annos. Se on todelle maukas, mutta minun vatsani ei kestä sitä cajunin, chilin, valkosipulin määrää. Onneksi pääsen aina vähän osille :)

Lux Helsinki 2016 oli kerrassaan upea! Olen käynyt kahtena aikaisempana vuotena ja pidin Luxista silloinkin, mutta nyt Lux päihitti edelliset vuodet kirkkaasti. Aikaisempina vuosina olen pitänyt paljon niistä töistä, joissa käytetään hyväksi rakennuksen julkisivua. Tänä vuonna sellaisilla hemmoteltiin kävijää. Ateneum oli hieno, Suurkirkko vielä hienompi, mutta minusta paras oli Suurkirkon kellotapuli.

Lux Helsinki on minusta vuoden paras tapahtuma Helsingissä. Ihanaa piristystä tammikuuhun. Hyvin ihmiset ovat Luxin löytäneet, viimeisenä aukiolopäivänä väkeä oli todella paljon liikkeellä. Tässä vähän makupaloja Luxista:

Valokuvauksellisesti Suurkirkko oli helpoin ikuistettava. Sen pintaan valaistiin kuvia ja värejä, jotka saivat majesteettisen kauniin rakennuksen entistä upeammaksi.

Suosikkikuvioni

Kellotapulin seinän työtä oli paljon vaikeampi kuvata, koska se muuttui koko ajan.

Sitten muita kohteita:

Esplanadia valaisi jättiläismäiset pöytävalaisimet :)

Ruttopuisto oli muuttunut melkein kuin Narniaksi. 

Miten voi olla näin ihana liikkuva kahvikiska. 

Tuota katsellessani tunnen ihan älytöntä vetoa kahvilan pyörittämiseen.

Olipa ihana treffisunnuntai ja upea Lux.

Iloa viikkoon!