Sivut

9. joulukuuta 2015

Hetkessä: Inkojen valtakunnan pääkaupunki Cusco

Reittimme Machu Picchulle Perussa kulki mennen tullen Cuscon kautta, jossa sijaitsee lähin lentokenttä. Käytimme yhden päivän tutustuen inkojen pyhään laaksoon ja toisen päivän Cuscon kaupunkiin. Cuscossa oli todella viehättäviä vanhoja aukioita, moderneja katuja monikansallisine kauppoineen ja sitten niitä rähjäisempiä nurkkia. Sääkin oli kuin Cusco, välillä aurinko paistoi häikäisevästi ja välillä iski rankkasade.

Matkalla kohti Cuscoa

Cusco ilmasta käsin

Cuscossa on paljon nähtävää: historiallinen keskusta, lukuisia museoita ja kirkkoja. Päivän aikana ehdimme kierrellä keskustan, useamman kirkon ja museonkin. Kirkot olivat esineistöltään mielenkiintoisia. Perinteisen patsasmallin sijasta patsaat olivat enemmän kuin jättikokoisia nukkeja hienoine vaatteineen. Yllättäen myös osa patsaista oli tummia, kuten myös Jeesus. Kaikissa kirkoissa oli valokuvaus kielletty.

Näkymä vuorelta Cuscon historialliseen keskustaan

Sitten pieni virtuaalikierros Cuscoon:
Katedraali, sisätiloissa ei oltu kullassa säästelty

Pieni sivualttaritaulu. Pääalttaritaulu tai oikeastaan seinä oli ehkä kolminkertainen.

Historiallisen keskusta-aukion näkymiä ja menoa:




Katukuvaan pelmahti meluisa lauma koululaisia koulupuvuissaan

Turistit tuovat Cuscoon rahaa ja luovat uusia työmahdollisuuksia, kuten rahasta laaman ja vauvalampaan kanssa poseeraamista :)



Tältä mammalta ostimme kaikki sormikkaat


Kierrelläänpäs välillä vähän sivummalla:



Poiketaan museolla ihailemassa ruusutarhaa:



Lopuksi vielä pari näkymää yhdeltä kaupungin pääkaduista:


Cuscossa on paljon ravintoloita ja siellä kuulemma bailataan myös rankasti. Se on helppo uskoa, koska näimme paljon nuorehkoja matkailijoita ja kokonaisia laumoja juuri teini-iän ohittaneita amerikkalaisia. Yöelämä jäi meiltä kokonaan väliin. Iltaohjelmana söimme perun kuuluisimman kokin Gaston Acurio ravintolassa. 


Kokemukseni kaupungin turvallisuudesta ovat kovin rajalliset. Me uskalsimme kävellä pääkatuja illalla eikä taksin kanssa ollut mitään ongelmia.

Kaikkiaan Cusco yllätti minut positiivisesti charmillaan, nähtävyyksillään ja ruuallaan. Cuscon kaupungin ulkopuolella on todella paljon historiallista nähtävää. Ainoaksi miinukseksi koin korkean sijainnin 3400m. Sain ensimmäisenä päivänä vuoristotaudin oireet. Vatsassa kiersi, päädyin pieneen laatoitukseen muinaismuistolle ja pystyin liikkumaan vain hyvin hitaasti. Ostin paikallista lääkettä Sorojchi-tabletteja. Ne poistivat kuvotuksen ja pystyin syömään. Toisena päivänä käveleminen sujui lähes normaalitahdilla. Silmäluomet ja sormet olivat turvoksissa. Matkaseuraani vaivasi ainoastaan turvotus. Yksi matkahaaveistani on ollut Tiibet, mutta Cusco laittoi minut uudestaan arvioimaan sitä, että soveltuuko Tiibet minulla lainkaan.

8 kommenttia:

  1. Kyllä teillä on ollut upea reissu! Ikäviä kyllä nuo korkean paikan aiheuttamat oireet :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etukäteen jännitin, että miten käy vuoristotaudin suhteen. Onneksi ei kuitenkaan iskenyt mitenkään hirveän pahana. Sen verran oireet kyllä tosiaan tuntuivat, että pitänee tarkkaan harkita, että kannattaako meikäläisen matkustaa korkeisiin paikkoihin. Onneksi Machu Picchun korkeus ei aiheuttanut oireita.

      Poista
  2. Vitsi näitä kuvia on ihana katsella. Tutustuitko muuten ihmisiin, saitko kavereita?

    Ihailuni, että uskalsit lähteä yksin reissuun!! Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin reissussa kaverin kanssa. Muuten olisin varmasti valinnut kuitenkin opastetun seuramatkan. Oli aivan uskomatonta, että löysin matkaseuraa! Ollaan kaverin kanssa oltu aikaisemminkin reissussa, välillä kahdestaan ja välillä perheiden kanssa.

      Menimme sen verran tukka putkella paikasta toiseen, että ainoastaan risteilyllä tutustuimme amerikkalaisiin eläkeläisiin. Oli todella miellyttäviä ihmisiä.

      Poista
  3. Niin huikea tämä teidän reissu, ihanaa katseltavaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Reissu oli hieno kokemus. Olen vähän surrut sitä, että tässä lapsiperheruljanssissa on hyvin vaikea päästä mihinkään eksoottisempaan, kaukaisempaan ja kalliimpaan kohteeseen. Tämä avasi silmät sille, että aika moni asia on kuitenkin mahdollista, kun vaan avaa suunsa ja alkaa toimimaan. Omista unelmista kannattaa pitää kiinni ja jotain pystyy joskus toteuttamaankin!

      Poista
  4. Voi apua noita pikkulampaita! Niin suloisia värikkäissä myssyissään. :-) Cuscokin näyttää kivalta; oikein valokuvaajan unelmakohteelta.

    Itse en ole koskaan ollut niin korkealla, että olisin vuoristotaudin oireita saanut, mutta kuulostaa pelottavalta. Mutta kiva kuulla, että siihen on lääkkeitäkin olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meistäkin ne pikkulampaat oli suloisia ja olimme otollisia kohteita valokuvausposeerausten myynnille, kunnes tajusimme pitelevämme pieniä kakkakoneita sylissä :D Ystäväni täpärästi väisti sotkun syliinsä :)

      Cusco oli viehättävä kaupunki ja hyvin kuvauksellinen.

      Ystävälleni ei tullut vuoristotautia, ainoastaan tuo silmäluomien ja sormien turvotus. Minulla lääke vei pahoinvoinnin pois. Siinä kun katselin turvonneita sormiani ja silmäpusseja olin ihan tyytyväinen, ettemme viipyneet Cuscossa pidempään. Se on todella vaikea arvioida, että milloin vuoristotauti muuttuu vaaralliseksi.

      Poista