Noh, miten menee tällä hetkellä? Tiedän, että ainakin muutaman mielessä on kysymys, että joko lihoin Easy Diet kuurin aikana laihtumani kilot takaisin?
Ensimmäiseksi pitää todeta, että menee ihan mukavasti. Voisi tosin mennä paremminkin. Terveellisesti ja järkevästi syöminen on minulle vaikeaa. Minulle syöminen ei ole pelkkää energiantarpeen tyydyttämistä vaan se on edelleen itsensä palkitsemista, lohduttamista, nautiskelua ja erinomaista ajanvietettä. Näillä ominaisuuksilla on helppo sortua liian suuriin ja epäterveellisiin annoksiin, napostelusta puhumattakaan.
Tilanne karkin suhteen on mielestäni suhteellisen hyvä. Herkkuhimo iskee välillä rajustikin, mikä ei ole yllättävää, koska söinhän aikaisemmin suklaata päivittäin reilusti. Välillä olen syönyt jäätelöä tai pullaa. Puoli kiloa kasviksia päivässä on nykyisin ihan läpihuutojuttu. Välillähän se menee yhden aterian lisukkeena :)
Viimeksi painosta postatessa vaaka näytti -7kg, nyt miinusta on 13kg. Painonlasku on pysähtynyt, kuukauden olen ollut samassa painossa. Edellisen kerran syömisestä kirjoittaessani, Mirka muistutti minua, että kun kevennyn niin energian tarpeenikin vähenee. Eli lisää laihtuakseni minun pitäisi vähentää energian saantiani. Joudun miettimään strategiaani, jouluksi asettamaani tavoitteeseen olisi matkaa enää 2 kg. Nyt vaan tuntuu siltä, että syksyn painaessa päälle tavoite on sittenkin liian kova.
Tällä hetkellä se, mistä pidän ehdottomasti kiinni, on kaksi tuntia kevyttä liikuntaa viikossa. Kovin vähäiseltähän se tuntuu, mutta jos on ollut 8 vuotta tekemättä mitään, niin määrä on pohjakuntoon nähden minusta aivan sopiva.
Laihdutusmotivaatiossa kyllä auttaisi, jos mahtuisin yhtä pienempään vaatekokoon (minulla on aika hyvä koko valikoima vaatehuoneessani :( ). Mutta kun ei niin ei. Pienempi koko ei vieläkään mahdu, nykyisessä koossani minun on jo pidempään ollut pakko käyttää vyötä.
Lopuksi herkkuvinkki:
Marjakauden päätyttyä, uutena herkkunani on mangot. Ah, taivaallista! Syö sellaisenaan, laita hedelmäsalaattiin kirpakoiden sitrushedelmien kanssa tai syö kuten alla
Lauantain herkku: luonnon jogurttia, mango Pilttiä ja tuoreita mangokuutioita.
Oikeesti respectia siitä, että olet pystynyt vetämään tollaisen pussikeittokuurin läpi! Mä en ikinä pystyis, mua muutenki yököttää kaikki keitot missä ei ole tarpeeksi purtavaa, siis sosekeitot on ihan ehdoton no no. Syksyllä tekee kyllä mieli jotenkin tosi paljon kaikkia herkkuja, varsinkin suklaata. Mä kyllä syön sitten vastapainoksi kasvisruokaa, mikä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa että sokeria syön ihan liikaa.
VastaaPoistaOle hei ylpeä, -13kg on jo hurja saavutus =) Mä olen niin katkera kun en saa ikinä jakaa mitään laihdutusvinkkejä, mulla on aineenvaihdunta kuin jollain hamsterilla.
Oon muuten aina halunnut kokeilla tätä hymiötä :mj
mj ei toimi!!! Mikä järkytys =D
VastaaPoistaVera:
VastaaPoistaMä en pystynytkään syömään niitä keittoja. Elin puurojauheella ja suklaankaltaisella klönttivanukkaalla. Uhkana tässä on, että jos ei paino muuten enää laske, niin ensi kesälomalla sama uudestaan. Mies pääsee aivan varmasti tavoitteeseensa, joten sama yksin muun perheen syödessä tavallisesti. Kääks, mä en kestä sitä. Ois vissiin syytä tsempata!
