Sivut

28. lokakuuta 2015

#bloginitarina

Sain Leenalta blogista Kappelikukkulan kuulumisia haasten kertoa blogini tarina. Kiitos Leena! Koska olen itsekin viettänyt ulkosuomalaisen elämää ja asunut kahdella vieraalla mantereella, varmaankin siksi tykkään lukea ulkosuomalaisten elämästä. Jos olisi lapseton, niin todennäköisesti olisin ryhtynyt jonkin sortin kiertolaiseksi :) Nyt juureni ovat aika tiukasti Etelä-Suomessa.

Haasteen säännöt:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitä voi tietysti myös pyytää)
2. Kirjoita ja julkaise oma blogitarinasi: miten blogisi sai alkuosan kuinka se on kehittynyt ajan saatossa 
ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohteita.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit 
haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi  ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvasi yhteyteen tägi #Blogisitarina. Näin kaikki instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina - haasteen käynnisti kototeko-blogi.

Tuntuu hämmentävältä, että aloitin bloggaamisen jo kuusi vuotta sitten. Sen ajan hienous oli, että ihmiset jakoivat asioitaan varsin avoimesti blogeissa eikä kaupallisia toimijoita ollut. Toki blogit olivat kotikutoisia, kuvat pieniä ja usein heikkolaatuisia. Olin kotiäitinä ja tuunailin vaatteita lapsilleni. Kälyni, joka on taitava neulomaan ja bloggasi siitä, kannusti minua aloittamaan blogin. Itse olin lueskellut muutamaa lastenvaateblogia, ensimmäinen ikinä seuraamani on Kylätien termiitit, joka on vieläkin olemassa.

Blogini nimi Pikku Kepponen tuli arjestani. Pojat keksivät loputtomasti ja jatkuvasti kaikenlaista hölmöyttä. Hyvin usein puolusteluna oli "Äiti, se oli minun pikku kepponen". Nimi kuvasti siis erinomaisesti blogini alkuajan elämääni. Välillä olen miettinyt, että pitäisikö vaihtaa nimeä, koska nykyisin blogini käsittelee enemmän keski-ikäisen naisen elämää ja minun kepposten ideointini on varsin vaatimatonta ;)

Mallikepponen - Kokovartalolla Maizenan levitys :D Kuvassa kuopus, nykyisin ekalla

Ihan ensimmäisessä postauksessa esittelin elämäni ensimmäiset valmisvaatteisiin painamani kuviot. Pienet pöllöt.

Blogini alku - pienet pöllöt

Sovituskuva - kuopus on ekaluokkalainen 

Keskimmäinen on tokaluokkalainen

Kankaanpainamisesta harrastukset laajenivat ompeluun ja korttiaskarteluun. Lasten kanssa olen askarrellut paljon. Legendaarisimpia tuotoksia, joita pojat vieläkin muistelevat, ovat olleet:

Maitopurkkiauto keskimmäisen kanssa vuonna 2010

Koko perheen yhteinen lego-ukkojen teko Fimo-massasta, kevät 2011

Ewokien kotiplaneetta Endor esikoisen kanssa, joulu 2011

Blogissani ei ole sellaisia selkeitä taitekohtia, että tästä alkoi jokin uusi juttu. Arki on mennyt eteenpäin, lapset kasvaneet ja tilanteet työssä vaihdelleet. Palasin syksyllä 2010 töihin. Omiin projekteihin käytettävissä oleva aika väheni huomattavasti. Pojat sen sijaan pursusivat elämää ja ideoita. Olen tyytyväinen siitä, että olen tallentanut monia tunnelmia ja tapahtumia tuolta ajalta tänne blogiini. Enimmäkseen niitä hyviä, mutta myös niitä huonoja. Poikien tohotusajanjakson positiivisia tunnelmia kuvaa erittäin hyvin kirjoitukseni Niin täynnä elämää. Negatiivisista olen huomannut, että yhä edelleen blogiini tullaan hakusanalla "riesa vaiva harmi" :D Se viittaa kirjoitukseeni Rakkaani: Riesa, Vaiva ja pikku-Harmi.

