Viimeisimmässä muutossa sain avokonttorista oman paikan. Olin ihan sydän sykkyrällään. Voin siis laittaan jonkun henkilökohtaisen tavaran pöydälle ja vaihtokengät pöydän alle. Luksusta! Kukaan muu ei siistä käytä paikkaani!
Oma työpisteeni
Meillä on avokonttori. Samassa tilassa istuu muutamia kymmeniä ihmisiä. Suurin osa tilasta on sellaista, että kenelläkään ei ole omaa paikkaa ja mitään henkilökohtaisia tavaroita ei saa jättää työpisteeseen. Joillakin on lukittavia kaappeja tai pieni rullakko. Koska olen muuttanut jatkuvasti, minulla ei ole mitään tavaroita. Vain ja ainoastaan tietokone ja mikrofonikuuloke-järjestelmä. Puolet päivästä istun kuulokkeet korvilla erinäisissä puhelinpalavereissa.
Viimeksi minulla on ollut ihan oma paikka vuonna 2006. Ikkunapaikka vuonna 2004. Tässä nykyisessä kohtaa toimistoa ei sääolosuhteista tai valonmäärästä ole tietoa lainkaan. Joten ainakaan maisemien ihailu ei häiritse työntekoa eikä aurinkokaan häikäise.
Kun jotain olen saanut, niin jostakin on luovuttava. Säästöjen nimessä työnantaja poisti ilmaisen kahvin, eikä paloturvallisuussyistä saisi käyttää mitään omia keittimiäkään. Automaatista saa maksullista kuravettä ...öh siis kahvia. Ratkaisu on herättänyt närää. Parit espressopannut on jo nähty ja aikamonta murukahvipurkkia.
Mulla on tällä hetkellä työkaveri (ihan syytä juhlaan, kun on vielä niin kiva heppu!) ja me olemme varustautuneet.
Kaverilla on murukahvia ja mulla on lasten säästöt. Todella hyvä äiti vie lapsilta rahatkin, mutta kahviautomaatti toimii vain tasarahalla ja 5c, 10c ja 20c kolikoilla.
Sellaista kuuluu toimistoelämään. Noh, toistaiseksi töitä on riittänyt, palkka on tullut ajallaan tilille ja vielä on ympärillä hyviä tyyppejä. Ei muuta kuin kolikkopurkin kautta kahviautomaatille ja sitten puhelinhuoneeseen palaveeraaamaan :)
Terkkuja toisesta avokonttorista. Meillä on omat paikat ja melkein joka perjantai työnantajan tarjoamat pullakahvit :)
VastaaPoistaMinä kun vierailen silloin tällöin vanhassa työpaikassani tuuraamassa, voin sanoa tähän vain itseni ja monen muun asiakaspalvelussa (näihin lasketaan myös mm.poliisi, kätilö ja bussikuski) työskentelevän puolesta, että olisi joskus tosi kiva olla ennemmin avokonttorissa mukavien työkavereiden keskellä kuin tyytymättömien asiakkaiden keskellä liian pienessä tilassa;) Mutta tuo kahviasia korpee kyllä sunkin puolesta! Törkeää - suomalaisten kuuluu saada Juhlamokkansa ainakin kahdesti päivässä ja mieluiten kuumana!
VastaaPoista(muuten olisikin suositellut sinullekin termosmukia:) Työiloa kaikille!
Anonyymi:
VastaaPoistaOnneksi meillä ei ole pullakahveja, kasvaisi vaan nuo vatsamakkarat, joita yritän taistella pienemmiksi ;)
Mukavia perjantai-kahveja, kohtahan ne taas koittavat!
Niinu:
Kyllä minulla on moneen muuhun ammattiin verrattuna leppoisa ja siisti sisätyö. Meillä ei tarvitse olla tyytymättömien asiakkaiden kanssa jatkuvasti samassa tilassa ja jos hommat menee pieleen, niin kukaan ei kuole tai vammaudu eikä yksi myyntijamppa taida edes saada firmaa konkurssiinkaan. Aika turvallinen ympäristö siinä mielessä :) Mutta silti en yhtään pistäisi pahakseni, vaikka joskus vielä pääsisin nauttimaan luonnonvalosta -Juhlamokasta nyt puhumattakaan :)
Kun olin lukenut postaustasi puoleenväliin, tiesin jo mistä firmasta kyse. Ja kun näin sähköpossun sisällön työpöydällä, oli jo täys varmuus.Olen kuullut mieheltäni näistä virityksistä ynnä muista "säästötoimenpiteistä" viime aikona aika paljon...