Onnekkaita (tai viisaita) ovat ne, joilla paino pysyy hyvissä lukemissa. Nauti siitä :)
Iso osa noista "symboleista" ei toimi. Mun piti saada jotain ihan muuta näkyviin blogiin kuin nuo, mutta tuollaiset tuli :)
-13kg on ihan mahtava pudotus!! :) Jos muuten haluat kiintetytystä, niin voin suositella Callaneticsia! Itelläni ei ole tarpeen kilojen pudotus, mutta senttejä on tuolla jumpalla lähtenyt paljon ;)
VastaaPoistaAivan upea suoritus -13kg. Sen huomaa sinun kuvistasikin, että simpsakassa kuosissa olet. Liikunta taatusti auttaa ja raitis ilma friskaa.
VastaaPoistaJännä tuo vaatehomma! Huomaan vähän samaa, vaikka toki vähemmän olenkin laihtunut.
Ps. Tuli ihan sun pojat mieleen Johanneksen alettua leuhkimaan, mistä kaikesta PELOTTAVasta hän pitää: haluan Hiawatha karhujahdissa iltasaduksi, koska tykkään vaan PELOTTAVista saduista! Jne. -että tässä sitä mennään... Ihan yhtäkkiä ja omin päin keksi tuollaiset jutut. :)
PoistaMiima:
VastaaPoistaKiitos :) Kyllä tämä kroppa kaipaisi kiinteytystä ihan urakalla. Mä kun yritän mitata vyötäröäni, niin en tiedä, että minkä makkaran tai poimun välistä vai päältä sen mittaisi :(
zirk:
Kiitos. Urakkaa vielä riittää. Sehän tässä välillä syö motivaatiota.
Mä olen tarkoituksellisesti jättänyt sivuprofiilini paljastamatta blogissa ;) Mulla nimittäin kaikki kertyy aivan suoraan vyötärölle. Siinä sitä olisi vielä tuleville kuukausille urakoitavaa. Mutta tiukasti elintasomakkarat ovat kiinni runkoon hitsautuneet.
Ulkoilma tekee kyllä hyvää. Kunto on noussut selvästi. Parilla ekalla kerralla olin kävelylenkkini jälkeen selvästi väsynyt ja piti ihan lepäillä. Nyt voin heittää sen etäpäivänä lounastauolla tai ennen kuin haen lapset päiväkodista, eikä tarvitse lepäillä lenkin jälkeen :)
Hurjan hienoa edistystä, Rva Kepponen! Melkein viisitoista kiloa on jo määrä, joka näkyy ja tuntuu.
VastaaPoistaJatka vaan samaan tahtiin, vaikka painon putoaminen hetkeksi pysähtyisikin. Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, kyllä se lähtee siitä väistämättä taas alaspäin. Joskus saattaa herkkupäiväkin auttaa. :)
Kunpa minäkin pääsisin tästä tämänkertaisesta lohtusyömiskierteestä eroon. Toki pääsen, jos siihen yhtään paukkuja pistän, mutta tällä hetkellä tuntuu, etten jaksa siihen keskittyä. Helppoa on ostaa suklaapatukka firman ruokalasta, kun ei ole aamulla jaksanut tehdä eväitä mukaan... Ja illalla vielä helpompaa ottaa herkkua kaapeista, kun lapset nukkuvat.
Tsemppiä loppukoitokselle! :tup
Hienostihan sinulla on mennyt. Terkkarina minun on ihan pakko kommentoida että vyötärö pitäisi mitata lantioluiden ja lylkiluiden alaosien välistä. Eli käytännössä pari senttiä navan yläpuolelta.
VastaaPoistaJa tuo mango. Nyt kun löytyy kohtuuhintaisia kypsiä mangoja niin olen syönyt niitä kreikkalaisen jogurtin kanssa ja on ihan kun jälkiruokaa :D
zirk:
VastaaPoistaSuloinen Johannes :) Kun teidän pojat vähän kasvavat, niin suosittelen Halloweenin viettoa. Se on meidän poikien mielestä melkein yhtä hyvä kun joulu. Saa vähän pelotella ja pelätä :D
Leonida:
Kiitos tsempityksestä!
Tiedän tuon lohtusyömiskierteen, olenhan itsekin syönyt lukemattomia suklaalevyjä palkinnoksi ja lohduksi elämän työteliäisyydestä. En ole illan palkintoherkkukierteestä vieläkään erossa, nykyisin syön illalla telkun tai tietokoneen ääressä luonnon jogurttia ja marjoja. Ja ihan hillittömän ison satsin. (Pitäisi varmaan yrittää pienentää jugun määrää ja lisätä marjojen määrää).
Muistan omilta iltasuklaan ajoilta, että olisinhan silloinkin voinut syödä terveellisemmän herkun, mutta suklaa oli niin helppo, sen kuin repi kääreet auki ja haukkasi. Vanhoista huonoista tavoista irti pääseminen vaatii voimia.
