Sivut

4. joulukuuta 2015

Hetkessä: Machu Picchu

Machu Picchua lähinnä olevaan kylään kuljetaan junalla, joten Perurail tulee jokaiselle matkailijalle tutuksi. Me saavuimme kylään illan pimeydessä. Hotellimme oli mitä suloisin ja olisin voinut jäädä sinne hengailemaan ja nauttimaan rehevistä vuoristomaisemista ja solisevasta joesta.


Aamulla oli kuitenkin aikainen herätys. Sateen ripsiessä päällemme kipaisimme meille varattuun bussilähtöön klo 6:20 kohti Machu Picchua. Reissumme ajoittui sesongin ulkopuolelle ja lähtöaika oli kuulemma tarkasti valittu. Ne, jotka vaeltaisivat Waina Picchulle ja ne jotka haluaisivat olla paikalla ensimmäisinä olisivat jo menneet ja saisimme kävellä aamun kaksi ensimäistä tuntia hyvinkin rauhassa. Se piti paikkansa. Oli ihana liikkua omaan tahtiin rauhassa ja pysähdellä ihailemaan maisemaa ja kurkistelemaan pilvien välistä paljastuvia raunioita.

Pilvet paljastavat viidakkovuorten huiput

Olin edellisenä päivänä kokenut vuoristotaudin oireita Cuscon alueella, mutta Machu Picchun korkeus oli minulle varsin sopiva. Portaiden nouseminen hengästytti hiukan normaalia enemmän, mutta Machu Picchulla pärjää hyvin kaltaiseni huonompi kuntoinen ja hiukan polvivikainen turisti.

Meillä oli Perun matkaosuudella oma opas Evelyn ja hän opasti meitä myös Machu Picchulla. Evelyn oli tosi pätevä ja miellyttävä ja oli aika luksusta kulkea oman oppaan kanssa. Evelyn oli aina valmis muuttamaan suunnitelmia lennosta toiveidemme mukaisesti. Saimme varsin kattavan tietoannoksen inkoista, mutta myös tämän päivän Perusta. Vaihteleva sää ei oikeastaan haitannut. Aamulla pilvet velloivat raunioiden ympärillä ja saivat paikan näyttämään entistä mystisemmältä. Olimme varustautuneet sadevaattein, joten kevyt sadekaan ei haitannut ja ilma oli kuitenkin lämmin. Myöhemmin porottavaa aurinkoa varten emme olleet varautuneet, jos olisimme olleet yhtään kauempaa auringossa olisimme kärähtäneet pahasti. Aurinkorasvan lisäksi jätimme hotelliin myös hyttysmyrkyn ja kärvähtäneiden nenien lisäksi rapsuttelimme loppumatkasta myös hyttysten puremia.

Tässä suora lainaus Wikipedia tekstiin Machu Picchusta

Sijainti ja rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Machu Picchun sijainti Perussa
Machu Picchu sijaitsee 2 430 metrin korkeudessa trooppisen vuoristometsän keskellä[1] Kaupunki sijaitseeUrubambajoen laaksossa lähellä Inkavaltakunnan pääkaupunki Cuscoa. Siinä on temppeleitä, hallitsijanpalatsi, asuintaloja ja varastoja. Vuorenrinteille rakennettiin viljelypengermiä. Kaikkein ylimpänä on Intin eli auringon temppeli.[2] Machu Picchu käsitti yhteensä noin 200 rakennusta. Kaupungissa ja sen ympäristössä asui noin 1 200 asukasta, pääasiassa naisia, lapsia ja pappeja.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Machu Picchun kartta
Machu Picchun rakentaminen alkoi noin vuonna 1440. Kaupungin rakennuttajaksi arvellaan inkahallitsijaPachacútecia.[3] Pachacutec rakensi kaupungin Auringon kultin harjoittamiseen. Kaupungin piti olla valloittamaton, sillä se sijaitsee paljaan kallion ja rotkojen ympäröimänä. Kaupunki toimi ilmeisesti inkojen viimeisenä puolustustukikohtana sen jälkeen kun espanjalaiset olivat valloittaneet Perun 1532. Inkat hylkäsivät kaupungin hävittyään lopullisesti espanjalaisille 1572.[2] Ei osata varmasti sanoa miksi Machu Picchu hylättiin, koska valloittajat eivät koskaan löytäneet kaupunkia.[3] Hylkäämisen jälkeen kaupunki unohtui vuosisadoiksi.[2]








Viljelyterassit

Vaihteeksi kuva alhaalta ylöspäin

Laamoja

Onnistuimme saamaan kierroksemme päätteeksi ihanat maisemaistumapaikat ja istuimme hiljaa kuin kirkossa tuijottaen mykistävää maisemaa ympärillä. Olisin voinut varmasti jäädä tunneiksi ihailemaan ympäristöä. Toivon, että pystyisin aina palaamaan mielessäni tuohon hetkeen. Onkohan sielunmaisemani sittenkin järvenrannan sijasta perulainen vuoristoviidakko?

Uusi sielunmaisema


Meillä meni kaikkiaan 4 tuntia aikaa Machu Picchun alueella. Jatkoimme vielä iltapäivällä junalla takaisin Cuscon lähettyville. Tällä kertaa pystyimme päivänvalossa ihailemaan viidakkomaisemia. Paluumatkaan kuului ruokatarjoilu ja junahenkilökunta piti alpakkatuotteiden muotinäytöksen.

10 kommenttia:

  1. Jylhä ja jännittävä paikka! Maisemat ovat kyllä omaa luokkaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemus oli niin hieno, että toivon muistini pystyvän palauttamaan sen mieleeni aina.

      Poista
  2. Nuo maisemat ovat kyllä uskomattoman ihanat! Varmasti upea kokemus käydä tuolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Machu Picchu oli upea kokemus, jopa upeampi kuin osasin etukäteen kuvitella. En uskonut, että se voisi mitenkään pärjätä Galapagos-saarille, mutta ihan tasaveroinen kokemus :)

      Poista
  3. Ooh ooh ooh ja tuhat wau sanaa, tätä postausta olen odottanut. Haaveitten täyttymys ja ehdoton matkakohde. Kaverinikin facesivuilla olen seurannut kuvia Machu Picchusta. <3 Polttelee matkakuume! Vitsi mikä reissu teillä ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kärsin kroonisesta matkakuumeesta, voisin olla aina menossa jonnekkin. Etenkin jos katselen matkakuvia, iskee paha matkakuume. Perun ja Ecuadorin matkakuvia katsellessa edelleenkin huokailen vähän hämmästyneenä, että minä näin kaiken tuon. Enkä tunne lainkaan matkakuumetta. Kokemus oli sen verran vaikuttava, että sitä on nyt hyvä sulatella pidempään kaikessa rauhassa.

      Eiköhän kuitenkin kevääseen mennessä ole matkailukuume korkeissa lukemissa ;)

      Poista
  4. Henkeäsalpaavan kaunista. Ymmärrän jos toi on uusi sielunmaailmasi, sen verran upealta näytää ihan jo kuvien perusteella! Lucky you!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Machu Picchu on maagisen kaunis paikka. Edelleenkin välillä pidän epätodellisena sitä, että pääsin näkemään sen ;)

      Poista
  5. Aivan kertakaikkisen huikea paikka! Kiitos, että jaoit tämän meidän kanssa. :-)

    VastaaPoista