Koska leikkipuisto ei ole lähellä kotiamme eikä koulua, tokaluokkalainen halusi tulla mieluiten kotiin. Tämä ei ollut se vaihtoehto, jonka minä olisin halunnut. Minusta tokaluokkalaisen paikka olisi iltapäiväkerhossa!
Ihan yksin kotona ei meidän tokaluokkalaisen tarvitse päivittäin olla, koska neljäsluokkalainen isoveli tulee useinmiten tunnin tai kaksi myöhemmin kotiin. Yksi suurimmista huolenaiheista olikin, että paljonko kaksikko tappelee keskenään.
Harvoin enää syyskuun lopussa on vielä kaikki veneet vesillä
Miten on sujunut?
Toistaiseksi yllättävän hyvin. Pelivuoroista huolimatta ajoittain olen joutunut setvimään puhelimitse pleikkavuororiitoja. Nyrkein pelivuoroista ei ole tapeltu, muutamat katkerat itkut olen puhelimitse selvittänyt. Esikoinen ja keskimmäinen ovat olleet aikuisille avuksi ja hakeneet ekaluokkalaista kuopusta ip-kerhosta. Todella hienosti pojat ovat muistaneet hakea pikkuveljen. Esikoisella on säännölliset vuorot, tokaluokkalainen puolestaan hakee, jos on ollut kaverillaan leikkimässä koulun jälkeen. Kotiin tullessani kotona on välillä potkulauta/fillari/kenkämeri, poikia yläkerrassa saattaa olla oman kolmen lisäksi vielä neljä ylimääräistäkin. Lähes sivistyneesti sekin on sujunut.
Mikä vaatii vielä harjoittelua?
Välipalan syöminen vaatii harjoittelua. Vaikka jatkuvasti muistutan poikia välipalasta ja kerron, että mitä olen varannut kaappiin, välipala jää liian usein syömättä. Kun tulemme miehen kanssa kotiin, siellä odottaa nälkäisten poikien lauma. Ennenkuin saan kengät pois jalasta, kotona raikuu: "Äiti, mitä ruokaa? Kauhea nälkä!" Nälkäiset lapset lähestyvät romahduspistettä :(
Ihanat värit!
Mitä järjestelyjä lasten "yksinäiset" iltapäivät meiltä vaativat
Meillä suurin järjestely on aikuisten työajat -ne ovat onneksi joustavat. Lähdemme Hra Kepposen kanssa samalla autolla viimeistään klo 7. Aikaiset aamuherätykset eivät todellakaan ole luontaisen rytmini mukaisia, joten ne kyllä v*. Lapset joutuvat nousemaan myös aikaisin, koska haluamme varmistaa, että heillä on vaatteet päällä ja aamiainen pöydässä ennen omaa starttiamme. Tällä järjestelyllä olemme takaisin kotona heti neljän jälkeen.
Oveemme on laitettu sähkölukko, joka pitää selvän merkkiäänen mennessään kiinni. Pojat eivät aina meinanneet saada vanhaa lukkoa auki ja riski oli myös, että he eivät painaneet ovea tarpeeksi kovaa kiinni perässään. Ovea pystyy kontrolloimaan netin kautta ja kännykkään on saatavilla sovellus siihen.
Näyttäisi siltä, että ihan mukavasti arki rullaa, vaikka tokaluokkalaisemme ei saanutkaan ip-kerhopaikkaa. Mitenkäs muiden tokaluokkalaiset? Onko kerhopaikka vai viettääkö lapsi iltapäivät kotona?
