Hetkessä: Floreanan rannat

Galapagoksen risteilyn kolmannen päivän kohteena oli asumaton Floreana-saari. Floreanan parasta antia oli Post Office Baylla merikilpikonnan perässä snorklaus ja vastaan uineet kaksi isohkoa rauskua. Vedenalaisen kauneuden lisäksi Floreana tarjosi myös upeita rantamaisemia Cormorant Pointilla.

Post Office Bay
Kun tulimme kumiveneillä Post Office Baylle, rantavedessä oli useita reilun 50cm mittaisia riuttahaita. Ne kyllä lähtivät nopeasti meitä pakoon, mutta ensimmäisellä veneestä veteen laskeutujalla oli kyllä hiukan pelokas ilme naamallaan ;)  Rannalla ihmettelimme pelikaania. Yritimme kurkkia pidempään, että mitä ihmettä se keräsi rantavedestä nokkapussiinsa. Pelikaani ei meita arastellut vaan meidän piti huolehtia siitä turvavälistä. Näytti siltä, että nokkapussiin päätyi pikkukiviä. Kehittelimme teorian, että pelikaani tarvitsee niitä ruuansulatuksen avuksi, mutta oikeasti se mitä ja miksi nokkapussiin päätyi jäi hämärän peittoon. Unohdimme kysyä oppaaltamme Edwiniltä.

Kävimme toki katsomassa sen "postitoimistonkin". Rannalla on postilaatikko, johon voi jättää kortin toimitettavaksi ilman postimerkkiä. Aikaisemmin merimiehet kuljettivat kortteja mukaan kotimaahansa ja toimittivat edelleen saajalle. Nykyisin toiset matkailijat poimivat kortteja mukaansa maanmiehilleen toimitettavaksi. Australialaiset uudet ystävämme löysivät kotikaupunkiinsa osoitetut kortit, joissa oli myös puhelinnumero ja viesti, että saaja voi tarvittaessa noutaa kortin. Aussit ajattelivat, että onpa kiva vaihtaa kokemuksia myöhemmin kotikaupungissa toisien Galapagoksella käyneiden kanssa. Yhtään suomalaista korttia ei tullut vastaan, monia ruotsalaisia kylläkin.

Kun siirryimme rantasnorklauksen jälkeen seuraavalle snorklauspaikalle kumiveneellä, näimme lisää suulia. Nyt näimme vihdoin läheltä sinijalkasuulia.

Blue footed boobie eli sinijalkasuula

Cormorant Point
Cormorant Pointille saavuimme kumiveneillä kauniille rannalla ja teimme kävelyretken.

Rannalla pääsimme katsomaan lähempään miltä näyttää pencil urchin (merisiilin sukulainen). Kuten merisiililläkin tällä kaverilla on suu "mahapuolella" ja lisäksi ikävän näköiset naskalihampaat. Oppaamme kertoi lapsena piirrelleensä noilla piikeillä.

Piikit eivät ole edes terävät, eli aika harmittoman näköinen pallero

Mahapuolella on suuaukko ja viisi hammasta

Snorklauskuva noista kynämerisiileistä

Minulle oli yllätys Galapagoksen saarien karuus ja kuivuus. Rantakuvan rehevä puu antaa saaren kasvillisuudesta väärän kuvan. Pääasiallisesti saaria peitti matalahkot, kuivat käkkyräpensaat. Veden puutteen vuoksi monien saarien ottaminen pysyvään asumiskäyttöön epäonnistui aikoinaan. Hyvä niin. Muuten tuskin luonto olisi säilynyt.

Tyypillinen maisema, kuivia pöheikköjä. Osassa pensaita on vihreät latvukset.

Pensaiden latvukset

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli murtovesialtaalla, jossa asustaa flamingoja.

Harmi, että mukanani oli vaan pokkarikamera

Flamingojen luota matkamme jatkui seuraavaksi huikean kauniille rannalle. Ensin hiukan harmitti, että siellä oli uiminen kielletty.

Kaunista!

Siinä tuijotellessamme lumoutuneena rantaa huomasimme jotain. Aivan rannan tuntumassa kierteli suurikokoinen hai.

Kauniit ranta-aallot ja keskellä näkyy aavistus jostain - nimittäin evästä

Sieltä se evä pilkottaa

Varsinainen syy uimakieltoon selvisi, kun tuijottelimme tarkemmin rantaveteen. Ranta oli täynnä rauskuja. Helposti pystyimme erottamaan viisikin isoa rauskua kerralla. Rauskut eivät ole agressiivisia ja väistävät ihmistä, mutta riskinä on, että ihminen pääsee yllättämään rantahiekassa piileskelevän rauskun ja astuu vahingossa sen päälle. Tällöin rausku yleensä hyökkää ja pistää myrkyllisellä piikillään. Jäimme kiltisti rannalle, uimahimot katosivat :)

Rausku

Matkaseurani

Ei lisättävää ;)