Loppuvuodesta 2011 aloitin uuden työn (tosin samalla työnantajalla) ja se verotti entisestään voimia ja aikaa. Ompelu ja kankaanpainanta alkoivat jäädä aikapulan takia. Pojat olivat sen verran isoja, että aloimme retkeilemään ja vähän matkailemaankin heidän kanssaan. Tähän saakka aika oli kulunut lähinnä kotona ja leikkipuistoissa. 

Ensimmäinen isompi asiakastilaisuus ei unohdu. Työnantaja järjesti minulle vuokrapuvun.

Vuoteen 2013 mennessä puuhasteluharrastukseni olivat tyrehtyneet satunnaista korttien ja korujen tekemistä lukuunottamatta kaikki. 2013 tein työssäni uuden tuotteen lanseerausta, mikä vaati paljon matkustelua. Kaikesta hulinasta huolimatta - tai oikeastaan siitä johtuen - vuosi 2013 oli ahkerin bloggausvuoteni. Eniten kirjoituksia, eniten lukukertoja. Ehkä voisi sanoa, että vuoden 2013 aikana blogini muuttui. Blogini ei enää ole kädentaitoblogi eikä se ole pienten lasten äidin blogi eikä se ole lastenvaateblogi. Blogini on edelleen perheblogi, koska suurin osa ajatuksistani on perheessäni ja aikani menee perheen pyörittämiseen työn ohella. Toisaalta yhä kasvavassa määrin elämääni ja siten blogiini mahtuu pelkästään aikuiselle naiselle tarkoitettuja juttuja.

Muutaman kerran olen tuntenut kyllästymistä ja harkinnut lopettamista. Olen myös pienesti harkinnut sitä, että siirtyisin bloggaamaan pelkästään tapahtumista sekä retki- ja matkakohteista. Nyt voi huikata, jos kiinnostaa tai ei kiinnosta pelkkä Retki-Kepponen.

Siirtyisinkö pelkästään tapahtumiin, retkiin ja matkoihin?

Blogimaailma on kohdellut minua hyvin. En ole saanut törkyä niskaani. Olen ollut aina saamapuolella. Olen saanut kivoja kommentteja, hyviä neuvoja ja uusi näkökulmia. Esimerkiksi ensimmäisen Kroatian matkani pääkohdetta Plitwicen kansallispuistoa suunnittelin pääosin lukijani neuvoilla. Minulla on lukijoita, jotka ovat kulkeneet matkassani vuosikausia. Ihan huippua! Moni bloggaaja tuntuu tutulta ja jopa ystävältä, vaikka emme ole ikinä nähneet emmekä edes puhuneet toisillemme. Aina välillä löytyy sellaisia blogeja, joiden kirjoittajan kanssa tunnen jotenkin olevani heti samalla aaltopituudella. Se on jännä ja hieno tunne! Askarteluporukkammekin on aikoinaan kasattu askartelubloggaajista.

Olen jo aikaa sitten tehnyt päätöksen, että bloggaan vain harrastuspohjalta. Muutaman kaupallisen yhteistyön olen tehnyt. Ne ovat olleet kivoja, mutta minulle sitoumus on aina sitoumus ja pienen stressin aihe. Välillä tuntuu, että poljen paikallani niihin kaupallisiin blogeihin verrattuna. Pikku Kepposeen valuu korkeintaan pahasti jälkijunassa uudet mediakanavat, layoutit ja widgetit. Kuvien käsittelystä ei vieläkään ole tietoakaan. Samalla lailla tunnun elävän irrallaan suurimmasta osasta blogi-ilmiöistä: en mehulinkoile, en juuri sisusta, en lakkaa kynsiäni, en syö raakaruokaa, en downshiftaa, en kondoile enkä käy blogigaaloissa. 