Lähiranta syyskuun 23. eikä vielä merkkejä ruskasta
Vaikeahan se on välillä ymmärtää alakoululaisten arkea. Alemmilla luokilla koulupäivät ovat todella lyhyitä, kun opetusta on 20 viikkotuntia. Ipanat viettävä useita tunteja kotona keskenään, jopa 12-17. Vanhemmat tulevat tukka putkella töistä kotiin ja alkaa harrastusrumba - siis niillä keiden kotona riittää rahaa ja energiaa. Harrastuskertamäärät ja karsinnat saattavat olla hyvinkin tiukkoja jo 7-vuotiailla. Perheen yhteiseksi ajaksi jää automatkat. Usein mietin, että eikö tuota koulun viikkontuntimäärää voisi kasvattaa ja lisätä lapsille muutama tunti valinnaisaineita rentoon kerhomaisempaan tyyliin, jonka sisältöä opetussuunnitelma ei sanelisi. Sitä olen myös miettinyt, että miksi ei edes kaupallisten toimijoiden ja koulun välinen yhteistyö juurikaan toimi? Kouluhan olisi mitä luontevin paikka järjestää edes niitä maksullisia harrastuksia. Tokihan kouluilla on paljonkin erilaisten seurojen järjestämään ohjelmaa, mutta se alkaa pääsääntöisesti vasta klo 16 jälkeen.
Poseraaus kesken talvivaraston keräyksen
Taitoluistelijat aloittavat treenit päivittäin klo 14 ja ne kestävät 2 tuntia ja sitten vanhemmat jo tulevatkin usein hakemaan tai sitten lapset jäävät hallille odottamaan eli tällä "iltapäiväkerholla" olemmekin saaneet monta innokasta luistelijaa.
VastaaPoistaOlet oikeassa, että tuossa olisi markkinarako iltapäiväkerhotoimintaan eikä vaan tietty laji vaan kokeltaisiin kaikkea mahdollista.
Minusta hyvin ajoitetut treenit - tietenkin olettaen, että lapsilta loppuu koulu siten, että ehtivät hallille. Ainakin nuoremmilta varmasti loppuu. Tuossa jää mukavasti tosiaan ilta vapaaksi perheen kanssa.
PoistaItse uskoisin, että kohtuuhintaiselle harrastustoiminnalle koulussa tuntien jälkeen olisi kysyntää.
Periaatteessa samaa mieltä, että hyvä jos harrastus alkaa ajoissa. Mutta saattaa toki aiheuttaa haastetta päästä yksin sinne harrastuspaikalle vanhempien ollessa vielä töissä?
PoistaNo niinhän se on, jos harrastuspaikalle lapsi ei pysty kulkemaan itse. Ainakin pääkaupunkiseudulla voi huonolla tuurilla matka olla esim. jäähallille hankala :(
PoistaMeidän poitsun koululla on paljon erilaisia kerhoja, sekä koulupäivien lomassa että jälkeen. Suurin osa niistä on suunnattu 3. - 4. luokkalaisille, jotka eivät ole iltapäivähoidon piirissä. Meidän tokaluokkalaisemme on iltapäiväkerhossa parina iltapäivänä viikossa pari tuntia kerrallaan. Enempään meillä ei ole tarvetta perheen työkuvioista johtuen. Itse teen kaksi etätyöpäivää viikossa, mikä helpottaa iltapäiväkuvioita. Rajataanko teillä poikien peliaikaa jollakin keinolla ja kuinka se käytännössä onnistuu? Meillä ei ole pelikonetta siitä yksinkertaisesta syystä, että jos olisi, niin sen käyttö olisi todennäköisesti liiallista omasta mielestäni. Kännykkä- ja Padipelejä meillä kyllä pelataan jonkin verran, joskus liikaakin. Pihapelejä onneksi myös.
VastaaPoistaMeidän koulussa on todella vähän kerhoja ja nekin vähät kerhot tuppaavat olemaan sellaisia, että tytöt kiinnostuvat niistä enemmän ja poikien kynnys mennä mukaan nousee ihan hirveän korkealla, jos yksin pitäisi mennä. Koulussamme on kuoro ja näytelmäkerho. Keväisin on pyörinyt pesäpallokerho. Nyt uuteena aloitti ulkopuolisen järjestämä maksullinen (hyvin edullinen) shakkikerho, jossa meidän esikoinen käy.
