Joskus matkailu vaan v*ttaa

Kävin viime viikolla piipahtamassa Lontoossa. Ei mennyt kuin Strömsössä :(

Heippa Lontoo. Ei nähdä pian!

Minulla on määrällisesti eniten huonoja reissukokemuksia UK:sta. Neljän tähden hotellin huoneessa juoksenteli hiiri, viktorianaikainen kokolattiamatto sai yöllä silmät turpoamaan melkein umpeen ja äänen katoamaan, juna jäi kesken matkan raiteille ja lentokentälle pääsyyn tarvittiin kaksi taksia ja yksi bussi, kerran olen juossut verenmaku suussa läpi Heathrown lähtöportille ja karjunut (=pihissyt) 30m päästä, että pliis älkää sulkeko porttia vielä. Puhumattakaan niistä unohtuneista wake up soitoista ja saapumattomista takseista.

Edes söpö pubi ja hyvä siideri eivät muuta mielipidettäni maasta

Pitkään välttelinkin koko maata ja hoidin työjutut siten, että yhtään ylimääräistä aikaa ei tarvitsisi maassa viettää. Reilu kaksi vuotta sitten pidin vapaapäivän Lontoossa ja ihastuin niin, että vuotta myöhemmin palasimme Hra Kepposen kanssa viikonloppulomalle. Se oli niin hyvä reissu, että olen ollut rahoitusta ja lomapäiviä vaille valmis viemään esikoisen Lontooseen. Esikoinen saa jatkaa haaveiluaan Lontoosta ainakin muutaman vuoden lisää. Tällä hetkellä Lontoon ohitse kiilaavat jopa Bucharest ja Varsova ;)

Noh, siirrytäänpäs vanhoista narinoista uusiin. Lähdin Lontooseen varsin nopealla aikataululla eikä firman varaustyökalusta löytynyt enää yhtään hotellia. Päätin näppäränä tyttönä varata hotellin netistä hyväksi havaitsemieni Booking.comin tai Hotels.comin kautta. Aina kun löysin sopivan hotellin ja klikkasin confirm-nappulaa hotelli olikin jo myyty. Minulle ehti käydä noin ainakin 7 hotellin osalta. Sitten lopulta sain hotellin Expedian kautta.

Saavuin illalla hotellille ja respa kertoi, että varaukseni on peruttu ja siitä on lähetetty minulle sähköpostia. Sitä piti toistella pariin kertaan ennenkuin meni jakeluun, koska kourassani oli vahvistettu varaus. Sähköpostin peruutuksesta olin saanut kaksi tuntia ennen saapumistani. Syynä oli se, että veloitus luottokortilleni oli epäonnistunut. Syy tuntui uskomattomalta, koska korttini oli toiminut aivan moitteettomasti. Miksi veloitusta tehtiin vasta kolme vuorokautta varauksesta, vaikka varauksella ei ollut peruutusoikeutta?

Hotellilla oli sattumoisin yksi huone vapaana, mutta hinta olikin sitten yli kaksinkertainen varaushintaani verrattuna. Ihan helpolla en antanut periksi, mutta ei siinä auttanut muu kuin Kepposkan taipua maksamaan tuplahinta. Ikinä missään olosuhteissa en ole maksanut niin paljoa hotellista yöltä. En edes Tokiossa neljän tähden bisneshotellissa tai edes alan suurimpien messujen aikaan. Jestas että v*tti! Epäilen aivan röyhkeää huijausta. Etenkin kun se sama luottokortti toimi tuplahintaa veloitettaessa aivan moitteettomasti. Mikäli pankki ei ole dokumentoinut kyseistä epäonnistunutta veloitusta kortiltani, asia ei jää osaltani tähän. Vähintään huijauksen tulee havaitsemaan palautteessaan sekä Expedia että hotelli.

Hotellikatu

Sen verran aika tuhraantui hotelliepisodissa, että suunnitelmani käydä Harrodsin tai Selfridgesin ruokaosastolla romuttuivat. Söin kevyen kahvilaillallisen ja tein pienen kävelylenkin ennen teatteriin menoa. Vielä teatterissakin v*tti armottomasti. Sitten muistin brittien rennon teatterietiketin ja ostin itselleni katsomoon siiderin ja vähän naposteltavaa.