Kirppu:
Kiitos. Olen mitannut vyötäröäni tuosta navan alareunasta, johon housujenkin vyötärökaistale yleensä osuu. Siitä se on pienimmillään, mutta makkarainen :) Nytpä tiedän, että mistä se kuuluu mitata. Täytyy varmaan ottaa pari koemittaa vaikka statistiikan kannalta joudunkin pysyttelemään väärässä mittapaikassa.
Mango on kyllä superherkkua. Toivottavasti talvellekin löytyy joku hedelmä, josta saa jälkkärin. Ehti nimittäin harmittaa rankasti marjakauden päättyminen.
Sä olet mun idoli! Nainen, joka ensin sanoo olevansa tyystin liian väsynyt minkäälaiseen itsensähallintaprojektiin, laihtuu seuraavassa silmänräpäyksessä 13 kg! Perästä tullaan.
VastaaPoistaMun tarttee vielä tarkentaa, että tosiaankin suurin osa jojoilusta johtuu siitä, että ihmiset (ml. minä) ajattelevat painonpudotuksen olevan jonkinlainen projekti, jonka jälkeen he voivat palata entisiin ruokailutapoihinsa. Jos itse laihdun sen verran, minkä koen tarpeelliseksi (16kg, huh!) kulutan todennäköisesti tosiaankin sen 500 kcal vähemmän kuin nykyisin. Siinä saa tosiaan ruuvata elämäntapoja, jos aikoo pitää pudotetut kilot poissa. Siltikin, laatu on se mikä ratkaisee. Vihanneksilla on aika vaikeaa syödä itseään uudestaan ylipainoiseksi.
Mutta hei! Nyt iloitset siitä, mitä olet saavuttanut. Pidät ehkä painosi siinä, missä se nyt on ja jatkat vähän myöhemmin. Painon hallinta on kuiteskin se haastavin osio.
Mirka:
VastaaPoistaKiitos :)
Ajoitus on vaikea homma. Olen joskus sortunut viimeisillä voimilla yritämään asioita, jotka ylittävät sata varmasti sen hetkisen suorituskyvyn. Pienen analyysi jälkeen jouduin nostamaan kädet pystyyn ja toteamaan, että ainoa mahdollisuus yrittää jotain suurempaa alkuun on lomalla. Arjen puristuksessa ei mihinkään isoihin liikkeisiin pysty. Tällä kertaa suurin onnistumisen syy oli vertaistuki :) En olisi kestänyt hetkeäkään kuuria ja ruokailutapojen muutos olisi ollut, jos mies olisi täysillä mukana hankkeessa. Se mokoma on vaan muutaman kilon päästä normaalin painon rajoissa, kun itse en ole edes niin pitkälle pystyn projektiani kuvittelemaan.
Painon hallinta on tosiaan se vaikein osio ja pelkään, että repsahdan siihen hillittömään karkin syömiseen uudestaan. Nyt jo näkyy, että miehellä on ihan erilailla itsekuria herkkujen edessä kuin minulla. Toisaalta positiivista on ollut, että muutamien sortumisten yhteydessä olen todennut, että tämä ei todellakaan ole niin hyvää, että kannattaa se kaikki syödä. Näin on jopa käynyt monen pullan kanssa :) Nirsoilussakin on hyvät puolensa :)
Hyvä sä!!
VastaaPoistaMun pussikeittokuurit tyssää jo pelkkään hajuun, hyi...
Parastahan se olisi vaan tiedostaa ne epäterveet tavat ja ruuat ja opetella korvaamaan ne terveellisemmillä, sen lisäksi lisää liikuntaa kehiin! Kaksi tuntia viikossa riittää alkuun mutta ongelma on se, että keho ei kehity sillä määrällä, lihakset vaatii liikuntaa vähintään kolmen päivän välein muuten ne "unohtaa" edellisen treenin ja joutuu joka kerta aloittamaan alusta ja jokainen alusta aloitettu kerta on yhtä tahmeeta.
Itse aloitin pari kuukautta sitten jalkapallon ja pakko sanoa, että nyt alkaa tuntumaan trenaaminen hyvältä ja alan huomaamaan askeleen keventymisen, eikä ne tuskaiset lihaskivutkaan enään vaivaa treenien jälkeen. =)
Koo:
VastaaPoistaOnnea mukavan harrastuksen löytämisestä!