PoistaMeillä ei ole aikaisemmin tarvinnut rajoittaa peliaikaa mitenkään. Itselläni ei ole mitenkään tiukka suhtautuminen tietokoneella olemiseen eikä edes pelaamiseen. Se on osa nykyaikaa ja pojilla alkaa jo mielenkiinto suuntautua ajoittain fiksuihinkin juttuihin tietokoneiden parissa. Esikoinen haaveilee toteuttavansa mini servuja minecraftiin, hänen osaltaa Fifa-pointsien vinkuminen on mennyttä. Mutta en todellakaan halua, että tietokonehommat täyttävät koko vapaa-ajan.
Kahden pienemmän osalta tietokoneaikaa ei tarvitsisi rajoittaa vieläkään, mutta esikoisen osalta tarvitsee, joten säännöt joudutaan laittamaan koko konkkaronkalle. Keskimmäisellä ja kuopuksella on enemmän säännöllisiä harrastuksia ja heillä on samanikäisiä kavereita pihapiirissä, joiden kanssa he pelaavat joka päivä fudista, säbää tai leikkivät ulkoleikkejä. Esikoisella on vähemmän harrastuksia eikä ulkoilu enää oikein maistu. Siksi on laitettava rajoituksia kehiin.
Tämän syksyn uutuussäännöstö on tällainen: ruutuaikaa saa tunnin päivässä (kattaa siis kaiken ruudun tuijotuksen peleistä telkkuun). Aikaa voi säästää seuraaville päiville. Ruutuaikaa voi ansaita lisää. Ulkoilulla ja kirjan lukemisella saa ruutuaikaa lisää, suhteessa ulkoilu/lukuaika jaettuna kahdella on ruutuaika, tunnista saa siis 30min ruutuaikaa. Kotityöt voi vaihtaa 1:1 ruutuaikaan. Pienemmillä pojilla ruutuaikaa näin hyvän sään aikana kertyy enemmän kuin ehtivät käyttämään. Esikoinen sen sijaan on pakotettu tekemään muutoksia tapoihinsa. Eli lopputulos näyttää toivotulta. Ihan aukotonta ei ole laskennan ylläpitäminen ja kaikenlaisia lukituksia joudumme kehittelemään pelivehkeisiin. Viikonloppuisin saatamme joustaa säännöstöstä. Laiskana aamuna saattaa olla vapaata ruutuaikaa kaikille, tai perheen leffailtaa ei vähennetä ruutuajasta.
No ei justiinsa nyt oo tokaluokkalaista mutta sen verran, että täällä meillä ei oo ollut ip-paikkoja tokaluokkalaisille vuosiin (liekö koskaan). Poika kun oli tokalla, olin hoitovapaalla (enkä uskalla ees aatella ja oikeestaan ei tarvi edes miten ois homma hoidettu jos olisin ollu töissä).
VastaaPoistaTyttöö kun nyt miettii, niin vois luulla, että ens vuonna joululta ehkä vois alkaa tuleen kotiin yksin koulun jälkeen(tai jos ei paikkaa sais jostain syystä, niin uskosin että heti syksystäkin). Lapset on niin erilaisia :)
Mukavaa viikonloppua! :)
Se on totta, että lapset ovat erilaisia. Ja perheetkin ovat erilaisia. Jos kotona on sisaruksia, niin voi olla että pienemmät haluavat myös tulla kotiin. Jossain perheissä vanhempi pääsee aikaisin kotiin ja joissain perheissä vanhempi on vasta kuudelta kotona.
PoistaItse olen painavasti sitä mieltä, että koululaisten yksinäiset iltapäivät eivät ole hyvä juttu. Siitä pitäisi lähteä, että kaikkien ei tarvitse pärjätä iltapäiväänsä yksin kotona.