Brunssi-ilmiö puolestaan on kuin tehty minulle :)
Espoossa sijaitsevan Peroban brunssi

Bloggaan ainoastaan "puolianonyymina". Blogista pystyy toki tunnistamaan minut ja koko perheeni, mutta nimeäni googlaamalla blogiani ei pitäisi löytyä. Olen halunnut pitää edes kevyttä erottelua työminäni ja siviiliminäni välillä. Uudet asiakkaat, työkaverit ja esimiehet kuitenkin googlaavat, että mitä minusta löytyy netistä, en halua heille ensimmäiseksi lävähtävän silmille harrastukseni ja perhe-elämäni :) 

No, sitten vielä yksi juttu. On tätä joskus kysytty suoraankin "Miten ihmeessä sinulla on niin paljon kirjoitusvirheitä?"
Käytän työssäni pelkästään englantia, se rapauttaa hyvin nopeasti suomenkieltä. Minulla ei ole minkäänlaista oikolukua tässä läppärissäni. Ei vaan ole tullut hankittua, kun käytän tätä vain valokuvien tallettamiseen ja nettiin. Kärsin jonkinasteisesta oman tekstin sanasokeudesta, koska en huomaa siinä virheitä. En välillä edes niittä puuttuvia sanoja. 

Haasteeseen kuuluu haastaa eteenpäin, niinpä haastan
1. Elisan, blogista Sutkautuksia
2. Minnan, blogista Minnamamma
3. Helin, blogista Taikasaappaat
4. Mankan, blogista Have an ice day

22 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus, kiitos! Olipa kiva katsella noita vanhoja kuviasi ja linkkejäsi, olen jonkin verran lukenut vanhoja postauksiasi, mutta näihin en ollut sattunut. Ai sinulla kirjoitusvirheitä, enpä ole pistänyt merkille... Minä tykkään blogistasi juuri tällaisena, saa olla matka- ja retkijuttuja, mutta ehkä jotain muutakin mukana, juuri kuten nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi :)
      On se hurjaa, että blogin aikana sitterissä istuneesta pallerosta on kasvanut koululainen :) Kiva, jos kirjoitusvirheet eivät koko ajan pompi teksistä silmille.

      Poista
  2. Olipa kiva lukea tämä postaus ja ajatuksia blogisi varrelta. Ja mitä ihania kuvia pikkuisista keppostelijoista tässä postauksessa olikaan. Minä tykkään blogistasi juuri tällaisena ja toivon, että jatkat samaan malliin!

    Kiitos haasteesta, otan sen vastaan ja kirjoitan postauksen, kunhan ehdin. Nyt olen sen verran työ- ja opiskelukiireinen, että voi olla, että jonkin aikaa kestää ennen kuin olen kirjoittanut postauksen.

    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteestasi :)
      Älä ota stressiä haasteesta.

      Poista
  3. Kiitos haasteesta! Alan työstää sitä kun on tarpeeksi aikaa:) Ikävä kyllä en osaa ehkä tehdä mitään linkkauksia, käytän vaan iPadin yksinkertaista versiota bloggaamiseen ja oon itsekin yksinkertainen;)

    VastaaPoista
  4. Olipa kiva lukea Kepposen tarina! Niin suloiset pojat tuolla kuvissa vilahtelevat. Aika rientää, huh!
    Minä pidän blogistasi todella paljon juuri tällaisena, erilaisia aiheita käsittelevänä. Sinulla on kuitenkin ihan selkeä oma tyyli ja blogisi on aito. Lisäksi täällä saa usein oikein ääneen nauraa. Niin nytkin, kun puuskahdit, että et mehulinkoile jne. Minäkään en muuten linkoile, enkä käsittele kuviani. Sisustusinto on melkein jäänyt, kun pojat tärveltävät kotona kaiken. Gaalaan menen pää kolmantena jalkana, sillä sinne ei saa ottaa muksuja mukaan :D. Kiitos blogistasi. Toivottavasti sinulla riittää intoa jatkaa samaan malliin.

    -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta palautteestasi :)
      On se kyllä hurjaa, että hetki sitten minulla oli jaloissa kolme palleroa ja nyt he ovat kaikki koululaisia. Ajoittain iskee haikeus, ajoittain tuntuu niin ihanalta, kun on vähän enemmään aikaa itselleen.
      Heh, itse olen monesti sanonut, että kolmen pojan kanssa toimivat sisustusmateriaalit ovat teräs, betoni ja ehkäpä mdf :D

      Poista
  5. Pidän blogisi aitoudesta, hauskuudesta ja tavallisen elämän kuvaamisesta. Mukavaa on myös se, ettet yritä myydä mitään ja kirjoita jostakin vain siksi, että sitä vaaditaan tuoteyhteistyössä. Jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
  6. Kiva oli lukea blogi ajatuksia ja mistä nimi on saanut alkunsa. Mahtava tuo jauhokuva, ihan samanlaisia löytyy omasta albumista ja blogi olisi ollut varmasti erilainen, jos olisin sen aloittanut silloin kun lapset olivat kepposia pullollaan. ;) Nimesi on mielestäni kiva ja profiloin siihen jo sinut, joten en vaihtaisi, ihan mahdottoman kiva nimi.