VastaaPoistaJaksuja sinne!
Anonyymi:
VastaaPoistaKiitos.
Hyvinkin voi olla niin, että olen miehesi kanssa samassa paikassa latomassa 5-senttisiä kahviautomaattiin. Tosin näinä aikoina säästäminen on aika monen firman prioriteettilistan kärkipäässä ja yt-uutisia tulee joka tuutista :(
Aikamoista! Voisi jo kutsua säästö-övereiksi, tai ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun töihin pitää ottaa omat vessapaperit mukaan. Meno ei siitä enää kaukana ole.
VastaaPoistaSiis what, ei tarjota kahvia eikä saa pitää omaa keitintä!? No onpa kummallista touhua tosiaan.
VastaaPoistaToivottavasti säästötoimet eivät tuosta enää pahene.
Mullahan ei varsinaista työpistettä olekaan (koti"toimisto" tai asiakkaalla), olisi tosi kiva joskus kahvitella työkavereiden kanssa. Varsinkin lomien jälkeen pääsisi varmasti paremmin takaisin työrytmiin, kun saisi muiden kanssa rupatella.
harmi etten kanna kameraa työmaalla: oma työpiste on (sotkuinen kylläkin), pöydällä on ouzo-pullo ja kahvi (firman piikkiin) tuoksuu pikkukeittiössä.
VastaaPoistaEttä semmoista meillä täällä kolmannella sektorilla ;)
zirk:
VastaaPoistaVessapaperit ja siivous on vielä sentään työnantajan kustantamaa. Toimistotarvikkeet ovat olleet jo useamman kuukauden lopussa. Aina kun olen promokeikalla otankin mukaani kourallisen firman kuulakärkikyniä toimistolle. Joskus on vaan niin paljon nopeampaan tehdä muistiinpanoja ihan kynällä :)
-Jassu-
Tavallaan ymmärrän tuon omien keittimien tuontikiellon. Nykyisessä toimistossa ei ole pistorasiat enää ajastimien takana ja kukaan ei välttämättä sammuta keitintä, kun eihän se ole kenenkään vastuulla. Ei paljoa naurata, jos toimisto palaa. Meillä oli hieno työnanatajan maksama espressokone, joka oli aina päällä, kun se viimeinen ei sitä ikinä sammuttanut. Yhtenä aamuna kun tulimme töihin puolet tilasta oli pimeänä. Keitin oli saanut oikosulun ja sulakkeet olivat menneet.
Mä teen välillä paljonkin töitä kotoa käsin. Etenkin jos on joku hektisempi projekti menossa ja puhelin soi koko ajan. Silloin on paljon kivempi hoidella juttuja kotoa käsin. Eipähän tarvitse koko toimiston kuunnella projektin etenemistä tai minun istua vajaan kahden neliön puhelinkopissa :)
Mulle työyhteisö on tullut todella tärkeäksi. Etenkin siinä vaiheessa, kun mun lähin työkaveri oli toisella mantereella, kaipasin ihan hirveästi juttukaveria, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia.
Marikan polut:
Hyvä kolmas sektori! Ouzot pöydällä ja firman kahvit. Kai teillä sentään on erimielisyyttä siitä, kenen kuuluu keittää kahvi ja pestä pannu?
En mäkään kanna kameraa töihin, mulla on kuitenkin työnantajan kustantama kännykkäkamera (ou jee! työsuhde-etu) ja sillä räpsäisin. Oikeasti homma alkoi ihan puhtaasta leveilystä. Kolleega kysyi, että kuinka huono tuuri kävi muutossa ja piti elvistellä, että sain ihan oman paikan. Oli nimittäin aikamoinen viime hetken järjestely ja onnenkantamoinen.
Meidän muutto oli nimittäin niin organisoitu, että maanantaina tuli sähköpostia neuvotteluhuoneiden poistumisesta varausjärjestelmästä. Tiistaina tajusimme kysyä muilta kerroksen asukeilta, että onko muutto tulossa. Olihan se, jo perjantaina oli muuttopäivä ja kerros suljettiin ja sähköt pois klo 16. Olivat unohtaneet, että siellä nurkassakin istui tyyppejä.