Meillä on tänä vuonna jo kolmasluokkalainen ja viitosluokkalainen, joten asia ei ole ihan akuutti, mutta tuoreessa muistissa kyllä. Meidän pikku-ukko ei ole suostunut menemään iltapäiväkerhoon ekaluokan joulun jälkeen lainkaan, joten on tullut kotiin suoraan koulusta. Sisko on katsonut perään, samoin isot veljet kun ovat kotona, mutta kyllähän siellä on välillä ollut jos jonkinlaista yllätystä odottamassa mm. mikro terassilla kun oli yritetty keittää nuudeleita kattilassa mikrossa... Mutta kaiken kaikkiaan on silti mennyt ihan kohtuullisen hyvin. Välipalan kanssa meilläkin on ollut ongelmaa, ei tahdota muistaa syödä tai sitten syödään jotain ihan muuta kuin mitä oli suunniteltu/ valmisteltu.
VastaaPoistaIsommat sisarukset tietysti helpottavat pikkukoululaisten iltapäiviä - ei tarvitse ainakaan olla yksin. Ai kauheeta tuota mikro episodia! Onneksi ei sentään tapahtunut pahempia vahinkoja. Meillä on toistaiseksi vältytty kokkausvahingoilta, lähinnä sen takia, että välipalat ovat järjestäen syömättä. Olisikohan sitten parempi vaihtoehto nälkäiset lapset kuin se, että pojat käyttäisivät itse vaikka liettä tai uunia?
PoistaMeillä on tokaluokkalainen joka tulee kotiin koulun jälkeen. Iltapäiväkehossa oli hetken ekalla luokalla, keväällä sitten lopetettiin lapsen pyynnöstä. Mielestäni täällä ei ole tokaluokkalaisille mitään ip.toimintaa. Poika tulee kotiin ja sen jälkeen viihdykkeinä toimii pleikkari ja kännykän pelit. Joskus joku kaveri tulee myös. Kotona on pisimmillään yksin n. 3,5 tuntia. Soittelen ja muistuttelen välipalasta, läksyt on aina tekemättä kun jompi kumpi vanhemmista tulee kotiin. Nuorempi lapsi on päiväkodissa. Haastavaa on arki, minäkin pystyn kuitenkin vaikuttamaan jonkin verran työvuoroihini. Koen huolta siitä, että lapsi on yksin niin paljon, itse ei koe sitä ongelmana. Aika tietty kuluu, kun pelaa... Pelikoneista on jotain hyötyä myös :)
VastaaPoistaHyvä, ettei lapsi itse koe ongelmana kotona yksin olemista. Minusta olisi kyllä niin hyvä, että tokaluokkalaisille olisi ip-kerhoja tarjolla! Eihän se ip-kerhokaan oli mikään autuaaksi juttu. Meidän keskimmäiselle kävi ekaluokalla niin, että hän oli koulussa toisessa ryhmässä kuin kaikki vanhat kaverit ja pääsi tuntia myöhemmin. Kaverit olivat jo aloittaneet leikit ip-kerhossa ja pojan tuntui olevan välillä todella hankala päästä mukaan aloitettuihin leikkeihin. Uusista kavereista suurin osa ei ollut ip-kerhossa, joten aika usein poika halusi mennä uusien kavereiden kanssa leikkimään. Mutta olihan se todella ihanaa, että aina oli mahdollisuus mennä ip-kerhoon.
PoistaAivan ihana tuo syksyinen vaahtera <3 Ja kyllä se varmasti paljon on ihan lapsikohtaista, kuka pärjää ja haluaa olla mielummin kotona , ja kuka taas ei missään nimessä edes uskaltaisi olla yksin kotona. Meidän "kakkonen" on aina ollut tosi pärjäävä ja itsenäinen ja olsin voinut kuvitella hänen pärjäävän vaikkapa jo ekaluokkalaisen ilman iltsua, kun taas tämä nykyinen kolmasluokkalainen ei uskalla vieläkään olla yksin (onneksi olen kotona pikkusten kanssa ettei tarviikkaan). Kiva kuulla että teillä on lähtenyt sujumaan mukavasti :)
VastaaPoistaLapset ovat erilaisia ja perheillä on erilaisia tilanteita. Minusta olisi tärkeää, että 8-vuotiaankaan ei tarvitse vielä pärjätä yksin kotona ja olisi turvallinen paikka, missä viettää aikaa. Että lapsen ei tarvitsisi kasvaa isoksi ja pärjääväksi niin nopeassa tahdissa.