    Mielestäni kotikutoisiis on kivaa ja sellaista kodikkaan lämpöistä, josta lukijalle tulee tervetullut olo, en muuttaisi mitään, sillä blogi on näin kovin mielenkiintoinen. :) Tykkään myös lukea laidasta laitaan jutuista. Upea saavutus tuo 6-vuotta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteestasi :)
      Itselleni on ollut niin kiva, että aloitin blogin poikien ollessa pieniä, koska muuten tuskin olisi tullut kirjoitettua mitään juttuja ylös heistä. Minullahan on jokaisen pojat vauvakirjatkin aivan vieläkin kesken :D Eikä tullut blogimateriaalista puutetta tämän kolmikon kanssa :D

      Poista
  7. Minusta sinä olet ihan ehdottomasti Rouva Kepponen, et VOI vaihtaa nimeä!!!
    Tykkään blogistasi,sen aitouden ja sekalaisuuden takia. Itse henkilökohtaisesti en jaksa seurata blogeja, jossa käsitellään vain yhtä asiaa. Minusta "tavallinen elämä"-blogit ovat niitä parhaita. Kaupalliset blogit ja tekstit huomaa blogeissa aika helposti, se aitous vaan puuttuu. Pysy sellaisena kuin olet!

    VastaaPoista
  8. Ihana blogi :) !!!

    Ei saa loppua, ainoa mitä seuraan.

    Aito, työssäkäyvä nainen ja äiti. Luonto, lapset, retkeily :)

    VastaaPoista
  9. Ihana postaus ja ihana, aito, elämänmakuinen blogi. Kiitos sulle!

    Mä tykkään siitä, että joskus ihmisillä (siis mulla myös) näkyy teksteissä kirjoitusvirheitä....se kuuluu siihen aitouteen, ja siihen että useimmat meistä tekevät tätä hommaa harrastusmielessä, eikä minään viimeisen päälle editoituna päätyönä. Halleluja sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteestasi :)
      Kirjoitusvirheiden lisäksi olen aina tykännyt enemmän kirjoitella puhekielen kuin kirjakielen tyyliin. Se saattaa jakaa mielipiteitä. Mutta jos kirjoittelin vaikka päiväkirjaan, niin en sinnekään yrittäisi täydellistä kirjakieltä. Joskus jälkikäteen, kun luen tekstejäni, niin olen kauhistellut kirjoitusvirheiden määrää.

      Poista
  10. Nuo askartelut ovat upeita ja hienoa, että olet ne aikoinaan tallentanut valokuviin. Kiitos, että otit haasteen vastaan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta :) Olipas kiva muistella menneitä blogivuosia.

      Poista
  11. Luin tämän jo aiemmin, mutta se oli niin aikaisin aamulla, että en ehtinyt kommentoida.

    Olenkin usein miettinyt, mistä blogisi nimi on peräisin. Toki olen vähän ounastellut, että nimellä saattaa olla jotain todellisuusperää. ;-) Tuo Maizenan levitys on kyllä ollut varmaan huippuhauskaa.

    Samalla lailla minäkin olen tehnyt jo kauan sitten päätöksen, että bloggaan vain harrastuspohjalta. Muutama yhteistyötarjous on tullut, mutta olen jättänyt ne omaan arvoonsa.

    Minusta blogisi on tällaisenaan aivan ihana. Sellainen rehellinen ja elämänmakuinen – juuri minun mieleeni! En siis välttämättä liputtaisi Retki-Kepposen puolesta... tahtoo nähdä Maizenan levityksiä. :-D - tai mitä vesselit nykyään sitten keksivätkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteestasi :)
      Pojille pitäisi suorastaan antaa jonkinlainen kunniamaininta menneiden vuosien kekseliäisyydestä. Niin huikeita suorituksia olen päässyt/joutunut todistamaan :D :D

      Poista