V*tutuksen poistosarja: musikaali ja siideri

Kävin katsomassa Bend it like Beckham, joka perustuu takavuosien samannimiseen menestyselokuvaan. Musikaali oli hauska, varsinainen feel good esitys ja erinomaisesti toteutettu! Poistuin teatterista aivan uutena ihmisenä ja päätin unohtaa katkeruuteni koko maata kohtaan. Lippuostosten teko sentään toimii helposti ja luotettavasti. Vähän huonompia, mutta kelvollisia paikkoja saa ajoittain alennuksella http://www.lontoonmusikaalit.fi/ ja http://www.ticketmaster.co.uk/ on suurempi paikka valikoima. 

Musikaalikuvat: http://benditlikebeckhamthemusical.co.uk/

Katkeruuteni alkoi jälleen hiipiä pintaan, kun palasin sikakalliiseen, mutta niin vaatimattomaan hotelliini. Suihkusta ei yllätyksekseni tullut lainkaan lämmintä vettä. Sitä tosin tuli lavuaarista. Illan piristykseksi yritin peseytyä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti lavuaarissa. Pötkähdin melkein puhtaana nukkumaan.

Yöllä kolmen jälkeen kuului kovaääninen piippaus ja heräsin säpsähtäen. Kävin takaisin nukkumaan ja ehdin torkahtaa, kun palohälyytin alkoi soimaan tauotta. Ei siinä auttanut muu kuin pukeutua, nappasta käsilaukku olalle ja lähteä portaisiin. Siellä respa tiedottikin, että ei ole vaaraa ja asukkaat voivat palata takaisin huoneisiinsa. Palohälytyksen loppuminen voi viedä vielä aikaa. Eihän siinä helvetin metelissä tietenkään pystynyt nukkumaan.

Palohälytyksen laukaisi erittäin päihtynyt asiakas, joka tupakoi savuttomassa hotellissa huoneensa kylpyhuoneessa. Respa oli huomauttanut hänelle jo useasti, että tupakointi pitää lopettaa ennenkin tulee palohälytys ja paikalle pitää kutsua poliisi. Tilanne laukesi sillä lailla, että respan mies sai jostain apua ja he kantoivat asiakkaan hotellin ulkoportaille. Siinä kun unettomana kiepuin sängyssäni kyljeltä toiselle, aloin jälleen inhoamaan hotellia ja seuraavaksi koko maata.

Kehnon aamiaisen ja vielä kehnompien yöunien jälkeen raahauduin aamulla aikaisin asiakkaalle. Siellä sentään meni hommat hyvin. Asiakkaalla on über-cool toimisto keskeisellä paikalla Lontoossa ja oli kiva päästä bongaamaan se. Palaverin jälkeen minulle jäi aikaa pyöriä lentolaukkuni kanssa Piccadillyn ympäristössä. Katselin vähän näyteikkunoita, söin välipalaa ja kävelin St. Jamesin puistoon kahville. Olo oli varsin koomainen.

Puisto oli vielä ihanassa kunnossa ja ilmassa vasta alkusyksyn tuntu

Ilkeän näköinen brittiorava olisi halunnut jakaa ruokani ;)

Olin todella väsynyt ja turhautunut kotiin tullessani. Sinänsähän reissu meni kuitenkin putkeen, että homma, jota lähdin hoitamaan onnistui eikä nuo vastoinkäymisetkään olleet mitään vakavaa. Omasta pussista ei mene riistohotellin maksukaan, mutta v*tutus ja jälkiselvittelyt ovat itseltäni pois vapaa-ajasta ja henkisestä kapasiteetista. Nyt ei vähään aikaan jaksa kiinnostaa Lontoo tai edes koko saarivaltio tai edes työmatkustus. Helmikuinen passivarkaus ei ole vieläkään haihtunut mielestä eikä ole muuttunut huvittavaksi anekdootiksi, joten fiilikset työmatkailun suhteen ovat pakkasella. 

Jossain vaiheessa tämäkin muisto muuttuu huvittavaksi. Eihän sitä ihan joka reissulla pääse todistamaan asiakkaiden poistoa voimalla hotellista :)