Yritän työstää vanhoja huonoja tapoja pois tai vähintään muuttaa paremmiksi. Niihin vanhoihin tapoihin vaan on niin helppo lipsahtaa uudestaan. Mulle tuo karmea laihdutusvalmistekuuri oli hyvä tapa potkaista projekti käyntiin ja näyttää itsellenikin, että tässä ollaan tällä kertaa ihan vakavalla mielellä liikkeellä.
Itselläni saattaisi olla motivaatiota kevyen liikunnan lisäämiseenkin, mutta toistaiseksi olen jäänyt logistiikkaloukkuun. Usein on jo pimeää tai uimahalli menossa kiinni, kun vapaa hetki koittaa. Elättelen toiveita hyvistä hiihtokeleistä, jolloin saisin joko hiihtokilometrejä tai ainakin happea laskettelurinteessä ja lapset pääsisivät myös suksille.
Onnittelut upeasta painonpudotuksesta!
VastaaPoistaMinullakin on paino jämähtänyt paikoilleen ja vedin jopa hiilihydraattitankkauksen (hulluna makeaa lapsen synttäreiden vuoksi aamusta iltaan...), jotta elimistö saisi herätyksen ja huomaisi, että kyllä ruokaa riittää, annetaan vaan näiden läskien lähteä. Onneksi paino alkoi uudestaan putoamaan, mutta niin hitaasti.
Olen huomannut, että hekumoin jonkin herkun syömisellä ja kun sitten lopulta annan itselleni luvan karkkipäivänä sitä syödä, ei elämys olekaan enää niin valtava. Mikä on kyllä positiivinen huomio, koska ennen suklaata piti syödä tosi paljon, nyt riittää muutama pala ja makeanhimo on tyydytetty. Marjat, Valion sokeriton marjakeitto ja jogurtti ovat nykyään suurta herkkua, joka korvaa monenlaiset makeanhimot.
Voimia syksyyn!
Minna
Minna:
VastaaPoistaKiitos.
Olen ollut vähän havaitsevani itsellänikin tuon hilihydraattitankkauksen positiivisen vaikutuksen. Tosin minä tankkaan samalla proteiiniäkin. Tankkauspaikkana minulla on intialainen buffet, jossa tuleekin syötyä reippaasti Naania, riisiä ja mangolassiakin :)
En ole itse uskaltautunut vielä herkkupäivänä syömään suklaata. Vaarana on edelleen, että koko levy menee ihan kerralla. Tänään söin 2 kpl konvehteja ja ne olivat kiusallisen hyviä. Jos mulla olisi ollut pussi niitä, olisin syönyt aivan varmasti kaikki. Sen verran on vielä heikko pokka, etten sentään alkanut pankkivirkailijalta tinkimään, että täytäpäs nyt tuo karkkikulho, koska haluan näitä enemmän :D
Tsemppiä ja hyvää syksyä sinulle!
En ollutkaan huomannut tuota pussidiettijuttua ollenkaan. Minàkin olen sità harkinnut, mutta aina se on jàànyt harkinnan varaan..tuntuu ettà en yksin pystyisi syòmààn pelkkià pussijuttuja, kun muut vetelee kunnon pasta-annoksia. Pitàis kyllà muuten pienentàà annoskokoja huimasti...mulla kun se paino pysyy paikallaan, mutta aivan liian korkeissa lukemissa, eh.....onnea saavutuksestasi :D Tosi vàhànhàn sulla enàà on matkaa jos kahdessa kuussa pitàis 2 kg saada pois :D
VastaaPoistaCiacy:
VastaaPoistaPussidietti toimi minulla todella hyvin, mutta oli karmea kokemus. Minä rakastan pastaa, mutta olen toistaiseksi luopunut siitä kokonaan. Pieni pasta-annos on ihan yhtä absurdi käsite minulle kuin vaikka, että vain yksi rivi suklaalevystä :)
Tämän vuoden tavoitteeseen ei tosiaan ole enää kuin 2kg. Pakko nimittäin pilkkoa tuota tavoitetta pienemmiksi, jotta motivaatio pysyisi jotenkin yllä. Valitettavasti ensi vuodelle on sitten uudet tavoitteet. Silloin lähden tavoittelemaan -5kg kesäloman loppuun mennessä. Että kyllä tässä vielä urakoitavaa riittää. Tosin lohdullisesti voin todeta ylittäneeni puolen välin.
vedin päälleni 30" farkkuleggarit, mun puntari ei näytä kutistumista mutta kaipa sitä tapahtuu koska noi housut ei menneet keväällä.
VastaaPoistasilti tosi monet housut mahtuu jalkaan mutta kiinni menemiseen vaadittaisiin -5cm siitä välistä pois.