PoistaMeidän keskimmäinen on aina ollut reipas, joten pärjäileehän hän, mutta olisin silti halunnut hänelle sen ip-kerhopaikan.
VastaaPoistaMeillä oli kuopus viime vuoden tokaluokkalaisena vielä ip kerhosta ja se oli musta ihan OK.
Tosin hän protestoi lähes koko vuoden siitä että ”miksi hänen pitää mennä sinne kun esikoisen ei?”.
Tänä vuonna molemmat ovat kotona ja kyllä se välillä sellaista nujakointia on ja sitten ne kotoa tulleet riitasoitot...jee..not!
Niitä on erittäin ylentävää äidin saada....
Tsemppiä meille kaikille :D
Kiva, että teillä oli ip-kerho tokaluokkalaisellekin. Kotiin yksin menemisestä karisee hohto ja vapauden huuma hyvin nopeasti, vaikka se tokaluokkalaisen silmissä coolilta näyttääkin isoveljen tekemänä :)
PoistaRiitojen selvittelysoitot eivät ole mukavia. Meillä oli mukavan tasainen syyskuu. Melkein meinasin jo poistaa tuon lauseen, koska tuntuu, että sen kirjoittaminen manaa pojista riiviöt ulos lokakuuksi ;)
Aika paljon tuo iltapäiväohjelma varmaan on sidoksissa lapsen (ja vanhempien) luonteeseen. Meidän nyt kolmasluokkalainen kävi iltiksessä ekalla vain silloin tällöin, koska miehen epäsäännöllisten työaikojen vuoksi hän oli usein kotona vastaanottamassa koululaista. Aika pian neiti halusi kuitenkin tulla mieluummin yksin kotiin kuin jäädä iltikseen. Siellä ei kuulemma ollut rauhaa tehdä mitään. Ja hyvin on mennyt iltapäivät. Meillä enemmän ongelmia tuottaa enemmän aamut, jos pitää lähteä yksin.
VastaaPoistaKavereita meillä ei saa kotiin tuoda, jos vanhempia ei ole kotona. Pikkuhiljaa tästäkin varmaan aletaan joustamaan.
Ihanaa viikonloppua!
Sehän tietysti noiden ip-kerhojen ongelmana on, että lapsia on paljon ja meteli ja meininki on sen mukaista. Meidän kaksi nuorempaa poikaa ovat toiminnallisia tyyppejä ja ip-kerhossa on pieni jumppasali, joten iltapäivät ovat kuluneet hyvin pallopelien merkeissä :)
PoistaMeillä pojat saavat tuoda kavereita kotiin jokainen omana kaveripäivänään. Siihen piti päätyä, koska välillä vieraiden määrä meinasi kasvaa liian suureksi, kun jokainen poika toi kavereita.
Kiitos samoin - ihanaa viikonloppua!
Mielenkiintoista keskustelua. Meillähän on päästy helpolla, kun olen ollut kotona koko sen ajan, kun meillä on ollut koululaisia. Ensi syksyn kuviot kuitenkin jo mietityttävät. Kuinka koululaiset sitten toimivat, kun en ole vahtimassa touhuja... Kaikenlaista kepposta tässä on tullut todistettua, kun olen itse nurkissa "kyttäämässä".
VastaaPoistaEniten minua mietityttää kavereiden kanssa oleminen. Nykyisellään meillä käy aika paljon poikien kavereita, mutta voiko kyläilyä sallia sitten kun en ole tässä vahtimassa? Pahalta tuntuisi kieltääkään, mutta usein porukassa ne hölmöimmät jutut keksitään ;). Usein meille on myös tullut suoraan koulusta nälkäistä sakkia, joita olen ruokkinut. Sille tavalle oli pakko pistää loppu, kun nälkäisten kavereiden kyläilyt alkoivat olla ihan päivittäisiä ja vieraita poikia oli jo monta ruokapöydässä. Porukka tottui äkkiä liian hyvään palveluun ;).
