Työskentely miesvaltaisella alalla

Kirjoitin aikaisemmin kokemuksistani opiskelusta miesvaltaisella alalla. Seuraavaksi ajatuksiani ja kokemuksiani työskentelystä miesvaltaisella alalla.

Valitsemani tekninen ala on tarjonnut paljon erilaisia töitä ja yllättävän paljon myös ihmisläheistä työtä. Tapaan aika paljon asiakkaitamme, jolloin tärkeään asemaan nousee vuorovaikutustaidot. Välillä suurin tarpeeni on ollut projektin vetotaidoille, esiintymistaidoille ja kirjoitustaidoille, siis teknisen osaamisen lisäksi.

Miesten keskellä työskentelyä kuvaisi ehkä parhaiten sanat asiakeskeisyys ja mutkattomuus. Lounas/kahvipöydässä puhutaan työstä, harrastuksista, lomanvietosta, jotain hyvin yleistä perheestä ja joskus talouspolitiikasta. Työpaikalla ei puida ihmissuhteita, vaikka kyllä miehissäkin on niitä, jotka osaavat juoruta ;) Tuttavia, joiden kanssa satunnaisesti lounastetaan, on vuosilta jäänyt useita, ystäviä vähän.

Vaikka olin nuori nainen miesten keskellä, se ei mielestäni vaikuttanut kohteluuni. Minua ei ole tytötelty tai vähätelty. Mahdollisuudet olivat samat, kuin miehilläkin. Useamman vuoden ympäristö tuntui reilulta. Sitten tapahtui jotain, joka muutti käsitystäni. Minusta tuli äiti.

Minä en osannut lainkaan valmistautua siihen, kuinka asemani työyhteisössä mahdollisesti muuttuu äitiysloman takia. Ensimmäisen äitiyslomani aikana en vielä ymmärtänyt, kuinka hankalaa työhön paluu voi olla. Harmillisesti minulla ei omalla työpaikallani ollut juuri ketään, jonka kanssa olisin voinut vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia asiasta.

Suurimpana haasteena työpaikallani, kuten yleisestikin alallani, oli se, että projektiluonteinen työ on sen verran nopeasyklistä, että melkein projekti kuin projekti ehtii loppua äitiysloman aikana - hoitovapaasta puhumattakaan. Viitekehys työhön paluulle puuttuu, koska projektityöläisellä ei ole sitä omaa pestiä, jota voisi perhevapaan jälkeen palata hoitamaan. Pahimillaan koko organisaatiokin on hävinnyt alta pois.

Tilanteen voi tietysti paikata hyvällä esimiestoiminnalla. Valitettavasti alallani ja työpaikallani satsaus esimiestoimintaan menee sykleissä. Itse osuin siihen sykliin, jossa asiantuntijat oman vaativan työnsä ohella yrittivät räpiköidä esimiehinä usein vaillinaisella koulutuksella ja kokemuksella. Osalle on jopa ollut epäselvää, mitkä ovat työnantajan velvollisuudet etenkin perhevapaita koskien. Koska naisia on vähän, läheskään kaikilla esimiehillä ei myöskään ollut aikaisempaa kokemusta asioiden hoitamisesta. Valitettavasti välillä on ilmassa ollut asennevammaakin. Esimies saattaa olla jopa suorastaan haluton vastaanottamaan huonosti tuntemansa perhevapaalta palaajan ja ei jaksa paneutua asiaan lainkaan. Minulla oli ystäväpiirissäni alallani pieni suma perhevapaalta paluita, joissa työntekijän oikeuksia poljettiin rajusti. Olen kirjoittanut siitä vuonna 2012.

Perhevapaalta palaavien kohtelu on minusta ainoa selvä epäkohta, jonka olen miesvaltaisella alalla kokenut. Itse olen aloittanut nollasta kahdesti. Olen rakentanut oman työnkuvani aluksi muilta ylijääneistä murusista, kärkkyen että mistä voisi tippua joku seuraava uusi juttu, jonka voisin hamuta itselleni. Se on vaatinut hermoja, mutta myös avannut uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Olen roikkunut välillä muutenkin projektien välissä ja siinä on aina oma kuormittavuutensa ja ärsyttävyytensä. Perhevapaalta palaavalle tilanne on huomattavasti raskaampi, moni nainen stressaa etukäteen omaa pärjäämistään ja osaamistaan. Lisäksi oman stressinsä tilanteeseen tuo lapsen sopeutuminen päivähoitoon.

Toinen mahdollinen konfliktitilanne miesvaltaisella alalla on lasten sairastelu. Meillä lapset ovat sairastelleet aina paljon, mutta olemme Hra Kepposen kanssa hoitaneet nuo asiat puoliksi. Onneksi etätyö on mahdollistanut sen, että lievempien sairauksien osalta työt saa tehtyä pikkupotilaan hoitelun ohella. Rajoittamaton telkku- ja peliaika pikkupotilaalle toimii :)

Itse koen työpaikan asiakeskeisyyden ja suoruuden miellyttäväksi. Minulle ei ole ikinä kantautunut korviini, että kukaan olisi haukkunut tai vähätellyt minua selkäni takana. Jos joku asia ei ole hoidettu kunnolla, siitä tulee suoraa palautetta yleensä välittömästi. Hommat korjataan, eikä niitä kaluta enää viikkojen tai päivien päästä. Mitään sellaisia vakiintuneita klikkejä ei ole, että ruoka/kahviporukkaan mahtuu vain tietyt tyypit. Työpaikalla oleminen on helppoa. Miesvaltaisuuden ja asiakeskeisyyden kääntöpuoli on se, että syvempiä ystävyyssuhteita olen saanut vähän.

Kaipaanko naisia lisää työyhteisööni? Olen edelleen sitä mieltä, että teknisen alan työt sopivat hyvin naisille ja työpaikan rikkaus on erilaiset ihmiset, siksi naisia pitäisi saada lisää. Eniten kaipasin naisia ympärilleni silloin, kun palasin perhevapaalta. Kaipasin sparrauskaveria, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Noin muuten elämä miesvaltaisella työpaikalla on sujuvaa ja helppoa.

Kuvat ovat päiväkävelyltä Laajasalon kanavalta ja Herttoniemen kartanolta