Minusta tämä visio työnteosta on pelottava. :O Ja tänään olen menossa haastatteluun, jossa tarjolla olisi varmaankin samankaltaiset työolosuhteet. Tosin kahvin hinnasta en täällä naapurimaassa tiedä. Hirvittää. -Kaisla
VastaaPoistaEnkä tarkoittanut tuossa edellisessä valita mitään nauravia hymiöitä, vaan semmoista kauhusta suu auki tuijottavaa. ;) -Kaisla
VastaaPoistaMeillä on töissä viime aikoina ollut kaikenmoista säästötoimenpidettä ja etuisuuksien huonontamista, ja jotenkin tämä postaus piristi... Sai ajattelemaan, että meillä on sentään (vielä!) omat työhuoneet ja paikka omille tavaroille, sekä kahvinkeittimet. Automaatin veivät pois pari viikkoa sitten, mutta itse keitetty on kuitenkin parempaa :)
VastaaPoistaJumangegga on ankea työympäristö. Teillä ei vissiin kauheasti piitata tutkimuksista jotka varsin kiistatta todistavat, että fyysisen työympäristön merkitys terveydelle, jaksamiselle ja työteholle on suuri.
VastaaPoistaMun miehen ja Rva Kepposen työpaikan säästötoimista lisää: miehen toimistorakennuksen kattolampuista joka toinen on irrotettu. Kaikki viherkasvitkin on viety pois.
VastaaPoistaHesarit ja aulapalvelukin on lopetettu, mutta ne nyt ei niin hätkähdyttäviä ole.
t. anonyymi nr 3
Kaisla:
VastaaPoistaKyllähän näistä oloista alkaa tulla mieleen vanhan ajan tehdasfiilis. Liukuhihnan sijasta kyhjötetään vieri vieressä pitkän pöydän ääressä tietokoneen edessä. Itselläni on sentään sellainen etuus, että työ on joustavaa ja koko ajan ei ole joku hönkimässä niskaan.
Tsemppiä joka tapauksessa työhaastatteluun! Ja voimia ja sietokykyä cubicle-elämään, jos sellainen iskee ;)
Linnea:
Mulla on viimeksi ollut oma huone 90-luvun lopulla. Olen jo niin tottunut avokonttorielämään, että oma huone voisi tuntua liian yksinäiseltä :(
Meiltä on viety virkistysmäärärahat, pikkujoulut, laskettu aterian subventaatiota, ilmainen kahvi ja nyt heikentyy myös työterveyshuolto. YT-kierroksiakin on käyty monta.
Fru Citron:
Mä olen tyytyväinen työpisteeseeni, koska se on oma :) Meillä ei ole enää vuosiin panostettu juurikaan fyysiseen työympäristöön muuten kuin funktionaaliselta kannalta. Työpöytäni on sentään sellainen, että sen voi säätää itsellee sopivalle korkeudelle. Eniten harmittaa se, että mitään yhteistä ei enää järjestetä.
Mulla on menossa pomo nro 7 (nro 8 on ehkä tulossa ja kaikki nämä kahteen vuoteen) ja ainoastaan yhden heistä olen tavannut. Ex-kolleegan kanssa lähettelimme toisillemme kuvia ja videclippejä itsestämme, kun oli niin paljon mukavampaa kun nimi assosioitui naamaan :) Tyypillistä on siis tehdä päivittäin töitä ihmisten kanssa täysin sähköisesti.
Anonyymi 3:
Taidan tosiaankin olla miehesi kanssa samassa paikassa, koska viherkasvit olivat jonkun ulkopuolisen firman "omistamia" ja niistä luovuttiin. Toisaalta ennen liisattuja viherkasveja, työntekijöillä oli omia viherkasveja eikä niille tarvittu maksullista huoltopalvelua. Hetken jo suunnittelin omaa kasvia, mutta mun kohdalla ei ole mitään kaappia, jonka päälle sen laittaisin ja pöydällä on se riski, että mullat päätyy tietokoneen päälle. Meillä kyllä palaa kaikki kattolamput :)
Meillä ei muuten heinäkuussa ilmeisesti siivottu kertaakaan työpisteissä. Samat roskat olivat roskiksessa loman jälkeen :) Onneksi kukaan ei ollut tunkenut sinne banaaninkuoria.
Hyvä ja niin tosi postaus meidän yhteisestä työpaikastamme! Mun mielestäni säästöt on viety naurettavuuksiin yrityksessämme.