Se on kyllä niin totta, että joukossa, etenkin poikien joukossa, tyhmyys tiivistyy. Osaa ne tytötkin, mutta osalla pojista on synnynnäinen lahjakkuus hölömöilyhin ;)
PoistaMeillä ei ole toistaiseksi ollut kavereiden kanssa ongelmia. Kiitän siitä näitä erinomaisia syyssäitä, jotka ovat mahdollistaneet pihapelit. En tiedä minkälainen tilanne mahtaa olla marras-joulukuussa, kun ulkona ei välttämättä pysty tekemään mitään :( Toivottavasti ei töissä joka päivä puhelin pirise...
On meillä yksi ongelma kavereiden kanssa. Se, että porukasta lähtee hirveästi ääntä. Tykkäisin tehdä mahdollisuuksien salliessa etätöitä, mutta kohta alan olla siinä tilanteessa, että on parempi lähteä töihin kuin jäädä kotiin ja yrittää sietää ja hallita iltapäivän desibelejä.
Varmasti pojille kelpaa hyvä välipalatarjoilu :) Sehän olisi kiva kun voisi mennä kaverin kotiin valmiiseen pöytään :D :D Meillä on välipalan suhteen vähän ankeutusmeininkiä. Kaveritkin saa syödä, mutta jokainen tekee itse :) Tarjolla on ruisleipää päällysteineen, jotain hedelmiä ja litran jugurttia. Noilla eväillä on sellainen hyvä puoli, että kertaakaan ei ole käynyt niin, että ensimmäisenä kotiin tullut olisi ahminut kaiken :)
Varmasti äitinä vaikeita asioita käsiteltäväksi. Tokaluokkalainen on vielä niin pieni, mutta ehkä tämä myös kasvattaa. Tsemppiä syksyyn.
VastaaPoistaIso osa niistä pienistä oppilaista oppii nopeasti omatoimiseksi, mutta on se minusta silti aika rajua, että niin nopeasti pitää oppia pärjäämään pitkiäkin aikoja yksikseen :(
PoistaKiitos tsempeistä! Syksy on sujunut hyvin tähän saakka, saas nähdä mikä on meininki sitten kun huonot säät alkavat...
Meillä ainokainen lapsi, pika, ei saanut enää nyt tokaluokkalaisena paikkaa ip-kerhosta. Poika olisi itsekin halunnut sinne mennä, kun siellä oli kivat leikit kavereiden kanssa. Haasteellisempaa isoa porukkaa 8-vuotiaita saada yhteen koulun jälkeen pieniin asuntoihimme ja siksi leikit ovat muuttuneet enemmän kahdenkeskisiksi.
VastaaPoistaItse olen tehnyt paljon etätöitä, mutta siinä on tosiaan haasteensa tuon melutason ja muiden keskeytysten takia.Vielä on toki tärkeimpien puhelinpalaverien ajaksi saanut ajettua pihalle, mutta katsotaan jos ilmat tästä muuttuvat sateisemmiksi miten sitten.
Selkeitä haasteita iltapäiviin tuo heikko kellonlukutaito/ajantaju, välipalan unohtaminen ja läksyjen teon viivästyminen.
Harmi, että teilläkin jäi lapsi ilman ip-kerhopaikkaa :(
PoistaKyllähän se niin on, että harvaan kotiin mahtuu isoja lapsiporukoita - ainakaan tekemään muuta kuin pelaamaan pleikalla tai tuijottamaan telkkaria :(
Minä tein ennen etätöitä kotona sujuvasti. Keskimmäisen myötä melutaso on kasvanut niin paljon, että välillä nousee verenpaine pahasti :( Meillä on kyllä samat haasteet ajatajun ja kellonlukutaidon kanssa.
Tsemppiä syksyyn!