VastaaPoistaVai miltä kuulostaa se, että toimistoon saapuessa pitää ensin etsiä vapaa parkkipaikka (jos on; vain aikaiset linnut saavat pysäköidä), etsiä vapaa työpiste (jos on), etsiä lähin naulakko, hakea omasta pienestä yhden hyllyn kaapista päivällä tarvittavat kamppeet, esim. vesikannu, vesimuki, teemuki (kertakäyttömukit poistuvat), kynä, telakka & laturi omalle läppärille, jopa näppis & hiiri, sillä jokaisessa työpisteessä niitä ei ole tarjolla, muistivihko/kirja (jotka juontavat juurensa ajalta, jolloin toimistotarvikevarastossa vielä oli tavaraa), kynä, raahata kamppeet yhden tai useamman reissun tehden työpisteeseen, pistellä piuhat kiinni, käynnistää läppäri, säätää tuoli sopivaksi kaksimetrisen kollegan jäljiltä, säätää pöydän korkeus.
Telakankin idea alunperin oli, että koska se oli piuhoissa kiinni aina, ja läppärin saa irti siitä yhdellä napin painalluksella, säästyy aikaa, kun ei pitkin päivää tarvitse irrotella ja kiinnitellä johtoja. Vesittyi sekin aikaa säästävä ajatus.
Mutta sullahan kävi älytön tuuri, että sait oman työpisteen! Kuulin kollegoilta omasta siivestäni, ettei siellä riitä tuoleja kaikille... Onneksi olen ollut poissa tällä viikolla, ei ole tarvinnut kärsiä - vielä.
Minulla alkaa kyllä vähitellen olla sellainen fiilis, ettei se säännöllinen palkkakaan ihan kaikkea korvaa...
Leonida:
VastaaPoistaOnhan sitä vyötä kiristetty tosiaan aivan urakalla. Kuten jo aikaisemmin totesin, se harmittaa, että kaikki sellainen yhteenkuuluvuutta lisäävä on murentunut. Projekteja, työkavereita ja esimiehiä tulee ja menee. Tänään tätä ja huomenna jotain muuta.
Kirjoittamasi on se huonoin aamuskenaario. Itse en aamuja yleensä noin surkeaksi koe. Sanoisin, että niinä aamuina tai viikkoina, jos työstä ei saa mitään tyydytystä tai onnistumisen kokemusta itselleen, nämä työolosuhteet voi kokea huonoimmillaan ihan kyykytyksenä. Siinä mielessä koen olleeni onnekasta, että aina kun juuri kun nenä on meinannut vaipua pinnan alle, niin joku homma onkin mennyt aivan nappiin ja tuonut lisää positiivista drivea.
Sinänsä on perusteellista kysyä, että onko tarkoituksen mukaista, että työntekijä on ainoastaan itse vastuussa oman motivaationsa sekä ammattitaitonsa ylläpidosta.
Ihan ihmeissäni luen tätä juttuasi ja sitä seuranneita kommentteja. Mulle oma työhuone on itsestäänselvyys... olisipa aika ankeaa aloittaa jokainen aamu miettimällä, että missä sitä oikein työnsä tekisi. Kuulostaa aika erikoiselta ja osa noista säästötoimenpiteistä muutenkin aika pitkälle viedyiltä. Tsemppiä sinne ! :)
VastaaPoistaPetriina:
VastaaPoistaOmalla alallani avokonttori tuntuu olevan sääntö. Enpä tiedä ketään, jolla olisi oma huone. Tosin lähes kaikilla muilla tuttavilla on sentään omat paikat. Meillä on toimistolla myös kohta, johon on sijoitettu ihmisiä, joiden työ on laadultaan "liikkuvaa": eli ovat paljon palavereissa, asikkaalla, etätöissä jne. Tuossa kohtaa toimistoa, paikkoja on vähemmän kuin siihen sijoitettuja työntekijöitä. Nyt on jo muutaman kerran käynyt, niin että kaikille ei riitäkään istumapaikkaa. Sitten pitää lähteä katselemaan, että olisiko muualla vapaata.
Että siksipä vaatimaton oma paikka on jo suorastaan luksusta :)
Hei mulla on koulussa oma pulpetti! Ja meillä on myös kahvila, mistä saa kahvia/teetä 90 sentin hintaan. Opettajamme oli vielä niin reilu, että puhui luokkaamme jääkaapin omille eväille. Ja tuotiin itse kahvinkeitin ja vedenkeitin, mitkä ovat kuulemma laittomia. Taas opettajamme puhui puolestamme, ja huomennakin saan aamulla teetä hurmaavassa luokkaympäristössä
VastaaPoista